Deborah Spungen, Nancy

On oikein hyvä kirja. Pistää miettimään, että onko omat muksut sittenkään niin kauheita. Osta pois!

on hyvä kirja, itseasiassa paras mitä olen koskaan lukenut! piti hommata myös elokuva tuosta samaisesta opuksesta, mikä tosin kertoo enemmän sex pistolssista...mutta kannattaa kannattaa kannattaa ostaa ja lukea monta kertaa :)

Tyttö, joka oli päättänyt kuolla

Nancy (amerikkalainen alkuteos on And I don’t want to live this life) on hänen äitinsä, Deborah
Spungenin, kirjoittama kirja. Se on ilmestynyt vuonna 1983 ja kertoo äidin näkökulmasta katsottuna
hänen ns. häiriintyneen tyttärensä kasvusta, tutustumisesta punkrockiin ja Sid Viciousiin sekä tämän
kuolemasta. Kirja on aikuisille nuorille suunnattu tositapahtumiin perustuva romaani.


Kirjan päähenkilö on Nancy Spungen, joka syntyi napanuora kaulansa ympärillä ja
jolle jouduttiin tekemään verensiirto vauvana. Tämän takia Nancylla on vaikeuksia
hallita omaa mieltään. Nancy on poikkeuksellisen viisas, mutta hyvin kömpelö. Hän on
agressiivinen ja vaarallinen muille perheenjäsenille sekä hän näkee usein harhoja.
Tämän takia Nancyn vanhemmat Deborah ja Frank Spungen vievät Nancya kaikkiin mahdollisiin
hoitoihin. Nancylla on myös pikkusisaret Suzy ja David Spungen. Kirjan tapahtumat
sijoittuvat Amerikkaan ja Englantiin vuosiin 1958-1979. Kirjan aihepiirissä on mukana
mielenterveyshäiriöt, huumeongelmat ja kuolema, jotka ovat jatkuvasti esillä. Sekä tietysty
sen vuosikymmenen Romeo & Julia tarina Sidista ja Nancysta, joka tulee vasta Nancyn elämän loppuvaiheessa.


Nancy on lapsesta asti joutunut olemaan lääkityksen alaisena, joten hän siirtyi tavallista
helpommin huumeiden käyttäjäksi. Nancy suuttuu helposti jos hän ei saa tahtoaan läpi ja yrittää
kaikin tavoin olla normaali lapsi. Hän halusi 11-vuotiaana jo kuolla. Deborah Spungen, kirjan
minähenkilö, haluaa vain lapsensa olevan onnellinen, mutta myöhemmin rupeaa pelkäämään tätä, eikä
halua häntä kotiinsa saamaan muita perheenjäseniä riitelemään keskenään. Deborah Spungen seuraa
kotonaan lapsensa elämää, kun tämä siirtyy hoitolaitoksesta toiseen, muuttaa New Yorkiin ja lopulta Lontooseen.


Nancy on lapsesta pitäen rakastanut rockia. Hän muuttaa New Yorkiin ja tutustuu siellä erilaisiin
rock-bändeihin ja saa uusia ystäviä. Suurin osa Nancyn ystävistä muuttaa Lontooseen. Siellä on tullut
muotiin punk. Eli niinkuin Nancy sanoo: “Kaikki bändit ovat menneet sinne. Siellä on kuulemma upeaa.”
Lontoossa Nancy tapaa Sidin. He alkavat seurustella ja pääsevät tällä tavalla ensimmäisen kerran lehtien
otsikoihin. Muun perheen mielestä punk on raakaa ja kauheaa.


Kirjan teema on mielenterveyshäiriöistä kärsivän lapsen kasvaminen aikuiseksi. “Oli kostea ja kylmä ilta,
kiitospäivän aatto. Naapuritalojen ikkunaan oli jo ripustettu joulukoristeita. Valot paloivat olohuoneissa.
Joka talo vaikutti niin kodikkaalta. Me olimme viemässä lastamme mielisairaalaan.” Toisaalta kirja kertoo myös
huumeiden käytöstä. “-Katso mitä minulla on, äiti, hän huudahti. –Katso! Hän halusi näyttää minulle pistojälkiään
lapsenkäsissään, samoja pistojälkiä, jotka minä olin huomannut ravintolassa. Sitten Nancy puhkesi itkuun. –Auta minua,
äiti! Hän nyyhki. –Auta minua! Yritin kurottaa häneen, mutta en saanut käsiäni liikkumaan vaikka miten yritin. Häräsin
aina hätkähtäen painajaisesta.” Ja tietenkin äidin huolesta ja tuskasta. “Näyttö siitä, että Nancy oli joskus asunut
tässä huoneessa, oli nyt hävitetty. Mutta muistot – kirkuminen ja huutaminen, painajaiset ja tuska – olivat tallella.
Niitä minä en voinut pakata pahvilaatikoihin ja antaa hyväntekeväisyyteen.”


Mielestäni Nancy on kaunis ja rehellinen kertomus siitä, minkälaista on elää parantumattomasti sairaan
lapsen vanhempana ja kuinka äiti kärsii, kun ei voi tehdä omaa lastaan onnelliseksi. Kirja myös paljastaa
Nancyn ja Sidin rakkaustarinan kauneuden ja riipaisevuuden. “Sid istui sohvalla pidellen pikkuleipäänsä.
–Syö se, Sid, Nancy komensi. Sid puraisi pikkuleivästä kuuliaisesti. Katselimme miten hän puri ja nieli
palasen. Hän ei sanonut mitään. –No, miltä se maistuu? Nancy tiukkasi häneltä. –Hiton hyvää Sid vastasi.”
Kirjassa on tavallaan onnellinen “kyllä me selvitään” loppu. “Oli kuin kaikki muut olisivat kuolleet
paitsi minä. Nyt on niin ikävästi, että tyttärenne on murhattu, rouva Spungen. Ilma oli kaunis ja
aurinkoinen. Kiersin ikkunan auki, mutta en tuntenut ilmavirtaa kasvoillani. Tyttärenne poikaystävä
Sid Vicious on pidätetty. Huusin. En saanut ääntäkään suustani. Ja tietenkin te joudutte tunnistamaan ruumiin.”

paras ikinä lukemani kirja!!! osta tai lainaa edes kirjastosta.. se koskettaa todella ja on älyttömän mielenkiintoinen!! usko pois et kadu lukemaasi

Yksinkertaisesti, ilman minkäänlaisia rakentavia perusteluita; älä, se on saatanallista paskaa.

itselläni on ko. kirja omana ja moneen kertaan luettu. deborah ei ole ammattikirjailija ja itse kirjoitus onkin vähän tönkköä, mutta kirja on aivan LOISTAVA.

Osta ihmeessä ihanan riipaiseva ja realistinen kertomus sairaasta tytöstä, huumeista ja rakkaudesta..Toisaalta ymmärrän Sidiä ,jos Sid rakasti vaimoaan ja oli aika pahasti tossun alla niin mikäs siinä on vaihtoehtona ,jos vaimo haluaa että mies tappaa?

Tietääkö kukaan, että onko muita samankaltaisia kirjoja? Samalta kirjailijalta? Muilta?

Itse olen lukenut kys kirjan, ja se on myös mielestäni aivan loistava. Mutta haluaisin lukea lisää kaltaisia kirjoja :)

Kenelläkään vinkkejä?

Kyllä se lukea kannattaa mutta ei mielestäni ostaa, ei se nyt niin hyvä kuitenkaan ollu...

siis musta tää olin aivan loistava kirja. mä olin iha sen lumoissa ku luin sen, ja oon itseasias edelleen. iha älyttömän koskettava ja toisaalt järkyttävä. pahinta vielä on että se on tositarina. mua kosketti. aivan mahtava. suosittelen

itselläni on se ja olen lukenut sen kolme kertaa... joka kerta on jonkun verran kyyneleet virranneet...

Kyllä kannattaa ostaa =) Itse olen lukenut pariinkin otteeseen sen.

Moi!

Jos osaat englantia, niin lue kirja alkukielisenä (sen nimenä on "And I Don't Want To Live This Life"). Tai lue ensin suomeksi ja sitten englanniksi... Suomalaisesta käännöksestä on aivan käsittämättömästä syystä jätetty pois viimeinen luku, jossa Nancyn äiti kertoo miten perhe toipuu murhasta, miten hän tutustuu toisiin perheisiin joiden lapsia on surmattu, ja miten hän lopulta perustaa järjestön tällaisille perheille. Se ei ole kirjan kaikkein mielenkiintoisin osa, mutta viimeistelee Nancyn tarinan hienosti.

Omassa hyllyssäni on kirjan uudempi painos vuodelta 1994. Siihen Nancyn äiti on lisäksi kirjoittanut uuden esipuheen, jossa kerrotaan järjestön toiminnasta.

Hyviä lukuhetkiä!

Olen lukenut pariinkin kertaan.
Kannattaa ehdottomasti lukea!!

On tosi hyvä, koskettava. Nuoret tykkää ja aikusiet tykkää. Eli jos ostat itselel varmasti pidät kirjasta vielä aikuisenakin. Itse olen lukenu tkirjan monta kertaa.

Mikä Nancylla oli? MBD, skitsofrenia, lasten persoonallisuushäiriö, neurologinen sairaus? musta liikaa korostettu Sex pistolsia, kirjan paras osuus lapsuus.

Sain kyseisen kirjan omalta äidiltä ollessani 16v. Kirja toimi silloin huumevalistuksena - ja voin kertoa ettei tähän päiväänkään mennessä ole houkuttanut kokeilla edes sitä viatonta pilveä. Monta kertaa olen kirjan myös lukenut ja jokaikinen kerta itkenyt silmäni ruvelle perheen ja Nancyn kärsimysten vuoksi. Järkyttävä ja riipaiseva tarina. Kannattaa ehdottomasti vähintään lainata kirja ja lukea.