Olen hakenut lähihoitajaksi ja odottelen tuloksia. En kuitenkaan ole varma, sovellunko alalle. Varsinkin koulussa pidettävät esitelmät ja ryhmätyöt ym. kammottavat. Sanon suoraan, että en oikein pidä siitä, jos opiskelukin on sitä, että siellä tehdään kaikki ryhmänä tai pitäisi koko ajan olla sosiaalisessa kontaktissa muihin. Nukun välillä myös yöni huonosti, mikä vaikuttaa siihen, etten ole aina niin skarppina kuin ehkä pitäisi.
Kuitenkin siis olen kiinnostunut esim. sairaiden ihmisten hoitamisesta ja kohtaamisesta. Minulla on myös paljon kokemusta siitä. En jännitä itse asiakkaita, vaan enemmänkin heidän omaisia, joitakin työkavereita, erikseen järjestettäviä suurempia tapahtumia ym. En varsinaisesti pidä esillä olemisesta, mutta olen saanut kehuja siitä, että osaan kohdata ihmisiä luontevasti ja hoitaa heitä hyvin. Tosin välillä tuntuu, etten jaksaisi hoitaa muita ihmisiä ollenkaan, mutta toisaalta en oikein osaa tehdä muutakaan.
Haluaisin kuitenkin saada tutkinnon alalta, sillä siihen päälle on helpompi alkaa rakentamaan kaikenlaista muuta. Esim. sen jälkeen voisi suorittaa vaikka jalkojenhoitajan tutkinnon, toimia itsenäisenä yrittäjänä jne, mihin ei käsittääkseni pääse ilman mitään sos- ja terv.alalta olevaa tutkintoa. Lisäksi voisi tehdä aina jonkun sijaisuuden, jonka jälkeen vähän levähtää, ja sitten tehdä toinen sijaisuus. Sovellunko ollenkaan tälle alalle?!
Kuitenkin siis olen kiinnostunut esim. sairaiden ihmisten hoitamisesta ja kohtaamisesta. Minulla on myös paljon kokemusta siitä. En jännitä itse asiakkaita, vaan enemmänkin heidän omaisia, joitakin työkavereita, erikseen järjestettäviä suurempia tapahtumia ym. En varsinaisesti pidä esillä olemisesta, mutta olen saanut kehuja siitä, että osaan kohdata ihmisiä luontevasti ja hoitaa heitä hyvin. Tosin välillä tuntuu, etten jaksaisi hoitaa muita ihmisiä ollenkaan, mutta toisaalta en oikein osaa tehdä muutakaan.
Haluaisin kuitenkin saada tutkinnon alalta, sillä siihen päälle on helpompi alkaa rakentamaan kaikenlaista muuta. Esim. sen jälkeen voisi suorittaa vaikka jalkojenhoitajan tutkinnon, toimia itsenäisenä yrittäjänä jne, mihin ei käsittääkseni pääse ilman mitään sos- ja terv.alalta olevaa tutkintoa. Lisäksi voisi tehdä aina jonkun sijaisuuden, jonka jälkeen vähän levähtää, ja sitten tehdä toinen sijaisuus. Sovellunko ollenkaan tälle alalle?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kai hoitoalalla tarvitse olla täydellinen ihminen, ei siellä sitten ketään töissä olisikaan. Ei laitoksissa tehdä paljonkaan ryhmätyötä, tarkoitan esim. vanhainkoteja ja sellaisia, niissä hoitaja on yleensä ihan yksinänsä hoidokkien kanssa, valitettavasti. Kokeilemalla tiedät, mistä pidät ja mihin sovit. Ja hoitoalalla on paljon erilaisia työkohteita.
Kiitos paljon vastauksesta! Piti vielä sanoa, että kärsin jonkinasteisesta paniikkihäiriöstä ja koen koulumaailman raskaammaksi kuin työympäristön. Eli vaikka pääsisinkin kouluun, niin en ole ollenkaan varma, miten jaksan kahlata sen läpi. Jostain syystä häiriö oireilee paljon enemmän koulussa kuin työssä. Haluaisin kuitenkin saada sen tutkinnon, sillä niin kuin sanoit, niitä työkohteita on olemassa niin paljon erilaisia. On pieniä yksikköjä ja kokonaisia isoja laitoksia. Sekin on totta, että ei siellä laitoksessa pidetä esitelmiä vaan siellä saa keskittyä itse tekemiseen ja ne vuoropuhelutkin liittyy paljon siihen. Ehkä oppisopimus voisi olla paikkani?!
Pakko oli vastata sinulle kun näin kirjoituksesi!! itse koin asiat aivan samalla tavalla, ja kärsin paniikkihäiriöstä jo koulu aikoihin. siitä juontaa tuo että pelkäsin paljon ryhmässä oloa ja kaikkia sosiaalisiatilanteinta, mutta toisaalta se auttoikin juuri minut siihen että tajusin tuon halun auttaa muita tulevan juuri sieltä herkkyydestä mikä minulla oli ja on edelleen! mietin pitkään miten pääsisin alalle ja lopulta sitten kun olin tarpeeksi käsitellyt paniikkioireita jne, sain itselleni varmuuden että nyt on oikea hetki, hain kouluu ja pääsin heti. välillä tuntuu pelottavalta että joudun esitelmöimään yms. mutta uskon että halu alalle on vahvempi kuin nuo pelot ja mikä voittaja fiilis onkaan kun saa sitten lopulta tehdä sitä työtä mitä on aina halunnut! joten suosittelen sinullekkin, että hae vain rohkeasti, esim. ilta opiskelijaksi joilloin itse koulutunteja ei ole niin paljon,mutta saat kuitenkin hyvää harjoitusta työharjoitteluissa ja muissa sosiaalsista kontakteista. me ollaan jokainen erilaisia, ja muista yksi asia, tuo herkkyys on vahvuus, ei heikkous! :)