Elikkäs, yksi kaunis päivä tapasin naisen joka tuntui hyvältä, ja tutustuttiin ja sitten alettiin seurustelemaan. muutettiin yhteen ja siitä se helvetti sitten alkoi, lyömistä,alistamista,haukkumista,uhkailua,haukkui vartaloani, kaikki oli huonoa ja elin pelossa, mutta onneks pääsin siitä suhteesta 9kk jälkeen, ja nyt mun ongelmani on se että kun oon ollut "kiltissä" suhteessa niin se tuntuu niin väärältä, että joku kehuisi tai halaisi ja sanoisi että riität sellaisena kun olen, olenko jäänyt koukuun narsistisiin ihmisiin, vai miksi en osaa olla suhteessa missä on hyvä olla?
narsistien pauloissako?
huhhuh
4280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sut on vaan laitettu nii alas ettet usko mitää hyvää, anna ny vaa ajan kulua ja puhu tästä myös nyksällesi. Kyllä sä pikkuhiljaa taas alat ittees arvostamaa ja siten myös kehut ja halit alkaa tuntua joltain.
Eri asia on jos sä kuulut siihen jotka koukuttuu siitä pahan ja hyvän olon erosta, eli eka ku lyödään ja haukutaa ja on maailman paskin olo. Sitte jonkin ajan kuluttua se pyytää anteeks ja sovitte ja susta tuntuu kuin hakatulle koiralle joka rakastaa isäntäänsä kaikesta huolimatta ja nuolee kättä joka lyö ja silittää. Se on sitten kummankin puolelta sairasta.
Narsistisen ihmisen kanssa parisuhteessa elänyt ei toivu hetkessä. Tällaisista suhteista ei myöskään kovin helpolla irtauduta. Usein irtautumiseen ja toipumiseen tarvitaan ammattiapua. Tällaisessa suhteessa ihminen tuhoutuu, tuhotaan syvältä. Sinut on piesty neljän seinän sisällä, sinut on piesty myös noiden seinien ulkopuolella. Narsisti tuhoaa kanssa ihmisensä itsetunnon ja itseluottamuksen melko täysin. Seuraavassa hetkessä olet kauneinta ja parasta mitä hän tietää ja seuraavassa hetkessä ruma, paha, mitätön ja kaiken lisäksi syy hänen pahaan oloonsa. Nämä vuorottelevat. Ja itse hyvänä ihmisenä antaa aina anteeksi ja uskoo toisen rakkauteen. Tosiasiassa narsisti ei kykene rakastamaan. Ennen pitkää narsisti sortuu päihteisiin ja vanhetessaan hän käyttää mitätöinnin välineenä parisuhteessaan puhumattomuutta eikä antaudu fyysiseen läheisyyteen. Siis enenevässä määrin. Henkiseenhän hän ei siis ole ikinä kyennytkään. Kaikki yritykset on tuhoon tuomittuja. Narsistit voivat pienen päänsä sisällä todella pahoin. Mutta tämän kaiken sinä taatusti tiedät narsistin kanssa eläneenä. Kaikki päivät kuluvat kutakuinkin tuon paskiaisen ehdoilla.
Ei liene ihme, tuollaisen suhteen jälkeen, ettet voi uskoa, kun joku on sinulle aidosti hyvä ja rakastaa sellaisena kuin olet. Usein ihmisillä on myös taipumus rakastua kerta toisensa jälkeen samantyyppisiin ihmisiin. Tavoittamattomiin, pahiksiin. No, jossain kohti alkaa oppia. Ennen kaikkea alkaa oppia itsestään. Monesti turvalliset ja kiltit ihmiset koetaan tylsinä, eikä niistäkään suhteista tunnu saavan sitä, mitä tarvitsee ja kaipaa. Olen elänyt suhteessa narsistin kanssa ja suhteessa ihanan, maailman parhaimman, ja rehellisimmän ihmisen kanssa. Mitä ikinä tuo jälkimmäinen sanoikaan minusta, kehui kauniiksi yms, epäilin. Usko mitättömyyteeni, on minun oman pääni sisällä. Tarkoitan että arvet ovat syvemmällä, lapsuuden kokemuksissa, ei niitä ole narsisti aiheuttanut. Sinusta en tiedä. Komppaan edellistä, puhu ja anna itsellesi aikaa, voimia!
Mitenkään puuttumatta varsinaiseen sisältöön, haluan muistuttaa, että narsismi ei ole sama asia kuin epävakaa, väkivaltainen ja sosiaalisesti kyvytön ihminen. Narsismi on persoonallisuushäiriö, jonka diagnosoimiseen on tietynlaiset kriteerit. Diagnoosin tekee asiaan koulutettu henkilö.
Oikein sanottu. Joku ehtikin jo mainita ennen mua. Tuntuu, että 'narsismi' käy melkein jopa nykyajan muoti-ilmiöstäkin. Samaisen ihmissuhteen kokenut, mutta onhan niitä valtava määrä muitakin diagnooseja ihmisille, jolla ei ole kaikki ihan hyvin pään sisällä. Vaikka hurja määrä narsisteja onkin olemassa, ei käy kieltäminen.