Onko joku löytäny kumppania yli 60-vuotiaana? Onko jo toivotonta enää miehen tässä iässä löytää elämäkumppania?
Onko joku löytäny kumppania yli 60-vuotiaana?
Wanhempi Mies
17334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ole miehelle temppu eikä mikään, jos on hengissä ja elävien kirjoissa vielä yli 6-kymppisenä. Valinnan varaa on ja lisää tulee.
Toista se on meillä naisilla :(
Löytää naisetkin. Minunkin tutuista kaksi on löytänyt yli 60-vuotiaana. Miehet myös.
Eri asia on sitten miten kauan kestää ja mitä sisältää...
Kyllä se on karu totuus, ettei löydy.
Tapahtumia ei ole missään paitsi sunnuntaisin jumalanpalvelus, mutta sieltä tuskin mieluista löytyy.
Kapakasta viskihaukan tai votkakotkan jos isket, niin sinne sen menetät. Eikä innosta muutenkaan tuollaiset harrastukset.
Netissä mätisäkin tai käärmeen nielleen näköiset naiset etsii itseään puoli metriä pitempää paksulompakkoista parkettien partaveistä joka harrastaa kaikkia mahdollisia liikuntamuotoja ulkomaanmatkailun, purjehtimisen, laskettelun ja muun vastaavan lisäksi. Ja korkeakulttuuuria, tottakai. Kumma vain, että samat henkilöt siellä roikkuu vuodesta toiseen. Ne paremman näköiset ja oletettavasti -tapaiset ei edes vastaa yhteydenottoon.
Sitten on pilvin pimein niitä jotka hakevat itselleen ilmaista omaishoitajaa. Ei oikein innosta sekään.
Näillä kymmenillä jo tietää senkin, miksi naiset rakastuvat renttuihin. Oppia voisi ja osaisi kyllä nyt jo hyödyntääkin, vaan kun kohteita ei enää ole vapaana. Kunnolliset on jo parinsa löytäneet ja niin rentuksi en ala, että toisen omaan sekoaisin.
Kuten ylläolevasta on helppo huomata, vika onkin minussa. Myönnän enkä enää edes yritä, vaan seuraan sivusta sen vähän mitä seuraan.
Voihan pieksut sentään, sisarenikin jo yli kolme vuotta ollut leskenä..:) vinks vinks..
Onhan niitä. Sisariakin.
Saattaa olla hyviäkin mutta on niin perusteellisen vittumaisiakin, että...
Ei auta vinkit, kaukana on ja hukassa muutenkin. Oman jälkikasvun kanssa kuitenkin.
Ai niinkö..omiesiko vai..ketähän tarkoitat "jälkikasvuilla".., ja en mie ymmärrä noita ihmisten nimittelyitä hittumaisiksi, meissä on kaikissa hyviä ja huonoja puolia...ja monesti ne on niitä kuuluisia vuorovaikutus ongelmia, ja monesti mie ihmettelen mistä ne pahat akat tulee, kun ne morsiot oli niin ihania, taitaa olla että sitä saa mitä tilaa...suunnilleen.
Ja siellä nurkassa naukumalla ei tämäkään asia korjaannu..rohkeasti vain baanalle, jos yksi ei huoli, niin toinen voi jo tykätä :) ja kunnollinen mies kelepaa ihan varmana..
Toivosta ei kannata koskaan luopua..
varsinkin kun on elämänkumppanista kysymys.
Wanhemmalla miehellä on jopa valinnanvaraa,
tuntuu, että meitä naisleskiä
ja yli kuusikymppisiä naisia on maa väärällään.
On niin monia asioita, joita on mukavampi tehdä vakituisen kumppanin kanssa.
Yksistään jo vanheneminen on helpompaa kun sen riesat ja ilot voi jakaa suunnilleen saman ikäisen ihmisen kanssa.
Olen jo menettänyt toivoni. Olen ollut 5 vuotta yksin eron jälkeen.
Tähänkin olotilaan tottuu, ja tulee krantuksi.
Sosiaaliset suhteet saavat korvata osaksi puolison puutetta.
Lasten ja lastenlasten seurasta nautin myös.
En usko et ketään edes katsoisin sillä silmällä. Kun on nuorena aloittanut tulee sekin vaihe et nauttisi yksin olemisestasan. Pirttiin en jäisi nyhjöttämään vaan menisin lukuisiin tapahtumiin, mut kotiiniko joku mies en todellakaan sitä usko.
Tutuista saa apua jonsen itse pystyisi jotain tekemään, en vaan usko mitä en osaisi?
Hyvässä opissa olen vuosikausia ollut, joten ei heti mene sormi suuhun.
Vautsi olen yli 7-kymppinen
Meillä on valinnanvaraa .... kumppaneita löytyy kyllä
Minä karautin Hämeseen.. siellä hän oli jo minua odottanut.
Kolme vuotta jo on yksissä oltu, ihan jees.
Rohkeesti vaan ... me kaikki haluamme kumppanin ...
Miehet sekä naiset, kokeilemalla se selviää ..
Jos yks ei huoli...luo toisen lähe... noin on yksinkertaista.
On Tietoa: Kukaan ei sinua kotonta hae, ole aktiivinen
Näin neuvoo "vatsakas viettelijä"
Tässä lähistöllä on yli kuuskymppinen kaveri joka pienen kokonsa ja aktiivisen työpanoksen johdosta oli ilman naista yli 60 vuotiaaksi.
No alkoi reissailla muutenkin kun pelkkien työtehtävien takia ulkomaille. ja jäihän sieltä nuori nainen (silloin noin 35v) haavin.
Nyt heillä on n. 4-vuotias lapsi ja tuo mies on niin aktiivinen eläkeläis-isä ku olla ja voi. Taloa laittavat komiaksi ja autokin on nyt viimeisen päälle. Verrattuna aiempiin riisikupeihin.
Joten eiköhän se ole vaan ittestä kiinni tämä elämä.
Pieni mies on hyvä. Minulla oli lomaromanssi 165 cm miehen kanssa (olen itse 178 cm nainen).Ei tasoero tahtia haitannut.
Mutta kun hän asuu Yhdysvalloissa ja minä täällä, tämä jäi vain lomaromanssiksi.
Kyllä miehelle aina ottaja löytyy, erityisesti 60 ikäiselle, kunhan on suht raitis ja sisäsiisti.
Toinen juttu on miten pitkään suhde kestää. Riippuu varmaan siitä miten kehityskelpoinen olet. Meillä ihmisillä kun on tapana alkaa kasvattaa kumppanista sitä mitä toivoisimme hänen olevan.
Ja vanha koira harvemmin oppii uusia temppuja.
Naapurustossa ja tuttavapiirissä löytyy runsaasti näitä naispuolisia uusiosinkkuja. Miehistä heillä ei tunnu olevan pulaa, suhteet vain kestävät korkeintaan 2 – 3 vuotta, sen jälkeen kuvioihin astuu taas uusi uros. Vaikeaa kuulemma on tässä iässä löytää yhteistä säveltä.
Leskeksi jäätyäni tapailin pariakin kaveria jotka lähinnä kaipasivat ilmaista taloudenhoitajaa ja tulevaisuuden omaishoitajaa ja siihen puuhaan en enää ryhdy.
Jonkin asteisessa parisuhteessa 15 kesäisestä saakka eläneenä olen jo päässyt siihen vaiheeseen, että nautin yksin elämisestä ja ennen kaikkea vapaudestani.
Kyllä sitä "löytyy", mutta ja mutta, kun kaikki pitäisi tapahtu heti niin orastava suhde tyssää liian iholle käyvään alkuun ja vaatimuksiin.
Nuorena asiat ovat erilaisia, silloin on perheen perustamisen aika ja sitoutuminen tapahtuu kuten pitääkin niin sanottujen luonnon lakien mukaan.
Täs kohtaa, ainakin, ite toivon ja haluan, että mahdollinen suhde alkaa silleen rauhallisesti ja kaveripohjalta ja ajallaan sitten lämpimäksi suhteeksi eläkeiän harmoniaan. Saattaa olla unelma, mut näin mä sen koen täs iäs.
MINÄ LÖYSIN 54v ,oikein ihanan miehen toisen ikää en sano ,mutta mahdollisuutesi on hyvät . Toivon varovaisuutta,tässä iässä kokeneena on myös
onnen onkijoita,minulle sattui hyvä tuuri ,olemme avoliitossa olleet jo 17vuotta,
minulla lapsia hänellä ei,mutta lapseni omassa elämässään ja usein vierailevat.
ONNEA.
Katselin miesten ilmoituksia yhdeltä treffipalstalta ja ihmettelin mieletöntä itsetuntoa, jokainen sanoi olevansa nuorekas ja etsi nuorta. Mistähän löytyisin 104 vuotiaan jotta ikäero toteutuis:)))
Riippuu Sinusta. Et mikään ikäloppu ole. Etsi ensisijassa kumppania. Neuvoisin, että pidät oman kotisi, hän omansa. Luulen, ettei moni enä halua kokonaan sitoutua. Itse löysin 64-vuotiaana ihanan miehen. Elämme päivän kerrallaan. Meillä on hauskaa yhdessä, mutta emme ajattele, että loppuikämme olemme yhdessä. Kokemus on kummallekin opettanut, että sellaiset toiveet eivät ole realistisia.