runoelma

Samanlaisin ajatuksin myös täällä,nainen...
Mutta entä jos kaikki tuo voisikin muuttua todeksi?
Vaatien vain hitusen rohkeutta,uskallusta kysyä,tunnustaa.

Saat vastakaikua
kun vain suostut tuntemaan sen
Yhtenä iltana kun minun piti nukkua
tunsin sinut ihollani, lanteillani
et antanut nukahtaa pikään aikaan
Ajattelitko minua silloin?

Saat suudelmat
pienet ja vähän enemmänkin
Saat upota minuun
ja minä liukenen sinuun hetkeksi

Jos käpertyisit ja nukahtaisit minuun
haluaisin havahtua unestani monta kertaa
tuntea sinut siinä
uskoa että se olet sinä

Säväytti

Älä jossittele, jatka vaan ja luota itseesi. Löydät varmasti haluamasi ihmisen.

Rakkaus on paskaa



Hädin tuskin kello neljä on,
kun saavuin takas kotiin.
Jäi käteen tunne onneton.

Odotin, odotin, odotin,
hiljaa yksikseni kaiken
taas sisälläni suljin.

Sä olet mies, johon ihastuin
sydämeni sulatin,
sanoisin rakastuin.

Sen sulle kertoa uskalsin,
kun itse niin päätin.
Tunteita vain kovin säälin.

Lopulta sen aikaan sain,
sut yksin omaan seuraan hain
ja kaiken kerroin tavallain.

Olit täydellisin vaihtoehto,
et tuominnut mua.
Annoit olla rauhassa...


*

Tämä minuun sattuu niin!
Sun vuoropuheluasi kaipasin,
mut sitä saanut en.

Harva viikonloppukaan sattui
yhteen osumaan,
toisin oli kesäisin.

Sun reissujasi seurasin,
ja sydämeni suljin kiin'
sä Helsingissä viihdyit usein.

Viimein sillä LUPIlla,
jota odotin mä kuukausia.
Sä olit siellä kauniina kuin aina.

Sun seuraasi se Laura yritti,
ja rakkauttasi hamusi,
Mun silmät koiran vahti taustallas.

En nähnyt mihin katosit,
mut pari kertaa ainakin
sä loistit jossain kaukana.

Kun LUPI viimein hiljeni,
ja jatkoja mä janosin
sä halusit vain kotiin.

Mitään tapahtunut ei.
Sut Noora kotiin vei.
Sekin sattui.

*

Hetken myöhemmin kuin
Noora, sinä, rakkauteni ikuinen
mä peräänne lähdin kulkemaan.

Kiersin alta motarin,
Ristonmaalle nousin katsomaan
ja kaljan ovellasi korkkasin.

Lauri, rakas ihminen.
Kun mä rikoin liian salaisen,
kaiken mitä tuntenut olen koskaan.

En olisi halunnutu odottaa,
että yksin hiljaa makaan.
Mikään ei ole muuttunut.

Olen sinuun yhä rakastunut,
ja haluan että kanssain viimein puhut!
Rikotaan tää kupla kahdestaan!

Olet kuitenkin totta:
paras mahdollinen virheihastuminen,
Empaattinen köriläs.

-


Olin vasta ala-asteella,
kun sinuun ensi kertaa ihastuin.
Ja pennun lailla sua muka vihasin.

Se päivä, kun kaiken kerroin.
Se oli raskain kaikista,
en uskaltanut silti koskaan muulloin puhua.

Nyt pyydän ihminen,
että muistat sua anelen!
Meidän on keskusteltava.

Sinun on päästävä sinne myös,
jossa rakkaus hoitaa kaiken surutyön.
Irti en pääse ilman apuas.

Rakas.