Mietin tässä miten lapset reakoivat noihin kauheisiin uutisiin, jotka kohdistuvat heihin. Kyllä se varmaan jollakin tavalla vaikuttaa ja kun ei tiedä heidän ajatusmaailmaansa. Heitä, aika pieniäkään ei voi suojella kuulemasta ja näkemästä uutisia ja aikuisten puheita.
Lapset ja pelko
lillie
967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eivätköhän he "reakoi" kuten rekkoihinkin.
Oppivat pissimään renkaille ja potkimaan isoja.
Kunhan pienillä leikkiautoilla ensin harjottelevat.
Napakasti ne pitää oppia ottamaan toisen kädestä.
Äidithän eivät voi muistaa kenen rekka oli kyseessä.
Halvaksikin tulee lelujen hankinta.
Isä, korkeintaan huomaa että nämä irroitetut renkaat eivät ole minun lapseni autosta kotoisin.
H.
Varmasti kykenemättöminä vielä hahmottamaan olevaista, reagoivat pelolla ja avuttomuudella.
Miten paljon muuten aikuisetkaan moiseen voivat suhtautua.
Lapsille ei kaikkea tarvitsisi niin takitillaan selittää, mutta kaipa nykyään heitä ei voi pitää pimennossa maailman tosiasialliselta pahuudelta.
Meikä muistaa omasta lapsuudestaan, kun peräpeili jäässä odotteli luvattua maailmanloppua, kotona, yksinään.
Kotikutoista kammoa!
Jos tarkoitat tiedotusvälineistä, varsinkin TV:sta saatavaa sota-, katastrofi- ym. kauhuinfoa niin eiköhän läsnä olevien vanhempien reagointi ole lasten kannalta ratkaisevaa?
Omassa lapsuudessani elin kaiken livenä.
Vanhempieni jokapäiväinen ( liioittelematta ) riitely, henkilöön ja sukulaisiin kohdistuva haukkuminen, päihtyneen ukon järjestelmällinen härnääminen jonka seurauksena harrastimme puukon vauhdittamaa ulkoilua.
Itku silmässä isäni itsemurhan valmistelun katsomista kun "rakas" äitini huutaa "ettei sinusta ole siihenkään". "Kun edes kerran näkisi".
Riittämättömyyden tunteen iskostaminen. Mikään tekemäni ei kelvannut eikä riittänyt.
Monet kerrat kuulin että heidän kurja elämänsä on minun syyni.
Siis pelkkä olemassa oloni vika.
Mietin usein itsemurhaakin vapauttaakseni vanhempani taakastaan.
Ei tarvittu mitään uutisia. Tarpeita oli omasta takaa.
Myönteistä.
Ehdottomaan rehellisyyteen ja vastuuseen kasvatus.
Myös pois lähtemisen helppouden heti vapaaehtoisen intin jälkeen lasken puolelle.
Onkohan tämä nykyinen, kaikilta pettymyksiltä suojeleva linja paljoakaan järkevämpi?
Laiska-Lassi - Aika vanhaksi pojankoltiaiseksi uskoin, että meidän kotielämämme oli jotenkin ainutlaatuista, surkeaa ja hävettävää.
Ei kehdannut juuri kavereita kotiini kutsua.
itse ei kehdannut mennä mihinkään, missä tiettiin perheemme tilanne.
Tuo elämäntyyli oli meilläkin joka viikonloppuinen hirvitys.
Äiti natkuttamassa isälle punottavista särjensilmistä ja ukko riehumassa.
Pienemmät lapset itkivät kun Isä paineli ulkohuusiin tuppivyä kädessään hirttämään itseään.
Isompana minä nauroin ja jopa joskus, raivoissani kysäisin, "tarvitko apua".
Sitten mentiin hetken peräperää.
Myöhemmin olen tajunnut sota-ajan olleen todellinen syyllinen perheemme pahoinvointiin. 4 vuotta 9 kuukautta ja 22 päivää sotimista takana miehellä sotahommia. Kaksi haavoittumista takana ja hermot riekaleina.
Myöskin sen olen tajunnut, ettei meidän kaltaisten elämä ollut harvinaista. mieluummin tavallista.
Harvinaisempaa taisi olla ne onnellisten kerhon jäsenet, rintamamiesten kotona.
Jotenkin salaisesti sitä pistää liittimensä ristiin salaa ja rukoilee, ettei olisi aikoinaan omille pojilleen antanut moista pohdittavaa.
Noista TV-ohjelmien vaikutuksesta tuli omalta 6 vuotiaalta Pojantyttäreltä Turun Tuomiokirkossa.
Kaarina Maununtyttären Sargofakin edessä mummo kertoi Kuningattaren tarinaa tytöille.
6 vuotisakin kuunteli silmät tapillaan, kunnes ei enää malttanut. Se oleellinen kysymys kajahti ilmoille, "kuka sen ampus"?
6 vuotiaan maailmassa vain ammuttu voi siis kuolla.
Jaa-a, onkohan meillä kaikilla samat vanhemmat?
Juominen, nalkuttaminen, riitely, paljain jaloin lumessa pinkaisut naapuriin keskellä yötä....
Oliko todella tuo kaikki sodan syytä?
Liian juomisen (alkon) vaikutusta, enimmäkseen..
Sota saattoi ajaa monet miehet viinan pariin.
Tapeltiin meilläkin. Pelotti tosiaan, kun äiti piti saarnaa päissään olevalle isälle.
Mikä nostatti isän väkivaltaan.
Ymmärrän kumpaakin.
Äiti oli varmasti taas kerran päälakeaan myöten pettynyt ja surullinen. Isä kännissä puolestaan suuttui huutavalle.
Olla siinä sitten lapsen pöllämistyneenä.
Onnekseni ei omassa liitossani ole moista ollut.
Mitenpä väkivaltaluvut alenisivat, kun naisetkin ovat opetelleet kaksin käsin alkon imemisen?
Enää ei voida sotaa syyttää.
Yleinen ilmapiiri on vapautunut ja naisetkin muka tasa-arvon nimissä ovat omaksuneet miehisen tavan juoda..ei tietenkään voi yleistää että kaikki, vaan he jotka juovat..he juovat ja monet tappelevat..
Surullisin suuntaus yhteiskunnassamme, kun ajattelee millaista se elämä on lapsiperheessä jossa molemmat vanhemmat juo, kun se ei ole mitään hyvää jos vaikka vain toinen, mutta jos molemmat, - yleensä äiti on perinteisesti ollut se joka pitänyt huolta niistä lapsista, ja kodista..ei kärsi ajatellakaan sitä lapsen turvattomuutta..:(
Se on vanhemmilta miä suurinta välinpitämättömyyttä..
Missä nukkuu meidän arvojohtajat, kun elämä on luisunut tällaiseksi.
18-vuotiaat tytöt syyllistyvät rattijuoppouteen, nainen puukottaa, hakkaa ja tappaa kuin pahinkin renttu ennenmuinoin. Jostakin pitäisi nousta sellaisen sankarin, joka näyttäisi nuorisolle oikean suunnan. Ei se tule urheilusta, eikä poliitikkojen moraalittomista piireistä. Ei rikollisista kettutytöistä, joilta puuttuu täysin empatia ja rehellisyys.
Oikeat sankarit ovat hukassa. Kun minä olin nuori ja ukko riehu päissään sekä selvin päin, niin minulla oli yksi tavoite: käydä koulua ja opiskella, sen tien päässä oli jotakin parempaa. Muttai enää ei ole tuotakaan mahdollisuutta, maistereita ja tohtoreita on aivan liikaa, työtä ei riitä kaikille. Yli kolmekymmentä vuotta olen samanlaista työtä tehnyt, mutta siitäkin on tehty vastenmielistä, jatkuva kontrolli ja määräsysten sataminen kaiken maailman projektipäälliköiltä ja ikuinen raporttien laatiminen ja kysymyksiin vastailu. Suoraa sanottuna tietokoneet on tehneet työnteosta täyttä helevettiä.