Pääkirjoittaja on nostanut jälleen eläinsuojelijat inhokikseen tämänpäiväisessä tekstissään. Kirjoituksessa tuomitaan tutun yksisilmäisesti sikatiloilla käyneet aktivistit ja asioita ruoditaan odotetusti täysin mustavalkoiseen tyyliin.
Lukijalle ei oikein selviä missä kohtaa suuri vääryys on tapahtunut, mutta se tästä suurella tunteen palolla kirjoitetusta tekstistä selviää että luonnonsuojelijat ovat suurin uhka järjestäytyneelle yhteiskunnalle.
Kirjoitus on asiavirheineen ja epäloogisuudessaan suorastaan hupaisa. Jos kirjoittaja olisi suostunut ottamaan hiukan asioista selvää niin hänelle olisi selvinnyt ettei eläinaktivisit ole mikään monoliitti, jonka sisällä kaikki ovat yhtenevää mieltä asioista. Ihan niinkuin Hämeenlinnalaisiakaan ei voi määritellä kategorisesti yhdellä adjektiivilla , ei aktivistejaan voi käsitellä yhtenä ryhmänä joka haluaa hävittää lihaeläinten kasvatuksen maan päältä.
Jutun logiikka sekoaa viimein lauseessa jossa todetaan että aktivistit pitkittivät eläinten kärsimyksiä saadakseen maksimaalisen julkisuuden asialleen. Kirjoittaja ei välttämättä tajua tätä vieläkään mutta analyyttisesti asioita haarukoivalle se suorastaan hyppää silmille. On päivänselvää että resurssipulan riivaaman viranomaispuolen heikon valvonnan vuoksi vapaaehtoinen eläinten hyvinvoinnin puollustaminen on tarpeettoman kärsimyksen estämiseksi etupäässä myönteistä.
Lukijalle ei oikein selviä missä kohtaa suuri vääryys on tapahtunut, mutta se tästä suurella tunteen palolla kirjoitetusta tekstistä selviää että luonnonsuojelijat ovat suurin uhka järjestäytyneelle yhteiskunnalle.
Kirjoitus on asiavirheineen ja epäloogisuudessaan suorastaan hupaisa. Jos kirjoittaja olisi suostunut ottamaan hiukan asioista selvää niin hänelle olisi selvinnyt ettei eläinaktivisit ole mikään monoliitti, jonka sisällä kaikki ovat yhtenevää mieltä asioista. Ihan niinkuin Hämeenlinnalaisiakaan ei voi määritellä kategorisesti yhdellä adjektiivilla , ei aktivistejaan voi käsitellä yhtenä ryhmänä joka haluaa hävittää lihaeläinten kasvatuksen maan päältä.
Jutun logiikka sekoaa viimein lauseessa jossa todetaan että aktivistit pitkittivät eläinten kärsimyksiä saadakseen maksimaalisen julkisuuden asialleen. Kirjoittaja ei välttämättä tajua tätä vieläkään mutta analyyttisesti asioita haarukoivalle se suorastaan hyppää silmille. On päivänselvää että resurssipulan riivaaman viranomaispuolen heikon valvonnan vuoksi vapaaehtoinen eläinten hyvinvoinnin puollustaminen on tarpeettoman kärsimyksen estämiseksi etupäässä myönteistä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Totta, totta...
Tehotuotannossa kärsivien eläinten kuvaaminen olisi ainoa rikos, minkä itsekin tekisin, jos sitä pyydettäisiin. Oikeustajuni mukaan se siis ei ole rikos. On syytä jättää HäSa:n pääkirjoitukset omaan arvoonsa. Missään muissa sanomalehdissä ei syyllistytä HäSa:n kaltaiseen jyrkkään asenteellisuuteen, jossa on olemassa vain ja ainoastaan yksi oikea eli toimittajan näkökulma. Lukekaa esim. Savon Sanomia, jossa tämäkin aihe olisi katsottu monelta eri kantilta. HäSa.n pääkirjoittelija luulee oikeasti, että hänen mielipiteensä on TOTUUS isolla kirjaimilla. HäSa:n pääkirjoitukset ansaitsevat vain ja ainoastaan säälivän hymyn, ymmärtäkää kirjoittajaa, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi murrosikäisestä punkkarista.
Pääkirjoitus on mielestäni asiaa monipuolisesti tarkasteleva, joskin kantaaottava. Rumia sianraatoja esiintuomalla luodaan kuvaa, että jotakin poikkeuksellisen väärää on tapahtumassa.
Lihantuotannon epäkohtia arvostelevien pitäisi muistaa, että kun kerran ihmisetkin sairastuvat ja kuolevat, ei eläimiltä voi odottaa jotain muuta. Jos katsoo esimerkiksi päättyvällä viikolla esitetyt A-studion lähetykset aiheesta (myös keskiviikon) http://areena.yle.fi/video/1321905061415, ovat tuotanto-olosuhteet kiihkottomasti arvioiden keskimäärin kohtuullisen hyvät.
Olisi toki asiatonta väittää, ettei tuhansien eläintilojen joukosta löytyisi niitä, joissa eläimiä ei edes yritetä hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla tavoin on löydettävissä ihmisiä, jotka rääkkäävät toisia ihmisiä ryöstämällä, pahoinpitelemällä, kiduttamalla ja murhaamalla.
Po. eläinaktivistien toiminta on samankaltaista kuin kiihkeimmillä abortinvastustajilla, jotka mielellään kävisivät klinikoilta hakemassa abortoituja sikiöitä näytille tietäen niiden järkyttävän monia. Fanaatikon mielestä tarkoitus pyhittää aina keinot.
"Lihantuotannon epäkohtia arvostelevien pitäisi muistaa, että kun kerran ihmisetkin sairastuvat ja kuolevat, ei eläimiltä voi odottaa jotain muuta."
Siteerasin tuon lauseen edellisestä kirjoituksesta vain osoittaakseni, miten huippuloogista on nimimerkin "Elämää nukekodissa" ajattelu.
Sikoja ei kasvateta sen tähden, että ne kerran sairastusisivat ja kuolisivat, vaan siksi, että ne hyvin lyhyen elämän jälkeen voitaisiin myydä teuraaksi ja siansyöjien (vai pitäneekö san: raadonsyöjien) pöytään.
Vähin, mitä voitaisiin odottaa, olisi, että hoitaja pitäisi siat mahdollisimman terveinä ja hyvinvoivina taurastushetkeen saakka. Jo oman etunsakin tähden.
Mutta kun ei. Vähin, mitä pitäsi tehdä, olisi, että elinkeinolupa lopetettaisiin välittömästi niiltä sikatilallisilta, jotka rääkkäävät eläimiä.
"Sikoja ei kasvateta sen tähden, että ne kerran sairastusisivat ja kuolisivat, vaan siksi, että ne hyvin lyhyen elämän jälkeen voitaisiin myydä teuraaksi ja siansyöjien (vai pitäneekö san: raadonsyöjien) pöytään."
Niin, eivätkä ihmisetkään elä sen tähden, että sairastuisivat ja kuolisivat. Silti näin tapahtuu. Elämän lyhyys tai pituus ei mielestäni sinänsä tarkoita sen arvon muuttumista.
Olemme samaa mieltä siinä, että eläintenhoitajan olisi taattava eläimille terveyttä ja hyvinvointia. Ainakin siinä määrin kuin sitä kohtuullisin panostuksin voidaan edellyttää.
Pauli Uusi-Kilposen kautta lehdessä on leimannut jyrkkä asennevammaisuus. Asiat nähdään vain ja ainostaan mustana tai valkoisena. Kun toimija on kerran leimattu negaatioiden hengessä, asiasisällöllä ei sen jälkeen ole enää mitään merkitystä.
On vain hyviä tai huonoja ihmisiä - hyviä tai huonoja instansseja. Kerran huonon leimakirveen saanut ei sen jälkeen yksinkertaisesti voi enää olla oikeassa vaikka osoittaisi että yksi ynnä yksi on kaksi.
Säälin sekaisin tuntemuksin on valitettavasti tätä itseää arvomediaksi itseään tituleeraavan aviisin kirjoituksia meidät tuomittu lukemaan.
Suomalaisessa lihantuotannossa on, eläinten kärsimysten lisäksi, käytetty liikaa antibiootteeja, ei ne venäläiset turhasta vientikieltoja asetelleet...
On helpompaa ja halvempaa hoitaa huonosti ja paikata virheet lääkkeillä, näinhän toimii koululääketiede ihmisilläkin. Oikeilla elintavoilla välttää monet lääkkeet (niin siat kuin ihmisetkin). Mutta lääketiedekin on mieletön bisnes. Ihmiset voivat valita ravinnon ja liikunnan määrän, eläimet eivät.
Vanhan eläinlääkärin kanssa jutellessa, sain käsityksen siitä, kuinka paljon enemmän mm. antibiootteja on viime vuosina tehotuotannossa käytetty, verrattuna entisaikoihin. Näitä jäämiä sitten syömme ja juomme.
En ole HäSa:n pääkirjoittajan lisäksi kuullut kenenkään tuomitsevan aktivistien toimintaa näin yksiselitteisesti. Jopa YLE:n haastattelema lihakarjan kasvattaja mainitsi aktivistien suorittaman valvonnan positiivisenä. Pääkirjoittajan rohkean mielenilmaisun voisi hyvällä syyllä tulkita suosivan eläinten huonoa kohtelua. Jos ainut synti nähdään sian raatojen rahtaamiseen ihmisten ilmoille niin kirjoittaja taitaa nyt unohtaa että tuottajat raahasivat itsekin eläinten raatoja Helsinkiin erään mielenilmaisunsa yhteydessä. Jos epäkohtia halutaan painottaa niin kyllä asialle pitää saada näkyvyyttä vaikka sitte vähän raflaavinkin keinoin. Ei kai näissä asioissa valvontaa koskaan voi olla liikaa - kaikki kunnia aktivisteille jotka välittävät eläimistä muutenkin kuin vain joulupöydässä. Näihin asiattomiin ja luokattomiin pääkirjoituksiin alkaa tottua, vaikka toivoo että toimituksessa joskus edes pyrittäisiin harkitsemaan sanomisiaan hiukka tarkemmin. Maltti ja puolueettomuus ei liity mielestäni toimituksen meriitteihin kovin olennaisesti ainkaan.
Lukaisin tuon pääkirjoituksen myöskin ja olen aloittajan kanssa aika pitkälti samaa mieltä . Tuntuu monesti että HäSa:n toimittajat oksentavat muutoinkin omia antipatioita juttujensa sisältöön, mikä ei mielestäni ole hyvää journalismia.
Jonkinasteinen näköalattomuus ja pysähtenäisyys ovat tällä hetkellä toimituksessa vallalla. Saattaa olla että omistajapuolen liian tiukka lieka on omiaan tukahduttamaan luovuutta toimittajien parissa.
Edellinen maatalousministeri oli kepulainen Hämeestä. Hänen aikanaan paljastettiin aika monia epäkohtia sika- ja siipikarjataloudessa. Tulivatko korjatuiksi missään määrin ja joutuiko kukaan edesvastuuseen? Taannoin tällä paikalla taisi olla sama kokoomuslainen Hämeestä, jolle pesti nytkin on uskottu.
Toiset syyllistyvät koulu- ja työpaikkakiusaamiseen, toiset eläinten kiusaamiseen ja rääkkäämiseen. Yhteistä näille on se, että kukaan ei saa mistään mitään rangaistusta, mutta erona se, että eläinrääkkääjät saavat pitää laillisia aseita.