.. ja pakkaat mukaan vaihtovaatteita: valitkoit kaapista ne kaikkein huonokuntoisimmat, reikäset, rikkinäiset ja liian pienet vaatteet. Sanot lapsille: isänne luo nämä välttää.
Lapsista se on lähinnä huvittavaa, naureskellen he kertovat että näin äiti sanoo.
Sitten kuitenkin on itku ja ulina: sukat on pienet, ei nämä ole minun vaan pikkusiskon! Pikkuhousut on pienet!
Siihen ei voi kuin vastata: ei voi mitään, äitinne on laittanut ne mukaan. Ei ole muita vaatteita.Sano äidillesi.
Siis oikea vaate on oikealla lapsella, mutta molemmille on laitettu liian pienet sukat, esim.
He eivät tiedä, miltä tuntuu jalassa oikean/sopivan kokoinen kenkä, koska aina on kasvunvaraa 2 numeroa vähintään. He eivät tiedä, milloin rukkanen tai lapanen on sopiva. Minä olen jo ojentamassa pikku rukkasia nuoremmalle, mutta ne onkin sen isomman lapsen rukkaset. Pienemmällä on kasvaunvaraa rukkasessa.??
Minä ymmärrän, että lasten äiti inhoaa lasten isää ihan mielettömästi ja siksi laittaa lapsille isä-tapaamiselle huonot vaatteet mukaan.
Mutta ne pienet vaatteet tai reikäset, rikkinäiset eivät ole isän päällä, Ei minunkaan päällä. Ne on lasten päällä. Epämukava olo on lapsilla, ei isällä. Isä sanoo, ettei hän stressiä ota - ei hän välitä siitä, mitä lapsilla on päällään. Hän ei voi asiaan vaikuttaa. Äitinsä vaatettamia he ovat.
Minäkö? Olen isän uusi elämänkumppani, "äitipuoli". Minua kyllä riepoo ihan mielettömästi riesut vaatteet. Mutta en kulje samassa seurassa heidän kanssaan silloin, kun lasten vaatetus on lumppua, koska minua luullaan lasten äidiksi enkä halua "kunniaa" lasten vaatetuksesta itselleni.
Olen joskus laittanut vaatteiden mukaan lapun: pienet.
Lasten mukaan äiti pakkaa ne ensi kerralla mukaan: "pikkusiskolla on aina liian pieniä vaatteita", sanoo isosisko kuin itsestäänselvyyden; näin meillä on tapana toimia ja näin on normaalia (ja kenties muillakin on näin)
Lasten äiti tekee tämän ihan tahallaan ja ihan kiusallaan. Koska inhoaa lastensa isää. Kiusa vaan kohdituu hänen omiin lapsiinsa.
Kysynpä vaan, että paljonko on järkeä tämmösen naisen päässä?? Miksi tämmöinen saa pitää lapsia itsellään?
On turha selittää, miten (TÄMÄ) yh-äiti rakastaa lapsiaan ja ajattelee heidän parastaan ja huolehtii heistä. TOimintatapa osoittaa, että hän inhoaa lapsiaan.
Lapsista se on lähinnä huvittavaa, naureskellen he kertovat että näin äiti sanoo.
Sitten kuitenkin on itku ja ulina: sukat on pienet, ei nämä ole minun vaan pikkusiskon! Pikkuhousut on pienet!
Siihen ei voi kuin vastata: ei voi mitään, äitinne on laittanut ne mukaan. Ei ole muita vaatteita.Sano äidillesi.
Siis oikea vaate on oikealla lapsella, mutta molemmille on laitettu liian pienet sukat, esim.
He eivät tiedä, miltä tuntuu jalassa oikean/sopivan kokoinen kenkä, koska aina on kasvunvaraa 2 numeroa vähintään. He eivät tiedä, milloin rukkanen tai lapanen on sopiva. Minä olen jo ojentamassa pikku rukkasia nuoremmalle, mutta ne onkin sen isomman lapsen rukkaset. Pienemmällä on kasvaunvaraa rukkasessa.??
Minä ymmärrän, että lasten äiti inhoaa lasten isää ihan mielettömästi ja siksi laittaa lapsille isä-tapaamiselle huonot vaatteet mukaan.
Mutta ne pienet vaatteet tai reikäset, rikkinäiset eivät ole isän päällä, Ei minunkaan päällä. Ne on lasten päällä. Epämukava olo on lapsilla, ei isällä. Isä sanoo, ettei hän stressiä ota - ei hän välitä siitä, mitä lapsilla on päällään. Hän ei voi asiaan vaikuttaa. Äitinsä vaatettamia he ovat.
Minäkö? Olen isän uusi elämänkumppani, "äitipuoli". Minua kyllä riepoo ihan mielettömästi riesut vaatteet. Mutta en kulje samassa seurassa heidän kanssaan silloin, kun lasten vaatetus on lumppua, koska minua luullaan lasten äidiksi enkä halua "kunniaa" lasten vaatetuksesta itselleni.
Olen joskus laittanut vaatteiden mukaan lapun: pienet.
Lasten mukaan äiti pakkaa ne ensi kerralla mukaan: "pikkusiskolla on aina liian pieniä vaatteita", sanoo isosisko kuin itsestäänselvyyden; näin meillä on tapana toimia ja näin on normaalia (ja kenties muillakin on näin)
Lasten äiti tekee tämän ihan tahallaan ja ihan kiusallaan. Koska inhoaa lastensa isää. Kiusa vaan kohdituu hänen omiin lapsiinsa.
Kysynpä vaan, että paljonko on järkeä tämmösen naisen päässä?? Miksi tämmöinen saa pitää lapsia itsellään?
On turha selittää, miten (TÄMÄ) yh-äiti rakastaa lapsiaan ja ajattelee heidän parastaan ja huolehtii heistä. TOimintatapa osoittaa, että hän inhoaa lapsiaan.
Vastaukset 43
Vanhimmat
yh-äitit ja koko yh paska on perseestä!
Älkää miehet alkako koko sirkukseen / juttuun ollenkaan.
Aika huvittavaa luettavaa,jos äiti todella vaan isää kiusatakseen laittaa lapsilleen liian pienet vaatteet mukaan. Käväisi mielessä, että jospa äidillä ei ole VARAA ostaa lapsille vaatteita ja näin ilmaisee asian ja vihjaa että isäkin voisi jotain sukkia joskus ostaa. Tuli vaan mieleeni tällainen vaihtoehto. On tietysti elatusmaksu, mutta jos se on liian pieni tai jotain...
Niin sitä luulisi. Että rahaa on vähän eikä ole varaa ostaa lapsille uusia vaattetia. Mutta ei ole siitä kiinni.
Lapsilla on kauniita vaatteita. Olen nähnyt, ja lapset itse kertovat, isompi kuvailee yksityiskohtaisen tarkkaan lempivaatteensa. Osa vaatteista (ja kengistäkin) on ns. kaappivaatteita. Minun antama nimitys vaatteelle, joita lapset eivät saa käyttää edes äitinsä luona, tai vain hyvin hyvin harvoin. esim. caprit. Ei siis ole kyse juhlavaatteista.
Lapset itse sanovat, että isän luo äiti valikoi huonot ja liian pienet vaatteet. Muitakin siis olisi, mutta niitä ei isän aikana käytetä.
Toinen seikka on se, että lasten äiti ei huoli yhtään mitään isältä eikä isän suvulta = isovanhemmilta, kummeilta.
Lapsille ostettaisi, heitä käytettäisi kampaajalla. Mutta ei kelpaa. Pelkkä RAHA kelpaa kyllä, mutta emme voi olla 100-varmoja, että se menee juuri lapselle ja juuri siihen, mihin isä sen ajatteli antaa.
Heille on ostettu lahjaksi kauniita vaatteita. Muutaman kerran on ko. puserot näkynyt lasten päällä.
Ei me - ei isä -tyhmä ole. Kyllä sen kerrasta uskoo. Kun uusi kaunis vaate katoaa kuin molokin kitaan eikä edes lapsi tiedä missä se on, niin ei sitä toista kertaa viitsi rahojaa roskiin nakata.
Leiri- ja harrastusmaksut isä olisi valmis maksamaan, mutta äiti ei huoli. Lasta ko. harrastus kyllä kiinnostaisi.
Elarit on pienet, koska isä on pienituloinen. Ei niistä enempää voi repiä. Mutta senhän onkin tarkoitus kattaa PUOLET lapsen kuluista. Toisesta puolesta vastaa äiti.
Äidillä on varaa ylläpitää autoa. Jos on tiukkaa rahasta, ei auto liene välttämätön, etenkään täällä pääkaupunkiseudulla, missä bussilla pääsee - äiti kulkee työmatkat bussilla ja auton käyttö on muutenkin vähäistä. tiedämme tämän. Auto seisoo parkissa aina. Ja kuka hullu ajaa vapaaehtoisesti hesan ruuhkaan, kun näppärästi pääsee muutenkin? Ja lasten harrastuskuskaamistahan ei ole, kun lapset ei saa harrastaa, vaikka haluaisikin, vaikka isä maksaisi.
Tuossa esimerkkitapauksessa elatusmaksut on laskettu väärin. Ensin arvioidaan mikä lapsen kulutus on: Tilastokeskuksessa on joskus laskettu, että se olisi 470e kuussa. Sitten lasketaan paljonko isä ja äiti ansaitsevat yhteensä. Yhteenlasketusta summasta lasketaan sen jälkeen äidin ja isän osuudet tulojen mukaan. Elatusmaksua määriteltäessä otetaan huomioon verotodistukset, palkkatodistukset, asumiskulut ja muut säännölliset pakolliset menot.
Äidin TAI isän ei siis kuulu maksaa automaattisesti puolet lapsen kuluista vaan suhteessa sen mukaan miten paljon kumpikin tienaa.
Kunnilla ei ole mitään intressiä asiaa valvoa: niille riittää, että kunnassa asuu mahdollisimman vähän sellaisia lapsia, joille maksetaan elatustuki kunnalta: tämä onkin sitten vain vähän päälle sata euroa kuussa. Isoissa kaupungeissa näihin menoihin on budjetoitava miljoonia euroja vuodessa ja vastaavassa tilanteessa eläviä lapsia voi asua kaupungissa useita tuhansia.
Voisit kaikkien teidän hyvinvoinnin lisäämiseksi käydä kirpputorilla ostamassa muutamat kunnolliset ja siistit vaatteet lapsille.
Pieni raha siitä, että sinun ei tarvitse hävetä lapsia ja kulkea eri joukossa uuden elämänkumppanisi kanssa.
Ostat sellaisia, jotka miellyttävät silmääsi ja
pidät ostamasi vaatteet luonanne ja puette lapset niihin vain, kun menette ihmisten ilmoille.
Jos äiti tekee mainitun loukatakseen isää, näin kohdistuu pilka omaan nilkkaan.
sen jälkeen kun ämmälle ensin maksetaan lapsilisät ja korotukset ja joka kersasta elatusmaksut? onko tosiaan niin, että se yh ei saa niitä pikkurahalla sieltä kirpparilta ITSE ulos?
Minä uskon, että kyseessä olevassa jutussa on kyse lasten manipuloinnista isää vastaan.
Oli miten oli, niin olis ihan kiva varmaan lapsille, että JOKU ostais oikean kokoiset vaatteet heille, ihan sama heille varmaan kuka. Jos joku toimii typerästi, ei kaikkien tarvitse kuitenkaan toimia samalla periaatteella.
sitten varmastio myös miettiä kuka soveltuu näiden lasten huoltajaklsi parhaiten, sillä äiti, joka toimii lasten kannalta typerästi ei voi olla se paras...
Väittäisin että suurin osa etävanhemmista ei osallistu lasten kuluihinkaan likimainkaan sillä summalla kuin se lähivanhempi. Suurinosa taitaa maskaa elatusmaksunkin minimin mukaan. Jos äiti joutuu asumaan kolmiossa yksiön sijaan ihan vain siksi että hänellä on kaksi lasta, niin pekästään se maksaa hänelle ehkä noin 300€/kk. Jokainen joka on ostanut vaatteita, tietää että ne on kalliita. Lapset kasvaa ja kuluttaa, joten koko vaatekaappi menee lähes vuosittain uusikis, ei ole halpaa huvia. Lisäksi lapset myös syö, sekin maksaa. Äiti voi jo joutua myös pitämään autoa ihan vain siksi että lapset pääsee harastuksiin ja kauppareisut tulee ylipäätään mahdollisikisi. No yh-lapset ei usen edes pääse harrastuksiin, kun nekin maksaa...
Sitten jotku vielä kuvittelee että he kustantavat ex-vaimon eleämää, kun maksavat "sille" minimielatusmaksun.
vuokra on 450€, mutta en minä siitä maksa kuin vajaan kaksisataa. Missä muka kukaan sinkkuna ilmaseksi asuu? Täällä meilläpäin ainakin otetaan kaikilta vuokra.
Ei etällä mitään velvollisuutta ole maksella minun hommaamiani kalliita harrastuksia. Kyllä yh:n täytyy osata ajatella itsekin ja tietää, minkälaisen elämän pystyy itselleen ja lapsilleen järkkäämään. Ei se vastuu näistä asioista ole etällä!
Kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia, jos ei pysty elättämään. Erotilanteessa, jos olet sitä mieltä, että etävanhemmaksi jäävällä on elättämiseen paremmat mahdollisuudet, anna lapset hänelle. Ja ryhdy itse etäksi.
Mutta uskon, että tarkoituksesi oli esittää, että etällä on velvollisuus vastata siitä elämästä jonka yh päättää hankkia "tarpelliseksi" lapsilleen ja siinä sivussa itselleen.
Juuri tuon takia meidät on kaikki leimattu kuppaajiksi.
Mikä muu keskiverto lapsiperhe on nykysuomessa rikas?
Otitko siis nokkiisi siitä että "syytin" etävanhempia vastuun välttelystä? Kuten sanoit "Kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia, jos ei pysty elättämään" (koskee myös etävanhempia).
Kyllä etälle voi lapset antaa, jos ei itse katso tehtävästä taloudellisesti suoriutuvansa! Koskee nimenomaan yksinhuoltajaa.
Miksi ottaisin tuosta nokkiini? Ihmettelin vain kannanottoasi.
Niin, ei äitiys tee itsessään parhaaksi mahdolliseksi huoltajaksi, eikä isyys. Kyllä teot ihmis-suhteissa yleensäkkin on se konkreettinen asia, joka luo pohjaa suhteelle/tai sitten ei. Ehkä olisi aika vanhempien keskusteluun jos mahdollista. Isänkin toiminta kummastuttaa ja uuden puolison: jos näkee ongelman, miksei tee asioiden hyväksi mitään. Esim.puhu äidin kanssa ongelmasta tai hyvänen aika sentään osta niitä vaatteita. Kiukuttelua puolin ja toisin toisilleen tuntuu aikuisilla olevan ja lapset jäävät vaille aikuisuutta: joutuvat olla pienissä vaatteissaan, kun kukaan aikuisista ei näytä osaavan ajatella lasten parasta.
.. meillä on ihan uusiakin vaatteita. alennuksesta saa ihan edullisesti. Mutta ongelma on se, että minulta loppuu rahat, ihan oikeasti.
Omia lapsia on yht. 3 kpl, joista kaksi opiskelee ja toinen asuu omillaan ja nuorin on alle vuoden. Olen kotihoidotuella, bruttotulot 454 euroa. Riittää ruokaan.
Miehen tulot pienet.
En ilkeä anopilta kerjätä, kun ei ole oma äiti, on anoppi.
että lapsen äidin pitäisi hankkia vaatteet,jos se saa elarit ja lapsilisät.
Kenen sitten, jos ei lasten äidin??? Äidilläänhän he asuvat!
Jos he asuisvat isällään, isä ostaisi kaikki vaatteet ja kengät yms.
Meillä he ovat 4 pv kuukaudessa. Miksi meidän pitäisi heidät vaatettaa? Kerro se?!
Siis onko sinulla kolme lasta jostain edellisestä/edeltävistä suhteista?
Jos tarkoitit että teillä on nykyisen miehesi kanssa kolme yhteistä lasta, niin siihen täytyy huomauttaa että ne edellisen liiton lapset ovat miehelle ihan yhtä omia.
Minulla on kolme lasta.
Miehelläni on myös kolme lasta.
Kummallakin on kaksi lasta edellisestä liitosta.
Meillä on yksi yhteinen lapsi.
Siis suomeksi:
Minulla on kaksi lasta aiemmasta liitosta ja yksi lapsi tämän nykyisen miehen kanssa.
Miehelläni on nämä kaksi lasta, jotka tulevat tapaamiselle, joiden asema ei todellakaan ole millään tavalla uhattuna tai jotka EIVÄT missään nimessä ole millään kakkossijalla, vaikka ovatkin "vain viikonloppulapsia". NÄistä kahdesta lapsesta mies maksaa näitä elareita. Näiden lasten vaihtovaatepussissa on risoja ja liian pieniä vaatteita.
Ja sitten on siis tämä meidän yhteinen lapsi. Joka on pieni, olen kotihoidontuella. Ja mehän siis asumme yhdessä. Olemme uusperhe.
Huh.
Heippa, näin teimme. Lähdin tytön kanssa vaatekaupoille ja hauskaa oli. Sai valita mieleisensä vaatteet ja tultiin kassit täynnä kotia. Tyttö oli onnesta soikeena kun nyt oli meilläkin vaatteita kaapissa. Kävi kuitenkin niin kun tyttö asiasta kertoi äidilleen, niin äitinsä vaati jotta laitamme vaatteet kierrätykseen...pahaluontoinen ämmä kun on, niin tottahan toki laitoimme jottei tule sanaharkkaa (kova suustaan, omaa sopivat sanat sopiviin paikkoihin että oma kieli menee ihan solmuun, semmoinen psykologian opiskelija, manipuloija..mieluummin ollaan hiljaa kuin ruvetaan liikoja hänen kanssaan riitelemään). Nyt ne vaatteet on heillä sitten. No, lapsi saa niitä käyttää ja hyvä niin...ikävää on se, että ne menee kierrätykseen tytön pikku-sukulaisille ennenkuin tulevat takaisin meille (meillä pieni vaavi, joka joskus vaatteisiin mahtuisi).
Isä maksaa elatusmaksua 350Euroa kuussa. Repikää siitä?
Olet tosi nyhverö mieheksi jos annat vaatteet lapsen mukana äidilleen.
Olisit jutellut lapsesi kanssa näistä vaatteista ja niiden hankintatarkoituksesta ennakkoon. Nyt sensijaan nyysöilet exän pillin mukaan.
Oletkohan edes mies ?
Yrittäisiköhän äiti vihjata siitä että se 118€ ei ihan oikeesti ole ruhtinaalinen osuus lasten kuluista?
mistä minä mahtaisin saada tuollaset 118 egee verottomana lapsen menoihin? Jukulauta, saisin sillä kyllä kerran kuussa sukat jalkaan!
Onko kaikki äidit tietoisesti tehneet lapsen niin että eivät kaipaa isän apua lapsen elättämiseen? Vai mistä se johtuu että nimen omaan YH-äidit hyökää puolustamaan velvolisuuksistaan luistavia etäisiä???
Vai onko nämä "äidit" etäsisiä haimessa?!?!?
Elän avioliitussa ja tavallinen elämä vie kaikki perheen tulot. En ole erotellut lasten menoja muista menoista, mutta luulen että se on reippaasti enemmän kuin nämä minimi elatusmaksut ja lapsilisät. Käytän kuluihin nettorahaa.
ihanne, että pystyy huutoonsa vastaamaan ja tekeleensä elättämään, mutta valitettavasti suurin osa taitaa kyllä ajatella laillasi, että etä on vastuussa KAIKISTA menoista nykyisistä ja tulevista, kokonaisuudessaan aina. Aamen.
Eron hetkellä voisi myös pohtia, kummalla on elättämiseen resurssit, eikä automaattisesti tuupata lapsia sille, jonka elämän muutenkin yhteiskunta joutuu hoitamaan/rahoittamaan!
Tiedän varmasti, että moni isä vaihtaisi ikuisen rahasampona olemisen lähin elämään.
En ala kinastelemaan siitä että kenen lapset kuluu elättää. Mutta väitän kyllä että minimielatusmaksun maksaminen ei ole rahasampona olemista. Mielestäni on lasten kanlta säälittävää että minimielatusta maksava etävanhemipi tuntee olevasa jossain elättäjän roolissa, vaikka hän osallistuu lasten elättämiseen PIENELLÄ osuudellaan.
En minä missään ole sanonut, että isä, mieheni, noin vähän maksaa. Tuo on sossun antama minimielari. Mies maksaa 250 e/lapsi. Se on veroton tulo, se on puolet lapset elatuksesta: äidin kuuluisi huolehtia siis toiset 250 e/kk. Ja äiti saa lapsilisät yh-korotuksella. Pieni se korotus on, mutta on kuitenkin.
En ole myöskään sanonut, etteikö tämä isä lapsistaan vastuuta ottaisi. Isän rooli on tässä vaan olla maksaja. Muu ei kelpaa äidille. Tapaamisille ei anna yhtään enempää kuin on kirjattu, vaikka isä kysyy.
Kampaamokäynnit tai uudet vaatteet tai harrastusmaksu ei kelpaa. mutta raha kelpaa. Sitä ei kuitenkaan syydetä tämän enempää. Ei se lapsille ainakaan tunnu menevän.
Kuten sanoin jo: näillä lapsilla on ns. kaappivaatteita, joita ei saa käyttää. Ne on kaapissa.
Isän ja mummon ostamat katoaa myös jonnekin. Heillä on nättejä vaatteita: olen nähnyt ihan sattumalta. Päiväkodissa ja koulussa esim.
Minä olen siis itsekin ollut yh, ja tuolla 118 euron kuukausi"tulolla" kyllä kattaa tosi hyvin lasten menoja ja kuluja.
Ja asuttava on isäkin, ja ruokaan oltava varaa tapaamisella. Ja siihen päälle se, että isä joutuu ostamaan tapaamiselle vaatteita sukkia ja alushousuja myöten, kun ne on pieniä..
kuinka moni meistä aikuista kulkee 3 numeroa liian isoissa kengissä, 2 numeroa liian pienissä alushousuissa ja rikkirispaantuneissa vaatteissa???? Kuinka moni vaatettaa lapsensa näin?
Vaikka inhoatkin lapsesi koulun rehtoria, et varmaankaan laita lastasi noin puettuna kouluun?
Ja olen muuten ihmetellyt myöskin sitä, etteivät tyttölapset harjaa hiuksia. Enää ei tarvitse juosta harja kourassa ympäri kämppää lasta kiinni ja PAKOTTAA hiusten harjaamiseen. Tekevät sen mutta vasta kun muistuttaa/ käskee. No, menivät taas äidilleen aamulla ja kun en muistuttanut, eivät harjanneet hiuksiaan. Siellä se isompi 9 v oli leikkipaikalla tukka takkuisena. Eipä huolehdi äitikään. Minusta perusasia.
Minusta se nainen on katkera - mistä? Hän sai eronsa! Mies vaan ei jääntykään kitumaan vaan ELÄÄ. Sekö se vituttaa?
Katkeruutensa hän kuvittelee kostavansa exälleen. Mutta kohdistaa sen lapsiinsa. Ja lasten tavasta kuulee, että yhteinen keskusteluaihe äidin kanssa on pilkata ja nauraa isälle, halveksia isää.
Idioottteja he ovat kaikki:lapsetkin, kun eivät osaa muuta kuin olla äitinsä mieltä.
kaikkein kulahtaneimmissa vaatteissa tulee lapsoset meille. Kertovat,ettei äiti anna tuoda parempia. Maksamme elatuksen (reippaasti yli minimin) lapsilisät saa tietysti äiti, vaikka lapset ovat meillä n. 15 päivää kuussa plus kaikki lomat. (äiti sanoo "ettei ole velvollisuutta" pitää lomilla..) No, mielellään lomaillaankin lasten kanssa.
Olisi kiva saada takaisin edes osa lasten (minun ostamiani)vaatteita.En edes odota, että pestynä. Hyvä kun on jotain päällä.Varavaatteita ei tietenkään anneta takasin.
Isi kun ei kuulemma voi huolehtia asiasta, vaan vaatteiden "unohtelu"on lasten syy.(4v,6v ja 10v)Ja äidin tulisi sanoa se lapsille.
Ei oikein huvittaisi antaa parempia tai uudempia vaatteita mukaan..Niin paljon on kadonnut.
Mutta kysymys sinulle:
Ovatko kaikki yh-äidit samanlaisia?Etä-isät samanlaisia?Kaikki uusioäidit sellasia kuin sinä?
Heipä hei ja kiitos vastauksista ja ajatuksista ja kiistoistanne.
Ja sitten selvennyksen vuoksi taustaa ja lisää tietoa tästä tapauksestanne.
En kuvittele että kaikki yh:t, "äitipuolet" ja etäisät ovat kuten minä tai me tai hän.
Jokainen on omanlaisensa.
Esitin kysymyksen noin, jotta se herättää huomiota. Ja olen kuullut monen muunkin - yllättävän monen - sanovan samaa: äiti laittaa lapset isän luo tapaamiselle varavaatteiksi tosi huonoja vaatteita.
Tämä äiti, mieheni exä, tekee tämän siksi, että inhoaa lasten isää. Ei siksi, etteikö parempia vaatteita ole tai etteikö olisi varaa ostaa. Isän luo välttää huonot, pienet ja rikkinäiset vaatteet.
No, rikkinäisiä he käyttävät muulloinkin ainakin tämä nuorempi, joka syksyllä ekan luokan aloittaa.
Lapsi sanoo kuin itsestäänselvyyden: se pidetään loppuun asti rikki ja nakataan sitten roskiin. Ja käyttää tyytyväisenä kypärämyssy-hattua, joka on vähän pieni ja aivan reikänen. Ihmettelen itsekseni, milloin rikkinäinen vaate on riittävän rikki jotta sen raskii nakata roskiin.
Lasten äiti saa elatukset, mutta koska isä on pienituloinen, ei elarit voi isot olla. Pienituloinen on äitikin - elintaso on siis aina ollut melko pieni ja lapset ovat siis aina kulkeneet kummallisen huonoissa vaatteissa. Anoppi ainakin sitä sanoo.
Mummon = anopin ostamat vaatteet eivät ole ikinä kelvanneet. Ei edes yhdessäolon aikana. Ei nytkään eron jälkeen. Osa vaatteista on käytössä, mutta ei isän luona mukaan pakattuna. Osa katoaa molokin kitaan, niitä ei näy ei kuulu. Pyyntö kyllä oli: jos ei kelpaa tai ole sopivia, palauta. Ei palauttanut.
Tämä nainen TIENAA kirpparilla myymällä siellä lasten vaatteita. Siksi osa vaatteista on vähäisessä käytössä, niistä saa paremman rahan kirpparilta !!
Isän = elatusvelvollisen tehtävä on huolehtia PUOLET lapsen elatuksesta.Äiti huolehtii siitä toisesta puolesta. Tässä tapauksessa yhteen lapseen kuluu kuukaudessa 500 euroa. Aika hyvä summa. Harrastuksiahan näillä lapsilla ei ole, joten se ei ole menoerä.
Isä olisi valmis maksamaan harrastukset, mutta ei kelpaa äidille. Lapsi ei siis harrasta ollenkaan.
Isä ostaa jouluksi lasten toivelistan mukaiseet kalliit lahjat, mutta lapset eivät saa ottaa niitä mukaan tapaamiselle.
Isänkin on asuttava ja asumiskulut maksettava. Ei isäkään voi yksiössä tai hellahuoneessa asua: asunnon on oltava semmoinen, että lapset tapaamisellaan myös mahtuvat olemaan.
Sitäpaitsi me olemme uusperhe: meillä on yhteinen lapsi ja minulla on lapsia edellisestä liitosta.
Rahaa pitäisi riittää myös yhteisen lapsen ruokaan. Minä ostan vaatteet kaikille: itselle, miehelle, kaikille lapsille. Saan kotihoidotuen 454 eruoa bruttona. Se riittää ruokaan. Ei enää "toisten tekemille" lapsille, kun omillekaan ei riitä. Ikävä kyllä se menee näin.
Mies maksaa asumisen ja elarit. Se on siinä. Muuhun´ei ole.
Nyt näillä viikonloppulapsilla on vaatetta täällä meillä. NE jäävätkin tänne. Kaikki, mitä äidiltä on tullut vaihtovaatteeksi, palautuu kyllä takaisin. Mikä unohtuu (hyvin hyvin harvoin on mitään unohtunut) viedään postiluukusta heille tai palautetaan seuraavalla kerralla vaihtovaatepussissa.
Mutta kun lapset kasvaa ulos näistä vaatteista, ei minulla ihan oikeasti ole varaa ostaa heille vaatteita.
MInä olen itsekin ollut tosi pienituloinen ja yh. Auto oli ensimmäinen, mihin ei ollut varaa. Jos autoon on varaa, on silloin varaa muuhunkin. Ainakin lasten vaatteisiin. Ja harrastuksiin.
Jos ei ole varaa maksaa omistusasuntoa, voisi miettiä vaikkapa muuttoa ASO-asuntoon: siihen saa asumistuen.
Isä maksaa elarit myös kesäloman ajalta. Ei silloin puoliteta elareita tms. Jos vaikka olisivat koko kuukauden, elarit menisi täytenä äidille. Vaikkei lapsista kuluja olisikaan ko. kuukautena, vain asumiskulut.
Isä haluaisi tavata lapisaan useamminkin, mutta äiti ei anna. Pyydetty on. Vastaus on aina ei. Äidin mielestä lapsen on parempi olla yksin koko päivä (ei koulua, äiti töissä, ei kerhoia, ei kavereita jne) kuin viettää se isän kanssa, kun isällä on vapaata ja aikaa ja halua (kysyikö, sopiiko) olla lapsen kanssa. Vastaus ei.
Joku ihan varmasti ymmärtää tätä katkeroitunutta yh-äitiä. Minä en.,
Ja ero tapahtui tämän naisen toiveesta ja aloitteesta. Ja yhdessäolon aikana isä huolehti lapsista ja kodista tosi paljon. Ei ole väkivaltainen , ei alkoholia tms. Ihan kunnollinen tavallinen mies, jolla oli tosi läheiset ja lämpöiset välit lapsiinsa.
Nyt äiti on hyvin myrkyttänyt.
Ja se SYYLLISEN löytäminen joka hiton asiaan!!"!!
Kun ihmettelin lasten itapesu-juttuja.. olivat koko pitkän päivän rymynneet likaisina ulkona metsässä ja minä ihmettelin, kun itapsesu heillä on AINA (olen sitä ihmetellyt muulloinikin) vain hampaiden pesu - ei kasvoja.
Lapsi sanoo: "no niin kun isi aina vaan ... " Silloin ennen isä huolehti lasten iltapseut ja vannatukset, silloin kun lapset olivat pieniä.
Minä en ymmärtänyt: "miten niin isi!? Äidillännehän te nyt asutte!" " en minä hae syyllistä - minä vaan IHMETTELEN niin erilaisia tapoja: joka päivä vaihdetaan uusi vaatekerta, vaikkei vaatteessa olisi yhtään tahraa, mutta kasvoja ei pestä kuin kerran viikossa saunassa!"
Olen minä ihmetellyt heille, lapsille, sitäkin, kun he eivät saa käydä kavereillaan, eikä heillä saa käydä kavereita ja ennenkaikkea sitä, että kohta 9 ja 7 vuotiaat edelleen menee nukkumaan klo 20 , myös viikonloppuisin. Siis he ovat sängyssä jo klo 20.
Jokainen elää tavallaan, mutta minun huusholliini leviää joka tapaamisella ihan oudot tavat ja ihan kummalliset lapset. En ole ikinä ennen tavannut tämmöstä perhettä, tämmösiä lapsia: eihän heillä ole edes omia mielipiteitä! Eivät he edes tiedä,. milloin kenkä on sopivan kokoinen!!!!!!! Kenkä nro 29, 30 ja 31 ja kommentti kaikista: sopiva!
Olen tavannut paljon lapsia, paljon perheitä. Tämmöstä en ikinä. Siksi sopeutuminen on minulle, vaikka siis se aikuinen olenkin, tosi vaikeaa.
liian tiukka 20 nron päähän ?
niin tuttua..
Lahjojen suhteen olemme päätyneet ratkaisuun,että annamme ne meidän kotona,ja meille ne jäävät. (lapset tosin ovat melkein puolet ajasta meillä)
Elarit maksetaan, lapsilisät saa äiti. me asutaan kaupungin vuokrakämpässä, lasten äiti rivarissa. Me ei matkustella, lasten äiti käy vähintään kerran vuodessa etelässä. Välillä tuntuu todella pahalta maksaa elareita pienistä rahoista,kun tietää ettei ne mene lasten hyväksi.
Ei kannata kulkea liian pienessä, kiristää. Osta isompi. Niitä saa kirppariltakin halvalla.
Kun isä aloitti viikonloppuisinä olemisen, kotityöt, mm. pyykinpesu oli vielä hakusessa.
Muutamien (niitä oli aika paljon :) pilalle pestyjen koneellisten jälkeen "sovimme", että hän ei kaipaa lapsille hienoja kaupunkivaatteita, vaan reiluja olovaatteita, joilla ei ole niin väliä vaikka lapsi putoaisi jäteöljytynnyriin.
Vahingon sattuessa vaatteen voi surutta heittää pois ja seuraavalla kerralla laitan taas sukulaistentuttavien vanhoja mukaan. Näin sovittiin yhteistuumin.
Mutta...kaikki muuttui, kun isä aloitti ydinperhe-elämän uuden valittunsa kanssa.
Uusi avovaimo oli muotitietoinen ja vaatteet olivat hänen aatteensa. Sain jatkuvasti palautetta lasten huonoista ja vanhoista lumpuista. Lopputulos viime viikonlopulta on se, että uuden karhea Reimatecin kevätpuku on pilalla, koska pikkumies päätti koristautua isän rakennusliimalla pumpputuubin löytyessä varaston perukoilta.
Tunnen lapseni, he ovat kekseliäitä ja joidenkin mielestä "tuhmia" kun kerkiävät joka paikkaan. Touhuamisen ainoa negatiivinen puoli on harmistus uusien vaatteiden pilalle menosta, kun pihalle on pistettävä parasta.
No meillä ei tästä tämmösestä ole kyse.
Kun aikoinaan omat lapseni laitoin isänsä luo tapaamiselle, laitoin mukaan huonompia vaatteita, koska tapaamiset olivat maalla ja kesämökillä ja vaatteet olivat kovilla siellä metsässä rymytessä ja kaikkea "maaseutu-juttuja" tehdessä. Mutta niin huonoja vaatteita edes maalle ja mökille meillä ei ollut, kuin näillä tytöillä on?!
He ja me olemme kaupunkilaisia kerrostalossa. Me kyllä olemme aika paljon ulkona. Äidin luona ei olla näin paljon.
Omilleni pakkasin sinne maalle mukaan myös juhlavaatteet, kaupunkivaatteet, matkavaatteet ja uimapuvut.
Viime kesänä edes uimapukuja ei äiti laittanut mukaan. Ostimme ne, ett' päästiin uimarannalle.
tyttölapset tulivat etäisänsä- siis mieheni- luo käsittämättömissä tekeleissä. Ei ihan reikäisissä, mutta aivankuin jostain halpa-halpahallista ostetuissa diskovaatteen ja pyjaman välimuodoissa..
Aikansa isä katseli ja harmitteli, minä yritin pysyä syrjässä, vaikka myönsinkin, ettei kovin lämpimiltä vaatteet vaikuta. Isä sitten rupesikin ostelemaan lapsilleen kunnollisia vaatteita , sieviä toppatakkeja talveksi, lämpimiä, mutta samalla ihan muodikkaita talvikenkiä ym.
Isä maksaa lapsista 120 e/kk, tulot ovat pienet. Minulla on oma, kokonaan maksettu osake, joten perusmenomme ovat pienet.
Kaikki olivat tyytyväisiä,; tytöt saivat käydä meillä useammin kun äiti huomasi, että homma toimii kaikkien osalta hyvin.
Mutta...Ahneus kasvaa syödessä. Pian vaatimustaso alkoi kasvaa. Aina isän käydessä tapaamassa tyttäriään, piti päästä leffaa (kaikki Potterit ym. piti nähdä heti) ulos syömään ja sitten ostoksille. Arvaahan sen ettei isällä enää loppukuussa ollut rahaa, semminkin kun äiti alkoi lähetellä tyttöjen mukaan myös oman, eron jälkeen syntyneen lapsensa.
Kesällä piti kiertää näitten kolmen ! lapsen kanssa kaikenlaiset Visulahdet ja Puuhamaat, jos polkupyörä meni rikki, tuli ilmoitusluontoisesti pyörätilaus, kaikennäköistä ylimääräistä "turhaa" alkoi olla tarvis.Joululahjoja piti olla väh. 10 pakettia /lapsi ( myös äidin lapselle ).
Rahankäytöstä emme mieheni kanssa riidelleen, kumpikin on avokätinen, ja pystyin vaivatta elättämään meidät loppukuun.
Jotain kuitenkin vinksahti jossakin. Mieheni alkoi ryypätä, ensin hissukseen sitten enemmin ja enemmin. Nyt ei halua nähdä tyttöjä kun ei ole rahaa edes leffoihin, vaatteista puhumattakaan. Suhteemme on aivan solmussa, krapulapäiviä on enemmin kuin selviä. Minä en enää jaksa, ja ne tytöt minua säälittää kaikkein eniten.
Huom! En kirjoita tätä sepustusta siksi, että tämä kaikki oloisi mieheni lasten syytä, tai yleensä kenenkään syytä. Korkeintaan mietiskelen, ettei mieheni ex.n olisi kannattanut tappaa lypsävää lehmää...
Miksi ihmeessä miehesi suostui tommoseen höynäytykseen? Miksi hän ei missään vaiheessa sanonut EI?
ja minkätähden exän uusi lapsi änkesi teille?? ja te otitte!!
kilttejä, ja mielestäni mieheni oli myös ajattelematon totuttaessaan tyttärensä sellaiseen "taivas kattona " elämäntapaan .Yritin varovasti puhua järkeä siinäkin mielessä, että jos jotain ikävää tapahtuisi, sairastuminen tms.rahatilanteeseen vaikuttava asia, pudotus olisi tytöille liian raju. Näinhän sitten kävikin.
Minun on kuitenkin oltava aika varovainen puheissani, koska en voi itse saada lapsia (se ei ole minulle ongelma) ,puheeni ja toppuutteluni voitaisiin käsittää jonkinlaiseksi kateudeksi tai mustasukkaisuudeksi.
Olen koko ajan suhtautunut tyttöihin ihan kivasti ja asiallisesti ; he ovat erittäin hyvinkasvatettuja ja mukavia tyttöjä. En ole kekenkään isän olevan niin ylpeä lapsistaan ja rakastavan heitä niin paljon.Ja olen kyllä aika lukuisia isä-lapsi-suhteita elämässäni nähnyt.
Ja poika vain ilmestyi meille . Olin tiennyt, että hän on mukana mieheni ja hänen tyttäriensä tapaamisissa " kun on niin repsukka eikä ole isähahmoa" ..No eihän se minulle kuulunut, mutta tiesin että kalliiksihan se tulee, mainitsin jo mieheni avokätisyydestä edellä..
Ja niinpä kerran kun tulin lauantaina töistä kotiin, hämmästykseni oli suuri kun tyttöken lisäksi sohvalla istui vieras poika. Ja rekvisiittana tietysti vuokravideoita, tilauspizzoja, limppareita ja makeisia.En siitä enemiä myöhemminkään motkottanut- ihmettelin vain.
Kyllä mieheni todella on ollut liian kiltti ja oikeastaan holtiton. Mielestäni etäisän ei pitäisi tarjota ja näyttää tapaamisissa pelkkää juhlaa ja ostamista, eihän elämä sitä ole.Hänen puolustuksekseen voin sanoa, että hän on kyllä varoissaan ollessaan hemmotellut myö minua ihan liiankin kanssa.
Että tällainen tarina. Yritin kertoa niin rehellisesti kuin osasin ,ettei tulisi mielikuvaa katkeroituneesta äitipuolesta, mitä en kyllä ole.
Nyt olen siinä pisteessä, että minulla on "kirjaton, karjaton " juova ja rahaton mies, enkä tiedä mitä teen !
minä pakkaan kaikille kolmelle lapselleni tavarat iskän luo. Iskänsä on sanonut, antaa lasten itse laittaa, ja niin yritänin sanoa, mutta se "ihan pian" tulee liian äkkiä vastaan ja jotain on kassista löydyttävä. En tarkoita vihjata exälleni lasten vaatetuksesta tällä tavalla. Yritän laittaa mukaan niitä sopiviä käyttövaatteita ja uima-asut, jos näin on sovittu.
Jos ei asut sieltä toiselta osapuolelta toimi, kirppari kutsuu ja alusvaatteet ei paljoa maksa, ja toiset voi olla pesussa kun toiset päällä.
Asiasta pitää yrittää neuvotella ja korostaa, että se kärsivä osapuoli on se lapsi!
mukaan niitä huonoimpia. Lapsethan ovat meidän yhteisiä ja liikkuvat myös julkisilla paikoilla. Nolottaisi kyllä naamaansa näyttää, jos antaisi muksujen kulkea koko ajan niissä "rähjävaatteissa". Kyllä niitäkin mukana on, varsinkin kesällä, kun leikitään vesisotaa yms..vaatetta kastuu koko ajan ja ne kastuvat voivat olla niitä huonompia. Mutta kalliiksi lasten vaatetus tulee. Ovat lähes samankokoisia, joten mikään ei kierrä talon sisällä. 160 € sinne humahti (2 poikaa) ja ostin tosiaan vain muutamia T-paitoja, simpparit ja pari pitkähihaista. Alennuksesta. Olen mielestäni lisäksi hintatietoinen, joten en maksa T-paidasta enempää kuin mitä sen arvo mielestäni on. Käytän hyväkseni "osta 3 maksa 2 tarjoukset". Ja syksyllä koulun alkaessa sama homma, talven tullessa, ja keväällä on taas kaikki tämänkesäinen pientä, kun kasvavat kuin humalasalot. Kirpparilla ei kannata myydä vanhoja, kukaan ei halua maksaa niistä mitään, joten saldoksi jää pöytävuokran, bensakulujen, siellä seisottujen 6 tunnin jälkeen lähes pyöreä 0.
Siihen en ole suostunut, kun etä vaatii, että minun pitäisi ostaa myös hänen kotiinsa varavaatetus lapsille. Pakkaan mukaan ne vaatteet, joita tapaamisen (laaja tapaamisoikeus) aikana tarvitaan. Enkä myöskään osta hänen kotiinsa leluja (tämäkin vaatimus on kuultu) enkä kirjoja.
Etä tosiaan kuvittelee minun käyttävän elarit omiin huvituksiini...
Mutta, summa summarum, siistiä pitää pääällä olla ja sopivan kokoista. Pojatkin välittävät siitä, mitä heidän päällään on, enkä enää koskaan välittäisi kuulla itkua pilkan takia (ostin kerran liian tyttömäisen värisen vaatteen pojalle) ja kaverit huomauttivat asiasta heti.
Lapset kasvavat ja jossain vaiheessa kyllä nuokin tyttöset kieltäytyvät vetämästä päälleen ihan mitä vaan - ehkä sitten ko. lähi näkee valon?
"Lapset kasvavat ja jossain vaiheessa kyllä nuokin tyttöset kieltäytyvät vetämästä päälleen ihan mitä vaan - ehkä sitten ko. lähi näkee valon? "
Odotan tätä päivää. Uhma ja vastaanväitökset, oma tahto esim. vaatteiden suhteen, tulee kyllä esille ja ilmi jossain määrin - mutta vain meillä!! Siis viikonloppu-isä-tapaamisilla!!
Lasten äiti on olento, jolle ei vastaan sanota. Lapset vaikuttavat välillä ihan alistetuilta.
Ovat muuten jo kouluikäisiä molemmat neitoset! Nuorempikin aloittaa koulun syksyllä ja vanhempi on sitä koulun penkkiä kuluttanut jo muutaman vuoden.
Mutta silti vaatteena on topparukkaset, lapsellinen collegepusero, lenkkarit ... jne...