Neuvoja akustisen kitaran ostajalle?

Ihan hyviä juttuja ja asiallista kirjoitusta mutta yhteen pieni kommentti:

You wrote "Itse karsastan elektroakustisia soittimia ja yleensä ottaen sille on syytä olla jokin selvä tarkoitus kun sellaisen hankkii, koska elektroakustinen on poikkeuksetta akustisesti huonompi kuin oikea akustinen."

Kommenttini: Ei tuo ihan täysin kyllä pidä paikkaansa eli elektroakustinen ei "poikkeuksetta" ole akustisesti huonompi kuin oikea akustinen ja nyt pitää erottaa se tosiasia, että mikä on oikea akustinen eli kyllä niissä oikeissa akustisissa on myö elektroniikkaa kuten vaikkapa Taylor 615 ja joka soi kyllä pirun hyvin akustisesti ilman elektroniikkaakin ja vaikka siinä on soololovi niin se on oikeasti akustinen, täys puuta ja vieläpä valikoitua sellaista.

Monet ns. kalliimmat akustiset tänä päivänä kantavat mukanaan elektroniikkaa, ovat käsintehtyjä pitkälle ja vaikka niissä on soololovi niin soivat hyvin paljon paremmin kuin ns. perinteiset akustiset ilman soololovea ja elektroniikkaa.

Esimerkkejä näistä on Taylorin mallistot vaikkapa 400 sarjasta ylöspäin, Breedloven mallistosta vaikkapa hintaluokaltaan 600 ylöspäin, Breedloven malliston useampi, puhumattakaan esim. Martinin grand auditorium kopalla varustetusta elektroakkarista soololovella.

Asia ei ole niin yksiselitteinen ja suora kun puhutaan kitaroista, sen soivia ominaisuuksia on sen verran paljon että niistä on kirjoitettu kirjoja, yksistään esim. soololovi ei tapa kitaran hyvää sointia vaikka monet niin väittää eikä myöskään merkitse sitä, että ääni olisi parempi ilman sitä. Tähän kun yhdistetään vielä se tosiasia, että myöskään se elektroniikka ei tapa sitä soundia tai myöskään huononna sitä soundia.

Näkökantoja on tietysti monta tässä asiassa ja tämä on minun mielipiteeni ja faktani, mikä ei välttämättä ole toisille edes faktaa :-)

Hyvää kirjoitusta Mika vaikka tässä tulikin sepustettua tuon elektroakustisen versus akustisen tiimoilta.

soittelija098dfoidnf kirjoitti:

Ihan hyviä juttuja ja asiallista kirjoitusta mutta yhteen pieni kommentti:

You wrote "Itse karsastan elektroakustisia soittimia ja yleensä ottaen sille on syytä olla jokin selvä tarkoitus kun sellaisen hankkii, koska elektroakustinen on poikkeuksetta akustisesti huonompi kuin oikea akustinen."

Kommenttini: Ei tuo ihan täysin kyllä pidä paikkaansa eli elektroakustinen ei "poikkeuksetta" ole akustisesti huonompi kuin oikea akustinen ja nyt pitää erottaa se tosiasia, että mikä on oikea akustinen eli kyllä niissä oikeissa akustisissa on myö elektroniikkaa kuten vaikkapa Taylor 615 ja joka soi kyllä pirun hyvin akustisesti ilman elektroniikkaakin ja vaikka siinä on soololovi niin se on oikeasti akustinen, täys puuta ja vieläpä valikoitua sellaista.

Monet ns. kalliimmat akustiset tänä päivänä kantavat mukanaan elektroniikkaa, ovat käsintehtyjä pitkälle ja vaikka niissä on soololovi niin soivat hyvin paljon paremmin kuin ns. perinteiset akustiset ilman soololovea ja elektroniikkaa.

Esimerkkejä näistä on Taylorin mallistot vaikkapa 400 sarjasta ylöspäin, Breedloven mallistosta vaikkapa hintaluokaltaan 600 ylöspäin, Breedloven malliston useampi, puhumattakaan esim. Martinin grand auditorium kopalla varustetusta elektroakkarista soololovella.

Asia ei ole niin yksiselitteinen ja suora kun puhutaan kitaroista, sen soivia ominaisuuksia on sen verran paljon että niistä on kirjoitettu kirjoja, yksistään esim. soololovi ei tapa kitaran hyvää sointia vaikka monet niin väittää eikä myöskään merkitse sitä, että ääni olisi parempi ilman sitä. Tähän kun yhdistetään vielä se tosiasia, että myöskään se elektroniikka ei tapa sitä soundia tai myöskään huononna sitä soundia.

Näkökantoja on tietysti monta tässä asiassa ja tämä on minun mielipiteeni ja faktani, mikä ei välttämättä ole toisille edes faktaa :-)

Hyvää kirjoitusta Mika vaikka tässä tulikin sepustettua tuon elektroakustisen versus akustisen tiimoilta.

Lue lisää

Olet tietenkin oikeassa. Kirjoitin tietenkin liian kärkkäästi ja yksioikoisesti. Tarkoitin sillä "poikkeuksetta" kommentilla sitä, että jos kitaran kylkeen tehdään reikä esivahvistinta varten, se kitara soi huonommin kuin jos sitä reikää ei olisi, mutta kuten sanoit asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Ensinnäkin se elektroniikka voidaan asentaa ilman mitään ylimääräisiä reikiä jolloin akustinen sointi ei muutu. Toisaalta parhaissa kitaroissa se reikä on voitu suunnitella osaksi kitaran akustista systeemiä jolloin se ei välttämättä huononna sitä sointia ainakaan olennaisesti.

Monet maailman parhaat käyttävät elektroakustisia kitaroita ja minun on ihan turha piipittää, että esim. Adam Rafferty tai vaikka Tommy Emmanuelle soittaisivat huonoilla kitaroilla...... ei ne soita;-).

Oma kritiikkini lähtee siitä, että elektroakustisten maailma on jo astetta mutkallisempi kuin akustisten kitaroiden ja siksi olisi hyvä perehtyä asiaan ja miettiä sitä että tarvitseeko sitä elektroniikkaa ihan oikeasti. Kyllähän laadukas kitaran elektroniikka pelkästään (mikki esivahvistin) voi maksaa hyvän akustisen kitaran verran. Toisaalta mielestäni on ainakin kahdenlaisia elektroakustisia kitaroita. Sellaisia joissa lähinnä akustinen kitara on mikitetty ja sitten sellaisia jotka lähtökohtaisesti on suunniteltu soitettavaksi sähköiseksi. Jälkimmäisistä voisi mainita esimerkiksi Ibanezin EW sarjan elektroakkarit, jotka ovat vaimeita, velttoja ja elottomia akustisesti, mutta sähköisesti erittäinkin käyttökelpoisia. Tai Yamahan APX sarjan ne litteät mallit, jotka ovat akustiselta soinniltaan hyvinkin laatikkomaisia ja ilmiselvästi suunniteltu, että esivahvistimen eq:sa ne soinnin puutteet voidaan korjata.

Eli oikeassa olet ja kiitos että korjasit. Tuo soololoven soundia huonontava vaikutus on aika uskon asia minulla joka perustuu lähinnä yhteen testiin jossa kokeilin Codin 5th avenue kitaroita rinnakkain, joissa toisessa oli mikit ja soololovi ja toisessa ei ollut mikkejä eikä soololovea. Tässä testissä ero soololovettoman ja mikittömän version eduksi soinnissa oli suorastaan hätkähdyttävä, mutta toisaalta kanteen tehty reikä mikrofonille vaikuttaa olennaisesti sointiin joten ei tuokaan pelkästään soololovesta johtunut. Eli ei tässä nyt niin valtavan syvällä kokemuksen rintaäänellä tällä taholla puhuta. Ehkä halusin vain yksinkertaistaa asiaa aloittelijalle.

No sehän riippuu tietenkin minkälaisessa ilmankosteudessa sitä käyttää. Ilmankostutin on kallis hankinta eikä todellakaan välttämätön. Itselläni on laiminaattiakustiset kestäneet ongelmitta, mutta se riippuu täysin minkälainen se asunnon normaali ilman kosteus on. Motonetistä saa kympillä kosteusmittarin, joka ei ehkä ole kovin tarkka, mutta riittävän suuntaa antava. Talvellahan se ilma tuppaa kuivumaan ja sanoisin, että jos kosteus painuu alle neljänkymmenen prosentin on syytä harkita kosteuttamista. Kosteuttamisen voi hoitaa kitaran kaikukoppaan tai kitarakoteloon laitettavalla kostuttimella, joita saa ostaa kympillä tai parilla, tai sitten sellaisen voi askarrella itse vaikkapa puutarhaletkun pätkästä tms. Laminaattikitaroiden kopat ei minun kokemuksen mukaan paukahtele halki puusoitinten tapaan, mutta kaula voi niissäkin kärsiä tai oikeastaan otelaudan kutistuminen voi johtaa nauhojen törröttämiseen. Kovakotelo on parempi, mutta kyllähän sitä voi kitaraa pussisakin säilyttää oman maun mukkaan tämä.

Jos on halpa kitara jossa ei kokopuukanta tai pohjaa/sivuja niin se ei niin paljoa elä eikä pahemmin halkeile.

Eli halpaan ei välttämättä kannata lähteä kostutinta hankkimaan, tosin ei siinä mitään häviä pahasti jos hankkii 10-20 euron kostuttimen.

Kuitenkin pitää muistaa, että paras paikka kostuttaa on kitaran kovalaukku, kostutinmadolla kun ei seinätelineessä tai pehmeässä laukussa toimivuus ole sama kuin kovalaukussa (tosin kandeeko hankkia 100-200 kitaraan kovalaukku hintaan 50- 110 euroa niin jokainen voi ite päätellä).

Tuo mitä Mika sanoi, että "on kalis hankinta" niin vähän helähti korvaan tarkoitan tällä nyt sitä, että jos on vaikka 2000 akustinen kokpuinen laatukitara niin sille kannattaa varmuudeksi se kostutin hankkia, koska kyllä se voi paljon kalliimmaksi käydä jos kokopuisen monen tonnin laatukitaran kansi halkeaa, talla vetää vinoon/tulee vauriota jne. niin sellaisen korjaaminen maksaa jo sitten huomattavasti enempi kuin 20 euroa joten tämä kalleus kyllä pitää suhteuttaa siithen kitaran laatuun/hintaan (mutta varmaanki MIka tarkoitti juurikin näitä halvan hintaluokan akustisia).

Muutama oma akustinen on juurikin näitä parin-kolmen tonnin vehkeitä ja kyllä mä ne varmuudeksi kostutan ettei tule ikäviä yllätyksiä. Ei kannata siis ottaa riskia noissa kalliimmissa vehkeissä ja varsinkaan jos ne on enempi tai vähempi työkaluja ;-)

Kostuttimia on muutamia erillaisia kuten se kostutinmato, joka on ihan jees ja kun muistaa että laukussa kitarankostutus, seinätelineessä se madon kosteus tulee siitä aukosta huoneilmaan eli kostuttaa ns. sitten vaikkapa 30- 100 m2 huoneistoa eli ei aja asiaansa, laukussa se kosteusteutettava alue on siis pienempi.

Sitten on sellainen jolla peitetään se kitaran kaikukopan aukko ja kostutetaan koppa sisältä, tämä ei ole pidemmän päälle niin hirmu hyvä koska tällä tavoin kitara voi kostua sieltä sisältä liikaa ja myös ns. kitaran elektroniikka ajanmuota hapettua nopeammin kun kosteutta on liiaksi.

Kosteusmittarit maksaa ja ne kannattaa aina hankita siten, että joko itse calibroi tai että niissä on calibrointimittaus tehty ja papru siitä.

Jos helpolla haluaa hyvää niin Planet Wavesin Humidi Pak on varsin hyvä ja toimiva koska itsessään se osaa ns. "mittaa kosteutta" ja säädellä toimintaansa eli pitää sen kitaran siin ä 40-45% kosteudessa kun se kitara on laukussaan, tämäkään ei siis toimi jos kitara on seinällä vaan se pitää olla laukussa.

Paras paikka säilytykseen on se kitaranlaukku jokatapauksessa jos sellainen on.
Jos ei ole kitara laukkua niin joku suljettu vastaavanlainen paikka on ihan hyvä.

Mutta joo, jos kitara on laminaattia/faneria niin ehkeis se kosteutus ole välttämätöntä ja jos se on vain harrastusväline.

Yksi tärkeä on myös se, että kotona missä kitara on on se sisäkosteus oikeanlainen ja tämä vähentää kitaran kosteutuksen tarvetta.

Kitaraa ei myöskään kannata säilyttää katonrajassa seinällä ja vetoisessä paikkaa koska lämpötila on korkeampi ylempänä ja veto tekee kämppään sitä kuivuuttakin varsinkin jos on ns. ilmastointi (kuten uusien kämppien koneellinen poisto)

Jos säilytät kitaraa seinätelineessä niin sellainen silmien korkeus on täysin riittävä, paras säilytys on laukussa, mutta eihän sitä kaikilla ole.

Voi kämpässä käyttää myös tottakait ilmankostutinta kuhan valitsee sen viisaasti.

mika2 kirjoitti:

No sehän riippuu tietenkin minkälaisessa ilmankosteudessa sitä käyttää. Ilmankostutin on kallis hankinta eikä todellakaan välttämätön. Itselläni on laiminaattiakustiset kestäneet ongelmitta, mutta se riippuu täysin minkälainen se asunnon normaali ilman kosteus on. Motonetistä saa kympillä kosteusmittarin, joka ei ehkä ole kovin tarkka, mutta riittävän suuntaa antava. Talvellahan se ilma tuppaa kuivumaan ja sanoisin, että jos kosteus painuu alle neljänkymmenen prosentin on syytä harkita kosteuttamista. Kosteuttamisen voi hoitaa kitaran kaikukoppaan tai kitarakoteloon laitettavalla kostuttimella, joita saa ostaa kympillä tai parilla, tai sitten sellaisen voi askarrella itse vaikkapa puutarhaletkun pätkästä tms. Laminaattikitaroiden kopat ei minun kokemuksen mukaan paukahtele halki puusoitinten tapaan, mutta kaula voi niissäkin kärsiä tai oikeastaan otelaudan kutistuminen voi johtaa nauhojen törröttämiseen. Kovakotelo on parempi, mutta kyllähän sitä voi kitaraa pussisakin säilyttää oman maun mukkaan tämä.

Lue lisää

Ei todellakaan ole kallis hankinta koska nehän ovat sellaisia "kiekkoja" jotka asetetaan aukon kohdalle ja maksaa sellaise 20€

Ei ole kokemusta, mutta käteen sopiva ja miellyttävä kitara sen pitääkin olla. Mutta kokeile silti sitä viritysmittarilla: Että kieli soi samalla taajuudella (tai äänellä, siis esim. E) vapaana eli painamatta miltään nauhalta, ja sitten samoin oktaavia ylempää, eli 12 nauhalta, joka kielellä.
ps. Aloittelijoiden yleisin virhe on painaa kieliä liian kovaa nauhoja vasten, koska sormien hallinta ei ole vielä kohdallaan, ja sitä pyritään korvaamaan voimalla. Kannattaa heti alkuun opetella painamaan kieliä niin kevyesti, että ne just ja just soivat puhtaasti. Tästä on automaattinen seuraus nopeus ja sormien hallinta tarkkuus. Samalla plektrakäsi oppii kevyen tatsin, ja siihenkin tarkkuutta, josta on suuri hyöty myöhemmin.