Kollegalleni

Lienee jäätävä salaisuudeksi.

Mutta miksi kiinnostaa?
Ja onkohan sillä täällä niin isoa väliäkään? En halua, että täälläkään kukaan vahingossa tunnistaisi(tiedän, tiedän, naurettavaa ehkä näillä tiedoilla, mutta tämä on minulle aika herkkä aihe ja teemme kuitenkin varsin lähekkäin töitä, joten..).

Enpä usko, että hän kertomastani ilahtuisi. Ja olemme molemmat tahoillamme naimisissa. Minulle vain kävi niin, mitä en enää uskonut koskaan tapahtuvan. Ihastuin ja rakastuin. On vain kaiketi nyt elettävä näin. Mutta elämä on, ja ehkä tunteet ajan kanssa hiipuu..

Ei ainakaan mitään niin selkeää, että olisin uskaltanut tulkita tunteiksi minua kohtaan. Ja kuten sanottu, olemme molemmat tahoillamma naimisissa, en uskaltaisi omista tunteistani ihan heti avautua hänelle. Minä tykkään tytöistäkin, mutta hänestä en tiedä..
Täytyy siis tyytyä ihailemaan "kaukaa", vaikka sen verran läheisesti tehdään yhdessä töitä etten voi taata ettei hän joskus huokauksiani tule kuulemaan..

Luuletko, että pystyisit hänelle joskus kertomaan tunteistasi?

Minulla on koko ajan sellainen tunne, että jonkun kerran lipsautan hänelle tunteistani.. On niin käsittämättömän vaikeaa olla jatkuvasti hänen lähellään näin.

Tavallaan ollut suloista huomata, että voin tuntea vielä tällaisia tunteita. Luulin jo ettei minusta enää ole tällaisiin tunteisiin.
Toisaalta mietin, että hei minä olen aikuinen, ei minun kuuluisi mennä näin sekaisin kuin joku teini. :/

Juu, kuulostaa tutulta. Minäkin toisaalta nautin tästä tunteesta, mutta toisaalta vuosien vaikean avioliiton tähden oma ihmisen nälkä, hellyyden ja kosketuksen nälkä on niin riistävän kovaa, että on miltei mahdoton kuitenkaan kestää tätä.. Kun tällaisen tunneryöpyn aiheuttava ihminen on koko ajan ihan vieressä.

Minä en voi kuitenkaan ajatella todellisuudessa puhuvani hänelle.. Työyhteisömme on niin pieni, että olisi täysin mahdotonta "paeta" syrjemmälle, jos puhumisellani tekisinkin vain itseni naurettavaksi. Hankalaa.

marras, minkä ikäinen sinä olet?

Jos saa udella..

Itse olen jo 35v, eli en mikään tyttö enää.

Miten hän sitten otti sinun kertomasi?

Kyllä minusta tuntuu, että helpompaa olisi olla rakastamatta..

ap kirjoitti:

Miten hän sitten otti sinun kertomasi?

Kyllä minusta tuntuu, että helpompaa olisi olla rakastamatta..

Sinänsä yllättävää, kuinka "hyvin" hän suhtautui, sillä hän oli viimeiset kaksi vuotta Ollut Puhdas Hetero ja Pullantuoksuinen Äiti-ihminen -oikein korosti tätä piirrettä itsessään.En tiedä... no pitäiskö olla tyytyväinen vai ei, mutta hän tietysti kertoi siitä parille "kollegalleen" ja elekieli kertoi kyllä että mikään muu ei pyörinyt naisen mielessä kuin tussu ja naisten keskinäiset kiimat!

Hän on nainen, jonka arvomaailma sisältä on kaikkea muuta mitä ulospäin näyttää.

Se siitä ja kirjeessä loput. Eniten harmittaa se, että hän kuuli tunteeni, jotka tein ainoastaan siksi, että uskoin hänen huomanneen vaivaantuneen käytökseni ja hän nautti siitä. Jotenkin aivan hirveätä.

Kohta on kulunut kolme vuotta ja vasta nyt tuntuu että alan unohtaa ja ymmärtää kuinka uskomattoman pas*a voi joku olla.

run away kirjoitti:

Sinänsä yllättävää, kuinka "hyvin" hän suhtautui, sillä hän oli viimeiset kaksi vuotta Ollut Puhdas Hetero ja Pullantuoksuinen Äiti-ihminen -oikein korosti tätä piirrettä itsessään.En tiedä... no pitäiskö olla tyytyväinen vai ei, mutta hän tietysti kertoi siitä parille "kollegalleen" ja elekieli kertoi kyllä että mikään muu ei pyörinyt naisen mielessä kuin tussu ja naisten keskinäiset kiimat!

Hän on nainen, jonka arvomaailma sisältä on kaikkea muuta mitä ulospäin näyttää.

Se siitä ja kirjeessä loput. Eniten harmittaa se, että hän kuuli tunteeni, jotka tein ainoastaan siksi, että uskoin hänen huomanneen vaivaantuneen käytökseni ja hän nautti siitä. Jotenkin aivan hirveätä.

Kohta on kulunut kolme vuotta ja vasta nyt tuntuu että alan unohtaa ja ymmärtää kuinka uskomattoman pas*a voi joku olla.

Lue lisää

Tällaisen ihmisen tunnemaailman täytyy olla aivan sekaisin. En tiedä, miten pitäisi suhtautua: yrittääkö ymmärtää vai pitäiskö tuntea sääliä vai juosta pakoon...vai pistää kova kovaa vastaan. Mistä sen voi tietää, onko se ihminen oikeasti täysin hukassa vai onko kyse kylmästä pelurista, joka narsistisesti nauttii toisen kärsimyksestä? Tällainen tekee surulliseksi. Ihmisen voi tuhota monin tavoin eikä nää edes tajua sitä?!

Niin minäkin haluaisin kertoa kollegalleni, että pidän hänestä. Puhuminen todellakin on helppoa, vaikka välillä jännittääkin vimmatusti hänen lähellään ja sanat meinaavat mennä sekaisin väkisinkin, vaikka kuinka yritän parhaani. Olen mielestäni hänen kanssaan luonteeltani sopivasti samanlainen ja tunnen aitoa yhteenkuuluvuutta. Jotenkin sen "kolahduksen" vain aistii toisestakin eikä ole tuntunut kavahtavan, vaikka olen häntä uskaltautunut pari kertaa koskemaankin suoraan tai vaivihkaan.

Elämäntilanteemme ovat hieman erilaiset ikäerostakin riippuen, jota ei kuitenkaan ole liikaa ja hänen kanssaan tuntuu ikäkin olevan sivuseikka tai kokonaan katoavan. Lisäksi se onkin jo eri kysymys, mikä olisi liiallinen ikäero. Toisaalta minuakin mietityttää juuri tuo mainitsemasi asia, että mahdanko ylitulkita kaiken häntä koskevan ja hän onkin sellainen ihana ihminen, joka välittää muistakin kuin vain itsestään. Varsinkin, kun yritän itsekin olla sellainen kaikille ihmisille riippumatta pitämisasteesta. Kohtaan hänet yl. kerran viikossa ja odotan useimmiten kauhunsekaisella innolla & ilolla seuraavaa viikkoa ja taas sitä seuraavaa viikkoa. Töihin on kyllä kieltämättä kiva mennä näinä kohtaamispäivinä. Hymyillään, kun kohdataan :)!

Second swan kirjoitti:

Niin minäkin haluaisin kertoa kollegalleni, että pidän hänestä. Puhuminen todellakin on helppoa, vaikka välillä jännittääkin vimmatusti hänen lähellään ja sanat meinaavat mennä sekaisin väkisinkin, vaikka kuinka yritän parhaani. Olen mielestäni hänen kanssaan luonteeltani sopivasti samanlainen ja tunnen aitoa yhteenkuuluvuutta. Jotenkin sen "kolahduksen" vain aistii toisestakin eikä ole tuntunut kavahtavan, vaikka olen häntä uskaltautunut pari kertaa koskemaankin suoraan tai vaivihkaan.

Elämäntilanteemme ovat hieman erilaiset ikäerostakin riippuen, jota ei kuitenkaan ole liikaa ja hänen kanssaan tuntuu ikäkin olevan sivuseikka tai kokonaan katoavan. Lisäksi se onkin jo eri kysymys, mikä olisi liiallinen ikäero. Toisaalta minuakin mietityttää juuri tuo mainitsemasi asia, että mahdanko ylitulkita kaiken häntä koskevan ja hän onkin sellainen ihana ihminen, joka välittää muistakin kuin vain itsestään. Varsinkin, kun yritän itsekin olla sellainen kaikille ihmisille riippumatta pitämisasteesta. Kohtaan hänet yl. kerran viikossa ja odotan useimmiten kauhunsekaisella innolla & ilolla seuraavaa viikkoa ja taas sitä seuraavaa viikkoa. Töihin on kyllä kieltämättä kiva mennä näinä kohtaamispäivinä. Hymyillään, kun kohdataan :)!

Lue lisää

Myös minun ja kollegani välillä on hieman ikäeroa, hän on minua vanhempi. Minua ei tuo ikäero ei haittaisi lainkaan (pienet rypyt hänen silmiensä ympärillä ovat minusta vain vastustamattoman ihanat). Suurempi ongelma lienee se, että hän on hetero ja naimisissa.
Me olemme joka päivä tekemisissä, ja minä pelkään koko ajan muiden huomaavan ihastukseni. Pelkään tekeväni lopulta itsestäni naurettavan hänen ja muiden työyhteisömme jäsenten keskuudessa. Kai se on aika säälittävää rakastua naispuoliseen työtoveriinsa? Varsinkin, kun itsekin miehen kanssa naimisissa edelleen.
Minäkin yhtenä hetkenä tulkitsen yli hänen eleensä ja seuraavassa taas palautan itseni rysäyksellä maan pinnalle. Kuka minua nyt haluaisi?

Koskettamisen ja lähelle pääsemisen tarve olisi aivan valtava ja on vaikea olla menemättä lähelle, kun toinen vaan on niin ihana. Ja tällaisia tunteita en ole kokenut avioliitossani.

Mukavia kohtaamisia joutsenille toivotellen, Kollega

Kollega kirjoitti:

Myös minun ja kollegani välillä on hieman ikäeroa, hän on minua vanhempi. Minua ei tuo ikäero ei haittaisi lainkaan (pienet rypyt hänen silmiensä ympärillä ovat minusta vain vastustamattoman ihanat). Suurempi ongelma lienee se, että hän on hetero ja naimisissa.
Me olemme joka päivä tekemisissä, ja minä pelkään koko ajan muiden huomaavan ihastukseni. Pelkään tekeväni lopulta itsestäni naurettavan hänen ja muiden työyhteisömme jäsenten keskuudessa. Kai se on aika säälittävää rakastua naispuoliseen työtoveriinsa? Varsinkin, kun itsekin miehen kanssa naimisissa edelleen.
Minäkin yhtenä hetkenä tulkitsen yli hänen eleensä ja seuraavassa taas palautan itseni rysäyksellä maan pinnalle. Kuka minua nyt haluaisi?

Koskettamisen ja lähelle pääsemisen tarve olisi aivan valtava ja on vaikea olla menemättä lähelle, kun toinen vaan on niin ihana. Ja tällaisia tunteita en ole kokenut avioliitossani.

Mukavia kohtaamisia joutsenille toivotellen, Kollega

Lue lisää

Mitä ihmettä sä teet siinä avioliitossasi?

Voi kunpa minä olisin juuri se kaunis S.. Nyt olen vain se toinen, läheltä mutta niin kaukaa, ihaileva S. Huoh..

Monta ässää, mutta missä kaupungissa nämä kaikki ässät asuu...?

eräs S kirjoitti:

Monta ässää, mutta missä kaupungissa nämä kaikki ässät asuu...?

Pääkaupunkimme läheisyydessä asuu ainakin yksi S :)!

Kiihkeyttä kuumaa
Hulluutta huumaa
sait mut tuntemaan
Katso mua pitkään
Miksi sytytitkään roihun riehumaan
Silloin aikanaan

Voi miten haluaisinkin puhua hänelle. Haluaisin huutaa suorastaan, miten rakastan.
Tänäänkin yhdessä jutellessamme, vieretysten seistessämme, katsoessamme toisiamme silmiin minun sydämeni läikkyi yli kaikesta hellyydestä mitä häntä kohtaan tunnen. On niin katkeransuloista olla niin lähellä häntä koko ajan, kun haluaisi koskettaa ja haluaisi kertoa kaiken sen hellyyden. Eikä kuitenkaan voi.

Samalla mietin miten säälittävä ja surullinen tapaus on pian keski-ikäinen nainen, hajoavassa avioliitossa ja rakastuneena itseään vanhempaan naimisissa olevaan työtoveriinsa.

Kyllä, meillä kaikilla on vain tämä hetki. Kuvittelemme, että aikaa on rajattomasti, mutta kuitenkin: juuri ajallisuus tekee hetkestä arvokkaan...se on juuri nyt eikä enää koskaan. Jos meillä olisi riittävästi rohkeutta avautua hetkelle ja avata sydämemme, niin sanat ja teot tulisivat ihan itsestään. Jokainen meistä tietää sisimmässään, mitä haluaa ja mikä on arvokasta, mutta kohtaaminen on vaikeaa. Se ravistelee meitä pois totunnaisesta. Elämä ei olekaan niin suunnitelmanmukaista. Voidaan jäädä paikoillemme tai voidaan hypätä mukaan. Se on iso askel otettavaksi. Maailmankaikkeus haluaa elää ja hengittää kauttamme. Myönnetään pois, me masennumme, jos suljemme itsemme maailmalta - elämältä.

10+13 kirjoitti:

Kyllä, meillä kaikilla on vain tämä hetki. Kuvittelemme, että aikaa on rajattomasti, mutta kuitenkin: juuri ajallisuus tekee hetkestä arvokkaan...se on juuri nyt eikä enää koskaan. Jos meillä olisi riittävästi rohkeutta avautua hetkelle ja avata sydämemme, niin sanat ja teot tulisivat ihan itsestään. Jokainen meistä tietää sisimmässään, mitä haluaa ja mikä on arvokasta, mutta kohtaaminen on vaikeaa. Se ravistelee meitä pois totunnaisesta. Elämä ei olekaan niin suunnitelmanmukaista. Voidaan jäädä paikoillemme tai voidaan hypätä mukaan. Se on iso askel otettavaksi. Maailmankaikkeus haluaa elää ja hengittää kauttamme. Myönnetään pois, me masennumme, jos suljemme itsemme maailmalta - elämältä.

Lue lisää

Tähän liittyen... välillä tulee ihan selkeä tunne tai lempeän pakottava käsky jostakin sisältä sanoa tai tehdä jotain hyvää tai rakkaudellista toiselle, mutta sitten ei uskallakaan...se jää kalvamaan, kun tietää kokemuksesta, ettei samanlaista tilaisuutta ehkä tulekaan, eikä välttämättä toista tilaisuutta missään muodossa. Toisaalta joskus on sitten uskaltautunutkin ja se on aika hurja tunne-elämys, johon joka solu kehossa yhtyy. Tulee tunne kuin irtautuisi omasta ruumiista ja laajenisi joka suuntaan, aalto kulkee lävitse: on aivan auki. Tavallaan sitä on vahvasti läsnä, mutta kuitenkin erikoisella tavalla ulkopuolella. Mistä tällaiset tunneperäiset kokemukset oikein kertovat? Eivät ne ihan merkityksettömiä voi olla...

12+5 kirjoitti:

Tähän liittyen... välillä tulee ihan selkeä tunne tai lempeän pakottava käsky jostakin sisältä sanoa tai tehdä jotain hyvää tai rakkaudellista toiselle, mutta sitten ei uskallakaan...se jää kalvamaan, kun tietää kokemuksesta, ettei samanlaista tilaisuutta ehkä tulekaan, eikä välttämättä toista tilaisuutta missään muodossa. Toisaalta joskus on sitten uskaltautunutkin ja se on aika hurja tunne-elämys, johon joka solu kehossa yhtyy. Tulee tunne kuin irtautuisi omasta ruumiista ja laajenisi joka suuntaan, aalto kulkee lävitse: on aivan auki. Tavallaan sitä on vahvasti läsnä, mutta kuitenkin erikoisella tavalla ulkopuolella. Mistä tällaiset tunneperäiset kokemukset oikein kertovat? Eivät ne ihan merkityksettömiä voi olla...

Lue lisää

"Toisaalta joskus on sitten uskaltautunutkin ja se on aika hurja tunne-elämys, johon joka solu kehossa yhtyy. Tulee tunne kuin irtautuisi omasta ruumiista ja laajenisi joka suuntaan, aalto kulkee lävitse: on aivan auki. Tavallaan sitä on vahvasti läsnä, mutta kuitenkin erikoisella tavalla ulkopuolella. Mistä tällaiset tunneperäiset kokemukset oikein kertovat? Eivät ne ihan merkityksettömiä voi olla..."


Kyllä. Maailman paras tunne. Ja sitten kun toinen ei tunne samaa, niin sitä on ihan puulla päähän lyöty. Jotenkin siinä tilanteessa tuntuu siltä, että molemmilla olisi sama tunne.

1029383 kirjoitti:

"Toisaalta joskus on sitten uskaltautunutkin ja se on aika hurja tunne-elämys, johon joka solu kehossa yhtyy. Tulee tunne kuin irtautuisi omasta ruumiista ja laajenisi joka suuntaan, aalto kulkee lävitse: on aivan auki. Tavallaan sitä on vahvasti läsnä, mutta kuitenkin erikoisella tavalla ulkopuolella. Mistä tällaiset tunneperäiset kokemukset oikein kertovat? Eivät ne ihan merkityksettömiä voi olla..."


Kyllä. Maailman paras tunne. Ja sitten kun toinen ei tunne samaa, niin sitä on ihan puulla päähän lyöty. Jotenkin siinä tilanteessa tuntuu siltä, että molemmilla olisi sama tunne.

Lue lisää

Mistä tiedät, ettei toinen tuntisi sitä... Mä olen kanssasi samoilla linjoilla, että toisen täytyy se tuntea. Se on kyllä sen verran hurja fiilis, että saa olla aika sinut itsensä kanssa, että uskaltaa antautua sellaiselle tunteelle ihan täysin...varsinkin siis jos kyse on jostakin sovinnaisuussäännökset ylittävästä suhteesta. Jokaisella on tietysti vapaus tehdä miten haluaa...voi kieltäytyä tai voi heittäytyä. Tai voi olla rehellisen avoin tai sulkeutua kuoreensa.

18+2 kirjoitti:

Mistä tiedät, ettei toinen tuntisi sitä... Mä olen kanssasi samoilla linjoilla, että toisen täytyy se tuntea. Se on kyllä sen verran hurja fiilis, että saa olla aika sinut itsensä kanssa, että uskaltaa antautua sellaiselle tunteelle ihan täysin...varsinkin siis jos kyse on jostakin sovinnaisuussäännökset ylittävästä suhteesta. Jokaisella on tietysti vapaus tehdä miten haluaa...voi kieltäytyä tai voi heittäytyä. Tai voi olla rehellisen avoin tai sulkeutua kuoreensa.

Lue lisää

No kun ne on sanoneet, että niillä ei ole samanlaisia tunteita. Ihastuin ensin jokin aika sitten todella syvästi yhteen naiseen ja meillä oli jonkinlaista hempeilyä ja tunne oli ainakin mun puolelta sanoin kuvaamaton. Vastapuoli kuitenkin sanoi, että ei tunne samalla tavalla. Jonkin aikaa meni, kun keräsin itseäni, mutta sitten ihastuin toiseen, en tosin yhtä voimakkaasti, mutta kuitenkin. Mutta hänkin sanoi lopulta, että ei tunne samanlaisia tunteita. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa ottaa päähän ja en tiedä miten taas uskaltaa ihastua.

12+5 kirjoitti:

Tähän liittyen... välillä tulee ihan selkeä tunne tai lempeän pakottava käsky jostakin sisältä sanoa tai tehdä jotain hyvää tai rakkaudellista toiselle, mutta sitten ei uskallakaan...se jää kalvamaan, kun tietää kokemuksesta, ettei samanlaista tilaisuutta ehkä tulekaan, eikä välttämättä toista tilaisuutta missään muodossa. Toisaalta joskus on sitten uskaltautunutkin ja se on aika hurja tunne-elämys, johon joka solu kehossa yhtyy. Tulee tunne kuin irtautuisi omasta ruumiista ja laajenisi joka suuntaan, aalto kulkee lävitse: on aivan auki. Tavallaan sitä on vahvasti läsnä, mutta kuitenkin erikoisella tavalla ulkopuolella. Mistä tällaiset tunneperäiset kokemukset oikein kertovat? Eivät ne ihan merkityksettömiä voi olla...

Lue lisää

Minäkin tiedän tuon tunteen.
Mutta uskallusta sanoihin tai tekoihin ei lopulta ole ollut..
Viimeksi pari päivää sitten tuo tunne oli niiin valtava. Siinä toisen katsoessa s-y-v-ä-l-l-e silmiin tuntui kuin sähköisku olisi ravistellut koko kehoa, asia josta olin puhumassa katosi jonnekin takelteluun, puna kohosi poskille ja toisen katse oli niin voimakas, että oli pakko kääntää oma katse pois, niin kovasti se ravisteli.
Ja silti.. Syvä hiljaisuus(, sillä tiedän tunteen olleen vain minun tunteeni, ei hänen.)

Nyt kyllä kuulen kuinka sydämeni hakkaa villimmin, kun tuota tilannetta muistelen.
(Ihana ihana nainen)

Tänään on taas se päivä, kun tunnen itseni erityisen säälittäväksi.
Ja samalla kaipaan niin kamalasti toista ihmistä. Jota kuta joka pitäisi minuakin ihanana ja haluaisi pitää lähellään.

Kollega kirjoitti:

Tänään on taas se päivä, kun tunnen itseni erityisen säälittäväksi.
Ja samalla kaipaan niin kamalasti toista ihmistä. Jota kuta joka pitäisi minuakin ihanana ja haluaisi pitää lähellään.

Lue lisää

Mä luulen et sun kannattaisi jo vähän rauhoittua. Sä olet säälittävä jo.Me uskomme jo että sulla on kosketuksen kaipuu.

Tästä on tulossa samanlainen ketju kun siitä jossa se yks nostatti sitä varmaan vuosia -vanhempi nainen rakastu johonki teiniin....Ei enää haloo!!

:( kirjoitti:

Mä luulen et sun kannattaisi jo vähän rauhoittua. Sä olet säälittävä jo.Me uskomme jo että sulla on kosketuksen kaipuu.

Tästä on tulossa samanlainen ketju kun siitä jossa se yks nostatti sitä varmaan vuosia -vanhempi nainen rakastu johonki teiniin....Ei enää haloo!!

Lue lisää

Herää kysymys, että kuka käskee sinun lukea? Vaikka hippasen säälittävämmältä kuulostaa elämä, jonka sisältönä on netin keskustelupalstan viestiketjut vuosien takaa..

;o) kirjoitti:

Herää kysymys, että kuka käskee sinun lukea? Vaikka hippasen säälittävämmältä kuulostaa elämä, jonka sisältönä on netin keskustelupalstan viestiketjut vuosien takaa..

En suinkaan ollut aktiivinen seurailija vaan kiinnitin huomiota ketjun alkuun, lukijoiden määrään ja tuohon typerään, omien tunnetilojen jatkuvaan sepostukseen ja haahuiluun. Se kyllä loppui se sitten kun antoi vähän palautetta.

Saahan näitä seurailla ja kommentoida. Riski siihen, että aina vastaus ei ole mieleinen, on moninkertainen kun näillä sivuilla haaveilee.


Ei voi vaan olla kommentoimatta. "kollega kollega sitä ja sitä ja syvälle ja kuohuu ja silmät ja tunne" ei hyvää päivää!

:( kirjoitti:

En suinkaan ollut aktiivinen seurailija vaan kiinnitin huomiota ketjun alkuun, lukijoiden määrään ja tuohon typerään, omien tunnetilojen jatkuvaan sepostukseen ja haahuiluun. Se kyllä loppui se sitten kun antoi vähän palautetta.

Saahan näitä seurailla ja kommentoida. Riski siihen, että aina vastaus ei ole mieleinen, on moninkertainen kun näillä sivuilla haaveilee.


Ei voi vaan olla kommentoimatta. "kollega kollega sitä ja sitä ja syvälle ja kuohuu ja silmät ja tunne" ei hyvää päivää!

Lue lisää

Mikä ongelmasi on!!!! Voit sivuuttaa tämän ketjun halutessasi. Älä tule rääpimään tänne, mene rääpimään lesbopalstalle.

Jatka kollega kirjoittelua. Vaikka tuskinpa annat tuollaisen vaikuttaa itseesi. Pidän tekstistäsi!!!!

Jaankaipauksen kirjoitti:

Mikä ongelmasi on!!!! Voit sivuuttaa tämän ketjun halutessasi. Älä tule rääpimään tänne, mene rääpimään lesbopalstalle.

Jatka kollega kirjoittelua. Vaikka tuskinpa annat tuollaisen vaikuttaa itseesi. Pidän tekstistäsi!!!!

Lue lisää

Näähän on just niitä parhaita ketjuja. Ei välitetä tuollaisista turhanvalittajista.
Itse tunnen yhteenkuuluvuutta erään mielestäni täydellisen naisen kanssa. Jokin hänessä tuntuu niin kotoisalta ja oikealta. Hän vetää minua puoleensa kuin magneetti. Olen aistinut samaa häneltäkin, hänen katseesta ja tavasta keskittyä minuun täysin puhuessaan minulle, mutta mitään ratkaisevaa ei ole tapahtunut. Vaikka siitä unia näen ja se tuntuu niin oikealta ja koko seuraavan päivän on lämmin ja hyvä olo. Olemme molemmat naimisissa, joten tuskin mitään tapahtuukaan. Halu koskettaa on silti niin suuri, että sitä tapahtuu kyllä...

missyou kirjoitti:

Näähän on just niitä parhaita ketjuja. Ei välitetä tuollaisista turhanvalittajista.
Itse tunnen yhteenkuuluvuutta erään mielestäni täydellisen naisen kanssa. Jokin hänessä tuntuu niin kotoisalta ja oikealta. Hän vetää minua puoleensa kuin magneetti. Olen aistinut samaa häneltäkin, hänen katseesta ja tavasta keskittyä minuun täysin puhuessaan minulle, mutta mitään ratkaisevaa ei ole tapahtunut. Vaikka siitä unia näen ja se tuntuu niin oikealta ja koko seuraavan päivän on lämmin ja hyvä olo. Olemme molemmat naimisissa, joten tuskin mitään tapahtuukaan. Halu koskettaa on silti niin suuri, että sitä tapahtuu kyllä...

Lue lisää

aistinut ja aistinut -hohhoijaaa, keskittyä minuun.............päläpäläpälä vi*u unissa juu ja lämpö se on juu! huoh!

olen kyllä ihan bisse mutta mua vaan vitu*taa kun akat on just tollasia? Mikä teitä vaivaa?

Olenko ainoa joka ei kestä noita?

:( kirjoitti:

aistinut ja aistinut -hohhoijaaa, keskittyä minuun.............päläpäläpälä vi*u unissa juu ja lämpö se on juu! huoh!

olen kyllä ihan bisse mutta mua vaan vitu*taa kun akat on just tollasia? Mikä teitä vaivaa?

Olenko ainoa joka ei kestä noita?

Lue lisää

Et ilmeisesti kykene ymmärtämään näiden ketjujen "olemusta." Se on sitä, kun halu, kaipuu toisen luo on niin suurta, että se on pakko saada huutaa itsestään jollakin tapaa ulos. Se on jotain mitä on vaikea edes käsittä itsessään. On se muutakin.

Anna kaunokainen kaikkien kukkien kukkia vaan. Näin maailma alkaa avautua31 sinullekin parempana ja kauniimpana paikkana.

ja ihan vinkiksi sinulle, tällä palstalla et saa rähinää aikaiseksi. Tuhlaat itseäsi, myös tällä tavalla.

JK kirjoitti:

Et ilmeisesti kykene ymmärtämään näiden ketjujen "olemusta." Se on sitä, kun halu, kaipuu toisen luo on niin suurta, että se on pakko saada huutaa itsestään jollakin tapaa ulos. Se on jotain mitä on vaikea edes käsittä itsessään. On se muutakin.

Anna kaunokainen kaikkien kukkien kukkia vaan. Näin maailma alkaa avautua31 sinullekin parempana ja kauniimpana paikkana.

ja ihan vinkiksi sinulle, tällä palstalla et saa rähinää aikaiseksi. Tuhlaat itseäsi, myös tällä tavalla.

Lue lisää

Joo, en saa mutta saan mä kommentoida kuitenkin. Mulle maailma näyttäytyy kyllä ihan samanlaisena luin mä näitä tai en.

Mä olen ollut tollasen kiimasen bissen hyökkäysten kohteena ihan tarpeeksi joten tiedän ainakin mitä en halua. Se oli jotakin niin hirveetä. On sekin vaikeeta kun itse on kuitenkin tunteva olento ja joku ottaa oikeudekseen tehdä mulle mitä vain haluaa. Taivas vaan rajana. Kuin saksalaiset juutalaisille. Otetaan paikat pois hampaista ja testataan hermosärkyä tai muuta vastavaa.

Siitä on kauneus kaukana.

:( kirjoitti:

Joo, en saa mutta saan mä kommentoida kuitenkin. Mulle maailma näyttäytyy kyllä ihan samanlaisena luin mä näitä tai en.

Mä olen ollut tollasen kiimasen bissen hyökkäysten kohteena ihan tarpeeksi joten tiedän ainakin mitä en halua. Se oli jotakin niin hirveetä. On sekin vaikeeta kun itse on kuitenkin tunteva olento ja joku ottaa oikeudekseen tehdä mulle mitä vain haluaa. Taivas vaan rajana. Kuin saksalaiset juutalaisille. Otetaan paikat pois hampaista ja testataan hermosärkyä tai muuta vastavaa.

Siitä on kauneus kaukana.

Lue lisää

Mihin mä muuten voisin huutaa tätä tuskaa?
Sama asia! Ja teen sen tällä tavalla. Minä muiden joukossa. En kuulu mihinkään.

:( kirjoitti:

Mihin mä muuten voisin huutaa tätä tuskaa?
Sama asia! Ja teen sen tällä tavalla. Minä muiden joukossa. En kuulu mihinkään.

En aio lokeroitua täälläkään. Joten en mene minnekään sydänsuru tai viha palstalle vaan sohlaan täällä näin.

Parasta palsamia katkeralle.

:( kirjoitti:

Joo, en saa mutta saan mä kommentoida kuitenkin. Mulle maailma näyttäytyy kyllä ihan samanlaisena luin mä näitä tai en.

Mä olen ollut tollasen kiimasen bissen hyökkäysten kohteena ihan tarpeeksi joten tiedän ainakin mitä en halua. Se oli jotakin niin hirveetä. On sekin vaikeeta kun itse on kuitenkin tunteva olento ja joku ottaa oikeudekseen tehdä mulle mitä vain haluaa. Taivas vaan rajana. Kuin saksalaiset juutalaisille. Otetaan paikat pois hampaista ja testataan hermosärkyä tai muuta vastavaa.

Siitä on kauneus kaukana.

Lue lisää

Neljän lapsen uskova äiti, uskokaa tai älkää!

:( kirjoitti:

Neljän lapsen uskova äiti, uskokaa tai älkää!

Oli siis tuo piinaaja.

Sun rakkaus on kyllä jotakin muuta kuin rakkautta. Melko sokea typerä olet.

seurailija kirjoitti:

Sun rakkaus on kyllä jotakin muuta kuin rakkautta. Melko sokea typerä olet.

Sinähän sen tiedät.. Oletko itse ollut koskaan rakastunut?

seurailija kirjoitti:

Sun rakkaus on kyllä jotakin muuta kuin rakkautta. Melko sokea typerä olet.

perusteles

jk kirjoitti:

perusteles

Että tuo nimimerkillä :( vastaaja on varmaan kokenut jotakin tosi kamalaa ja sä vaan itsepintaisesti jatkat tyylilläsi. Jokin pieni ymmärryksen ele olisi tehnyt sinusta ja tuntemuksistasi inhimillsempiä, olisit vaikuttanut herkemmältä, mutta vastauksesi tyyli paljasti todellisen luonteesi, eli et sä missään riudu sen enempää... akan puutteessa olet ja pahasti ketjuinesi.


Mun kanssa saattaa mennä pahastikin vipuun tuntoineen, ja mikään ei herätä minussa samanlaista raivoa kuin naimisissa olevat äiti -ihmiset, jotka eivät osaa käyttäytyä vaan temmeltävät tunteidensa vietävinä kuin keskenkasvuiset apinat ap:n tavalla!

Sitä tarkoitin kun sanon että bisset eivät ymmärrä rakkautta.

w kirjoitti:

Että tuo nimimerkillä :( vastaaja on varmaan kokenut jotakin tosi kamalaa ja sä vaan itsepintaisesti jatkat tyylilläsi. Jokin pieni ymmärryksen ele olisi tehnyt sinusta ja tuntemuksistasi inhimillsempiä, olisit vaikuttanut herkemmältä, mutta vastauksesi tyyli paljasti todellisen luonteesi, eli et sä missään riudu sen enempää... akan puutteessa olet ja pahasti ketjuinesi.


Mun kanssa saattaa mennä pahastikin vipuun tuntoineen, ja mikään ei herätä minussa samanlaista raivoa kuin naimisissa olevat äiti -ihmiset, jotka eivät osaa käyttäytyä vaan temmeltävät tunteidensa vietävinä kuin keskenkasvuiset apinat ap:n tavalla!

Sitä tarkoitin kun sanon että bisset eivät ymmärrä rakkautta.

Lue lisää

Hohhoijjaa.. Onko pipo jäänyt pikkasen kireelle?

. kirjoitti:

Hohhoijjaa.. Onko pipo jäänyt pikkasen kireelle?

Hyvä että täällä joku edes ajattelee samoin kuten minä.

Bisset tekevät rakkaudesta pilaa toiminnallaan.

. kirjoitti:

Hohhoijjaa.. Onko pipo jäänyt pikkasen kireelle?

Niin että jos uskaltaa olla oma itsensä tässä maailmassa niin on pipo kireellä?? Bi= saa toteuttaa seksuaalisuuttaan rajattomasti vailla moraalia?

Vitsi että tälläsissä tapauksissa toivoisi vaan että taivas ja helvetti olisikin totta kaltaisesi rajaton vapauteen päässyt petturi ja avioliittojen rikkoja joutuisi helvettiin kärsimään.

En kyl kuulu kirkkoon mut joskus toivoisi että se satu olisiki totta. Uskonnolla ei vaan määritellä sitä mikä on oikein ja mikä väärin.

No en mä vaan haluaisi et joku mua hipelöisi tuskissaan vaikka olisin kuinka BI! mä mitään vapaata riistaa ole!

w kirjoitti:

No en mä vaan haluaisi et joku mua hipelöisi tuskissaan vaikka olisin kuinka BI! mä mitään vapaata riistaa ole!

Saati sitten että bisse hiplaa HETEROA! :DD

w kirjoitti:

Saati sitten että bisse hiplaa HETEROA! :DD

Mun mielestä sairaita on raiskaajat, pedofiilit ynnä muut.. Eipä ihme, että tämä keskustelupalsta on niin hiljainen.

! kirjoitti:

Mun mielestä sairaita on raiskaajat, pedofiilit ynnä muut.. Eipä ihme, että tämä keskustelupalsta on niin hiljainen.

Joo, sairaita nekin on, mutta ei heterotkaan tosissaan rakastuneina toimi noin miten ap.

Rakastuminen ei ole leikin asia ja sitä bisset eivät ymmärrä. AInakaan jos on kyse ap:stä.

w kirjoitti:

Joo, sairaita nekin on, mutta ei heterotkaan tosissaan rakastuneina toimi noin miten ap.

Rakastuminen ei ole leikin asia ja sitä bisset eivät ymmärrä. AInakaan jos on kyse ap:stä.

Lue lisää

Miten sitten heterot toimii rakastuneina?! Miten bisset, heterot jne eroaa toisistaan rakastumisen suhteen? Vaikea uskoa, että paljon mitenkään.. Ja mitä tarkoittaa ettei rakastuminen ole leikin asia? Tunnetko ap:n, kun voit sanoa hänestä noin? Ei ymmärrä.