onko kunnianloukkaus, jos raiskauksen uhrit laittaisivat miesten nimet, kuvat ja osoitteet nettiin kaikkien nähtäväksi? eihän raiskaajatkaan välittäneet uhrien kunniasta ja selviävät usein ehdonalaisella, joten ei kai meillekään mitään kovia syytteitä tästä voitaisi langettaa?
ottaisin mielelläni kunnianloukkausmerkinnän rekisteriini, jos sen seurauksena joku hyväntahtoinen setä kävisi mukiloimassa sen miehen, joka käpälöi minua 9 vuotiaana =)
ottaisin mielelläni kunnianloukkausmerkinnän rekisteriini, jos sen seurauksena joku hyväntahtoinen setä kävisi mukiloimassa sen miehen, joka käpälöi minua 9 vuotiaana =)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se ei olisi oikein, koska asiasta ei näin ollen voida ikinä päästä yli.
Kun rangaistus on kärsitty, asia on kahden välinen, molemmilla on oltava oikeus aloittaa alusta.
Väkisin alasti riisujista tulee heistäkin vanhuksia, joiden alastomuutta ei välitetä peittää eikä yksityisyyttä kunnioiteta.
Ainoa mitä voi tehdä, on vältellä tekijää yhteiskunnassa jossa on vain sopeuduttava , onnellinen se joka unohtaa ajatuksen: miksen voi antaa takaisin?
raiskaajien uhrit eivät ikinä pääse asiasta kokonaan yli, vaikka antaisivat anteeksi.
Suomen oikeusjärjestelmässä raiskaajien rangaistukset ovat nöyryyttäviä uhria kohtaan, kun ne ovat niin vähäisiä.
LAILLISESTI ainoa asia mitä voi tehdä, on "vältellä tekijää yhteiskunnassa, jossa on vain sopeuduttava", mutta eiväthän nämä raiskajatkaan lakeja kunnioita joten miksi minun pitäisi?
Nääs et voi vedota jos itse saat syytteen, kun kaveri ärsytti liikaa.
Joka teki itsellesi väärin, sitä on ehkä vaikea unohtaa, kuvittele tilanne joka ei herätä vihaa, kaksi nuorta ja tapahtuu raiskaus. Onko oikein jos siitä kärsitään koko loppuelämä?
Oma väkivallantekijäni on vainonnut minua jo 38 vuotta. Miksiköhän?
Koska ihmiset eivät antaneet hänen unohtaa, hän keksi, no vaadin rahaa hyvitykseksi. Kuinka monta kertaa tahdoin hänen saavan elämänsä raiteilleen.
Turha luulla olisin nauttinut tästä.
On se kunnianloukkaus, jos tekijän nimi laitetaan nettiin yhdistettävästi joko rikokseen tai tuomioon. Muistan erään julkisen blogin, jossa uhriksi joutunut kirjoitti, kylläkin väärinpäin tämän raiskaajan nimen ja hän sai tai ainakaan hänelle koitettiin saada (en muista enää tarkkaan tapausta) kunnianloukkaussyytettä.
Halusimmepa tai emme, niin seksuaalirikollisillakin on ihmisoikeudet. Sori, mutta itselleni tulee vain mieleen moisesta toiminnasta se, että onko uhri miten hyvin päässyt asiasta ylitse. On lupa jossain vaiheessa unohtaa ja antaa olla.
Joskus tekisi mieli sanoa, tarvitseeko päästäkään yli? Jokainen loukkaus jättää jäljen sieluun, onko se aina niin negatiivista?
Asiahan voi olla vaikka minkälainen mistä ihminen keksii riidellä, en tykännyt tästä enkä tästä. Mitenkään vähättelemättä, tottakai puhutaan ja kauhistutaan, tuollaista ei saa olla.
Kuitenkin voi miettiä tältäkin näkökannalta, 65-vuotias ukko elää 70-lukulaisessa haavemaailmassa, jolleivät muut olisi koko ajan tukeneet hänen käsityksiään, miksei kaikki olisi toisin?
Minä pääsin yli uskoakseni juuri siksi kun hyväksyin tavallisuuteni ja tein työni liikoja haihattelematta. Vaikka luulisi päinvastoin.
Hän ei ollut tyhmä, vaikka näin väitettiin.
Väitän että tämän asian kanssa on jäätävä yksin, koska se on yksityisasia kummallekin.
En tiedä puhutaanko samasta rikoksesta, mutta totta kai olen iloinen siitä, että olet päässyt ylitse. Mielestäni henkinen ja fyysinen loukkaus ovat eri asioita, vaikka seksuaalirikoksissa on nämä molemmat elementit olemassa. Kun ottaa huomioon sen, että raiskaus aiheuttaa aina jonkin asteisen trauman, niin kyllä raiskauksesta on hyvä päästä yli mahdollisimman hyvin. Omalla kohdallani tapaus aiheutti niin monia, vakavia käytännön ongelmia normaaliin elämään ja tunne-elämään myös, että yhdenkin "oireen" kanssa elämän jatkaminen olisi horjuttanut koko pakkaa.
Lapsuusmuisto, hukkasin jonkun lelun, aloin parkua, kaikki juoksivat hakemaan.
Ajattelin: "He tekevät väärin."
Aikuinenkin on kuin kakara, joka kiukuttelee niin kauan kuin paapotaan.
Jos jätettäisiin yksin, ihmisen luonnollinen paranemisprosessi käynnistyisi.
Valmiita neuvoja ei voida antaa, joku selviää, joku ei.
Jopa se on kunnianloukkaus, että kirjoitat henkilölle tosiasioita vanhanaikaisella postikirjeellä tästä itsestään! Jos se on tapahtunut jotenkin uhkaavalla tavalla. Muka.
Kunnianloukkaus on jo se että kahden kesken haukut jotain jollekin, joka sitten suostuu todistamaan oikeudessa että sinä haukuit sitä vaikkapa "huoraksi".
Olkaa siis varovaisia kun juoruilette keskenänne.
Jos kaverinne haluaa kostaa teille, voitte löytää itsenne syytettyjen penkiltä.
Kunnianloukkauksissa on isot korvaukset.
Törkeäksi kunnianloukkauksen tekee se että juoruilette esim. Facebook profiilissanne!
Voitte saada siitä jopa vankila vankeutta.
Olen jopa itse laittanut nettiin tietämiäni tällaisten k*sipäiden tietoja mitä vaan käsiini olen saanut ja aion laittaa jatkossakin! Ei pelota rekisterimerkintä, se on vain virallista yhteiskunnan mussutusta, mutta minä teen oikein.
Entä jos joku laittaa SINUSTA perättömiä juttuja nettiin?
Tai levittää naapureillesi, työtovereillesi, puolisollesi, lapsillesi, sukulaisillesi ym.
Eiköhän noista hyypiöistä ole jo käsitystä muillakin, etteivät ihan perättömiksi jutuiksi luule. Voisi pikemmin poikia lisää ilmiantoja. Laki taitaa tulla tässä vastaan, mutta ajatuksena kiehtoo Amerikan malli. Hankkikoot sitten nämä itselleen vaikka henkivartijan, jos pelottaa. Harvemmin täällä petoja edes kutitellaan. Huutelisivat nyt vähän perään... Rupeaa muuten epäilyttämään, että eivät osaa tehdä itsekään rajaa normaalin ja epänormaalin välillä.
ettei seksuaalirikollisia pistetä pitkään pakkohoitoon ja seurata koko elämänsä ajan. Oikea rangaistus esim. lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä olisi muutenkin ehdoton elinkautinen. Mieluusti maksaisin lisäveroja, kun varat käytettäisiin järkevästi. Nössöttely inhottaa.
saisi neuvoa, mutta haluaisin että tällaisissa tapauksissa otettaisiin pedon osoite selville ja pistettäisiin puhelintolppiin hänen isokokoinen kuvansa ja kertomus hänen teoistaan myös varoitukseksi ympäristön lapsiperheille (vaikkea useaan kertaan yöaikaan naama hiihtäjänpipon peittämänä...). Mahdollisimman laajalle voisi hänen maineensa sillä kylällä levittää. Jos hän tunnistaisi nimettömän asiakirjan laatijan ja ottaisi yhteyttä, niin voisi olla valmistautunut nauhoittamaan puhelun ja mahdolliset jatkohäirinnät, jotka voisivat hyvässä lykyssä toimia todisteena eli tunnustuksena. Ne voisi sitten esittää sopivassa yhteydessä kiinnostuneille kuulijoille. Olisi edes jotain seurausta, kun lössölaki ei toimi.
Onhan se ymmärrettävää jos puhutaan rikoksen uusijoista.
Nuorena tehdyn yhden ainoan väkivallanteon ei pidä olla koko elämän mittainen asia.
Ajatelkaa veronmaksajina kuka maksaa viulut? Menetetty työpanos, mahdollisesti henkilö joutuu mielisairaalaan, aina se on muiltakin pois.
Uhri alkaa pitkän ajan kuluttua tuntea itse syyllisyyttä, millä saamme selvitettyä viisaasti joka tapauksessa aina esiintyvän ilmiön?
Ensin on siedettävä: ihmiset ovat sellaisia.
Toiseksi: Älkää heittäkö vettä myllyyn, herää ajatus, joka näin tekee, kieriskelee omassa erinomaisuudessaan, minä en ainakaan ole tuollainen, että raiskaisin
ja vainoaisin ihmisiä.