Olin tavannut Kirsin puoli vuotta aiemmin lehti-ilmoituksen kautta. Eukko myi persettään 100euron tuntitaksalla. Tavallaan se kuvotti minua - mutta toisaalta, käytinhän minäkin maksullisia palveluja - joten olinko sen parempi?
Anyway, olimme sopineet tapaamisen kämpälleni. Määräaikaan mennessä Kirsiä ei ollut kuulunut. Aloin hermostua: oliko muija tekemässä ohimarssia? Lopulta ovikello soi. Päästin Maija-myöhäisen sisään.
”Sorry, että kesti. Siellä oli ruuhka”, Kirsi selitti.
Katsoin ämmää jäätävästi silmiin.
”Seuraavan kerran lähde ajoissa liikenteeseen, niin ehdit, oli ruuhkaa tai ei”, tokaisin.
”Älä nyt peliverkkareita revi. Mähän pyysin anteeksi…”, Kirsi narisi.
Tartuin häntä niskasta, väänsin käden selän taakse ja painoin eteisenseinää vasten.
”ÄLÄ KOSKAAN ENÄÄ PUHU MULLE KOPPAVAAN SÄVYYN!”, huusin sylki lentäen, ”JA PYYHI TOI YLIMIELINEN VIRNE POIS NAAMALTASI, YMMÄRRÄTKÖ!?”
Sanaakaan sanomatta Kirsi nyökkäsi. Hellitin otteen ja tartuin tyttöä käsivarresta ja talutin olohuoneen puolelle. Osoitin sohvaa: ”ISTU!” Sitten menin keittämään kahvia.
Kahvin valmistuessa muistelin Kirsin ja minun, voisiko sanoa ”kieroa” suhdetta:
Me siis tapasimme lehti-ilmoituksen perusteella. Se oli jotakuinkin tämän kaltainen: ’Nuori kaunis suomalainen nainen tarjoaa seuraa herrasmiehille. 165/58/c75.’
Pidin siitä koska se oli lyhyt ja ytimekäs, eikä jättänyt varaa tulkinnoille. Soitin ja sovimme tapaamisen.
Olin aika hermona painaessani ovikelloa ensimmäisellä kerralla. Mutta nähdessäni Kirsin tyynet silmät, naisellisen olemuksen ja kauniit kasvot, en pelännyt enää. Tiesin kaiken kulkevan ennalta määrättyä tietä.
Otimme pari varvia ja sovimme uuden tapaamisen seuraavalle viikolle.
Taisi olla kolmas tai neljäs kerta kun Kirsi alkoi puhua elämästään, peloistaan ja toiveistaan. Kuuntelin ja nyökkäilin. Jossain vaiheessa Kirsi kopsahti syliini istumaan: ”Sä oot mukava, sä osaat kuunnella. Haluaisit sä olla mun ystävä?” Nyökkäsin, minulla kun ei juuri ollut ystäviä. Eikä harrastuksia, jos ei huorissa käyntiä lasketa. Työkin oli paskaa, vihasin sitä; toivoin lopputiliä, mutta en uskaltanut irtisanoa itseäni.
Niin meistä tuli ystäviä. Joka tarkoitti minulle ilmaisia panoja, Kirsille ilmaista psykiatria.
Mutta pelkkä pano menettää nopeasti hohtonsa oli se sitten ilmainen tai kuinka hyvä tahansa. Niinpä aloin alistaa Kirsiä. Sitä kautta saatoin tuntea edes jotain. Muuten elämä oli harmaata tuhkaa. Kirsi ei pistänyt pahakseen - olihan hän vapaamielinen nainen - kunhan jaksoin kuunnella hänen löpinöitään. Saatoimme istua tuntitolkulla sohvalla Kirsin puhuessa, minun tupakoidessa. Välillä hän itki elämän kovuutta ja rakkaudettomuutta; välillä hän kysyi mielipidettäni johonkin asiaan. Vastasin ja jatkoin nyökyttelyä, se tehosi aina. Lopulta nussimme isolla sängyllä.
En ymmärtänyt mitä Kirsi näki minussa. Hän oli kaunis ja olisi saanut kenet tahansa miehen polvilleen. Minä taas olin tavallisen näköinen ja huonon itsetunnon omaava mulkku, joka vihasi kaikkea ja kaikkia. Ehkä syy oli siinä, että tarvitsimme toisiamme. Toisin sanoen meillä oli ”sanaton sopimus”.
Ja sitten palatkaamme nykyhetkeen…
Hörpimme kahvia. Kirsillä ei ollut tänään mitään sydämellään - mitään uutta ei ollut tapahtunut - joten rupattelimme niitä näitä.
”Mitä sä haluat tehdä tänään?”, hän kysyi jonkin ajan kuluttua.
Tuumin asiaa. Mieleen ei juolahtanut mitään kokeilemisen arvoista. Tarvitsin inspiraation: ”Kuinka sun asiakkaat, onko niissä ketään pervoa, tahtooko ne mitään kinkyä?”
”Ei, ihan normaalia seksiä. Ei ne oo sikoja”, Kirsi vastasi.
Naurahdin, sillä tuon logiikan mukaan minä kai sitten olin sika.
Koska en saanut apua päätin yrittää omin avuin. Nousin ylös ja lompsin kirjoituspöydän luokse. Avasin ylimmän laatikon ja kaivoin esiin nyrkkiraudan sekä stiletin. Punnitsin molempia kädessäni. Kirsin ilme muuttui aavistuksen varautuneeksi. Laskin stiletin pöydälle ja pujotin nyrkkiraudan sormien väliin.
”Tiedät sä mitä tällä tehdään?”, kysyin muina miehinä.
Kirsi nyökkäsi hermostuneesti. Mieleni teki nauraa mutta pidin tunteenpurkauksen sisälläni. Näissä hommissa pokerinaama oli kaikki kaikessa. Sen sijaan otin muutaman nopean sivuttaisaskeleen ja löin keittiön ja olohuoneen väliseinään niin että pamahti. Kirsi oli pudota sohvalta. Tarkastelin tekemääni reikää. Saatana, on siinä paikkaamista, kirosin mielessäni.
Menin takaisin pöydälle ja laskin nyrkkiraudan kädestäni. Tartuin stilettiin ja napsautin terän auki. Kirsi säpsähti. Hymyilin.
Matkalla sohvalle nuolaisin terää. Saatoin aisti jännityksen. Se kiihotti minua ja aloin päästä tunnelmaan. Painoin terän Kirsin poskelle.
”Mitä tuumaisit jos viiltäisin sua?”, kysyin.
”Älä…mä pyydän”, Kirsi rukoili hiljaa.
”Okei, kun noin kauniisti pyydät. Mutta vaatteet sun täytyy riisua.”
Kirsin noustessa iskin stiletin olohuoneen pöytään pystyyn. Sitten istahdin sohvalle ja katselin kun Kirsi riisui. Hänen kauneutensa ei ollut koskaan lakannut hämmästyttämästä minua, ei tälläkään kertaa. Ihastelin naisellisia kaaria sekä sulokkuutta.
Kirsin seistessä edessäni, ainoastaan stringit jalassa, avasin housuni ja laskin ne nilkkoihin. Otin kullin kouraan. Se seisoi kovana, kaksikymmentä senttiä pitkänä ja käyränä kuin sapeli. Olin ylpeä siitä.
”Ime munaa”, sanoin ääni kiihkosta väristen.
Kirsi kävi polvilleen ja otti suuhun. Ensin hän imi terskaa. Jonka jälkeen hän alkoi nuolla vartta pitkillä vedoilla samalla katsoen minua silmiin, kuin kysyäkseen olinko tyytyväinen. Tuon se on varmaan oppinut huorakoulussa, ajattelin.
Mutta ei se minulle riittänyt. Halusin kaiken. Painoin kyrvän nieluun, aivan tappiin asti. Kuului kakomisen ääntä. Kirsi rimpuili. Lopulta päästin irti. Tyttö yski vedet silmissä. Elimeni kiilsi syljestä märkänä. Läppäsin avokämmenellä Kirsiä poskeen: ”Vitun horo, älä koskaan pistä vastaan.”
Tyttö painoi katseensa häpeissään. Nostin Kirsin päätä ja puristin hänen suunsa tötterölle. Kakistelin kunnon räät kurkustani ja räkäisin limat kitaan.
”No, koitetaan takaapäin, jos se onnistuisi paremmin”, sanoin ja nousin ylös.
Kirsi kävi sohvalle ja pyllisti. Siirsin stringin narun sivuun ja ujutin peitsen sisään. Nussin hitain vedoin samalla läpsien ja puristellen pakaroita. Välillä vedin narttua tukasta. Mutta ei siinä ollut meininkiä - sellaista löysää työntelyä vain - joten kyllästyin pian ja vetäydyin.
Komensin Kirsin makuulle. Haarojen auettua survaisin sisään ja aloin tikata. Tartuin narttua kaulasta ja kuritin. Kirsin hengitys kävi katkonaiseksi ja silmät pyörivät päässä. Lisäsin vauhtia. Kyrpä äärimmilleen pingottuneena sahasin kuumassa tussussa. Survoin aivan kuin tekisin murhaa. Mutta vaikka rynkytin rynkyttämästä päästyäni, en saanut tulemaan. Se oli turhauttavaa.
Viimein luovutin ja päästin irti. Suljin silmät jääden makaamaan Kirsin päälle. Kuulin kuinka hän veti ilmaa keuhkoihinsa kuin viimehetkellä hukkumasta pelastettu.
Lopulta voimat palasivat ja nousin ylös. Kirsin hengityskin oli tasaantunut. Otin lompakon pöydältä ja kaivoin 20euron setelin esiin. Tungin sen Kirsin suuhun.
”Huoralle maksetaan huoran palkka”, sanoin ja aloin nauraa.
Nauroin niin että putosin polvilleni, sitten selälleni. Kieriskelin lattialla ja hirnuin. En tiennyt tarkalleen miksi nauroin mutta en kyennyt lopettamaan. En edes silloin kun Kirsi tarttui pöydällä sojottavaan stilettiin.
THE END
[email protected]
Anyway, olimme sopineet tapaamisen kämpälleni. Määräaikaan mennessä Kirsiä ei ollut kuulunut. Aloin hermostua: oliko muija tekemässä ohimarssia? Lopulta ovikello soi. Päästin Maija-myöhäisen sisään.
”Sorry, että kesti. Siellä oli ruuhka”, Kirsi selitti.
Katsoin ämmää jäätävästi silmiin.
”Seuraavan kerran lähde ajoissa liikenteeseen, niin ehdit, oli ruuhkaa tai ei”, tokaisin.
”Älä nyt peliverkkareita revi. Mähän pyysin anteeksi…”, Kirsi narisi.
Tartuin häntä niskasta, väänsin käden selän taakse ja painoin eteisenseinää vasten.
”ÄLÄ KOSKAAN ENÄÄ PUHU MULLE KOPPAVAAN SÄVYYN!”, huusin sylki lentäen, ”JA PYYHI TOI YLIMIELINEN VIRNE POIS NAAMALTASI, YMMÄRRÄTKÖ!?”
Sanaakaan sanomatta Kirsi nyökkäsi. Hellitin otteen ja tartuin tyttöä käsivarresta ja talutin olohuoneen puolelle. Osoitin sohvaa: ”ISTU!” Sitten menin keittämään kahvia.
Kahvin valmistuessa muistelin Kirsin ja minun, voisiko sanoa ”kieroa” suhdetta:
Me siis tapasimme lehti-ilmoituksen perusteella. Se oli jotakuinkin tämän kaltainen: ’Nuori kaunis suomalainen nainen tarjoaa seuraa herrasmiehille. 165/58/c75.’
Pidin siitä koska se oli lyhyt ja ytimekäs, eikä jättänyt varaa tulkinnoille. Soitin ja sovimme tapaamisen.
Olin aika hermona painaessani ovikelloa ensimmäisellä kerralla. Mutta nähdessäni Kirsin tyynet silmät, naisellisen olemuksen ja kauniit kasvot, en pelännyt enää. Tiesin kaiken kulkevan ennalta määrättyä tietä.
Otimme pari varvia ja sovimme uuden tapaamisen seuraavalle viikolle.
Taisi olla kolmas tai neljäs kerta kun Kirsi alkoi puhua elämästään, peloistaan ja toiveistaan. Kuuntelin ja nyökkäilin. Jossain vaiheessa Kirsi kopsahti syliini istumaan: ”Sä oot mukava, sä osaat kuunnella. Haluaisit sä olla mun ystävä?” Nyökkäsin, minulla kun ei juuri ollut ystäviä. Eikä harrastuksia, jos ei huorissa käyntiä lasketa. Työkin oli paskaa, vihasin sitä; toivoin lopputiliä, mutta en uskaltanut irtisanoa itseäni.
Niin meistä tuli ystäviä. Joka tarkoitti minulle ilmaisia panoja, Kirsille ilmaista psykiatria.
Mutta pelkkä pano menettää nopeasti hohtonsa oli se sitten ilmainen tai kuinka hyvä tahansa. Niinpä aloin alistaa Kirsiä. Sitä kautta saatoin tuntea edes jotain. Muuten elämä oli harmaata tuhkaa. Kirsi ei pistänyt pahakseen - olihan hän vapaamielinen nainen - kunhan jaksoin kuunnella hänen löpinöitään. Saatoimme istua tuntitolkulla sohvalla Kirsin puhuessa, minun tupakoidessa. Välillä hän itki elämän kovuutta ja rakkaudettomuutta; välillä hän kysyi mielipidettäni johonkin asiaan. Vastasin ja jatkoin nyökyttelyä, se tehosi aina. Lopulta nussimme isolla sängyllä.
En ymmärtänyt mitä Kirsi näki minussa. Hän oli kaunis ja olisi saanut kenet tahansa miehen polvilleen. Minä taas olin tavallisen näköinen ja huonon itsetunnon omaava mulkku, joka vihasi kaikkea ja kaikkia. Ehkä syy oli siinä, että tarvitsimme toisiamme. Toisin sanoen meillä oli ”sanaton sopimus”.
Ja sitten palatkaamme nykyhetkeen…
Hörpimme kahvia. Kirsillä ei ollut tänään mitään sydämellään - mitään uutta ei ollut tapahtunut - joten rupattelimme niitä näitä.
”Mitä sä haluat tehdä tänään?”, hän kysyi jonkin ajan kuluttua.
Tuumin asiaa. Mieleen ei juolahtanut mitään kokeilemisen arvoista. Tarvitsin inspiraation: ”Kuinka sun asiakkaat, onko niissä ketään pervoa, tahtooko ne mitään kinkyä?”
”Ei, ihan normaalia seksiä. Ei ne oo sikoja”, Kirsi vastasi.
Naurahdin, sillä tuon logiikan mukaan minä kai sitten olin sika.
Koska en saanut apua päätin yrittää omin avuin. Nousin ylös ja lompsin kirjoituspöydän luokse. Avasin ylimmän laatikon ja kaivoin esiin nyrkkiraudan sekä stiletin. Punnitsin molempia kädessäni. Kirsin ilme muuttui aavistuksen varautuneeksi. Laskin stiletin pöydälle ja pujotin nyrkkiraudan sormien väliin.
”Tiedät sä mitä tällä tehdään?”, kysyin muina miehinä.
Kirsi nyökkäsi hermostuneesti. Mieleni teki nauraa mutta pidin tunteenpurkauksen sisälläni. Näissä hommissa pokerinaama oli kaikki kaikessa. Sen sijaan otin muutaman nopean sivuttaisaskeleen ja löin keittiön ja olohuoneen väliseinään niin että pamahti. Kirsi oli pudota sohvalta. Tarkastelin tekemääni reikää. Saatana, on siinä paikkaamista, kirosin mielessäni.
Menin takaisin pöydälle ja laskin nyrkkiraudan kädestäni. Tartuin stilettiin ja napsautin terän auki. Kirsi säpsähti. Hymyilin.
Matkalla sohvalle nuolaisin terää. Saatoin aisti jännityksen. Se kiihotti minua ja aloin päästä tunnelmaan. Painoin terän Kirsin poskelle.
”Mitä tuumaisit jos viiltäisin sua?”, kysyin.
”Älä…mä pyydän”, Kirsi rukoili hiljaa.
”Okei, kun noin kauniisti pyydät. Mutta vaatteet sun täytyy riisua.”
Kirsin noustessa iskin stiletin olohuoneen pöytään pystyyn. Sitten istahdin sohvalle ja katselin kun Kirsi riisui. Hänen kauneutensa ei ollut koskaan lakannut hämmästyttämästä minua, ei tälläkään kertaa. Ihastelin naisellisia kaaria sekä sulokkuutta.
Kirsin seistessä edessäni, ainoastaan stringit jalassa, avasin housuni ja laskin ne nilkkoihin. Otin kullin kouraan. Se seisoi kovana, kaksikymmentä senttiä pitkänä ja käyränä kuin sapeli. Olin ylpeä siitä.
”Ime munaa”, sanoin ääni kiihkosta väristen.
Kirsi kävi polvilleen ja otti suuhun. Ensin hän imi terskaa. Jonka jälkeen hän alkoi nuolla vartta pitkillä vedoilla samalla katsoen minua silmiin, kuin kysyäkseen olinko tyytyväinen. Tuon se on varmaan oppinut huorakoulussa, ajattelin.
Mutta ei se minulle riittänyt. Halusin kaiken. Painoin kyrvän nieluun, aivan tappiin asti. Kuului kakomisen ääntä. Kirsi rimpuili. Lopulta päästin irti. Tyttö yski vedet silmissä. Elimeni kiilsi syljestä märkänä. Läppäsin avokämmenellä Kirsiä poskeen: ”Vitun horo, älä koskaan pistä vastaan.”
Tyttö painoi katseensa häpeissään. Nostin Kirsin päätä ja puristin hänen suunsa tötterölle. Kakistelin kunnon räät kurkustani ja räkäisin limat kitaan.
”No, koitetaan takaapäin, jos se onnistuisi paremmin”, sanoin ja nousin ylös.
Kirsi kävi sohvalle ja pyllisti. Siirsin stringin narun sivuun ja ujutin peitsen sisään. Nussin hitain vedoin samalla läpsien ja puristellen pakaroita. Välillä vedin narttua tukasta. Mutta ei siinä ollut meininkiä - sellaista löysää työntelyä vain - joten kyllästyin pian ja vetäydyin.
Komensin Kirsin makuulle. Haarojen auettua survaisin sisään ja aloin tikata. Tartuin narttua kaulasta ja kuritin. Kirsin hengitys kävi katkonaiseksi ja silmät pyörivät päässä. Lisäsin vauhtia. Kyrpä äärimmilleen pingottuneena sahasin kuumassa tussussa. Survoin aivan kuin tekisin murhaa. Mutta vaikka rynkytin rynkyttämästä päästyäni, en saanut tulemaan. Se oli turhauttavaa.
Viimein luovutin ja päästin irti. Suljin silmät jääden makaamaan Kirsin päälle. Kuulin kuinka hän veti ilmaa keuhkoihinsa kuin viimehetkellä hukkumasta pelastettu.
Lopulta voimat palasivat ja nousin ylös. Kirsin hengityskin oli tasaantunut. Otin lompakon pöydältä ja kaivoin 20euron setelin esiin. Tungin sen Kirsin suuhun.
”Huoralle maksetaan huoran palkka”, sanoin ja aloin nauraa.
Nauroin niin että putosin polvilleni, sitten selälleni. Kieriskelin lattialla ja hirnuin. En tiennyt tarkalleen miksi nauroin mutta en kyennyt lopettamaan. En edes silloin kun Kirsi tarttui pöydällä sojottavaan stilettiin.
THE END
[email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onko hyvá vai huono?
Kerro mielipiteesi...