Tajusin juuri, että mun elämä on ihan perseestä. Aion aloittaa alusta ja tehdä sen tällä kertaa siten kuin itse haluan. Kuvioon kuuluu joku talorähjä kaupungin ulkopuolella, epämääräisesti hoidettu piha, iso kirjahylly, sauna, kissa tai monta, iso keittiö ja hyvä viini siellä mutta ei mitään sekoiluja, nojatuolit, radiokuunnelmat, kynttilänvalo, syvä keskustelu jostain älyllisestä tai älyttömästä aiheesta, villasukat, vähemmän liksaa mutta enemmän aikaa. Voin mä tehdä sen yksinkin, keskustelut tosin tulee olemaan yksin vähän outoja. Mietin vaan miksen tajunnu tätä aiemmin.
Aloitan alusta
Sisäinen pakolainen
10430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
se talonrähjä vaatii kuitenki enemmä duunii kuin luulis, myös kustannuksia tulee aina enemmän kuin kerrostaloasumisessa. Duuniin ei hypätä metroon tai dösään vaan eka luodaan lumet ett päästään autolle ees.
Mut onha se romanttinen kuvitelma idyllisestä asumiseta kissojen ja kynttilöiden kaa. Mut siinä vaiheessa ku putket on jäässä, katto vuotaa, sähköt on poikki, lämmitys hajoo, rahaa valuu koko aika sen talonrähjän pitämiseen edes jonkinlaisessa asumiskunnossa joka kyll myös verottaa niit nojatuoliaikoja radiokuunnelmien parissa.
Jos elämä on sekaisi tai stressaavaa ni ei se muutu sillä ett muuttaa paikkaa, kyl eka kandee tehdä se remontti ja muutos päässää ja sit miettii talonrähjiä.
f4ck, Sinä olet vaan niin paras!!!! edellistä mielipidettä en tosin kanssasi jaa
f4ck, mä unohdin sut mun listasta! Haluan lisätä siihen vielä nettiyhteyden ja f4ckin aina avartavat elämänohjeet.
Entä jos mä en edes tiedä miten metroon hypätään, entä jos mä osaan luoda lunta ja jopa ajaa traktoria ja entä jos mun tilillä näkyy sellainen numero et voin soittaa jonkun tyypin fiksaamaan sen katon?
Mun elämä ei ole sekaisin, sitä vaan ei tällä hetkellä ole ja ajattelin hankkia ikioman.
sit sulla on huomattavan helpompi toteuttaa toi ajatelma paremmasta elämän laadusta. Mä myös ymmärrän ett ku mun elämänohjeet on sun saatavilla ni se tuo sulle varmaa sellaisen henkisen tuen muutokseesi ett voit alkaa hommii heti.
Mä kyl arvostan sitä ett osaa repäistä ittensä irti jostain puuduttavasta ja tehdä elämästään jonkin arvoista.
Mä ehkä pidin kuvailemaasi idylliä jonku 20veen romanttisena ajatuksena millaista maalla olis asuu kaikessa ihanuudessa. Jonku joka ei ole ikinä asunu ja nähny minkälaista puuhaa se siellä asuminen on .
Kyllä sä f4ck oot makeen ihana, mun tekis mieli tulla ja syödä sut!
Ooksä etu vai taka?
Kissat, hyvä viini, iso kirjahylly, kynttilänvalo ja villasukat kelpaisivat minullekin mainiosti. Ja kerrostaloasunto kaupungissa, sillä elämä ilman kahviloita olisi tuskaista ja tarvitsen ihmisiä ympärilleni.
Älykkäät ja älyttömät keskustelut ovat olemassa jo nyt ja ne tietysti haluaisin säilyttää hämyisessä ja kissankarvoja pursuavassa kerrostaloasunnossanikin.
Sinulle hyvä ihminen haluan kuitenkin sanoa, että oman itsensä, menneisyytensä ja virheidensä kanssa täytyy oppia elämään. En tiedä mitä sinulle on tapahtunut ja miksi elämäsi tuntuu yhtäkkiä ikävältä, mutta sinun täytyy jatkaa eteenpäin. Se ei ole helppoa, mutta kun pääsee alkuun, niin loppu sujuukin jo helpommin.
Jos tuo on unelmasi, ja sen haluat toteuttaa, älä vaivu siihen luuloon, että joudut tekemään sen yksin (ellet varmasti halua?) Aina on olemassa joku, joka on valmis jakamaan aikansa sinun, kissojesi ja talonrähjän kanssa. Hän ei välttämättä saavun vielä huomenna, mutta ehkä ylihuomenna?
Mä oon allerginen kissoille!
Samantyyppiset haaveet täälläkin. Alustava suunnitelma niiden toteuttamiseksi on jo olemassa, alkaen uuden ammatin opiskelusta ensi keväänä. Sellaisen, jota voin tehdä myös maalla. Nykyinen työ/ammatti sitoo isoihin kaupunkeihin, enkä pidä siitä. Pakolaiselle tsemppiä matkaan!
Mie voisin tulla siun kanssa sinne maalle.
Kokemusta on ensimmäiset 16 elinvuotta.
Sitten onkin kaupunkielämää lähes 40 vuotta.
et ilmoittelethan kun oot lähdössä ja minne päin.
Kuka elättää mummot tulevaisuudessa? Nii ja papatki vissiin pitää...