Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta kerronpa tämän asian silti.
Synnyin ja kasvoin lestadiolaisessa perheessä eikä meillä ollut kotona koskaan mitään englanninkielistä. Niinpä olin ihan pihalla, kun kolmannella luokalla piti alkaa puhumaan "ulkomaankieltä". Tipuin heti kärryiltä - ja pahasti - koska kaikki luokkakaverini jostain syystä oppivat sen kuin itsestään. Myös ne, jotka muuten eivät kovin hyvin pärjänneet.
Jäin yksin englannintunneilla Kukaan ei halunnut minua pariksi. En ymmärtänyt mitä muut puhuivat. Toivoin vain, että tunti päättyisi. Vihan siemen englantia kohtaan kylvettiin jo silloin. Itsetuntoni mureni jokaisella tunnilla.
Vanhempani ja sisarukseni eivät hekään kieltä osanneet enkä olisi edes uskaltanut kotona kysyä, koska niissä kirjoissa oli kiusallisesti nuorisokulttuurista yms. "maailman jutuista" kuvia.
Kerran opettaja käski minut tyhjään luokkahuoneeseen suomentamaan toisen vuosikurssin kirjasta erästä kappaletta. Muut saivat olla toisessa luokahuoneessa ja esitellä mielileluaan tms. tavaraa englanniksi kukin vuorollaan.
En päässyt edes tukiopetukseen, koska tuossa koulussa ei sellaista ollut. Pari kertaa englanninopettajan mies piti mulle tukitunnin aamulla ennen koulunalkua, mutta lopetti sitten, kun tajusi miten huono olen.
Opettajani ainoa lohdutus oli minulle, että jään luokalle, jos en paranna. Toinen opettaja käski katsomaan telkkaria. Selvä kiusaamistahan tuo oli. Onneksi pääsin luokalta toiselle - säälistä.
En voinut ymmärtää
a) miksi sana luetaan eri lailla kuin se kirjoitetaan
b) miten jotkut voivat osata lukea sen oikein
c) miten joku voi "lennossa" muistaa mitä sanat tarkoittavat
d) miten joku voi saada selvää mitä joku sanoo englanniksi
Onneksi ruotsinkieli - jostain kumman syystä - sujui minulta paljon helpommin. Sain siitä päästötodistukseen kasin. Englannista olisin saanut vitosen, mutta hyvä opintomenestykseni muissa aineissa sai englanniopettajan antamaan minulle kutosen!
Sain kuin sainkin revittyä itseni korkeakoulusta läpi. Samalla arvostukseni englanninkielen osaamista kohtaan vain väheni: englannin taitavia löytyy tusinasta 11,9, mutta matemaattisesti taitavia vain 0,2. Lisäksi tapaamani englanninkieliset ihmiset ovat ylimielisesti kuvitelleet, että kaikki muutkin puhuva englantia.
Seurustelin ulkomaalaisen tytön kanssa reilun vuoden. Hänkin moitti englannintaitojani ja opetin hänelle siksi suomea. Hän oppi suomenkielen lähes täydellisesti ja pian juttelimme vain suomeksi. Se siitä siis.
Arvostan sen sijaan matemaattisia taitoja. Opiskelin tekniikan alaa ja huomasin miten opiskelijakaverini suorastaan pelkäsivät matemaattisia aiheita. Englanninkieliset pilipalikurssit sen sijaan olivat kysyttyä tavaraa. Tuntui, että englanti oli se kaikista tärkein ja ammattiaineiden yläpuolella. Itse yritin väistellä kaikki kielikurssit ja ahmin todella vaativia kursseja. Valmistuin kiitettävällä keskiarvolla englanninkielestä huolimatta.
En edelleenkään oikein tajua englanninkielistä puhetta, mutta osaan lukea sitä melko hyvin ja kirjoittaminen sujuu sanakirjan avulla. :) Työelämässä on silti vaikeaa, koska monet edelleen kuvittelevat, että kaikki korkeakoulutetut osaavat puhua englantia. Onneksi itse olen avarakatseisempi enkä yleistä tai oleta ihmisistä tällaisia.
En tiedä onko minulla jokin kognitiivinen häiriö, mutta en edelleenkään osaa edes kuukausia englanniksi. Neljä kertaa olen ne opetellut ja neljä kertaa unohtnut.
Onneksi on se sanakirja.
Synnyin ja kasvoin lestadiolaisessa perheessä eikä meillä ollut kotona koskaan mitään englanninkielistä. Niinpä olin ihan pihalla, kun kolmannella luokalla piti alkaa puhumaan "ulkomaankieltä". Tipuin heti kärryiltä - ja pahasti - koska kaikki luokkakaverini jostain syystä oppivat sen kuin itsestään. Myös ne, jotka muuten eivät kovin hyvin pärjänneet.
Jäin yksin englannintunneilla Kukaan ei halunnut minua pariksi. En ymmärtänyt mitä muut puhuivat. Toivoin vain, että tunti päättyisi. Vihan siemen englantia kohtaan kylvettiin jo silloin. Itsetuntoni mureni jokaisella tunnilla.
Vanhempani ja sisarukseni eivät hekään kieltä osanneet enkä olisi edes uskaltanut kotona kysyä, koska niissä kirjoissa oli kiusallisesti nuorisokulttuurista yms. "maailman jutuista" kuvia.
Kerran opettaja käski minut tyhjään luokkahuoneeseen suomentamaan toisen vuosikurssin kirjasta erästä kappaletta. Muut saivat olla toisessa luokahuoneessa ja esitellä mielileluaan tms. tavaraa englanniksi kukin vuorollaan.
En päässyt edes tukiopetukseen, koska tuossa koulussa ei sellaista ollut. Pari kertaa englanninopettajan mies piti mulle tukitunnin aamulla ennen koulunalkua, mutta lopetti sitten, kun tajusi miten huono olen.
Opettajani ainoa lohdutus oli minulle, että jään luokalle, jos en paranna. Toinen opettaja käski katsomaan telkkaria. Selvä kiusaamistahan tuo oli. Onneksi pääsin luokalta toiselle - säälistä.
En voinut ymmärtää
a) miksi sana luetaan eri lailla kuin se kirjoitetaan
b) miten jotkut voivat osata lukea sen oikein
c) miten joku voi "lennossa" muistaa mitä sanat tarkoittavat
d) miten joku voi saada selvää mitä joku sanoo englanniksi
Onneksi ruotsinkieli - jostain kumman syystä - sujui minulta paljon helpommin. Sain siitä päästötodistukseen kasin. Englannista olisin saanut vitosen, mutta hyvä opintomenestykseni muissa aineissa sai englanniopettajan antamaan minulle kutosen!
Sain kuin sainkin revittyä itseni korkeakoulusta läpi. Samalla arvostukseni englanninkielen osaamista kohtaan vain väheni: englannin taitavia löytyy tusinasta 11,9, mutta matemaattisesti taitavia vain 0,2. Lisäksi tapaamani englanninkieliset ihmiset ovat ylimielisesti kuvitelleet, että kaikki muutkin puhuva englantia.
Seurustelin ulkomaalaisen tytön kanssa reilun vuoden. Hänkin moitti englannintaitojani ja opetin hänelle siksi suomea. Hän oppi suomenkielen lähes täydellisesti ja pian juttelimme vain suomeksi. Se siitä siis.
Arvostan sen sijaan matemaattisia taitoja. Opiskelin tekniikan alaa ja huomasin miten opiskelijakaverini suorastaan pelkäsivät matemaattisia aiheita. Englanninkieliset pilipalikurssit sen sijaan olivat kysyttyä tavaraa. Tuntui, että englanti oli se kaikista tärkein ja ammattiaineiden yläpuolella. Itse yritin väistellä kaikki kielikurssit ja ahmin todella vaativia kursseja. Valmistuin kiitettävällä keskiarvolla englanninkielestä huolimatta.
En edelleenkään oikein tajua englanninkielistä puhetta, mutta osaan lukea sitä melko hyvin ja kirjoittaminen sujuu sanakirjan avulla. :) Työelämässä on silti vaikeaa, koska monet edelleen kuvittelevat, että kaikki korkeakoulutetut osaavat puhua englantia. Onneksi itse olen avarakatseisempi enkä yleistä tai oleta ihmisistä tällaisia.
En tiedä onko minulla jokin kognitiivinen häiriö, mutta en edelleenkään osaa edes kuukausia englanniksi. Neljä kertaa olen ne opetellut ja neljä kertaa unohtnut.
Onneksi on se sanakirja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikähän onkaan syynä siihen, ettet ole oppinut englantia? Lähdet liikkeelle siitä, että kotisi oli lestadiolainen. Se ei voi olla todellinen syy. Tietty et voinut kotona esim. katsella televisiosta englanninkielisiä sarjoja, elokuvia yms., mutta se ei selitä osaamattomuuttasi. Itselläni on juuri samanlainen tausta ja olin varmaan melkein paras luokallani englannissa alusta lähtien. Opit kuitenkin ruotsia hyvin. Ruotsi onkin suomalaisille helpompi oppia esim. helpomman ääntämisen takia.
Harmi, ettet saanut perusopetuksessa tukiopetusta. Ilmeisesti koulunkäynnistäsi on aika paljon aikaa, koska nykyisin tukiopetus järjestyisi ilman muuta. Ja hassulta kuulostaa tuokin, että englanninopettajan mies lopetti tukiopetuksen, koska olit niin huono!!! Voi, voi.
En ole asiantuntija, joten en mietiskele tätä nyt enempää. Varmaan joku asiantuntija voisi vastata, mikä voisi olla vaikeuksiesi syynä. Jos sinulla olisi mahdollisuuksia viettää pidemmän aikaa maissa, joissa englanti on pääkielenä, oppisit väkisinkin kuuntelemaan ja puhumaan sitä.
Syy on siinä, että nykyinen järjestelmä perustuu keskivertolapseen eli ei-lestadiolaiseen joka on seurannut mediaa ja käynyt esikoulun. Nykylapset osaavat englantia ja heille on kehittynyt kelikorvaa.
Kotona "pullossa kasvaneet" lestadiolaislapsen räpsyttelevät hämillään silmiään, kun he saapuvat ensimmäisenä päivänä koulun pihaan (yleensä kävellen). Englanninkieli - tai ulkomainen kieli yleensäkin - on heille järkytys!
Näin Oulussa ainakin.
Eräs lähisukulaiseni ei oppinut englantia tai muutakaan kieltä, vaikka miten yritti. Matikka kyllä sujui. Suomen kielen kirjoittaminenkin oli vaikeaa. Oli ilmeisesti selvä luki-häiriö, jota siihen aikaan ei tunnettu.
Ongelmana on todennäköisesti kuullun ymmärtämisessä eli auditiivisen kanavan ongelmat. Listaamasi ongelmathan liittyvät kuulemalla saadun tiedon käsittelyyn. Ruotsissa ääntäminen muistuttaa enemmän suomen ääntämystä (Suomessa siis), joten ongelmatkaan eivät ilmeisesti ole olleet yhtä isot kuin englannin kanssa. Englannissa sanojen kirjoitusasu poikkeaa ääntämyksestä paljon enemmän eikä "äänimaisema" ole yhtä tuttu kuin ruotsin kanssa. Harmi ettei pulmaan osattu puuttua koulussa, mutta ehkä siitä ei ollut niin paljon tuolloin tietoakaan.
Mikä tuossa oli kiusaamista ? Se, että ope käski katsomaan telkkaria ? Niin monessa muussakin koulussa tehdään.
On luonnollista, että ihmiset ovat taitavia joissakin asiassa ja jossakin huonompia. Muista, että sinulla on myös vahvuuksia =)
Tiedän joitakin ihmisiä, jotka ovat olleet älyttömän huonoja englannin kielessä, mutta aikuisiässä ovat muuttaneet joksikin aikaa ulkomaille ja oppineet puhumaan siellä aivan älyttömän hyvin englantia.
Olet kuitenkin ruotsin kielessä pärjännyt hyvin=) Kieltä kun nykyään oppii niin jokaisessa paikassa, englantia tulvii radiosta, musiikin kautta, elokuvista, kirjoista, muodista jne. Tätä kautta voi oppia myös kieltä, mutta se ei tarkoita, että englannin kielen oppiminen olisi jotenkin aivan mahdotonta ilman tv:n seuraamista.
Olisiko tuo myös osittain jotenkin alitajuista johtuen kasvatuksesta ja kokemuksistasi koulussa, että koet ettet opi englantia ? Unohda turhat negatiiviset asenteet ja vaikka muuta vähäksi aikaa ulkomaille =)