Tapahtui Helsingin Liikennepoliisimieskerhon pikkujouluissa:
Illan ohjelmassa oli tanssiesitys, jota ikuistamassa paikalla oli videokuvaaja. Viritteli kameran paikoilleen ja poistui hetkeksi takahuoneeseen. Sinne tuli kohta seuran sihteeri kainosti ilmoittamaan, että ”…se kamera pitäis varmaan suunnata uudestaan…” Kuvaaja meni suuntamaan kameraa uudestaan ja havaitsi tämän repsottavan vinksallaan jalustalla ja etsimeen ilmaantuneen ruman kolhun. Kun yritettiin selvittää, mitä on tapahtunut, kukaan ei ollut yllättäen nähnyt mitään, kuullut mitään eikä muutenkaan tiennyt mistään mitään. Ei edes sihteeri, joka asiasta oli tullut ilmoittamaan. Kahvia yritettiin kyllä tarjota hyvitykseksi tapahtuneesta.
Poliisit lupasivat korvata pilalle menneen etsimen, ja muuta vikaa kamerassa ei näyttänyt vielä olevan.
Jonkin ajan kuluttua tuli sitten häiriöitä, ja laite piti viedä huoltoon. kustannusarvio: lähes 300 e. Takuu ei ollut enää voimassa syntyneen kolhun takia, muuten melko uudessa kamerassa. Kuvaaja kysyi poliiseilta, kuka maksaa huollon. Nämä totesivat tyynesti, että asia ei kuulu enää heille, kun korvasivat jo vahingon.
Näin meillä Helsingissä.
Illan ohjelmassa oli tanssiesitys, jota ikuistamassa paikalla oli videokuvaaja. Viritteli kameran paikoilleen ja poistui hetkeksi takahuoneeseen. Sinne tuli kohta seuran sihteeri kainosti ilmoittamaan, että ”…se kamera pitäis varmaan suunnata uudestaan…” Kuvaaja meni suuntamaan kameraa uudestaan ja havaitsi tämän repsottavan vinksallaan jalustalla ja etsimeen ilmaantuneen ruman kolhun. Kun yritettiin selvittää, mitä on tapahtunut, kukaan ei ollut yllättäen nähnyt mitään, kuullut mitään eikä muutenkaan tiennyt mistään mitään. Ei edes sihteeri, joka asiasta oli tullut ilmoittamaan. Kahvia yritettiin kyllä tarjota hyvitykseksi tapahtuneesta.
Poliisit lupasivat korvata pilalle menneen etsimen, ja muuta vikaa kamerassa ei näyttänyt vielä olevan.
Jonkin ajan kuluttua tuli sitten häiriöitä, ja laite piti viedä huoltoon. kustannusarvio: lähes 300 e. Takuu ei ollut enää voimassa syntyneen kolhun takia, muuten melko uudessa kamerassa. Kuvaaja kysyi poliiseilta, kuka maksaa huollon. Nämä totesivat tyynesti, että asia ei kuulu enää heille, kun korvasivat jo vahingon.
Näin meillä Helsingissä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Poliisit lupasivat korvata pilalle menneen etsimen, ja muuta vikaa kamerassa ei näyttänyt vielä olevan.
Jonkin ajan kuluttua tuli sitten häiriöitä, ja laite piti viedä huoltoon. kustannusarvio: lähes 300 e. Takuu ei ollut enää voimassa syntyneen kolhun takia, muuten melko uudessa kamerassa. Kuvaaja kysyi poliiseilta, kuka maksaa huollon. Nämä totesivat tyynesti, että asia ei kuulu enää heille, kun korvasivat jo vahingon."
Eli korvasiko ko. yhdistys vahingon vai ei?
Itse en henk.koht lähtisi missään pikkujouluissa sopimaan mistään korvauksista vaan olisin asian tiimoilta yhteydessä yhdistyksen johtoon sekä puhelimitse/kirjallisesti vasta juhlien jälkeen (jolloin toinenkin osapuoli on selvinpäin)
Ei tuo vielä mitään, mutta meneppä vertailun vuoksi katsomaan vakuutusyhtiöiden pikkujoulukinkereitä...
Nii-in. Elämä on kovaa.
Seuraavalle tarinalle pohjaa joka on todellakin tosi, lyhyesti. Nuorena aloittelevana yrittäjänä -80 luvulla taannoin sattui ikävä tapahtuma pikkujouluissa jonne minua oli pyydetty ikuistamaan tapahtumia valokuvaajan silmin.
Olin tosiaan aloittelija valokuvauksen saralla ja perintörahat mummavainaalta olin laittanut uuteen mullistavaan järjestelmäkameraan. Sen virheen tein, että menin kehumaan valokuvaustaitojani väärälle kaverille ja hän suostutteli minut tienauskeikalle poliisin pikkujouluihin. Ja nyt siis tositapahtumiin...
Tuntuu niin pahalta, niin pahalta, palata menneeseen.
Minut tilattiin taas kerran pikkujouluihin kuvaamaan. En näköjään ollut viisastunut edellisestä kerrasta vaan totesin olevani kameroineni jälleen poliisin pikkujoulun vietossa.
Olin ostanut rikkimenneen järjestelmäkamerani tilalle uuden pikku mjyy merkkisen kameran. Siihen meni monen vuoden säästöt.
Olin motivoitunut. Tarvitsin rahaa. Olin valmis vaikka mihin. Kärsin käsittämättömän rahallisen menetyksen edellisellä kerralla poliisin pikkujouluissa kun kamerani potkittiin paskaksi ja kaadettiin boolia koneistoon. Nyt oli luvassa kunnon korvaus ja ajattelin jopa vähän ylilaskuttaa... Potut pottuina.
Pukeuduin sala-asuun jotta eivät poliisit tunnista. Isot mursuviikset ja PPP-pulisongit takasivat anonyymiyteni.
Pikku myy asemiin jalustalle ja filmiä koneeseen. Kesken kaiken tuli kova kusihätä. Tovin harkitsin pissaavani housuun mutta järkeilin, että niin huonoa tsägää ei ole, että...
Kipaisin aulassa olevaan veskiin. Jätin kädet pesemättä, että en menetä kallista kuvausaikaa.. tai ehkä jokin varoitusääni takaraivossa sai minut edelleen murehtimaan aikaisempia kokemuksia. No, reippaasti kuvauspaikalle... ja, ja mitä helvettiä!? Saatanalliset perkeleet alkoivat leiskua silmissäni...
Jo kulman takaa näin kamerani jalustan jalat kömöllään lattialla ja kulman avautuessa hilpeän pikkujouluväen sekaan totesin kuin unessa utuisessa näkökenttäni kaventuvan, käsilläni seinästä tukea ottaen kuulin jostakin kaukaa oman ääneni parkaisun... pienen voihkaisun itseasiassa: "Mjyyyyyy...?!"
Pikku myy oli tuhannen palasina tanssilattian reunalla. Mykistyin. Katkokävelyä riensin kuvauspaikalle. Liukastuin siinä samassa johonkin ja päistikkää mahalleni. Olin kusessa. Kirjaimellisesti. Joku oli kussut kameran jäännösten päälle! Ilmeisesti tapahtuma oli psyykelleni liikaa koska tunsin kuinka veri pakeni jäsenistäni ja silmissäni pyörivä maailma sai tajuntani hämärtymään. Kaikkoavien dollarinkuvien katoaminen kaukaisuuteen ja orastavan kapinahenkisen koston suloisen pelmahduksen lipuvan käsistäni oli viimeinen mitä muistan hetkestä ennen tajunnan menetystä.
Heräsin tajuamatta heti missä olin. Kuitenkin tiesin heti että olin menettänyt jotain arvokasta. Pikku myy! Ei? tunsin kovan, niljakkaan pinnan nyrkkiin puristavassa kädessäni.. pikku myy?! Missä on pikku myy? Hätäännykseni vaihtui nolouteen kun vilkaisin ympärilleni. Olin tosiaan menettänyt jotain arvokasta. Arvokkuuteni ja kamerani. Istuin siinä linja-autoaseman aulassa. Väsymykseltäni olin nukahtanut odotusaulan penkille. Unissani olin pikku myy kädessä onanoinut ja nyt tahmaisessa kädessäni oli pikku myy, zoomiobjektiivi edestakaisin hitaasti liikkuen savukiehkuroiden leijuessa ympärillä. Päätin siinä paikassa lopettaa kuvaushommat ja jättää ne ammattilaisille.
Siitä on nyt kolmekymmentä vuotta kun ensimmäisten pikkujoulujen fiasko tapahtui. Olen toipunut mielestäni hyvin. Vielä välillä tulee pakonomainen tarve laittaa eri S24 foorumeille kertomukseni. Eräänlaista itsehuijausterapiaa sanoo terapeuttini. Hänen mielestään pidättäytyminen foorumeille kirjoittamisesta nopeuttaisi parantumistani. En vain voi! Kuulette minusta jatkossakin. Ne on yksiä perkeleitä ne liikennepoliisit.
Taas on pikkujouluaika tälläkin sivustolla, kun samat virret saa lukea joka vuosi, olisko tämäkin juttu jo neljättä kertaa pikkujouluaikaan täällä
Ompa silti soma tarina. On tämä ainakin viisi kertaa luettu mutta jaksaa hymyilyttää. Ironiaa parhaimmillaan.
Ainakin viisi kertaa ? Ei riitä, ei riitä.
Aloitti 5.4.2008 ja on kirjoittanut sen jälkeen 17 kertaa.
Poliisille sattuu
Osumat 1-17. Yhteensä 17 osumaa.
Että sillee !! Palstan suurin jankuttaja (johtava poliisinpalvoja = jpp) ruilutten moittii toisia jankuttamisesta !! No, sehän siitä täydellisestä itsekritiikittömyydesta seuraa.
Palsta suurin häirikkö vaan jatkaa, jatkaa ja jatkaa, kuin durascell-pupu.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10275149
https://sites.google.com/site/poliisinpalvojat/viikko-32-poistetut-viestit
Siinä kyllä olen samaa mieltä, että kamerajuttu voitais jo unohtaa, mutta jpp:llä ei kyllä ole omakaan pesä kunnossa.
Niin se on. Poliisikin on vain ihminen.