Kihla- ja vihkisormus samassa?

Kaunis ajatus.
Tietysti voit ehdottaa tuota. Jos rakkaasi pitää klassisesta ja selkeästä tyylistä, niin asia ok (minusta upea). Olen tavannut myös useamman pariskunnan, joilla on yhdistettynä kihla vihkisormuksena kalevalan superleveä sormus (ei oikein kannata yrittää tällätä toista rinnalle - ulkonäkö kärsii).

Mutta jos rakkaasi tykkää "kristallista" ja kimalluksesta, bligblingistä, pienistä toinen toisen viereen istutuista timentin sirpaleista, niin sitten hankit sellaisia. Rakkaasi ehdoilla haluat kuitenkin rakkautesi osoittaa, eikö vaan?

Hyvä idea, romanttista, mutta olethan jo vuosien varrella tiedustellut etukäteen vaivihkaa, että haluaako rakkaasi itse valita sormuksensa? Minä ainakin halusin itse valita mieluummin, koska entä jos kultani olisikin ostanut sormuksen joka ei minua miellytä lainkaan? Loukkaantuisitko sinä jos kultasi haluaisi vaihtaa erilaiseen sormukseen? Helpommalla pääsisit, kun kosisit ilman sormusta, tai sormuksella kosiessasi ilmaisisit että jos ei sormus ole sopiva kooltaan (tod näk ei ole oikean kokoinen) tai ulkonäöltään, niin se mennään vaihtamaan ja se on ihan ok.

Mutta jokatapauksessa ideasi on oikein kaunis, ja hyvä, mutta naisesi ei välttämättä halua niin isoa/leveää sormusta.

P.S. oma kihlasormukseni on jo valmiiksi "kaksi sormusta yhdessä", eli valko- ja keltakultainen rinkula yhdessä (olivat siis yhteen valetut jo liikkeessä valmiiksi, malleja oli muutamia erilaisiakin jopa!), valkokultaisessa on timanttejakin. Kaiverrutamme hääpäivän valkokultaisen sormuksen puolelle, kihlapäivä on kaiverrettu keltakultaisen rinkulan puolelle. Eipä tarvitse minunkaan miettiä, että minkälainen vihkisormus sopisi kihlasormukseen, kun ostimme heti kerralla tuplarinkulan! :) Mukavaa kun sormus on jo valmiiksi sopivan siro, ei yhtään liian leveä, kuten helposti käy jos ostaa erikseen kihla- ja vihkisormuksen, ja juottaa ne sitten yhteen. Tätä ongelmaa sinun ehdotuksessasi ei myöskään olisi! Ainoa "ongelma" tuplarinkulassa on ollut se, että vieraammat ihmiset ovat luulleet minun jo olevan naimisissa... :) Mikä ei toki minua häiritse!

Vierastan ajatusta, että antaisin rakkaani päättää minkälaisen lahjan hänelle annan. Eikai kihlasormuksen tarvitse olla täysin kantajansa mielen mukainen? Sehän eroaa kaikista muista sormuksista täysin jo merkitykseltään ja on aina saatu lahjaksi.

Ajattelin, että sormus myös kulkisi suvussa, tietenkin jos mahdollinen jälkikasvu niin haluaa, ja kaiverrukset olisivat niin tehty, että niitä mahtuisi useampia.

Minusta on hyvä, että sormus on kantajansa mieleen. Hänhän sitä sormessaan tulee kantamaan. Ei ole kivaa, jos on sormus, josta ei itse pidä ja on vain pitävinään toisen mieliksi.

No, ymmärrän kuitenkin että haluat kosia sormuksen kera. Se on tietysti osaltaan romanttista. Sitten kosinnan jälkeen puolisosi käy hankkimassa sinulle sormuksen. Sellaisen mistä hän pitää ja mikä sopii hänen kukkarolleen. Esim. puisen tai hopeisen. Olisi noloa, jos puuttuisit siinä vaiheessa oman sormuksesi materiaaliin tai ulkonäköön. Kihlauksessa kun kumpikin hankkii toiselleen sormuksen.

En ikinä olisi mieheni antanut valita sormusta omin päin, vaikka tiedän hänen tuntevan korumakuni.
Jatkuvasti käytettävä koru on niin henkilökohtainen, että kyllä se täytyy saada valita itse. Jos rakkaallasi on ennestään puisia tai hopeisia koruja, on joku timanttihärdelli todennäköisesti aika kaukana hänen maustaan...
meillä on samanlaiset valkokultaiset rinkulat, yksi kummallakin; ei mitään erikseen kihla-ja vihkisormushärpäkkeitä. Tämä sopii meille, ottaisit sinäkin kultasi mielipiteen huomioon, etkä pomottaisi sormusasiassa antamatta toiselle sananvaltaa!

Totta ihmeessä noin voi tehdä! Ihanaa, platinaa sen pitääkin olla eikä paksuuskaan näytä pahalta!

Mielestäni on hyvä idea tuo mitä alkuun ehdotit, mutta en todellakaan pitäisi siitä jos mieheni valitsisi vihkisormukseni minulta edes vinkkejä kysymättä. Sormus jota tule katselemaan päivittäin lopun ikäni..