Alaska

Kiinnostuneelle: Ensin lensin Helsingistä Seattleen ja siellä pari päivää lomailla ja aikaan tottumista. Sitten lento Juneaun kautta Anchorageen. Sieltä vuokrattiin asuntoauto ja sillä ajettiin Denali Parkkiin. Leirintäpaikka pitää varata etukäteen turistitoimistosta. Tuo Denali parkki on ihan luonno puistoa, jossa todellakin on karhuja ja susia. Mitään ruokaa ei saa jättää minnekään. Kun söimme ulkona asuntoauton edessä, piti toisen istua ulkopöydässä valmiina ja toinen kantoi ruuat pöytään. Maaoravat meinasivat varastaa kaiken mahdollisen. Edes tiskivesiä ei saa heittää maahan vaan ne pitää viedä säiliöihin. Vessat ovat kemiallisia, suihkuja ei ole. 3 pv oltiin siellä. Bussilla pääsee alueella helposti liikkumaan esim Wonder laelle, mikä suomalaisen silmin on tavallinen pikkujärvi. Iltaisin metsänvartijat pitää koulutusta leirintäalueella, miten pitää toimia, jos karhu, susi tai hirvi tulee vastaan.
Fairbanksiin asti on hyvä tie ajaa.
Etelässä Sewardista kannattaa ottaa laivareissu ja käydä katsomassa valaita ja miten talon kokoisia jäälohkareita tippuu ja sulaa veteen.
Pikkulentokoneita lentää paljon ja niillä pääsee hyvin näkemään kans.

Kuningaskatkarapuja kannattaa maistaa, halvemmaksi tulee ostaa ja keittää itse.
Viinit ovat kalliita, normaali huoltoasema ruoka samanhintaista kuin meillä.
Kysy lisää, mikä kiinnostaisi niin yritän vastata.

En patikoinut Anchoragen lähellä, joten en osaa tuohon vastata.
Sewardista pääsee kalastusretkille helposti mukaan ja siellä on isot altaat joissa voi itse putsata kalansa.

Kannattais varmaan tilata pari kirjaa just ennen Alaskan matkaa. Ne ovat sellaisia Coupon books, joista siis leikataan alennuskuponkeja mm ravintoloihin, nähtävyyksiin ja retkille. Niillä saa tuntuvia alennuksia eli ne todella maksaa itsensä takasin. Toinen on nimeltän Tour saver ja toinen Northern Lights Coupon Book. Ainakin toisen sai niistä tilattua netistä etukäteen. Ne ovat voimassa muistakseni aina kalenterivuoden. Kannattaa tsekata tämä. Kirjoista näkee hyvin patikka- ja kalareissuista.

Yksi varoituksen sana. Kun olin palannut Alaskasta luin Hesarista artikkelin, jossa kerrottiin, että USAssa on kaikista eniten liikennemerkeissä ammusten reikiä just Alaskassa. Alaskassa asuu paljon sellaisia ihmisiä, joilla on rikollistaustaa takana, mutta he voivat asua siellä anonyymisti. Poliisit niitä joskus yrittää jäljittää, mutta karkuunhan siellä pääsee hyvin. Esim siellä oli hylättyjä autoja tienvarsilla, koska mistään moottorinnumeroista siellä ei omistajaa voida jäljittää. Emme kuitenkaan kokeneet mitään pelottavaa - normaali varovaisuutta noudatimme tietysti.
Siksi parhaimmat patikointialueet ovat esim Denali Parkin tyyppiset alueet, jotka ovat todella suuria ja aidattuja. Niihin pääsee vain ilmottautumalla ja maksamalla leiriytymismaksut ja portin kautta ajetaan alueelle. Portista on noin 30 kilometria itse leirintäalueelle ja sieltä voi sitten lähteä "turvallisesti " patikoimaan minne vaan - karhut ym muut eläimet asuvat kyllä alueella myös vapaasti. McKinleykin näkyy sieltä upeesti.

Kesä/heinäkuu on Alaskassa lämmin ja lämpö voi nousta 30 asteeseen. Tulipalot leviää helposti ja savu stoppaa liikenteen. Mekin jouduimme ajamaan yhtenä päivänä 200 km vaan sen takia että kerkesimme savua pakoon. Siellä on kesällä tosi kuivaa ja palo leviää nopeasti kuivissa pikkupuissa ja puskissa.
Teillä on kyllä hyvin palomiespukuisia opastajia, jotka kertoo minne kannattaa ajaa ja suunnata matka. Olivat avuliaita ja huolehtivat meistä turisteista hyvin.


Elämä on seikkailu ja Alaska antoi kyllä siihen oman mausteensa.

1940 pelättiin, että Neuvostoliitto miehittää Suomen.
Yhdysvalloissa mietittiin miten suomalaiset saataisiin turvaan. 1940–1944 syntyi uskomattomattomia suunnitelmia: esitettiin esimerkiksi, että suomalaispakolaiset siirrettäisiin Alaskaan laivoilla Pohjois-Norjan satamien, Narvikin ja Hammerfestin, kautta.