Haluat ehdottomasti puuttua johonkin sosiaaliseen epäkohtaan, mutta uskallus ei tahdo riittää.
Rohkaise mielesi, sillä kyseisen asian korjaantuminen on vain sinusta kiinni.
Ajankohdasta et sentään pysty päättämään.
Rohkaise mielesi, sillä kyseisen asian korjaantuminen on vain sinusta kiinni.
Ajankohdasta et sentään pysty päättämään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinulla on hyvä aloitus täällä ihan vastailuja vailla. Liekö jo jouluhössötys iskenyt palstalaisiin ja sosiaaliset ongelmat lakaistu maton alle. Mielenkiinto on suuntautunut kulutushysteriaan ja kirkkomusiikkiin.
Olen sitä mieltä, että nyt kun on saatu raamisopimus 98 %:lle työntekijöistä olisi aika myös eläkeläisten saada pikkuriikkiset "palkankorotukset". Kuluttajahinnat ovat nousseet, mutta eläke junnaa takajättöisenä.
Voisinkohan vaikuttaa ja miten siihen, että eläkekertymä ei pieneneisi kansaeläkkeen osalta jos työeläke nousee. Mielestäni nämä kaksi eläkettä eivät saisi olla sidoksissa toisiinsa. Jos työeläke nousee ja on oikeutettu kansaneläkkeeseen, kansaneläke laskee samassa suhteessa joten käteen jää plus miinus nolla ja jopa miinusta.
Parannusta ei taida olla häämöttämässä muutamaan vuoteen.
Parvekkeen ovien aukipitäminen talvella.
Kyllä tässä yritystä on ollut jo muutama vuosi, mutta niitti ei vaan suostu opettelemaan oven sulkemista. Ei se minusta kiinni ole se asia.
=DW=
eipä ole suomessa sosiaalisia epäkohtia hyvin on pullat uunissa kaikilla kaikilla on katto pään päällä lämmintä ja ruokaa riittämiin rahaa ostaa tupakkaa ja kaljaa vaatteet päällä ja jos vanhat kuluu puhki kirppareilta saa parilla eurolla uudet työssäkäyvillä viikonloput vapaa pitkät lomat palkalliset vapaapäivät terveydenhoito pelaa harvoin ketään käännytetään ovelta pois ainakaan sen takia ettei ole rahaa voiko tän paremmin enää olla asiat ihmisillä.
Aina on jostakin pulaa.
Aloitetaan vaikka - "Onpa Taivaassa tarjona lapsillekin.
Täällä ei aina saa aikuisetkaan".
Vaatteet on aina väärää materiaalia.
Puolessa vuodessa kutistuvat vaatekomerossa niin, että eipä ole päälle vetämistä.
Ruoka on aina epäterveellistä.
Syötpä sitä taikka tätä, joku tutkimus todistaa sen epäterveelliseksi.
tässä vain alkusoittoa siitä, mitä kaikkia asioita pitäisi parantaa.
Onhan minua vaivannut jo pitempää toi pyyheliinat.
Nuorempana oli kaupat täynnä pitkiä pyyhkeitä jotka meni vaivatta uuma ympäri saunan jälkeen.
En ymmärrä kenen etu on toi pyyhkeiden lyhentäminen.
Höh... miesten logiikka taas. :)) Soon niin et nykyajan pesukoneissa se vika on, ihankin selvästi... kaiken ktistaa, pese millä ohjelmalla tahansa. :/
Usko kun kokenut puhuu...:D
k/k, osta kax, niittaa nitojalla yhteen, niin ei näy mikään veret seisauttava!
Kokemus puhuu,ei siinä vanhassa pulsaattori konees tosiaankaan koskaan kutistunu vaatteet,niin hyvin kun viel rullien välissä kuivasinkin
llisyys kunniaan ! Onko kouluossa jotain vikaa, onko siellä jätetty jotain opettamatta.
Olen onnistunu kasvattamaan lapseni maailmaa varten, kaipaan yhteisöllisyyttä, sitä oli silloin kun itse olin lapsi, sukulaiset piti tiiviisti yhteyttä keskenään vierailut oli säänöllisen usein, aina sai yhteiyttä omaisiin kun oli tarve tai vaikka vain ikävä,
MIKÄ on menny pieleen, kun omat jälkeläiset ovat käytännössä hyljänneet meidät vanhukset yksinäisyyteen, jos heille soitta osa ei edes vaivaudu vastaamaan puhelimeen, olen tehnyt kaikken, heitä auttanu ja hoivanu pienenä, jokin on menny pahasti pieleen en vaan keksi mikä ???? Valitettavasti en ole psygologi joten en osaa ammmatimaisesti suhtautua asiaan, osaan vain kaivata ja surra tilannetta.
Näin olemme kaikki vanhempina tehneet lapsillemme. Nykyään elämä on aika itsekeskeistä, on oma perhe tenavilla harrastuksia jos mihinkäkin... se vain ei ole enää moodia...sukulaisten kanssa tapaaminen.
Asutaan satojenkin kilsojen päässä toisistamme, vieraannutaan... ette varmaan ole mitenkään väärin tehneet, elämänmeno nyt vaan on toisenlaista.
Sitä entistä ei vaan ole enää. Ei kai täälä palstalla psykologeja ole , joten apuunne ei keittiöfilosointi auta, mut mitä jos kirjoittaisitte kirjeen ja siinä kertoisitte kaipauksestanne ja siitä miten koette tän hetkisen tilanteen. Muuhun minä en osaa neuvoa antaa.
Surullista, että maamme on nykyin kateuden ja ilkeämielisyyden tyyssija, niin pienessä, kuin suuressakin.
Ei tunneta aina yhteisöllisyyttä edes omassa perheessa, saati sitten suuremmissa yhteisöissä. Kaikki on pahaa, mitä muut tekevät, ollaan vain itse omia pikkujumalia itselleen. Kaikki toisten saama tuntuu olevan epärehellisyydellä hankittua, itse ei korkein moraalisin periaatteinkaan saa mitään??
Uskallan epäillä, että jonkin sosiaalisen epäkohdan korjaantuminen olisi vain minusta kiinni. Jos olisi, luulisi jotakin korjaantuneen viidessäkymmenessä vuodessa.
Eriarvoisuus ei ole poistunut, se on vain muuttanut muotoaan. Vaikka meillä on rauhan aika, muualla kuohuu ja kyllä meilläkin "soditaan", kilpaillaan paikasta auringossa, hyvästä statuksesta. Vaikka yhteisöllisyyttä kaupataan oikein valtiovallan toimesta, sitä ei tahdo löytyä, kuten täälläkin moni kokee.
Tekisi melkein mieli vetää sellainen johtopäätös, että taloudellinen hyvinvointi näyttää johtavan henkiseen pahoinvointiin. Harva enää tahtoo antaa omastaan, auttaa tai tuke muita.
Silti olen yhtä mieltä aloittajan kanssa siitä, että jotakin voi aina tehdä, eikä siihen tarvita edes rohkeutta, kiinnostusta ja välittämistä kyllä.