Silloisen IV AKE:n henkilöstöstä useampi meistä istui Sortavalan
Seurahuoneen ravintolasalissa iltasaikalla ja kuuntelimme radiosta tulevaa ohjelmaa.
Mutta Moskovan Tiltu oli toista mieltä ja koetti häiriköidä lähetystä niin paljon, että esikun-
tapäällikkö, ev.luutn. Kuistio karjahti: Antakaa kuulua vaikka Mikki-Hiirtä, mutta sulkekaa
tuon roskan kuuluminen. Ja niin tietysti tapahtui.
Sitten vuorokauden päätyttyä eli 30.11.1939 saatiin tietoa Stt:n ylimääräisestä uutislähe-
tyksestä klo 2.55, jossa Venäjä irtisanoi hyökkäämättömyyssopimiksen. Lisäksi klo 3.15
kuultiin Pietarin radion suomeksi lähettämä Molotovin hyökkäyspuhe Suomea vastaan ja
kaikki olivat omakohtaista kokemusta tuolta ajalta.
Seurahuoneen ravintolasalissa iltasaikalla ja kuuntelimme radiosta tulevaa ohjelmaa.
Mutta Moskovan Tiltu oli toista mieltä ja koetti häiriköidä lähetystä niin paljon, että esikun-
tapäällikkö, ev.luutn. Kuistio karjahti: Antakaa kuulua vaikka Mikki-Hiirtä, mutta sulkekaa
tuon roskan kuuluminen. Ja niin tietysti tapahtui.
Sitten vuorokauden päätyttyä eli 30.11.1939 saatiin tietoa Stt:n ylimääräisestä uutislähe-
tyksestä klo 2.55, jossa Venäjä irtisanoi hyökkäämättömyyssopimiksen. Lisäksi klo 3.15
kuultiin Pietarin radion suomeksi lähettämä Molotovin hyökkäyspuhe Suomea vastaan ja
kaikki olivat omakohtaista kokemusta tuolta ajalta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiltu, oli alun perin hämeenlinnalaissyntyinen Aino Kallio, joka ennen sotia oli siirtynyt Venäjälle.
Valkeni IV AKE:ssa seuraava aamu ja se tarkoitti, että esikuntamme alkaa siirtyä jo aikai-
simmin määrättyyn pitäjään eli Suistamon alueelle. Jokaiselle toimistolle oli jo määrätty
sijoituspaikka. Me lähetit, kaikki neljä poikaa, jotka saivat siirron Suistamolle, päädyimme
Palomyllyn koululle joka sijaitsi runsaan kilometrin päässä Palomyllyn tienhaarasta. Osa
läheteistä jäi Sortavalan Seurahuoneelle Valistustoimiston tehtäviin. Ja näin alkoi sitten
marraskuun 30. päivä 1939. Päivän mittaan oli koko henkilöstö saatu työpaikoilleen ja it-
se komentaja, jääkärikenraalimajuri J. Heiskanen tuli illan hämärtyessä koululle.Toiset
pojat majoittuivat koulun keittiöön, komendantin toimistoon ja saivat majapaikan tilavan
uunin päällä. Minä vietin ensimmäisen Talvisodan yöni Palomyllyn koulun opettajaparin,
Aino ja Joel Patrikan välieteisen pöydän alla josta jouduin seuraamaan ev.luutn. Kuistion
liikkeitä kun hän melko usein sai vastata jatkuvasti soivaan puhelimeen. Näin alkoi koh-
dallani marraskuun 30.päivän 1939 ensimmäinen yö. Palaan seuraavan kerran kerto-
maan ketä muita meitä oli IV Armeijakunnan esikunnassa.
Mikä kumma tyuo taas tuon kasliper-merkin eteen eli s-kirjain on liian lähellä a:ta
Olen tunaroinut nyt aivan tarpeeksi joten pitää katsoa tarkemmin mihin sormensa pai-
naa.
Lupasin tuossa heti ylös noustessani, että palaan vielä tarkemmin asiaan eli kerron nyt
ketä meitä muita löytyi silloisesta IV Armeijakunnan esikunnasta Talvisodan alussa. Ken-
raali oli Jussi Heiskanen ja esikuntapäällikkönä everstiluutnantti A. Kuistio. Kenraalin ad-
jutanttina vaikutti luutnantti Alfred Salmela, kouluneuvos ja nuorisoseuramies joka oli ah-
kera valvomaan myös meidän neljän suojeluskuntapojan tekemisiä. Minun lisäksi nuo
pojat olivat Timo Hämäläinen, sittemmin Jatkosodassa ansioitunut ja haavoittunut veteraani joka toimi silloin JR 9 komentajan eversti Kuistion lähettinä. Timo oli myöhem-
min Pudasjärven kirkkoherrana . Hän oli meistä pojista vanhin, 1924 syntynyt.
Majuri Poppiuksen lisänimellä tunnettu oli Olavi Vänttinen, myöhemmin Aamulehdenkin
toimittajana työskennellyt vilkas karjalaispoika. Olavi toimitti myös kirjan Itsenäinen Suo-
mi, puolueeton Pohjola.
Lars Forsman oli saanut lisänimekseen Kuopus. Hän oli kolmas Palomyllyn koululle
majoittuneista läheteistä. Lasse suuntasi myöhemmin upseeriuralle ja siirtyi sittemmin
reserviin everstiluutnanttina.Lasse kuten Timo ja Olavikin ovat jo siirtyneet viimeiseen
iltahuutoon. Ja tuo asia voi olla se syy miksi minä kertoilen näistä asioista. Ei ole enää
ketään tuon aikaisista muistelemassa tapauksista jotka olimme yhdessä kokeneet nuo-
ruudessamme. Sodan jälkeen oli kiire rakentaa omaa tulevaisuutta opiskelun ja perheen
muodostamiseksi sekä toimeentulon parantamiseksi. Nämä asiat eivät kuitenkaan silloin
Talvisodan alkupäivinä olleet edes ajatuksissakaan. Jatkan seuraavassa vielä tarkem-
min muista esikunnan henkilöistä.
Joukon nuorin. Tämän kirjoittaja oli nuorin lähetetistä. Olin kesäkuussa 1939 täyttänyt
13 vuotta, mutta kelpasin hyvin siirtymään esikunnan mukana kun sotatoimet alkoivat.
En ollut Palomyllyn koululla kuin kaksi yötä, sillä tunarointini tähden sain siirron ns. Ara-
man taloon, komentotoimistoon, jota johti silloinen kapteeni Matti Nevasaari.
Jos muistelen vielä koululle majoittuneita upseereita, niin parhaiten on jäänyt mieleeni
AK:n ilmakomentaja, everstiluutnantti Viljo Rekola, joka oli Sortavalassa sijaitsevan Ka-
sinhännän lentoaseman komentaja rauhan aikana. YH:n aikana hän käytti meitä sk-poikia ja partiolaistyttöjä tutustumassa lentoasemaan.
Mainittakoon, että partiolaistytöt valmistivat jo silloin kasapanoksia Sortavalassa. Neitosten nimistä on jäänyt mieleeni Laitisen Helinä, Karvisen Vuokko, Lemmetyisen
Terttu ja olihan heitä muitakin.
Tunnettu jääkäriupseeri oli everstiluutnantti Eero Kuussaari, operatiivisen toimiston
päällikkö, joka sotien jälkeen toimi Kansa taisteli - miehet kertovat - lehden toimitusih-
teerinä ja sotahistorioitsijana.
Operatiiviselle osastolle tuli myös Moskovassa sotilasasiasmiehenä palvellut kaptee-
ni Uljas Käkönen. Palomyllyn koululla asustivat myös kapteenit Reino Kalervo ja Yrjö
Tena. Hyvä lähettien ystävä oli esikunnan komendantti, res.vänrikki Jorma Suursalmi
joka apulaisensa, korpraali Gunnar Salmisen kanssa asusti samoissa tiloissa kun lä-
hettipojat jotka majailivat uunin päällä. Mainittakoon että Gunnar Salminen oli meidän
poikien ihannoiva jalkapalloilija Sortavalan Palloseurasta eli nykyisen Kalpan edeltäjä
seurasta.
Lähellä koulua olevassa maatalossa piti majaa AK:n tykistökomentaja, jääkärieversti
Aarne Snellman. Siellä asioidessa sai lähettiopoikakin pakkaspäivänä rinkelin kanssa kuuman teelasin. Läheisyydessä oli myös AK:n viestikomentajan, majuri Rainer Kirjo-
kallion toimisto. Sieltä löytyi myöhemmin vuori-insinöörinä kannuksensa hankkinut
vänrikki Timo Heikkinen ja vänrikki Alpo Sainio, joka Jatkosodan aikana vaikutti Tuulik-
ki puolisonsa kanssa Sortavalassa ja muistelimme silloinm yhdessäoloa Suistamolla.
En voi olla muistelematta koulun opettajapariskuntaa, Patrikoita, joista isäntä vänrikki
Joel Patrikka oli jo komennettu rintamajoukkoihin ja Aino muonituslotan koulutuksella
joutui junailemaan ateriat kenraalille koko Talvisodan ajan.
Erikoisesti on jäänyt mieleeni eräs tapaus kun esikuntaan tuotiin ensimmäinen van-
giksi saatu venäläislentäjä. Vanki oli niin peloissaan ja epäileväinen, ettei uskaltanut
syödä herkullista, Nohrströmin leipomosta Sortavalasta tuotua leivosta. Minä toimin
ensin maistajana, mutta ei sittenkään kelvannut vaikka kuulustelija, vänrikki Leo Wet-
terstrand kehoitti vankia nauttimaan tarjoilusta.
Aivan sodan alkupäivinä hakeutuivsat esikunnasta pois vänrikki Leevi Lakio ja kornetti
Martti Ahonen. Heillä oli kiire vastasperustettuun Osasto Elomaan sissiporukkaasn.
Sittemmin Lakiolla oli nimeään kantava Osasto Lakio.
Vieläköhän tämä tarina jatkuu jossain muualla....
t.m