Bussimatka (sukkistarina)

Aurinko alkaa vihdoinkin tuntua lämpimämmältä! Minulla on hyvä mieli kun lähden perjantai-iltapäivänä kaupungista kotiin päin. Olen ottanut iltapäivän töistä vapaaksi hoitaakseni asioita, ja minulla on vielä koko ilta aikaa rentoutua. Bussipysäkillä on ruuhkaa ja jättäydyn kantamuksieni kanssa jonon hännille. Tiedän kuitenkin pian pääseväni istumaan, olen matkalla päätepysäkille asti ja bussi tyhjenee aina ennen sitä. Kuljen hitaasti käytävällä eteenpäin, yritän säilyttää tasapainoni kun bussi lähtee liikkeelle. Taiteilen bussilipun takaisin käsilaukkuun yrittäen samaan aikaan säilyttää tasapainon ja otteen kantamuksistani.

Takapenkit ovat täynnä riehakkaita koululaisia, kuulostaa että he suunnittelevat bileitä illaksi. Heidän hyvä tuulensa on tarttuvaa. Odotan kuitenkin että he jäävät pois, olen kävellyt koko iltapäivän korkeilla koroillani ja istuminen tuntuisi jo mukavalta. Keskustan laitamilla takapenkit tyhjenevätkin melkein kerralla ja bussiin tulee niin paljon tilaa että nostelen ostokseni ikkunapenkille ja jään itse istumaan käytävän viereen. Valkoisessa jakkupuvussani on niin lyhyt hame, että mielelläni lasken ensin kassini pois ja istun vasta sitten huolellisesti. Silotan käsilläni hameen helman suoraksi ja kumarrun korjaamaan kenkäni kantaremmiä, annan käteni palata sieltä ylös sukkahousujeni sileää liukasta pintaa pitkin. Kumartuessani löysästi ylös nostetuista hiuksistani karkaa suortuva, jonka korjaan korvan taakse.

Vasta nyt huomaan miehen joka on jäänyt käytävälle seisomaan vaikka istumapaikkojakin olisi jo vapaana. Hän katselee minua kiinnostuneena, on ehkä katsellut jo pidempään, mutta kääntää säikähtäneenä päänsä pois kun huomaan hänet. Odotan että tavoitan hänen katseensa uudelleen ja hymyilen hiukan. Hän vastaa hymyyni, aidosti, hymy näyttää leviävän hänen silmiinsä. Kuin kokeillen hän antaa katseensa hitaasti liukua jaloilleni. Kun hän palaa silmiini katson kysyvästi, kohotan hiukan kulmiani. Hän siirtyy hiukan lähemmäksi, mutta katselee muualle.

Seuraavalla pysäkillä edessäni oleva penkki tyhjenee. Pysäkin jälkeen mies palaa silmiini, punnitsee hetken, kuin kuulostelisi reaktiotani jo ennalta. Minua alkaa kiinnostaa. Kallistan päätäni kuin kuullakseni paremmin. Hän nojaa päätään penkkini edessä olevaan pystytankoon ja sanoo hiljaa mutta selkeästi "Ihanat jalat..." Hän vilkaisee ympärilleen ja jatkaa: "... ja sukkahousut!". Nyt hän odottaa reaktiotani. Bussi on hidastamassa pysäkille. Minä tartun kasseihini. Hän luulee että lähden, näyttää anteeksipyytävältä. Mutta minä lasken tavarani lattialle ja siirryn ikkunan viereiselle penkille. Nyökkään viereeni jäävään penkkiin päin. Ja kun ihmiset nousevat jäädäkseen pois, hän antaa muille tilaa istuen viereeni.

Hän ei yritä peitellä selvää erektiotaan. Minä tuijotan sitä kiusoitellen ja hän tuijottaa jalkojani. Minä korjaan muka asentoani, mutta istun uudelleen niin että hameeni helma nousee ylemmäksi. "Uh, tuollaiset pitäisi kieltää!", hän sanoo, testaa selvästi olenko mukana, mitä ajattelen. Minä vastaan muka silottelemalla sukkahousujani, sivelemällä käsilläni jalkoja, reisien väliin hiukan hameen rajan yläpuolelle asti. "Voi tiedätkö mitä tekisi mieli tehdä..." hän sanoo hyväillen kaluaan kevyesti housujensa läpi. "Mikset tee?", kysyn, "ei täällä enää jää kiinni" Istumme tosiaan kahden bussin tyhjentyneessä takaosassa, eivätkä äänemme kuulu eturiveille.

Minä odotan ja katson kun hän varovasti ja muka huomaamattomasti avaa vyönsä, nappinsa ja vetoketjunsa ja ottaa kalunsa käteensä. Hän pysähtyy empimään epäuskoisena, katsoo minua. "Anna mennä, tämä tilaisuus tulee vain kerran", sanon naurahtaen. Hän alkaa runkata. Minä tartun hänen vapaaseen käteensä ja nostan sen reidelleni. Hän sivelee varovaisesti, hellästi, hyvin, puristelee ja tunnustelee. Minä melkein jo toivoisin saavani enemmän kun muutamalla rajummalla vedolla hän tulee. Taistelee säilyttääkseen ilmeensä normaalina. Eikä kukaan katso taaksepäin, ei huomaa.

Minä kumarrun poimimaan käsilaukustani nenäliinan ja ojennan sen hänelle. Hän kiittää mutkattomasti, kuin olisin antanut sen aivastamista varten. Hän piilottaa kalunsa takaisin housuihinsa. Paperi jää mytyksi hänen kämmeneensä. Hän hymyilee minulle, nyt rentoutuneena. Nauramme yhdessä. "Jaa, minun pysäkkini", hän sanoo ja painaa nappia. Noustessaan hän kumartuu vielä puoleeni ja sanoo: "ihanan todellisen tuntuinen fantasia".

Minä vilkutan miehelle bussin ikkunasta kun hän jää pysäkille ja vilkaisee minuun päin hymyillen. Bussi lähtee eteenpäin, minä poimin käsilaukusta aurinkolasit ja asettelen ne huolellisesti nenälleni. Vilkaisen pikkupeilistä punehtuneita poskiani ja korjaan huulipunaa vain jotain tehdäkseni. Päätepysäkillä jään yksin pois ja kotiovelle päästessäni en enää itsekään usko koko juttua.