Jos kättäni sä suutelisit
ihastuksesta pyörtyisin kait,
kun puhuisit tunteista joskus
jo menis sekaisin luonnonlait.
Mieskin kaipaa romantiikkaa
estetiikkaa, enkelinkuvia,
mutta lemmin kai jääkalikkaa
jolle niskojen nakkelu on huvia.
Vielä viimeisen yrityksen teen:
lemmenviestin kiihkeän kirjoitan,
rivivälit täytän mä suudelmin,
kirjeen Mennenillä tuoksutan.
ihastuksesta pyörtyisin kait,
kun puhuisit tunteista joskus
jo menis sekaisin luonnonlait.
Mieskin kaipaa romantiikkaa
estetiikkaa, enkelinkuvia,
mutta lemmin kai jääkalikkaa
jolle niskojen nakkelu on huvia.
Vielä viimeisen yrityksen teen:
lemmenviestin kiihkeän kirjoitan,
rivivälit täytän mä suudelmin,
kirjeen Mennenillä tuoksutan.
Vastaukset 32
Vanhimmat
No hups!
Kylläpäs tämä oli tujua tavaraa.
Etkö omista VIP-korttia? ;D
Liekö nuo konstit kaikkiin naisiin kuitenkaan tehoaa? -
Ei minuun ainakaan. En voi sietää liiaksi hajustettuja miehiä
- sitä paitsi dödöt aiheuttavat syöpää... luin jostain.
Ja solariumkin on minun makulistassani out...
Kiva runo kuitenkin. Lemmenviestit se pääasia,
ei muuta kuin raapustelemaan. ;)
Jos sydämeesi saisinkin VIP-kortin!
Se aukaisisi taivahan portin.
Mutta lienenkö sinulle niin tärkeä,
lemminhän vailla määrää tai järkeä..
Sinuttelu tässä siis vain runoteknisistä syistä..
Kyllähän se niin on, että jos ja kun oma luontaistuoksu on hyvä, niin syntihän sitä tuoksuilla on peitellä.. Tarkoitus lähinnä vain osoittaa, että kun lempi kutsuu niin se ei ole markoista, ylpeydestä tai yrityksen puutteesta kiinni!
Hyvin perusteltu selitys. :)
Hyvin perusteltu on puoliksi totta.:)
Tämä kohta jäi muuten vaivaamaan: "Jos kättäni sä suutelisit
ihastuksesta pyörtyisin kait ---"
Mites se nyt noin päin? Onkos tää nyt sitä tasa-arvoa? ;DD
Yleensä se on mennyt toistepäin... mitä nyt oon huomannut.
Kuinka usein nyt tulee suudeltua naista kädelle, juotua samppanjaa korkokengästä yms. Suurin osa ajasta tulee kuitenkin hilluttua mahdollisimman epäromanttisessa mielentilassa.. ja onhan se jotenkin väärin, että miehen (joka luonnostaan on epäromanttinen) vastuulle on sälytetty koko romanttisen ohjelmiston laadinta naisen huvitukseksi.. että miehen täytyy omaksua jonkinlaisen sirkustirehtöörin rooli rakkauden suuressa huvinäytelmässä. Ja huvi tyrehtyy aina siihen, että miehellä on vääränväriset sukat tai partavesi aivan väärin valittu, ja taas on naisenelämä ja -rauha pilattu.
Että tuli vaan mieleen, että prkl yritä itte paremmin! Tasa-arvon nimissä mieskin voisi ryhtyä vaatimaan kädelle suutelua, romanttisia yllätyslahjoja ja niitä mystisiä "juuri oikeita sanoja" .. sitä kaivattua ihanaa spontaaniutta, onko helppoa häh?
Olen ehkä varmaan outo tapaus, mutta väittäisin etten ainakaan itse toimi noin.
Yllätän usein vastakkaisen sukupuolen edustajan tempauksillani. Eipä tule tylsää. :D
Joten miten ihmeessä kaikenlainen järjestely olisi sälytetty miesten tehtäväksi?
No ei, hieman kärjistin vain jotakin velmuillakseni:)
Ennen runoa mietin tilanteita, joissa kenties pitäisi sanoa jotakin, tehdä tiettyjä tekoja. Jos osaisi tulkita naista oikein, lukea eleitä, päästä ajatusten taa. Kuka tietää? Vaan onhan toinenkin puhekykyinen ja pystyy toimimaan.. kaipa pystyy viestimään jos jotakin haluaa ja kaipaa. Nimenomaan tämä on henkilökysymys enemmän kuin sukupuolisellainen.
Mietin sellaista vanhaa tapaa, jossa nainen suihkutti hajuvettä kirjeeseen.. mietin vain, että mahtaisiko toimia toisinkinpäin? Vaikuttaisi jotenkin kummalliselta.
Impulsiivisuus ja yllätysvalmius on ihan hyvä piirre naisessa. Muutenkin sitä mieltä, että hyvä mennä luonteensa mukaan.. Eli jos nainen luontaisesti kokee olevansa tapahtuman ja yllätystenjärjestäjä niin täydellä vauhdilla vaan... ja tietyssä mielessä vastakohtaluonteet pystyvät tarjoamaan toisilleen yllätyksiä puolin ja toisin.
Sä kuulostaat (taas) niin tutulta.... Mie... epäilen että tunnistin sinut.
Saattaa olla? Kalvava epäilys se on se kaikkein inhoin tunne.
Viikon verran kävin tutkailemassa suomi24:n etusivua, siellä oli aina "Tästä Suomi puhuu nyt".. ja se ykköspuheenaihe oli aina osastoa: "Setäni elää pingviinin kanssa" tai "Onko tyttöystäväni vampyyri?"... ja sitten täällä oli joku kirjoitus jossa joku nainen saa kaikki miehet rakastumaan itseensä silkan kirjoitustaitonsa avulla.. ajattelin että siinäpä vasta aikamoinen nainen.. Tajusin myös että tässä kontekstissa tuskin pystyn koskaan kirjoittamaan mitään vakavaa.
Innoituin siitä kirjoittamaan mahdollisimman karmeaa runoa miehestä, joka valittaa katkeraa kohtaloaan jouduttuaan hirmuisen vampin uhriksi. Mutta se huumori ei siinä ollut tarpeeksi läpinäkyvää.. tai halusin jotakin neutraalimpaa joka ei loukkaisi ketään.
Tämä nyt on toiseksi huonoin vaihtoehto, sanotaanko että suomi24-tasoon on ainakin tosissaan pyritty.
Hyvin kirjoitit, älä kadu sanaakaan. :)
Kiitos:) Välillä tosiaan tulee kuningas Midas-fiilis, kun huonoa ei saa aikaan halutessaankaan. En usko enää epäonnistumiseen, ainoastaan siihen että onnistumisen taso voi vaihdella.
Harvemmin nainen miehen kättä suutelee...
Runosi omalaatuinen rytmi ja "sinä"-muoto palautti mieleen ajan, jolloin kuvittelin tosissani oman mielitiettyni kirjoittavan tänne.Tällaisella viestillä osoitat kirjallista huumorintajua, jota minun kaltaisenikin vain teoriassa rakastunut arvostaisi. En tule itse saamaan koskaan vastaavia. Elo on siltikin ihan ok, ei jaksa enää valittaa.Tosiasiassa rakkaudella ei ole minulle enää merkitystä, maailmassani on muutakin. Onnea sinulle, jos tämän kirjeen joskus oikeasti postiin lykkäät.
Tuo on luullakseni jopa yleistä, että luulee mielitietyn tai jonkun tutun kirjoittavan tänne. Mistä lie sekin johtuu. Jos on kiinnostunut runoista, ehkä alitajuisesti toivoo että vastahenkilökin olisi jollain tasolla kiinnostunut samasta, huippuromanttista olisi jos pinnan alta paljastuisikin huikea sananiekka ja rakkauslyriikan tulkki.
Oikein luettu, nimenomaan huumorin kautta hain jonkinlaista välitilinpäätöstä. Kenties kaikki ei ole elämän varrella mennyt putkeen, mutta onko millä nyt sitten suurempaa väliä, asioita voi tarkastella hieman ironisestikin.
Hmm.. en ole laillasi vakuuttunut, että huumoriruno välttämättä olisi se paras reitti naisen sydämeen.. teoriassakaan. Tai riippuu tietysti naisesta. Kyllä kuitenkin toiselle pyrin viestimään tunteista vakavaan sävyyn.. tässä runossa kenties kepeydellä ja leikkisyydellä on toinen funktio kuin vedota naisen herkkään sisimpään.
Niin, ei elämän onnellisuus ole rakkaudesta kiinni. Onhan niitä onnettomia parisuhteita. Ja pariutumisia näön vuoksi tai väärin motiivein. Elämä on kaunis yksin tai kaksin.
Toivotan tulevia yllätyksellisiä, ennalta-arvaamattomia ja mieluisia kirjeen lähettämis- ja vastaanottamishetkiä!
Jep. Verohallinto osaa aina yllättää.
On olemassa sellainen yhdistys kuin "Iloiset veronmaksajat" tms. on pitkään ollut mielessä liittyä, kun iloitsee siitä mitä kaikkea hyvää verorahoilla saadaan aikaan. Veronkorotukset eivät koskaan harmita tippaakaan.. hyvinvointi maksaa.
Mutta kyllä muutkin kuin verohallinto lähestyvät mieluisalla postilla. Vaistoan sen syystuulessa.
Älä suihkauta Mennenillä :)..
on seksikkäämpää mieheltä tuoksuta saunavihdalle ja kylän osuuskaupan saunasaippualle :))
..ja pihkan-naavantuoksuinen mies..Siinä se on :) se miehisyys ulkosesti.
Niskojen nakkelu on vastoin arvelujasi monesti hyvä konsti
naiselle osoittaa mieltä :)) Ja kyllä se jääkalikkakin sulaa..
Mutta se tärkein. Pisteen saat sinnikkyydestäsi.
Kiitos vinkistä, pitääpä pistäytyä stokkalla katsomassa josko YSL:lta tai Chanelilta löytyisi saunavihdan tai osuuskaupan saippuan tuoksua.
Jaahas, että nainen ei nakkelekaan niskojaan nautinnosta vaan viestiäkseen jotakin tärkeää.. että jokin on hullusti. Mies kun vain arvostaa enemmän suoraa viestintää, että ei tarvitsisi arvuutella ainakaan näissä negatiivisemmisssa yhteyksissä. Positiivinen arvoituksellisuus on ihan toinen juttu, näitä mysteerejä on mukava ratkoa:)
Annanpa sulle neuvon:
Ole mies!
Se luullakseni riittää siihen, että saat kaiken mitä toivoitkin.
Ja mitä hittoa ne suudelmat siellä rivien väleissä tekisi?
Eikä missään nimessä mitään halvantuoksuista menneniä, yäks!
Toki meitä naisiakin on monenlaisia.
Älähän nyt, eikös ole paljon romanttisempaa suudelmat rivien välissä kuin rintojen..... ? ;DD
No ei todellakaan.
Mennen ei tuoksu halvalta vaan trooppiselta meriseikkailulta miehen yllä joka kulkee rohkeasti omia polkujaan! Toki Tabacin ystäviäkin naisissa on..
Iskelmissä kirjeet aina suljetaan suudelmin ja viedään kaarnalaivalla satumaahan. Se on kuule sitä romantiikkaa.
Täytyy kyllä sanoa, että yhtäkään annettua suudelmaa ai tule kaduttua. Ennemminkin niin päin, että jälkikäteen harmittelee miksei siinäkin tilanteessa suudellut.
Kiitos taivaalle kaikenlaisista naisista.
No niin...toinen tykkää "äidistä ja toinen tyttärestä"ja joku jostain ihan muusta...Diamonds for Men by Armani... : )
Ja onneksi miehiäkin on kaikenlaisia.
Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, mutta viisain tykkää molemmista.
Diamonds for Men.. kiitos vinkistä, noin hienoa en varmaan koskaan ole juonutkaan.
Jatkamme siis seikkailua moninaisuuden aallokossa:)
;;))) Sinun...
täytyisi matkustaa kanssani Puolaan..
(ei mihinkään luolaan).
Siellä miehet vielä tänäänkin
naisia suudelmin käsille tervehtivät..
(mikä kuulu vanhaan kultuuriin)
ja puhe sointuu matalaan d-duuriin..
Saanut olet itsekin käsisuudelman
mieheltä, siellä..vei hän gentleman minut kohteliaasti
tanssiin..
(hyvä etten joutunut kokemukseni jälkeen
ambulanssiin).
Tarina on kesäinen ja herkkä,
kuin kuusen vihreä kerkkä...
Huokaus..
Tsau:Friidu
jk. Tämä tarina on todella totta. Olimme perheeni kanssa Puolassa. Rannalla olon jälkeen sitten menimme tällaiseen puisto-alueelle joka oli hyvin suosittu lähellä tuota uimarantaa. Missä iltaisin järjestettiin sitten sellainen eräänlainen yleinen disko mihin ihmiset kokoontuivat..tanssimaan, syömään ja juomaan ja seurustelemaan...no. Puolassa edelleenkin minun ikäluokkani miehet ainakin nuoremmista en tiedä..kohtelevat naisia näin. Et saa olla epäkohtelias itse.;)) Etkä vetäistä epäkunniottavasti myöskään kättäsi pois.. Sinun on naisena ymmärrettävä tämä että, se käsisuudelma kuuluu vanhaan puolalaiseen kohteliaisuus käyttäytymiseen ja tapoihin. Ja jos, aviomies siinä vieressä on ilman muuta selvä että, aviomieheltä pyydetään sitten lupa ensin. Saanko viedä daaminne tanssimaan? Daami muistetaan myös palauttaa aviomiehelle tanssin jälkeen;))).
Olisi hauskaa viedä sinut Puolaan
(jos kohta myös raahata sinut luolaan)
näystä tuosta jo nyt kuolaan...
...sillä alla etelän auringon
meno toisenlaista on;
selkä koukkuinenkin suortuu
Suomi-juntti vuosia nyt nuortuu:
kuin öljyttyinä käyvät lanteet
moraali yhtä löysänä kuin ranteet
saavat kyytiä vuosirenkaat ja -vanteet,
rytmi tuo liikettä punttiin ja helmaan
tanssi päättyy käsisuudelmaan.
Anteeksi runon sinuttelu ja kiihkeä tunnelma, riimi tempaisi mukaansa.
Mukava kuulla, että jossakin ovat vanhat tavat vielä voimissaan. Itsellenikin on matkailu tehnyt hyvää, nähnyt vähän eri tapoja ja kulttuureja. Puolassa ei ole ollut tilaisuutta vierailla. Toivon mukaan joskus - ja kenties määränpäänä Krakova.
Kravoka minullakin näkemättä. Ensi keväänä kohteena Varsova yhdessä puolalais-suomalaisten ystävieni kanssa;)) toivon että, tuo matka toteutuu.
Siellä ihan oikeesti miehet ovat naisille perin kohteliaita. Naista kunnioitaan tämä johtuu siitä että, puolalaisilla on Euroopassa tosi vanhat perinteet ja tämä käsisuudelma sitten ajalta jolloin puolalaiset aatelismiehet olivat rintamilla erilaisissa taisteluissa vähän väliä...naiset siis nämä kartonaidon ylläpitävät voimat sitten tekivät aikalailla kaikkensa pitääksen nämä kartanot pystyssä ja he huolehtivat kaikesta taloudesta ym..että, nämä pikkukylät pysyivät hengissä..Siksi puolalaiset miehet edelleenkin arvostavat naisen korkealle..siis kunnon miehet..toki poikkeuksia löytyy 40 milj. ihmiseen mahtuu paljon sitäkin sakkia.....siitä jäänyt tämä romanttinen perinne. Naisen ja miehen välille.. Puolan on maa joka on aina joutunut puolustamaan rajojaan..näitä rajakahakoita koska on todella ollut iso valtakunta myöskin...niitä on sitten riittänyt Puolan historian aikana...Sikäli Puola on vanha-aikainen tiedoksi..vain..siellä ei sinuttelua katsota oikein..hyväksi tavaksi..nuorten kohdalla en niin tiedä..mutta, minun ikäluokkani puolalaiset ovat vielä vanhan aikaisia;)) mikä ihana asia..Katolinen uskonto on sen verran jäyhä..että, tavat ja tottumukset muuttuvat toki mutta, hitaasti...
Tämä mies oli vanhempi merimies tai ainakin merellä ilmeisesti tatuloinneista päätellen ollut paljon.....ja voit uskoa että, kyllä hän kiihkeesti minua pyöritti..siinä oli menoa;)) meikäläiselle joka ei ihan näin hurjaan tanssimiseen ole tottunut..todella sain kyytiä;)))
;))) Kohtelias Kiitokseni kivasta runostasti..olen otettu..naisena. Niiaa kauniisti..ja luo katseensa maahan...
Tsau:Friidu
Varsovan radiomasto kiinnostaisi, taisi olla takavuosina jopa maailman korkein rakennelma.. Niin, iso maa ja pitkät perinteet, tottahan se näkyy tapakulttuurissa... Mutta mielenkiintoista kaiken kaikkiaan kuulla Puolasta noin niin kuin pintaa syvemmältä.. historiaa ja miten se näkyy ihmisissä.. esim. mediassa kun tulee ehkä vain tietynlaiset asiat uutisoiduiksi. Pinnan alla on kuitenkin niin paljon muuta.. kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Opiskelen paraikaa venäjää ja meidän opettajamme vertasi Puolaa ja Venäjää siinä, että Venäjällä on pyritty yksinkertaistamaan sanoja ("koska olemme laiskoja") kun taas Puolassa on säästetty vaikeat monikonsonanttisanat ("koska ovat ahkeria"). Tiedä häntä sitten.
Kiitoksia Teille:)
Tiedän olevani TÄNÄÄN varsin onnekas. On erittäin hienoa saada tietoa ihmisiltä jotka ovat itse puolalaisia sekä myös suomalaisilta jotka siellä asuneet.. monella minunkin ikäisellä ja vähän vanhemmalla ikäpolvella on myös ikäviä muistoja jotka liittyvät lapsuuteen..mutta, ihminen on kummallinen..suurinosa oppii elämään myös näiden muistojen kanssa...arvostan itse ystävissäni nyt tätä. Heillä tähän omaan koulutukseen sisältyy varsin paljon historian opiskelua sekä myös kirjallisuuden että, muiden taiteiden arvostamista..saan heidät myös mukaani katsomaan nyt suomalaista vastaavaa kulttuuria;)) mikä hienoa...aina ei se yhteinen täydellinen kieli ole tärkeää...meissä itsessämme on myös pisara aika monessa tuota slaavilaisuutta ja sen kun tunnistamme...olemme aika paljon sitten samanlaisia arvomaailmoiltamme kuitenkin. Ehkä tuo katolialaisuus heillä hieman erilaista..mutta, kun senkin oppii ymmärtämään..niin itse asiassa tämä rentous ja sitten eräänlainen kohtaloon uskominen;)) on heissä varsin viehättävä piirre...naisista sanoisin vielä..että, he ovat kyllä varsin omanarvonsa tuntevia...ja saada kaksi voimakas tahtoista puolalaista naista sitten päättämään niin että, toinen antaisi periksi..mahdotonta. Ystäväni ovat varsin viehättäviä myös kun ovat erimieltä keskenään...koska he ovat perin kohteliaita...ja minähän en ymmärrä sitten venäjää..erimielisyydet puhutaan sitten venäjäksi...jonka jälkeen käännytään minun puoleeni ja hymyillään kauniisti...aivan kun mitään riitää tai kähinää ei siinä olisi ollutkaan;))) ja minun kuuluu taas olla niin kun tietäisi...olemme siis varsin kohteliaita puolin ja toisin...enkä koskaan kysy...mistä hemmetistä nyt oli kyse...sellainen osattaisi vain etten osaisi olla hienotunteinen...on eri asia jos, he ovat erimieltä;))) Varsovaa innolla odotan minäkin..kuullut olen paljon...ja jonkin verran jo Varsovan historiaan tutustunut...mutta yhdellä kertaa en odota ymmärtäväni vielä mitään...Puola on maa johon täytyy palata useaan otteeseen...yhdellä kerralla saa pinta aavistuksen..
Tsau:Friidu
Ole autuas tänäisestä onnestasi. Harvinainen taito. Yleensä oli onnellinen ennen kun oli YYA-sopimus ja pakkasta kesälläkin, tai joku harva voi aavistella tulevan onnen jos vain sattuisi huomenna näin tai kävisi noin. Mutta onnellinen tänään, tässä hetkessä? Pidä tuosta kiinni ja visusti:)
Onni on omata ulkomaisia ystäviä erilaisinen tapoineen ja tottumuksineen. Oppii sitäkin kautta ihmiselämän kunnioitusta puolin ja toisin. Tuollainen ystävyys voi olla vakaampaakin, kun se ei perustu mihinkään tottumukseen tai todennäköisyyteen.. vaan kun ystävyksinä on ihmisiä joilla ei välttämättä pitäisi olla toistensa kanssa mitään yhteistä ja todennäköisyydetkin ovat vastaan.. niin sellainen liitto on varmasti luja ja perustuu syvempiin siteisiin.
Katolilaisuus rikkaus varmasti sekin. Hienoa, että jossakin maailmankolkassa vielä erotetaan arkinen ja pyhä toisistaan, että kaikki ei ole samaa harmaata massaeloa. Että on siis olemassa arvot ja vakaumus, että elämä on kiinnittynyt johonkin.
Nainen on siis mysteeri Puolassakin:)
Niin olen mediasta ymmärtänyt myös, että Puola on monisyinen maa. Herätti taannoin siellä voimakkaita protesteja, kun solidaarisuuden muistojuhla jouduttiin erinäisistä syistä järjestämään Krakovassa Gdanskin sijaan. Eihän se kunnioittanut solidaarisuusliikkeen muistoa ollenkaan, Krakova on tyystin eri kulttuuri kuin Gdansk!
jotakin kummallista elämässä on..kaikki ei aina järjellä selittävissä. Kun olin nuori nainen 25 v..jotakuin... jouduin osin aivan kummallisista syistä täällä Stadissa sitten joukkoon joka ei vastanut omaa ammattilista osaamista mitenkään;)) jouduin tekemisiin ammatillisesti sitten järjestöelämässä suomalaisten pääosin metallimiesten etujärjertötoimintaan; mukaan;)) olin heidän pj:jansa koska, nuoret ystäväni halusivat nostattaa minulle suomalaiselle naiselle sitä samaa rohkeutta toimia kuin heilläkin työpaikoillaan sitten oli......no..silloin ei solidaarisuusliike joka oli lähellä sydäntämme...sitä solidaarisuutta ei saanut näyttää...se hämmensi..miksi? - meni vuosikymmeniä ennenkuin sain itse laskea sitten tuo neilikkaseppeleen kaikkien meidän puolesta. Telakan portille...mieheni joka ei ymmärtänyt mistä kysymys oli enemmän kuin hämilllään?...hän ei voinut käsittää miksi minä suomalainen nainen hänen vaimonsa itkin en voinut pidättää kyyneleitä..sehän kosketti myös omaa nuoruuttani monella tavoin..vaikka kuinka yritin hänelle selittää miksi..se tuntui kovin hölmöltä..hän ei koskaan tule ymmärtämään.....minulle tuo merkitsi paljon...päästä tämän telakan portille ja se että sain laskea tuo neilikkakimpun meidän kaikkien jotka täällä Suomessa olimme hengessä mukana.....kun olin nuori emme täällä "saaneet" avoimesti silloin antaa sitä tukeamme jonka olisimme haluneet....aika oli toinen...Siitä onnellinen että, tuon käynnin Gdanskin telakan portille sain tehtyä edes kerran elämässäni..;)) ja vain yksin olin joukossa mukana sinä hetkenä olisin suonut että, nuoruuden ystäväni kaikki olisivat siinä olleet mukani seisseet rinnallani.....harva ymmärtää täysin...kuinka kansainvälinen toiminta Ay-toiminta on...se toiminta vaan lähtee...sieltä sydämestä...joka sykkii loppuun asti...vasemmalla;))) aina...sille ei voi mitään...eikä tarvitse voida;)
Tsau:Friidu
Niin, sydämessä voi olla salattu intohimo, jota ei oikein muille voi avata ymmärettävällä tavalla. Jotkut asiat vain ovat, sanoo järki tai olosuhteet mitä muuta tahansa. Olen iloinen, että pääsit lopulta Gdanskin telakalle sinetöimään sydämesi rakkauden solidarisuutta kohtaan.
..missä myös muuten naisilla kaiketi ollut suuri osa Puolassa..viittaa taas siihen kunnioittamiseen. Suurlakko taisi alkaa erään naistyöläisen kyseenalaisen erottamisen vastustamisesta.. ja eräänlainen avaintoimi lakolle oli muistaakseni, kun naisratikkakuski (jonka nimeä en valitettavasti muista, mutta jonka jokainen puolalainen takuulla muistaa) parkkeerasi ratikkansa Gdanskin liikenteen solmukohtaan ja iolmoitti matkustajille: Tämä ratikka ei lähde tästä mitenkään.
Niin, ihminen on samanlainen ympäri maailmaa: sydän vasemmalla sykkivänä käymme elämäämme eteenpäin.