Mulla on ollut

Valitettavan surkea, tarpeeton ja lapsellinen provo......vaikka toki joskus olen yllättynyt joidenkin, siis nähdäkseni vähemmistön, varsin voimakkaista vastakkainasettelu asenteista - tuntemuksista ja kommenteista.

Tokihan Suomi voi joistakin pitkän ulkomailla ja suuremmissa kuvioissa elämisen jälkeen tuntua monellakin tavalla pieneltä ja aivan erityisesti ja korostetummin mikäli on lähtenyt jostakin "juupajoen takakyläsä" ulkomaille.

Itse olen asunut Keski- ja Etelä Euroopassa reilut kymmenen vuotta yhtäjaksoisesti ja asun edelleenkin ilman paluusuunnitelmia, mutta asenteeni ei silti ole kovin jyrkkä eikä mustavalkoinen. Kaikkialla on plussansa ja miinuksensa, oma elämäntilanne, persoona ja kokonaisuus ratkaisee mihin vaaka kallistuu.

Nojoo, tuohon on pakko vastata omalta osaltani:
Itse lähdin Helsingistä mikä ei ole "juupajoen takakylä".

Olen asunut myös muualla kuin Ruotsissa ja aina suurkaupungeissa, millaisia Suomessa ei ole eikä tule.
On kokemusta mikä riittää kritisoimaan Suomen takapajuista yhteiskuntaa.Onhan siellä toki hyviäkin asioita, mutta ne eivät riitä siihen että voisin enää koskaan edes ajatella asuvani siellä.

Ehkä oletat, että sukset nyt menee ristiin, koska sinä olet 'nähnyt maailmaa' ja pidät itseäsi hiukan parempana ihmisenä ja heittelet koko ajan keskustelun väliin ulkomaan triviaa tyyliin: "Tuolla Eurooppaa reissatessa..., Roomassa minun suosikkipizzeraini oli..., yksi ystäväni Barcelonassa..." jne? Tämä herättää mielestäsi kateutta takapajuisissa entisissä ystävissäsi ja sukulaisissasi. Äitikään ei ymmärrä, mikä maailmankansalainen nyt olet?

He taas näkevät yhä murkkuikäisen lapsosen, joka on huvittava naiivissa itseihailussaan ja ylimielisessä asenteessaan. Joka pitää itseään muita parempana ja suhtautuu kyllästyneenä, huvittunut, pilkallinen hymynvirne suupielessään kaikkeen normaaliin suomalaiseen elämään - hän kun on mielestään suomalaisen arjen yläpuolella.

Ehdotan, että opettele välittömästi nauramaan itsellesi. Kirjoita vaikka novelleja tai päiväkirjamaisia tarinoita ilmiöstä: Miten minusta tuli liian hyvä Suomeen ja miten kauan sitä kesti. Ikä tuo kokemusta, usein, ja joskus jopa ymmärrystä. Sinulla on vielä pitkä tie kuljettavanasi.

Minäkin tulen takaisin pian. Tulen vasta nyt, kun suomalaisvastaisuuteni on karissut ja kaipaan Suomea ja oivallan oman supisuomalaisuuteni ja arvostan sitä. Hullua kansaahan me olemme, mutta niin on joka kansa omalla tavallaan. Suomalainen omituisuus tuntuu hyvältä minusta. Anna ajan mennä. Jospa sinäkin vielä muutut suomalaiseksi ja olet ylpeä siitä.

Hei, älähän nyt. Ehkä he eivät ole kateellisia, eivät vain tiedä, mitä sanoa. Tuntevat jotenkin vierastavansa, kun sinulla on kokemuksia, joita he eivät ole vielä hankkineet.

Hyvin harvat varmaan ovat kiinnostuneita toisten kokemuksista. Miten kiinnostunut sinä olet vaikka työkaveriesi ja entisten tuttujesi arkisista asioista? Ovatko ne sinusta tylsiä, koska ne ovat tapahtuneet SUomessa? Jos noin on, niin eikös se ole samaa ilmiötä kuin se, että he eivät ole kiinnostuneita sinun matkusteluistasi?

Ole iloinen, että olet uskaltanut mennä ja nähdä maailmaa senkin verran. Olet rikastuttanut maailmaasi tekemisilläsi. Ei kai sinun tarvitse kaikkia vakuuttaa, että olet nyt rikkaampi. Vakuuta itsesi vain ja jatka elämääsi tyytyväisenä. Rohkaise muitakin lähtemään, jos he kysyvät sinulta, mutta älä nyt tuputa matkustelua itseisarvona. Joillekin se sopii paremmin kuin toisille. Sinuakaan se ei ole tehnyt onnelliseksi, ainakaan vielä. Ehkä asenteesi vielä muuttuu.

Ei minun perhe edes ole ollut kiinnostunut elämästäni ulkomailla. Enkä oikeastaan minä kovin paljon heidän elämästään Suomessa. Jotenkin se vaan usein on niin.

En voi ymmartaa mika suomalaisissa on ulkomaalaisuuden suhteen, tarkoitan etta jos joku on asunut/ matkustellut ulkomailla, ja heidan asenteensa.
Suomalaisilla tuntuu olevan jonkinlainen kompleksi meita ulkosuomalaisia kohtaan. Esim itse en voi puhua (kukaan ei ole kiinnostunut) matkoistani tai elamastani ulkomailla. Ei leuhkiakseni vaan aivan tavallinen keskustelu.

kun joku harmanheppu puhuu mokkireissustaan ja marjojenpoimimisesta, me taas puhumme joko Pariisista tai Roomasta jne. joka on aivan sama juttu meille.

Olen havainnut etta suomalaiset on TOSI kateellista kansaa. Mikaan ei saisi olla parempaa tai erilaista kuin heidan oma elamansa. Surullista vaan totta.

Se on tosiasia, olen jutellut tasta paljon ulkomailla asustavien suomalaisten kanssa, jotka reissaavat joka kesa Suomessa vanhempiaan katsomassa, etta suomalaiset ovat itsekkaita, valittavat joka turhasta asiasta, ja luulevat olevansa jotenkin ylempana muista kulttuurista.
Anteeksi vain.
Meille tanne takaisin muuttaneille on aika paljon sopeutumisvaikeuksia, olemmehan itsekin muuttuneet. Vaan suomen suomalaiset pysyvat samanlaisina metsalaisina. He eivat vain voi myontaa todellisuutta.

>> Kyllä Suomikin on muuttunut. Nuori väki on ihan erilaista kuin me keski-ikäiset ja varsinkin vanhemmat.

Näinhän asiainlaita on ollut kautta aikojen. Nuormpi sukupolvi katsoo edellisten oevan "vanhassa valossa" ja kokevat itsensä edistyksellisemiksi. Laajemmin ajatellen kunki aikakkauden sukupolvet katsovat olevansa tiedon, taidon ja sivistyksen huipulla aiempiin sukupolviin nähden.

Toisaalta mm. Geopsit ovat elävä esimerkki siitä miten erittäin älykkäitä hyvin kaukaiset kansat ja kultuurit ovat olleet. Vielä nykypäivänkään tieteellisellä ja teknisellä tieto-taidolla ei ole kyety ratkaisemaan Geopsien arvoitusta.

>> Minusta tuntuu, että jos (me) suomalaiset tajuaisivat metsäläisyytensä yhtäkkisenä oivalluksena, se saattaisi olla liian iso shokki kestää. Annetaan toistemme havaita puutteemme vähitellen...

Tuosta herää kysymys mikä, millä mittarilla, millä arvoilla ja millä verrokilla - verrokeilla mitattuna voidaan asettaa ikäänkuin joksikin malliksi ja mitaksi ihmisyydelle ja "edistykselle" ja ajan tasalla olemiselle? Laaja debaatti.

Kautta maapalon on vaikka miten paljon kasoja, kulttuureja ja ihmisryhmiä jotka saattavat elää "metsläisesti". Mikä on metsäläisyyden tai ei metsäläisyyden mittari
ja millä yleismaailmallisilla kriteereillä se voidaan määritellä?

Toisinaan maailman menoa katsellessa ja arvioidessa tulee väistämättä mieleen ettei se edistys aina välttämättä olekaan edistystä ihmisyyden oleellisimmilla mittareilla mitattuna. Teknologia ja ruuhka-alueiden riennot polkevat toisinaan ihmisyydelle olennaisia asioita jalkoihinsa. Hiljattain oli mm. kansainvälinen tutukimus jonka mukaan nykyisistä tehokkaista viestintävälineistä huolimatta ruuhkakeskuksissa asuvien yksinäisyys ja on vain lisääntynyt.

Ps. Hola, pitäisiköhän hankkia maapala jostakin Pentagonin pampakselta, rakentaa hagienda, hommata lauma hevosia ja kirmaista hevosella paikallisia "alkuasukaita" tapaamaan ;-)

Kylla me supisuomalaiset tiedamme ja olemme kiinnostuneitakin mokki kulttuurista ja teemme kysymyksia sen suhteen siita puhuttaessa,
tarkoitan etta kun suomalainen on asunut jossain eksoottisessa maassa, niin jos siita mainitsee, niin ei olla sitten yhtaan kiinnostuneita, vaikka jos sanoisi yleis sivistyksen puitteissa, kysymaan etta millaista siella sitten oli asua ?

Ei siis minkaanlaista kiinnostusta, kun luullaan etta Suomi on tama maailman napa. Se todella arsyttaa.