Periaate, moraali vaikkapa keskusteluissa

Tätä kirjoitusta voi ilolla tervehtiä. Kun sanottava perustuu moraalin sanelemaan järjenkäyttöön, on sillä ihmisyhteisöissä aina oma arvonsa.

Aloittaja ottaa esimerkiksi hyväntahtoisuuden. Se jos mikään on kuin rattaita voiteleva ominaisuus kaikessa kanssakäymisessä. Kulkiessamme kaupoissa ja ihmisten ilmoilla tekee se elämän miellyttäväksi, ja sillä on vieläpä tarttuva ominaisuus:)
Mikä onkaan mukavampaa kuin iloisesti moikkaava kassatyttö tai poika:) luonteva ja ennakkoluuloton naapurisopu, kaikki nuo kuuluvat normaalielämään.

Internetin tuomat mahdollisuudet oppimiseen ja kanssakäymiseenkin, on meille iäkkäimmillekin jo tullut tutuksi,

Tiedon valtameri on laaja, kuka sielläkin haluaa seilata:)

Te olette mukavia! Vielä pitää mennä monta suvea ennenkuin olen tätä ikäsarjaa. Mukavampia olette kuin 6-kymmenvuotta täyttäneet. 50-vuotiaatkin ovat järkeviä, mitä noita lueskelin, paljon he eivät ehdi työssä käynniltään kirjoittamaan. Miksi olen 6-kymppisiin kuuluva, noihin ikäryhmien vanhempiin "murrosikäisiin"? On se niin väärin.

Periaatteellisuutta pidetään yleensä hyveenä, kalskahtaa komealta sanoa olevansa periaatteen mies. Eettiset arvot, moraali, yhteisvastuu, hyväntahtoisuus ...nämä kaikki edistävät yhteistä hyvää.

Jäin miettimään periaatteen merkitystä. Usein kuulee sanottavan "periaatteessa kyllä, käytännössä ei" ja vielä useammin sen huomaa salattuna. Periaatteessa kehitysvammaisten itsenäistä asumista on tuettava, mutta käytännössä ei haluta heidän asuntolaansa omaan naapuriin.

Paljon puhutaan periaatteellisista asioista, joista ei haluta tinkiä. Omat saavutetut edut voivat olla niitä, joista kynsin hampain pidetään kiinni, vaikka huulet puhuvat vaikkapa säästöistä yhteisten palveluiden turvaamiseksi. Halveksivasti puhutaan periaatteista lipsumisesta, vaikka siitä olisi etua itsellekin. Jääräpäisyys katsotaan ikäänkuin hyveeksi, varsinkin miehillä. Sitäkö periaatteellisuus on ?

Politiikassa on tutuksi tullut käsite kynnyskysymys. Taitaa sitä esiintyä täällä palstallakin, asetetaan ehtoja, joilla kirjoittajat hyväksytään omaan pirtaan sopiviksi. Viisas tekee myönnytyksiä ja kompromisseja, ei tinkimättömyys joka asiassa kannata eikä ole hyväksi. Kompromisseista muodostuu oikeastaan koko yhteiselomme. Ei omien arvojen mukaisista periaatteista tarvitse silti luopua, vaikka antaa muutaman piirun periksi.

Nokikkain keskustelusta tämä poikkeaa ainakin siinä, että emme näe toisiamme, ilmeitä ja eleitä. Emme näe mielihyvän ilmeitä, kun tunnustusta ja myötätuntoa annetaan, tai apeaa ilmettä ilkeilyn sattuessa. Torilla saman myyntitiskin ääreen osuneille voi syntyä antoisa, ystävällinen keskustelu, vaikka ei tiedä toisen nimeä. Ynseät ihmiset kiertää kaukaa, herjaavia sakkeja kaihtaa kaikin tavoin. Täällä olemme vapaaehtoisesti ja pois pääsee napin painalluksella. Niin paljon mukavaa ja kiinnostavaa palstalla on, että mieli tekee aamulla tänne kurkistaa, ja nyt kannatti kurkistaa iltapäivälläkin.

Täyttä paskaa koko avaus, ei minkään laista asiantuntenmusta. Esiinnytän vaan kaikkitietävänä.

Etäs vastaus moraaliko järkeä ohjaisi oho ! Sopii kysyä kumpi oli ensin muna vaiko kana.

Moraaliton järjenkäyttö on eräs sen vaarallisimmista muodoista, siitä on esimerkkejä maailmalla vaikka kuinka!

Ajattele, ennenkuin arvostelet, jos on kykyä siihen!

Tällaista tekstiä on mielenkiintoista lukea, arvokasta mietettä ja toimintatapoja aikuisen ikään ehtineeltä.

Aloittajalta olen lukenut monia aloituksia ja vastauksia joissa on sanomaa ja asian esille tuominen on hyvin ymmärrettävästi esitetty, kuten tämäkin.

Onhan niitä periaatteita kai jokaisella josta ei halua tinkiä, mutta kun muutokset ovat jokapäiväisiä on periaatteista tingittävä joskus jopa luovuttava ja hyväksyttävä uudet toimintatavat.

Kyllä ne periaatteet joskus ovat ainakin viimeksi käytyjen ammattijärjestöjen neuvotteluissa tiukalla, valmista tuli kuitenkin ja hymyssä suin kaikki olivat tyytyväisiä tuloksiinsa.

Meidän ikäisillä kai periaatteet ovat hiukan löystyneet, tokkopa ainakaan minulla niitä paljon on ollut, paitsi työelämän piirissä piti olla jämpti tai ilmoittaa ajoissa tulevista muutoksista, muuten ei kunniankukko laulanut.

Hyväntahtoisuus?

Narsismi ei kuulu tuohon yllä mainittuun, narsismi psykoottinen häiriö on salaperäinen voimakas ilmeneminen aika ajoin, ihan rikollisuuteen saakka.

Narsisti valitsee tai osaa löytää uhrinsa jota sitten kiusaa henkisesti ja lopuksi myös fyysisesti.

Hyväntaitoisella on sympatiaa ja auttamisen halua kaikissa muodoissa, esimiehenä hyvä organisoija ja vastuullinen, myös aviopuolisona mallikelpoinen,
ja lopuksi minun mielipiteeni tuosta ihmisestä "kodinonni".

Asia on laaja ja tosi mielenkiintoinen, kiitos ynnämuu!

Nykymaailmassa tuntuu olevan paljon vallalla
semmoista, että ihmisten mieltä ja tunteita jotenkin ajetaan kaaokseen.
paljon asioita jotka herättää pelkoa, kauhua ja vihaakin -- jännitystä ja kylmän sodan ilmapiiriä, mikä nakertaa ihmistä sisältä ja aiheuttaa ihan pahaa oloa
ja ihan uupumista ja sairastuvuuttakin.

Syksyn Kodin Kuvalehdessä oli mielestäni hyvä juttu Amygdalasta. Se on aivoissa oleva elin, ihmisen pelkokeskus. Aina kun mielessä herää pelkoja, paniikkia ja epäluottamusta toisiin, voi sanoa hiljaa aivoilleen: Väärä hälytys (vaikka 10x pv:ssä) ja niin saa nuo negatiiviset tunteet käsittelyyn ja hallintaan mielessään.

Se on joku paradoksaalinen juttu, joka katkaisee negatiivisten ajatusten kehät,
"noitaympyrät", antaa tilaa luovuudelle ja ilolle ajatuksissa.
Periaatteet ja moraali, ihan hyviä juttuja ihmisillä, ihan kiva lukea ja oppia uutta. Vanhemmissa ihmisissä on sitä jotakin, mitä voisi sanoa elämänkatsomus- ja kokemustiedoksi.

Nyt kehun aivan äänen...minua on täällä joku kirjoittajan maininnut että olen "hyvä jätkä", kyllä se lämmitti, sehän on tittelien puuttuessa parasta!

Kiitän vieläkin tuosta sanallisesta mitalista! Kiitos jos mainitsija sattuu lukemaan.

Viisaita kirjoitat ynnämuu! Sinun käsityksiisi ja kokemuksiisi on ainakin minun helppo yhtyä.
Olet ollut palstalla kauan kuten minäkin, syventynyt ja miettinyt asioita ja tuloksia on näköjään tullut. Päätelmäsi ovat yksilöllisiä mutta yleiskäyttökelpoisia. Oikein useaan kertaan luin tekstiäsi.

Yritän jotain itsekin: Kun palstalla usein kiistelllään asioista, ollaan eri mieltä ym.

Muita on helppo arvostella ja moittia. Itsestään on lähdettävä sillä vain se kritiikki vaikuttaa.

Ei ihminen ole luontaisesti hyvän tahtoinen,
ihminen onkuin eläin minäkeskeinen, mutta koulutus ja oppineisuus tekee ihmisistä sivistyneitä, ihminen oppii ymmärtämään toistenki huolet ja selviytymisen tarpeet,
turha teeskentely on tyhmää, asiallinen käytös monipuolinen ajattelu asioista monelta ja kaikkien kannalta on fikua ja sivistynyttä,

Olen havannoinu näinä politisina vaikeina aikoina että Jutta Urpilainen on harvinaisen fiksu ja kestävä politikko, sitä onko hänen tekemät päätökset lopulta älykkäitä se jää nähtäväksi.

Ei tässä iässä tarvitse toisia opettaa sen verran pitäisi olla ihmisellä aivoja.

Mitä tulee kansaan ja sen määrään, köyhissä maissa on paljon hyvin rikkaita.

On turhaa yrittää olla nobelin saanut ainakin mitä tulee Suomeen.

mukavahan näitä tavallista fiksumpien itesensä ylentäviä kijoittajien juttuja on lukea, tyhmäki oppii jotain jos ei muuta niin ainaki osaa arvostella ngatiiviseen sävyyn

Jokaisen jutut puhuu puolestaan eikä tuossa nyt ITSEÄÄN kehu kuin yksi.

Hengissä pysyminen ja suvunjakaminen ovat ihmisen perusviettejä. Siinä ei periaatteita paljon tarvita, kun olosuhteet menevät niin alas, että vain nuo vietit ovat käytössä.
Olosuhteiden parantuessa alkaa myös periaatteille olla käyttöä ja nehän tietysti ovat aikalailla henkilökohtaisia ja sivistyksestä ja jopa uskonnostakin kiinni.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että periaatteet ovat hyviä olemassa, kunhan periaatteet ovat hyviä ja mukailevat minun periaatteitani.

Kyllä jokainen, joka osallistuu yhteiskunnan jossain portaikoissa päätöksentekoon, joutuu antamaan periksi omista mielipiteistä jopa periaatteista.
Samahan on omassa perheessäkin, ei sielläkään pitkälle potki jos aina minä määrää.
Ei minusta tarvitse olla korkeasti koulutettu ollakseen sivistynyt, nykyään jos itse tahtoo, oppii asioita käsittelemään ja voi tuoda julki omat käsityksensä. Tiedän, että yksin ei mitään saa aikaan, mutta mukana päätöksenteossa voi olla vaikkei se oma ajatus tulisikaan päätökseksi. Kyllähän niitä vastenmielisiä päätöksiä useimmiten tulee, mutta joskus se omakin mielipide huomioidaan, se antaa intoa olla mukana.
Eihän tämä minua enään koske, mutta pätee se varmaan yleisesti vieläkin.

Ynnämuun aloitus on hyvä ja tarpeellinen, kyllä ihmisten pitää kunnioittaa toista ihmistä, kun asioista puhutaan tai keskustellaan.

Eli näin Late

Pitääkö minun vastata tähän aloitukseen? Hä! palstahygienia näköjään ei toimi. Taas on sellainen aloitus tehty mihin ei osaa sanoa muuta kuin,kuin. Eikö se rriitä kun olen kirjoittanut jo tänään pariinnkin ketjuun, minusta nähen ainakin pitäisi riittää. Jotakin kuitenkin yritän tuon moittimisen puoleen sanoa, että vähempikin toistaan kilvalla ja rumasti moittiminen joskus riittäisi.

Ei tiedä kirjoitukseni on pois jossa toivon Teille "veteraaneille" hyvää ja iloa.
Täällä ei siis saa olla iloinen? Täytyy ihmetellä, onko islamin huntu jo silmillä?

Moraalista tässäkin ketjussa.