Tyttäreni ilmoitti muutama viikko sitten seurustelevansa tytön kanssa.Se oli minulle yllätys ja hämmentävää.Hän oli aikaisemmin seurustellut poikien kanssa.Sanoin rakastavai häntä yhtä paljon kuin ennenkin ja tärkeint on, että hän on onnellinen.
Mutta kaipaisin vertaistukea äideiltä, joita vastaan on tulut sama asia.Löytyiskö ketään?
Mutta kaipaisin vertaistukea äideiltä, joita vastaan on tulut sama asia.Löytyiskö ketään?
Vastaukset 27
Vanhimmat
vertaistukea mihin? Että sinulla on tytär, joka seurustelee? Oisko jossain en-onnistunut-kasvattamaan-peräkammarin-tyttöä-tukiryhmä :D
Millä vuosikymmenellä olet syntynyt? Saattaisi löytyä parempaa tukea esim. 40 luvulla syntyneiden keskuudesta,,,
Miksi tästä ei voisi löytyä myös 40- tai 50-luvulla syntyneitä sitten?
no yleensä luulisi että täällä keskustelee lesbot keskenään, ei heteroäidit jotka kokee yllätyksenä kun tytär ei noudata äidin tahtoa.
Yleensä lehmätkin lentäisi jos niillä olisi siivet ja missä ihmeen kohdassa aloittaja mainitsi tai edes antoi ymmärtää äidin tahdosta!!!
Väärin ymmärrys?
No voi hyvänen aika, elämä on nyt pilalla mielestäsi, koko tulevaisuus mennyttä ja kauhea häpeä, mitähän sukulaisetkin sanoo.... ehkä sun pitää tsekata ja päivittää omat asenteesi vastaamaan tätä päivää ja faktoja, että tyttärelläsi on oma elämänsä. Miten saatkin sen kuulostamaan siltä, että mielummin olisit valinnut jonkun vakavan sairauden tai vielä pahempaa, kuin tyttäresi lesbouden.
Siis mikä teitä kaikkia vaivaa? Ihan asiallisesti tämä äiti etsi vähän vertaistukea. Kyllä tuollainen asia voi mietityttää, ei kaikki ota sitä ihan "piece of cake". Ei se tarkoita että hän ajattelisi asian olevan negatiivinen. Voihan se nyt olla shokki, jos lapsi on aiemmin ollut poikien kanssa ja kun on olettanut että menee miehen kanssa naimisiin.
Toivottavasti löytyy äitejä vastaamaan, itse olen reilu kakskymppinen sinkku.
No onpa kauheaa, kun joku hakee tukea. Minä, jos joskus uskaltaisin tunnustaa äitilleni...haluaisin, että hän ottaisi asian noin.
Ihan kuin ihminen ei saisi reagoida asiaan, joka ei tunnu normaalilta (syystä tai toisesta) niin kuin reagoi. On se suru. Jos kertosin sukulaisilleni, kokisivat he sen varmaan surullisena, kun tyttö jonka oletettiin menevän joskus naimisiin ja perustavan perheen, tekeekin jotain muuta. Seurustelee naisen kanssa. So what.
Mutta ei siihen maailmaan tuosta vain mennä. EI ole helppo sopeutua muutoksiin.
Minulla on sentään ollu aikaa ja vertaistukea muuttaa todellisen minäni siihen maailmaan sopeutuvaksi mikä se on, eli lesbona elämään. Jos joku olisi heti sanonut, "sähän oot lesbo, deal with it" en varmana olisi heti osannut muuttaa koko elämänkatsomustani tämän mukaiseksi ilamn tietynlaista surutyötä, siitä etten olekaan sitä mitä luulin...no hei, samaa surutyötä käy läheiset, koska välittää "hän ei ollutkaan sitä mitä luulin"...
Yksi löytyi. Olen paininut saman ongelman kanssa itse ja olen seuraillut tätä palstaa jotta ymmärtäisin edes hitusen siitä mitä tämä_lesbo_elämä nyt sitten on ja mitä on odotettavissa. Asia on tuntunut aivan vieraalle ja kaukaiselle asialle aina ja nyt se on minun perheessäni todellisuutta. En todella tiedä mitä ajatella. Mieheni on täysin lukossa, hän ei halua nähdä tytärtään ollenkaan ja tytär on tästä ymmärrettävästi loukkaantunut mutta niin ylpeä että on valmis hylkäämään isänsä tämän johdosta.
No, olen itse kahden tulen välissä koska äitinä tiedän että rakastan tytärtäni yli kaiken ja tämä oli vaan niin odottamatonta.. tiedän että olen tehnyt aivan kaikki mitä pitää tehdä että vauvana hän on voinut hyvin ja tarpeet on tyydytetty...no, muutaman kerran on mennyt hermo kun hän vaion huusi tuntitolkulla ja olin kaikkeni tehnyt...jätin hänet huutamaan ja poistuin hoitamaan kukkapenkkejä puutarhaan. olin pois tunnin, jonka aikana hän oli jossakin vaiheessa nukahtanut, mutta en ole koskaan antanut itselleni anteeksi tuota ja nyt sitten tämä!!!!!!!! Ainakaan nälkää ja vaippaa hän ei silloin huutanut, siitä olen varma!
No, olen ajatellut että tarvitsen nyt joatkin ammattiauttajaa tähän , sillä yksin en kestä tätä enää. Kirjallisuuttakin olen lukenut, mutta en vain tunnu saavani sieltä apua!
Minkä ikäinen tyttäresi on?
Ihan totta, jos hän onkin jäänyt vaille jotakin emotionaalista hoivaa ja itku onkin ollut sen kaipuuta?? enkä ole turhautumiseltani pystynyt tuntemaan tuota tarvetta??
ja nyt hän hakee tuolle tarpeelleen vastinetta jostakin tytöstä... Kuinka kauan se kestää... siis tuo rakkaus?? Vai voiko se olla sellaista että siinä kestetään myötä ja vastamäet??
Mitä tyttäreni hakee tuosta tytöstä?Hän on vähän vanhempikin jo, ei liene aivan kokematonkaan,,,, Fiksu hän on...ainakin triviaali on hallussa kun vähän testailin hänen tietämyksiään...
näitä ajatuksia tulee ihan solkenaan mieleen ja ap haluaisin todella vaihtaa kuulumisia, että jos haluat niin laita ihmeessä sähköpostia......
Älä nyt äitialoittaja ainakaan tältä lähde vertaistukea hakemaan!
Tai siis lähde vaan jos ajattelet yhtä hulluja kun tuo!Siinähän pähkäilette syitä tyttärienne lesbouteen vaikka sieltä lapsuudestaa ja voitte vaikka syyttää kimpassa toisianne!
Matot vinossa tai provo?
Miten niin??? Ei ole provo ollenkaan :((((( Mitä hullua tässä on??? Pelkkää huolta Tyttö on päättänyt asua tämän ystävänsa asunnossa ja minä saan painia tän asian kanssa yksin. Mieheni yrittää opetella uutta asiaa ja eritymistä lapsestaan. Ovat olleet aina hyvin läheisiä, j anyt tämä.... miten kaikki lapsenlapset...?? Ei koskaan heitä :(, tuntuu aika kauhealta.
Mä todella toivon että joku auttaisi, millaista lesbojen tulevaisuus on? No, mutta olen kuitenklin tässä ajatellut asiaa, et tämä ei ole lopullista....Tärkeintä on tyttäreni hyvinvointi...minulle on sama mikä hän on, mutta haluan että hänellä on onnllinen elämä odottamassa...ja et tä oli vain tämä hetki..
Rauhotu!
Sulla on sen asian kanssa painimista vain ja ainoastaan siksi, että olet kehittänyt siitä niin kauheen ongelman. Tyttäresi on todennäköisesti onnellinen kerta ovat yhteenkin muuttaneet. Niistä lapsenlapsista, niitä saattaa hyvinkin tulla, mutta jos suhtautumisesi tyttäresi elämäntapaan pysyy tuollaisena, niin voi olla että jäät niiden lasten elämästä ulkopuolelle. En mä ainakaan veisi sitten tulevia lapsiani hoidettavaksi mummolle joka ei edes hyväksyisi lapsen vanhempien parisuhdetta.
Heteron Elämä: aletaan seurustella, muutetaan yhteen, mennään ehkä naimisiin, hankitaan lapsia.
Lesbon Elämä: aletaan seurustella, muutetaan yhteen, mennään ehkä naimisiin, hankitaan lapsia.
Tuossa ei mun mielestä ole kauheasti eroja? Toki yksilötasolla (sekä heteroissa että lesboissa) jotkut ei halua lapsia, ja sitä pitkäaikaista kumppaniakaan ei aina löydy. Tyttärelläsi on kumppani, voit olla siitä onnellinen. Lapsia tulee tai ei, se on heidän päätöksensä että hankkivatko. Niistä hankintatavoista, lainsäädäntö sallii hedelmöityshoidot lesbopareille ja itsellisille naisille, ja klinikan kautta mäkin aion joskus sen oman käärön hankkia. Lapsen alulle saaminen on tietysti kalliimpaa ja vaivalloisempaa kuin heteroilla, mutta ei sun sen takia pidä huolissasi olla.
Mä ainakin olen onnellinen lesbona, ja oon onnellinen myös siitä että vanhempani hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. :)
No varmastikaan tyttäresi lesbous ei mitenkään johdu tuosta vauva-ajan tapauksesta.
Älä suotta käytä hirveästi energiaa sen miettimiseen, mitä se nyt sitten on se lesboelämä. Se on sitä sun tyttäresi elämää, juuri sen näköisenä kuin hän sitä haluaa elää. Tältä palstalta ei kovin kummoista kuvaa ns. lesboelämästä saa.
Jos asia vaivaa noin paljon, se ammattiauttajan pakeilla käynti voi tosiaan olla hyödyllistä ja auttaa selvittämään ajatuksia. Ehkä myös Setalta, jos esim. paikallinen sellainen on, voi pyytää materiaalia ja neuvoja.
Ihanko totta, olet PAININUT SAMAN ONGELMAN kanssa!!!
Onko tosiaan noin suuri ongelma että oma lapsi löytää identiteettinsä ja aloittelee oman oikean elämänsä sellaisena kuin hän sisimmässään on.... mitä ihmeen tukea te äidit siihen tarvitsette, olkaa iloisia siitä että että oma luutunut maailmankuvanne tärisee hajalle, maailmassa on muitakin kuin te tusinaihmiset!
Jos mun lesbouteni johtuisikin jostakin äitini antamasta hoivasta, niin toivoisin, ettei hän tekisi mitään toisin.
Mutta ei se siitä vanhemmuudesta johdu.
Ei tollasta ole edes tarpeen miettiä. Jos voit nähdä, ettei lesbous ole mikään negatiivinen asia, niin ei silloin ole mitään syyllistäkään, jota etsiä. Asia nyt on vaan näin ja lesbous on yksi osa ihmistä. Me kaikki ollaan myös paljon muuta kuin vain jotain lesboja. Minä ainakin olen paitsi lesbo, myös isosisko, ystävä, tytär, työkaveri, opiskelija, vasemmistolainen, tyttöystävä ym ym. Ja elämä on ihan "normaalia" ja mukavaa.
En osaisi kuvitellakaan elämääni heterona, se ei tunnu oikealta tai luonnolliselta minulle. Ja olen aivan tavallinen, fiksu ja heteronnäköinen tyttö. Et ikinä osaisi pitää minua mitenkään "erilaisena", jos minut tapaisit. Ei lesboudessa ole mitään kummallista.
Rauhoitu tosiaan, et ole menettänyt mitään tai korkeintaan joitakin vääriä mielikuvia tyttärestäsi. Nyt sulla on mahdollisuus rehellisempään ja avoimempaan suhteeseen tyttäresi kanssa.
Suosittelen etsimään lisätietoa ja vaikkapa ottamaan yhteyttä johonkin Setan henkilökuntaan. He osaavat kyllä neuvoa sinua mahdollisissa kysymyksissäsi.
Joku laittoi tällä palstalla myös linkin Ulos Kaapista -kirjaan. Se voisi oikeasti olla ihan fiksua luettavaa vanhemman näkökulmasta. Itse annoin kyseisen teoksen vanhemmilleni luettavaksi, kun tulin kaapista. Uskon että siitä oli heille apua.
Minunkin äitini oli asiasta ensin hieman järkyttynyt, mutta nyt suhtautuu tyttöystävääni jo luontevasti. Muiden kokemusten lukeminen kirjasta oli hänelle selvästi eheyttävää ja asiat saivat oikeat mittasuhteet.
Hyvää jatkoa teille!
Hei "tytön kanssa seurustelevan äiti"!
Avaisitko meille lesboille ja tytöistä tykkääville(bitytöille jotka myös tätä palstaa lukevat), että miksi kaipaat vertaistukea muiden lesbojen/bityttöjen äideiltä?
Okei, olet yllättynyt ja hämmentynyt.Mutta ei se nyt kuullosta kovin vakavalta.Voisit olla hyvinkin samoissa tuntemuksissa jos tyttäresi ilmoittaisi seurustelevansa huomattavasti vanhemman miehen kanssa ja sellaisen tyypin kanssa josta et ikimailmassa olisi kuvitellut tyttäresi pitävän.
Vähän ilkeesti sanottuna, vaikken niin haluaisikaan sanoa, tyttäresi löytää täältä yllinkyllin vertaistukea toisilta sinunlaisten äitien tyttäriltä!
Minunkin äiti oli yllättynyt ja hämmentynyt(on vieläkin ja kaapista tulostani on reilu vuosi).Hän vakuutti että kohtelee samanlaisen tyttärenä kuin ennenkin, rakastaa ja haluaa mun olevan onnellinen.
Kuitenkin välimme eivät ole enää entiset.Nyt kun olen löytänyt tyttöystävän, välimme ovat entisestään viilentyneet, tai näin koen.
Ehdottaisin että keskustelisit tyttäresi ja kertoisit että olet hämmentynyt, tai ne fiilikset mitä tunnet?Haluaisin myös kuulla ne, jos tahdot meille kertoa.
Toivottavasti et ainakaan vaikene ja yritä olla esittää mitään.Tyttäresi kyllä sen huomaa ja voin kertoaa että se ei tunnu hyvältä!
Täällä jaksetaan antaa tukea kaapista tulemisesta, mutta kun pitäis ymmärtää jotakuta jolle lähipiirin homous onkin shokki, tulee täystyrmäys. Hiukan suvaitsevaisuutta peliin, ei homous ole kaikille itsestään selvää.
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=197_1_1
Varmaa tarvitte vähän aikaa erillään, saatte te sulatella asiaa ja tyttärenne saa aikaa kanssa laskea puolustuksena alas ja kohdata teidät tyttärenä eikä lesbona.
En tiedä onko tällainen palsta mikää paras ikkuna lesboihin tai homoseksuaaleihin, enempi tääl pörrää ei nii vakavasti otettavia ties mitä.
Koittakaa ny antaa tyttärenne elää elämäänsä, ei kukaan vanhempi omista lapsiaan eikä se mistään lapsuuden kokemuksista synny. Etsi tietoa ja lue, netti on täynnä asiaa homoseksuaalisuudesta.
Ei se ole mörkö eikä kuolemaksi. sun tytär vaa tykkää tytöistä. Siinäpä se, kaikessa kauheudessaa. Koittakaa selvitä.
Äidit ja isit on niin homomyönteisiä kun se on nyt vaan tän vuosituhannen juttu olla sitä.
Mut annas olla kun oma lapses on homoseksuaali.Sit muuttu ääni kellossa!
Se on ainakin varmaa, että ajan kanssa asia tulee sinulle luonnollisemmaksi. Anna itsellesi aikaa. Nyt kun olet oikeasti tekemisissä jutun kanssa, arastelu sitä kohtaan häviää pikku hiljaa. Yhteiskunnassakin on menossa vaihe, että homous on enemmän esillä ja ihmiset alkavat olemaan enemmän ja enemmän suvaitsevaisempia.
Älä ajattele tyttäres seurustelujuttuja ja seksuaalisuutta, ne ei kuulu sulle!
Mut ota silti se suurena luottamuksen ja rakkaudenosoituksena sua kohtaan, että sun tyttäres ylipäätään uskalsi kertoa sulle!!!
Se on kuule mahtava juttu!Eiks susta tuntu yhtään hyvältä että tyttäres kerto sulle aikas henk.kohtasen jutun?
Anna sun tyttäres elää omaa elämäänsä, kun nyt ei kuitenkaan oo kyse että se seukkais minkään sarjamurhaajan kanssa!Seurustelusuhteissa ja rakkaudessa ylipäätään tulee ryppyjä, niin lesboillakin.
Tue sitä kuuntelemalla jos se sulle haluu avautuu.Muuten keskity elää omaa elämääs, kai sullakin sellainen on.
Emmä ymmärrä mikä ongelma sulla nyt oikein on!Sä rakastat tytärtäs ja haluut sen olevan onnellinen.No eiköhän se nyt sit oo!!!
Sitäpaitsi jos tyttäres on bi, niin sen seuraava seukkaamiskumppani saattaa taas olla sitten poika.Sitten sä äiskä oot taas hämmentynyt;)
(Sun tyttäres on vissiin aika nuori, asuuko kotona vielä?)
Ónneksi mullaon oma ihana äiti, joka rakastaa minua yli kaiken ja on aina onnellinen minun puolesta!
Mulla ei vaan mahu päähän,. mistä näitä idiootteja tulee..
"...jätin sen vauvana joskus itkemään huoneeseen"
- siitähän se lesbous johtuikin joo!!! Herra jestas sentään????
"Minkälaista tämä LESBOJEN elämä oikein on?"
No kertokaa nyt LESBOT, minkälaista se LESBOelämä on???
Ei jumankauta oikeesti!!! Mille asteelle nämä äidit ovat jääneet??
No kyllä mä ainakin ymmärrän äitiäni ja iskääni, että se oli niille hämmennyksen paikka kun tytär kertoikin olevansa lesbo seurusteltuaan ennen vain poikien kanssa.
Kun ymmärsin tykkääväni vain omasta sukupuolestani, se oli mulle kasvunpaikka.Niin tottahantoki se oli myös mun vanhemmille kun ne asiasta multa kuuli.Ymmärsin sen ja annoin niille aikaa, enkä odottanut niiltä heti ehdotonta hyväksyntää ja ymmärrystä.
Aikansa se otti ennenkuin keskusteluyhteys saatiin ja sitten oltiin ihan hyvissä ja läheisissä väleissä.
Nyt kun olen löytänyt kumppanin itselleni, niillä on taas sulateltavaa.Enkä edes oleta vanhempieni osaavan suhtautua heti luontevasti meidän seuraan ja osaavan puhua "meistä" ja "meidän" kodista, "meistä" parina ylipäätään.Siltikin käydään naiseni kanssa mun vanhemmilla ja uskotaan että kun ne tottuu että me ollaan pari ja liikutaan yhdessä, nekin alkaa rentoutumaan meidän kanssa ja unohtaa tavallaan että ollaan nimenomaan NAISpari.
Eli vähän kärsivällisyyttä ja ymmärrystä sinne vanhempienkin suuntaan!
On hämmentävää, kun se on jotain ihan täysin vierasta ja tiedot lesboista on Iltalehden ja tositeeveen varassa. Tällaisia äitejä helpottaa onneksi vähitellen, kun käy ilmi, ettei se LESBOelämä olekaan mitään kovin eksoottista tai järkyttävää. Siksi tällaisia äitejä kannattaakin vähän tukea ja valistaa, niin tunnelmat on hyvin erilaiset muutaman vuoden päästä.
Oma äitini uhkasi heittää pihalle, kun tulin kaapista. Nyt se hyssyttelee tuolla mun ja LESBOpuolisoni yhteistä lasta. Jonkun verran vettä on tietysti siinä välissä virrannut Vantaassa.