Tämä ei nyt varmaan kuulu ihan tänne foorumille, mutta en löytänyt muutakaan sopivampaa..
En nyt tiedä, kiinnostaako tämä ketään (toivottavasti edes jotain) Mutta uni tuntui minulle todella tärkeältä, joten kaikki tulkinta apu olisi tervetullutta..
Uni alkoi sillä, että seisoin jossain ulkona edessäni oli betoniset portaat, jotka johtivat alas, pimeään maan alle. Minulla oli sylissä turhanpäiväisiä tavaroita (kyniä, pompuloita) Joita putoili maahan, ja se oli jotenkin huono juttu. Lähdin sinne alas, ja minulle annettiin oppaaksi joku ihminen, jota en tuntenut. Maan alla oli jonkinsortin kellari, josta pääsi portaita ylös, valtavaan kartanoon. Kartano oli täynnä portaikkoja, käytäviä, ovia ja saleja. Oppaani sanoi, että minun täytyisi tarkasti seurata, tai tapahtuisi jotain pahaa. Menimme kokoajan tiettyjä portaita ylöspäin kartanon sisällä. Kadotin kaikki tavarat, ja lakkasin myös luottamasta oppaaseeni. Se oli jotenkin häijynoloinen henkilö. Karkasin oppaalta, ja lähdin itsekseni harhailemaan kartanossa. Huono idea, eksyin heti. Loputtomiin käytäviä.
Tulin aulaan, joka oli hämärä, lähes pimeä. Yhdet portaat menivät ylös, toiset alas, pilkkopimeään. Vasemmalla oli ovi. Portaista juoksi äkkiä itkevä nainen, joka oli pukeutunut, kuin joku 1800-luvun kamarineito.
Nainen oli kuin mustavalkoelokuvasta. Ei värejä! Näytti jotenkin oudolta, kun muualla kaikkialla oli värit. Pelästyin naista ja menin ovesta vasemmalle. Siellä oli valoisa sali, ja valkoinen pitkä pöytä. Pöydän ääressä istui kymmenen identtistä mieshenkilöä. Yksi seisoi pöydän vieressä viinilasi kädessään. Kukaan niistä ei sanonut mitään, katsoivat vain minua hymyillen. Kaikki olivat kasvoiltaan täysin toistensa kopioita, mutta kaikilla oli eri vaatteet. Kapteenien, sotapäälliköiden, sotilaiden ja virkamiesten virka-asuja. Kaikki ajalta, ennen 1900-lukua. Ihan outoa.
Juoksin pois siitä salista, tulin leveään käytävään, jonka kaikki seinät oli peitetty epäsymmetrisillä peilin sirpaleilla. Näin niistä itseni, mutta joistakin en nähnyt mitään. Joistain näkyi läpi, seinä. Käytävän päässä oli sali, jossa oli suuri takka. Takan yläpuolella oli iso peili, josta myöskin näin itseni. Äkkiä halusin vaihtaa kaikki vaatteeni, ja puin jostain laatikosta päälleni kummallisia rääsyjä ja riepuja ja sotkin hiukseni. Näytin melkein joltain ihme merirosvolta. Menin taas jotain portaikkoa alas. Alhaalla oli huone, missä ei ollut ikkunoita Kahdella vastakkaisella seinällä oli verhoja. Muutuin äkkiä pieneksi tytöksi, joka oli puettu kuin prinsessa. Verhojen takaa tuli miehiä (1800-luvun sotilaspuvuissa) ja pyysin heitä mukaani, koska pitäisi pelastaa joku jostain. Osa miehistä lähti, osa jäi. Saimme jostain käytävien seinien kuvista symbolien avulla selville, mitä kartanossa oli joskus tapahtunut, mitä tulisi tapahtumaan, ja mitä meidän pitäisi tehdä. Outoa!
Menimme kartanon käytäviä pitkin eteenpäin, ja tulimme hieman nykyaikaisempaan saliin, jonne oltiin järjestämässä jotain tanssiesitystä "Moulin Rougen" tyyliin. Patistin miehet katolle, olemaan valmiina, kun tarvitsisi pelastaa joku. Show alkoi, ja huomasin itse olevani yksi esiintyjistä. Shown loppupuolella hyppäsin äkisti jonkun ystävällisen näköisen miehen syliin, ja pyysin häntä viemään minut huomaamattomasti pois show-salista. Menimme vaatevarastoon piiloon, halasin sitä henkilöä ja itkin, ja kiitin häntä siitä, että hän oli pelastanut minut.
Samalla minulle välähti, että olin itse ilmeisesti järjestänyt oman pelastamiseni, ja mietin, että mitä ihmeen järkeä siinä oli.. joka tapauksessa "loppu hyvin, kaikki hyvin"...
-OSAISIKO KUKAAN YHTÄÄN TULKITA..? Kartanon huoneet, erityisesti peilikäytävä kuvaa varmaankin minua itseäni jollain tavalla, mutta en osaa selittää...
En nyt tiedä, kiinnostaako tämä ketään (toivottavasti edes jotain) Mutta uni tuntui minulle todella tärkeältä, joten kaikki tulkinta apu olisi tervetullutta..
Uni alkoi sillä, että seisoin jossain ulkona edessäni oli betoniset portaat, jotka johtivat alas, pimeään maan alle. Minulla oli sylissä turhanpäiväisiä tavaroita (kyniä, pompuloita) Joita putoili maahan, ja se oli jotenkin huono juttu. Lähdin sinne alas, ja minulle annettiin oppaaksi joku ihminen, jota en tuntenut. Maan alla oli jonkinsortin kellari, josta pääsi portaita ylös, valtavaan kartanoon. Kartano oli täynnä portaikkoja, käytäviä, ovia ja saleja. Oppaani sanoi, että minun täytyisi tarkasti seurata, tai tapahtuisi jotain pahaa. Menimme kokoajan tiettyjä portaita ylöspäin kartanon sisällä. Kadotin kaikki tavarat, ja lakkasin myös luottamasta oppaaseeni. Se oli jotenkin häijynoloinen henkilö. Karkasin oppaalta, ja lähdin itsekseni harhailemaan kartanossa. Huono idea, eksyin heti. Loputtomiin käytäviä.
Tulin aulaan, joka oli hämärä, lähes pimeä. Yhdet portaat menivät ylös, toiset alas, pilkkopimeään. Vasemmalla oli ovi. Portaista juoksi äkkiä itkevä nainen, joka oli pukeutunut, kuin joku 1800-luvun kamarineito.
Nainen oli kuin mustavalkoelokuvasta. Ei värejä! Näytti jotenkin oudolta, kun muualla kaikkialla oli värit. Pelästyin naista ja menin ovesta vasemmalle. Siellä oli valoisa sali, ja valkoinen pitkä pöytä. Pöydän ääressä istui kymmenen identtistä mieshenkilöä. Yksi seisoi pöydän vieressä viinilasi kädessään. Kukaan niistä ei sanonut mitään, katsoivat vain minua hymyillen. Kaikki olivat kasvoiltaan täysin toistensa kopioita, mutta kaikilla oli eri vaatteet. Kapteenien, sotapäälliköiden, sotilaiden ja virkamiesten virka-asuja. Kaikki ajalta, ennen 1900-lukua. Ihan outoa.
Juoksin pois siitä salista, tulin leveään käytävään, jonka kaikki seinät oli peitetty epäsymmetrisillä peilin sirpaleilla. Näin niistä itseni, mutta joistakin en nähnyt mitään. Joistain näkyi läpi, seinä. Käytävän päässä oli sali, jossa oli suuri takka. Takan yläpuolella oli iso peili, josta myöskin näin itseni. Äkkiä halusin vaihtaa kaikki vaatteeni, ja puin jostain laatikosta päälleni kummallisia rääsyjä ja riepuja ja sotkin hiukseni. Näytin melkein joltain ihme merirosvolta. Menin taas jotain portaikkoa alas. Alhaalla oli huone, missä ei ollut ikkunoita Kahdella vastakkaisella seinällä oli verhoja. Muutuin äkkiä pieneksi tytöksi, joka oli puettu kuin prinsessa. Verhojen takaa tuli miehiä (1800-luvun sotilaspuvuissa) ja pyysin heitä mukaani, koska pitäisi pelastaa joku jostain. Osa miehistä lähti, osa jäi. Saimme jostain käytävien seinien kuvista symbolien avulla selville, mitä kartanossa oli joskus tapahtunut, mitä tulisi tapahtumaan, ja mitä meidän pitäisi tehdä. Outoa!
Menimme kartanon käytäviä pitkin eteenpäin, ja tulimme hieman nykyaikaisempaan saliin, jonne oltiin järjestämässä jotain tanssiesitystä "Moulin Rougen" tyyliin. Patistin miehet katolle, olemaan valmiina, kun tarvitsisi pelastaa joku. Show alkoi, ja huomasin itse olevani yksi esiintyjistä. Shown loppupuolella hyppäsin äkisti jonkun ystävällisen näköisen miehen syliin, ja pyysin häntä viemään minut huomaamattomasti pois show-salista. Menimme vaatevarastoon piiloon, halasin sitä henkilöä ja itkin, ja kiitin häntä siitä, että hän oli pelastanut minut.
Samalla minulle välähti, että olin itse ilmeisesti järjestänyt oman pelastamiseni, ja mietin, että mitä ihmeen järkeä siinä oli.. joka tapauksessa "loppu hyvin, kaikki hyvin"...
-OSAISIKO KUKAAN YHTÄÄN TULKITA..? Kartanon huoneet, erityisesti peilikäytävä kuvaa varmaankin minua itseäni jollain tavalla, mutta en osaa selittää...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä osaan, etsinnässäsi(henkinen) olet seurannut oppeja, jotka ovat vieneet sinut pois "totuudesta", syvin minäsi on käsittänyt tämän ja noustessasi taas tiedon (itse tuntemuksen portaita), olet ymmärtänyt hylätä haitallisen opetuksen. Naisellinen osasi sinussa on näyttäytynyt sinulle sinulta käsittämättömällä tavalla, joten olet luonnollisesti hämmentynyt(pelästyit). Minuutesi löytyminen(syvin minäsi) on tietojesi sekamelskan myötä sirpaleinen ja monista mahdollisuuksita huolimatta vielä kadoksissa, ehkä ohjauksen tarve ja haku turvalliseen ympäristöön, perinteisiin malleihin on hyväksynnän saanut suuntaus minältäsi ja tunne, että olet löytänyt menneisyyden varjoista jotain arvokasta, antaa lupauksen paremmasta(varmemmasta) pohjasta vaeltaa hapuilevalla etsijän tielläsi. Aina se että haluamme saman suuntaista toimintaa ei ole varmin tie oman tien löytämiseksi, siksi näytökset eivät ole sinun heiniäsi, vaan turvallinen henkinen lähtö kotisi, josta rohkeudella löydät jotain kauniinpaa, mitä olet koskaan uneksinutkaan.
Unia voidaan tulkita lähes miten vaan... Tuo uni tarkoittaa selvästi että tulet perimään suuren kartanon jossa on rikkinäinen peili,ihannoit jollain tapaa 1800-lukua ja katselet mustavalkoisia elokuvia, lisäksi sinulla on huono vaatemaku, et osaa kammata hiuksiasi ja sinulla on tapana hyppiä sukkanauhoihin pukeutuneena vieraiden miesten syliin...
Unessasi toistuu moninaisuus: sylissäsi olevat tavarat, kartanon monet ovet, ihmiset kirkkaassa huoneessa, epäsymmetriset peilin sirpaleet etc.onko liian monta rautaa tulessa tällä hetkellä ehkäpä :D
Tervehdys.
Näet muistoja entisestä elämistäsi. Kaikki mitä koet on tapahtunut sinulle joskus.
Sielusi herää siihen mitä joskus olit ja mitä nyt olet. Huomaatko, kun muistat tälläisiä asioita voit huomata, että kuolema ei ole todellista.
Ihmisillä on jo nyt ikuinen elämä, he eivät ole vain ymmärtäneet sitä.
Toivottavasti löydät uuden henkisyyden ja herätyksen todellisuuteen.
Toivottavasti viestini auttaa sinua.
St Morningstar
"Olen kokenut samanlaisia asioita."
Unesi on todellakin viitteitä edellisistä elämistäsi ja niiden tapahtumista. Peilit jotka näit ovat sielusi ilmentymiä. On asioita joita et ole vielä oppinut, joita et siis näe tai koe. Osa on jo opittu, jolloin tunnet itsesi.
Identtiset mieshenkilöt ovat yksi ja sama henkilö eri aikakausilta. Hän on se, joka elää samaa elinkaarta kuin sinä. Ilmeisesti elät hänen kanssaan juuri nytkin... :)
Kartano on elinkaaresi, jonka sisällä vaellat huoneesta toiseen alakerrasta yläkertaan, vaikka elämiesi varrella joudut välillä syystä tai toisesta palaamaan takaisinpäinkin.
Henkilö, joka opasti sinua on petturi, joka petti luottamuksesi pahasti jossain elämän vaiheessa.
Unesi oli todella selkeä. Voit historian kirjoista löytää esim. tuon prinsessa elämäsi, kun vain etsit.
Itse olen elänyt edellisen elämäni 1800-luvulla länsirannikolla. Näin unessa paikan ja elämäni sekä kuolemani. Samassa unessa oli myös eräs tuntemani henkilö, joka ilmeisesti laukaisi kokemukseni. Löysin sekä kartanon että muotokuvamaalauksen, joka täsmäsi täydellisesti uneeni. Kävin tuossa kartanossa tämän elämän ensimmäisen kerran ja tunsin joka ikisen huoneen siellä.
On ihana tietää, että kuolema ei ole lopullista... :)
Olen samaa mieltä siitä, että samannäköiset ihmiset ovat entisissä elämissäsi olleita läheisiäsi tai ihmisiä, joiden kanssa olet ollut paljon tekemisissä.
Elämme monta elämää ja hämmästyttävää kyllä, samat sielut ympäröivät meitä eri elämissä. Siis oikeastaan tunnet jo kaikki ihmiset entuudestaan, jotka sinua ympäröivät nykyisessä elämässäsi.
En kiellä entisten elämien olemassaoloa ja on lohduttavaa ajatella että elää uudestaan. Muttamutta jos kerran väitteesi mukaan samat ihmiset jotka ovat nyt ympärilläsi, olivat myös edellisessä elämässäsi ympärilläsi, tarkoittaa se sitä että olin edellisessä elämässä myöskin suomalainen! Toinen vaihtoehto on että joku sielu on päättänyt mihin maahan syntyy ja muut seuraa perässä :)
Mene oikealle palstalle.
Suomi24-etusivu > Keskustelu > Terveys > Unet ja unihäiriöt
Unet ja unihäiriöt
Oletpa unissasi teräsmies tai vauva, jaa kokemuksesi muillekin. Keskustele myös unihäiriöistä.
Netistä hakusanalla www.unientulkinta.fi löytyy ammatillista unien tulkinta-apua.