Entä jos siitä tuleekin tosi huono?

Todennäköisesti sinua pelottaa päästää irti opiskelijastatuksesta, ja joutua lopulta aivan omillesi aikuisena ihmisenä. Ei yhtään epätavallista opiskelijapiireissä.

Ehkäpä sinua auttaa sen oivaltaminen, että vaikka tekisit kuinka hyvän gradun tahansa, se on kuitenkin vain - gradu. Ja niitä on pilvin pimein.
Tuskinpa sitä kukaan vilkaisee sen jälkeen, kun se on kansiin saatu.
Luulisi, että aito perfektionisti tavoittelisi täydellisyyttä kaikessa muussakin kuin gradun kirjoittamisessa. Viimeinen lauseesi vihjaa, että sinun kohdallasi asia ei ole niin.

Aloittelen juuri graduani, mutta olen jo joitain vuosia sitten kirjoittanut yhden lopputyön valmistuessani DI:ksi. Ihan yhtä vaikeaa on nyt kuin silloinkin. :)

Edellisellä kerralla pusersin tosi huonon tekeleen kasaan kalkkiviivoilla, eikä ole kaduttanut yhtään. Kertaakaan en ole koko kirjaa sen jälkeen avannut ja yhdessäkään työhaastattelussa sen arvosanasta ei ole keskusteltu, korkeintaan aiheesta. Lisäksi, jos sulla on aikaa, voit aina pyytää työhön kommentteja ohjaajalta tai joltakulta muulta (vaikka niiltä laitoksen työntekijöiltä?), ja parantaa sen pohjalta. Itse sovin tällä kertaa graduohjaajani kanssa, että aikataulun rajoissa iteroidaan niin monta kertaa että kehtaa antaa työstä 4.

Edes sisällöllisesti sillä ei sun elämän kannalta ole mitään merkitystä onko itse työ hyvä vai huono, mutta jos haluat jatkaa saman aihepiirin alalla, koita jäsennellä asiat itsellesi edes omaan päähäsi niin, että pystyt sujuvasti keskustelemaan niistä. Jos et halua jatkaa saman aihepiirin parissa työssä, niin mitä väliä, oikeesti? Mieti sitä kun oot 75 ja eläkkeellä; mitkä on tärkeimmät asiat elämässä? Gradua tuskin tulee ajateltua... :) Helpottaa oikeesti paljon laittaa asiat prespektiiviin ja miettiä isompia kokonaisuuksia välillä. Ei se sitä työn tekemistä mitenkään auta, mutta vähentää ahdistusta!

kiitos viesteistä,

ihan totta mitä kirjoitatte, mutta miten sitä on välillä niin vaikea sisäistää? Aina kun jumitun johonkin käy ahdistamaan, koska tuntuu että homma saattaa tyssähtää siihen paikkaan. Välillä saan vähän itseluottamusta ja taas tuntuu hieman paremmalta.

Totta varmaan tuo että perfektionisti tavoittelee täydellisyyttä kaikilla muilla elämänalueilla: olen yleensä aika tyytyväinen kaikkeen muuhun mitä teen, joten hölmöä että tämä gradu on silmätikkuna heh. Toisaalta se että saatan asettaa riman liian korkealle aiheuttaa sen, etten (välttämättä koskaan) saavuta päämäärääni - ja päättämättömyys miten edetä johtaa alisuorittamiseen. Lukitun, ja olen ihan varma siitä etten osaa. Menen ihan kipsiin kun mietin miten naurettavan lapsellinen työni on. Olisi hauska kuulla jos muilla on samanlaisia psyykkisiä esteitä. Ei ole ensimmäinen kerta kun psyykkaan itseni lukkoon.

Totta myös tuo että tulevaisuus vähän pelottaa, sovinko edes alalle?

En vastaa kysymykseen, kun gradu tuli tehtyä jo vuosia sitten.

Vinkkinä kuitenkin seuraava idea. Kaiva esiin sanallistettu kuvaus arvosanoista. Yleensä esim. opinto-oppaassa on selitetty nämä. Eli sanalliset selvitykset siitä, mitä tietty arvosana vaatii gradulta. Näin saat käsityksen siitä, mitä kukin arvosana todella käytännössä vaatii ja tarkoittaa, sen sijaan että mietit mielessäsi että haluat arvosanaksi vähintään magnan, joka on vain pelkkä epäselvä abstraktio.

Tosi huonoa gradua on vaikea kirjoittaa. Itse kirjoitin gradua sitä silmällä pitäen, että pääsisin vain läpi, ja tämän tavoitteen sanoin ohjaajallenikin. Cumu sieltä kuitenkin napsahti syystä, jota en ymmärrä.

Ei siitä tosi huonoa tule sullakaan, usko pois.

Jos teet huonon gradun, niin se harmittaa hetken. Harmitukseen ei kuitenkaan kuole:).

Omasta gradustani tuli huono, vaikka muuten opintomenestykseni oli erinomainen. Hetken ryvin itsesäälissä ja olin vihainen itselleni huonosta suorituksesta, mutta pian se unohtui. Mulla on nyt hyvä vakityö eikä ketään ole tähän mennessä kiinnostanut onneton tekeleeni.

Kannattaa huomata, että jos ottaa huomioon gradun ohjaajan vinkit ja korjausehdotukset, niin ei yleensä työstänsä voi saada kovin huonoa arvosanaa, sillä tuskin ohjaaja omaa näkemystään kovin huonoksi arvostelee. Korkeintaan työn itsenäisyyden pisteissä näkee pudotusta.

Huomauttaisin vain, ettei gradusta tule itsestään mitään, se vain tehdään joko hyvin tai huonosti. Jos todella tarkoin miettii, mitä gradussa oikeastaan pitää selvittää, tutustuu huolella jo tehtyihin tutkimuksiin, ottaa selville käytettävät menetelmät ja niiden rajoitukset sekä lopuksi todella käyttää aikaa tulosten käsittelyyn ja niiden merkityksen miettimiseen, niin gradusta tulee sisällöllisesti väkisinkin hyvä.

Kun vielä pyrkii saamaan tämän kaiken selkeäksi ja kielenkäytöltään hyväksi raportiksi, jossa on noudatettu kaikkia gradusta annettuja ohjeita, niin ei gradusta voi tulla huono.

Moi! Olen tässä itse taistellut motivaation ja pelkojeni kanssa. Jotain napsahti mielestäni kohdalleen, kun luin Daniel Golemanin kirjaa "Tunneäly työelämässä". Siellä oli tutkimustulosta siitä, kuinka onnistumisen toivo auttoi suorituksissa parempiin lopputuloksiin, onnistumisen pelko puolestaan huononsi lopputulosta. Opintojen lopussa opiskelijoilla lienee käsitystä hyvän työn ja hyvän arvosanan yhteydestä (ja voihan sieltä opinto-oppaasta tosiaan tutkia). Kun suhtaudun niin, että annan itselleni luvan haluta onnistumista gradussa, motivoidun puurtamaan ja tekemään parhaani, oli sitten arvosana mikä tahansa (eihän työtä voi tehdä, jos latinankielinen arvosana kiiluu silmissä!). Taustalla oleva pieni epäonnistumisen pelko pitää huolen siitä, että jos epäonnistun ja arvosanakin on huono, osaan sitten sitäkin asiaa työstää, ja ainakin voin ajatella tehneeni parhaani, mutta en ole jäykistynyt pelosta mitään tekemättömäksi. Tuo onnistumisen toivo tai halu on hiuksenhienosti eri asia kuin onnistumisen tarve. Jos on pakko onnistua voidakseen arvostaa itseään (tämä ois sitä onnistumisen tarvetta), voi itsetuntoaan vähän tutkailla. Onhan se mahdollista, että epäonnistuu, mutta maisteri mieluummin kuin maisteri vailla (loistavaa tai itseasiassa minkäänlaista gradua). Tekemisen iloa kaikille gradujen ja lopputöiden puurtajille! Ja hei, magna valtsikasta ON hyvä arvosana!