Antero? siinä nimi etten keksinyt ainuttakaan tuttua Anteroa.
Kansakoulussa oli yksi ja sen jälkeen ei juurikaan ole nimi tullut vastaan, Mertaranta tietenkin mutta hän on julkkis, hänet tunnetaan koko suomessa.
Paljon on harventuneet vanhan hyvän ajan nimet kuten Johannes, se oli isäni etunimi.
Johanneksesta muunneltuja on muutama Jussi, ainakin lyhennetyssä muodossa.
Onko teidän mielestäkin nimiin tullut uudistuksia tai uusia tuulia?
Häätyypi kahtoa ettei i-pilikut jää puuttumaha!
Kansakoulussa oli yksi ja sen jälkeen ei juurikaan ole nimi tullut vastaan, Mertaranta tietenkin mutta hän on julkkis, hänet tunnetaan koko suomessa.
Paljon on harventuneet vanhan hyvän ajan nimet kuten Johannes, se oli isäni etunimi.
Johanneksesta muunneltuja on muutama Jussi, ainakin lyhennetyssä muodossa.
Onko teidän mielestäkin nimiin tullut uudistuksia tai uusia tuulia?
Häätyypi kahtoa ettei i-pilikut jää puuttumaha!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Antero on toisena nimenä käytetty, kuten usein myös Johannes ja Ilmari, Kalevi, jne.
Kutsumanimi on usein kaksitavuinen Antti, Juha, Jussi, Kalle.
Antero on varmasti aika yleinen juhlakalu tänään.
En ole ainakaan lasten nimenä kuullut Anteroa, on tullut niin paljon uusia ja kauniita poikien nimiä.
Onnea kuitenkin kaikille päivänsankareille, ainakin nimiä näyttää olevan monta.
Väestöliiton luettelon mukaan tänä vuonna on lähes 600 Anteroa nimetty, viime vuonna hiukan enemmän.
Kyllä nimi yhä on käytössä.
Onnea vain nimipäivänä!
Käyttöön otettu hyvin vanhoja nimiä kuten Miina, Martta, Loviisa, Taimi.
Lapsen lapseni valisti minua kun hänen koulukavereilla on noita nimiä, poikien nimistä en kysellyt.
Ihan mielekästä, ainakin tuo Taimi, onhan eräässä virressäkin mainittu, mä Taimi olen sun tarhassas... vaikka kylläkään ei etunimeksi tarkoitettu.
Vaan ihmisen taimesta siinä kyse, ja virsi usein koulussa veisattu.
Joitakin vuosikymmeniä sitten esim. Ida ja Sofia olivat aivan mahdottomia nimiä lapselle.
Ystäväni teini-ikäisen tyttären nimi on Sofia. Ystäväni sanoi, että nimi on kulkenut suvun nimenä tyttäreltä toiselle, mutta hänen äitinsä oli sanonut, että ystävääni ei voitu kastaa Sofiaksi. Se olisi ollut niin kamala taakka.
Nyt hän ihan arvelematta antoi Sofian taas tulla sukuun oman tyttärensä nimenä.
Astrid Lindgrenin Eemeli-kirjoissa on pikkusisko Ida, ja hänen kaimojaan on nyt pilvin pimein. Ja sievä nimihän se onkin.
Sodan aikana laulettiin kaiken aikaa radiossa: "Isohan se Iita on, ja isohan se Iita on, mutta ison Iitan rinnalla elo pojan ompi huoleton."
Iitat loppuivat siihen vuosikymmeniksi.