Mitä mieltä olette monen tutkinnon suorittajista? Yhteiskunnan varojen haaskaajia vai tulevaisuuden rakentajia? Itse olen luonnontieteiden kandidaatti, kohta valmis yhteiskuntatieteiden maisteri ja vielä kiinnostaisi nuo oikeustieteet...
monta tutkintoa
Utelias
142432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vähän arveluttavaa se musta on, jos joku lähtee tekemään toista tutkintoa, kun sen ekan tuoma ammatti ei työelämässä niin sitten napannutkaan. Sellanen olis tarvinnut kyllä huomata jo aika kauan ennen valmistumistaan.
Toisaalta on vaikea olla arvostamatta super ihmisiä, kuten Mikael von und ze Fraunbergiä, jolla muistaakseni oli tutkinnot LT, DI ja OTK.
mikael von und zu fraunberg
...toisen tutkinnon tekeminen ei välttämättä ole kiinni siitä nappaako se ensimmäisen tutkinnon tuoma ammatti työelämässä vai ei, vaan siitä,
ettei kaikilla tutkinnoilla saa Suomesta
minkäänlaista koulutusta vastaavaa työpaikkaa.
Ei ole kivaa, kun tekee esim. yliopistotutkinnon ja huomaa, ettei sillä saa töitä. Mieluummin siinä tilanteessa tekee toisen tutkinnon kuin ilmoittautuu työttömyyskortiston jäseneksi.
...2-kymppisenä tehty valinta osoittautuukin vääräksi ja 3-kymppisenä huomaa haluavansa Jotain Ihan Muuta? Minusta se on surullista, jos elämäänsä ei saa yrittää muuttaa jos ammatti ei todellakaan "nappaa". Vietämme työpaikalla niin suuren osan elämästämme, että minusta on aivan kohtuullista antaa niille mahdollisuus opiskella uusi ammatti, jotka uskaltavat ottaa "hypyn tuntemattomaan" esim. 10 työvuoden jälkeen - tuski kovin moni opintotuella huvikseen kitkuttelee...
Hieno juttu aivan ehdottomasti! Eikä kaiken opiskelun tarvitse edes olla suoraan rahallisesti hyödynnettävissä vaan moiset moniosaajat ovat arvokkaita lisäämällä yhteisön kollektiivista tietoisuutta. Kaikkea ei pidä mitata rahassa. Tosin jos heitä vaan osataan hyödyntää niin he ovat varmasti mahtava voimavara todellisina moniosaajina.
uutta lakiehdotusta ollaan valmistelemassa, jonka perusteella noita tutkintomääriä pyritään rajoittamaan..
Ónko tollasestakin puhuttu? Vain näistä opintoaikojen lyhentämisistä olen tähän asti kuullut puhuttavan.
Minusta toista tai kolmatta samantasoista tutkintoa suorittavat pitäisi laittaa eri valintalinjalle kuin ne, joilla ei ole vielä yhtään tutkintoa. Itselläni on tulossa toinen tutkinto, eikä ole mukava tietää, että vein jonkun ensimmäistä tutkintoaan yrittävän paikan pääsykokeissa. Jos olisi kiintiöt, niin olisi selkeää ja reilua.
No ei kai niitä kiintiöitä tyhjästä tempaista, eli jos on vaikka 100 aloituspaikkaa, ja niistä 10 toisen tutkinnon suorittajille, niin eikö silloin juuri taata, että 10 paikkaa 100:sta menee ekan tutkinnon hakijoilta pois?
Outoa logiikkaa :)
Valmistuin keväällä YTM:ksi Jyväskylästä ja nyt hain Tampereelle hallintotieteitä opiskelemaan. Pääsin aikoinaan suoraan lukiosta yliopistoon enkä todellakaan ollut tarpeeksi kypsä rakentamaan "järkevää" tutkintoa, ja sivuaineita kertyi tyyliin filosofia ja naistutkimus joilla ei päivää paistatella työnhaussa. Lisäksi kun kuvittelin että pelkkä tutkinto riittäisi - mutta ei ilman *oman alan* työkokemusta ja suhteita sekä opiskeluaikaisia luottamustoimia pitkälle pötkitä. Olisihan se vaihtoehto tietenkin jatkaa opintoja Jyväskylässä mutta nyt kun omat ammattihaaveet ovat enemmän selvinneet niin Jyväskylä ei tarjoa oikeita sivuaineita niiden tavoittelemiseen. Siksi päätin hakea uuteen tutkintoon. Mietin välillä onko reilua tutkinnottomia kohtaan, mutta toisaalta jälkeenpäin ajateltuna itselleni olisi ollut onnenpotku jos en suoraan lukiosta olisi yliopistoon päässyt. Riippuu varmaan paljon alastakin mutta minusta yhteiskuntatieteitä (tai ainakaan sosiologiaa) ei pitäisi lähteä suoraan lukiosta opiskelemaan ellei ole täysin varma siitä että tahtoo isona tutkijaksi tai jos ei ole hyvin perillä muista uramahdollisuuksista ja siitä mitä sivuaineita niihin pyrkiäkseen kannattaa valita... Mutta alkaa mennä aikalailla aiheen vierestä tämä tilitys. Suljen pääni...
Itsekin opiskelen kahta eri tutkintoa ja täytyy myöntää, etten toista paikkaa vastaanottaessa tuntenut minkäänmoista sääliä niitä kohtaan, joille ei irronnut vielä sitä ensimmäistäkään. Pääsykokeissa voiton korjaa se, jolla on parhaat pisteet (tai riittävän hyvät lähtöpisteet alla).
Ja olisiko kiintiöinti sittenkään reilua? Sehän tarkoittaisi sitä, että opiskelupaikkaa ei välttämättä saisi ne, joilla on parhaat pisteet pääsykokeesta, vaan eri kiintiöistä voisi päästä hyvinkin eri pistemäärillä sisään.
No niin no itselläni on kolme yliopiston perustutkintoa (htm, fm ja di) ja nyt teen väikkäriä tekniikan alalla). En koe että olisin jotenkin yhteiskunnan varojen tuhlaaja, koska olen suorittanut tutkintoni lopppuun. Mikäli olisi vaan varannut opiskelupaikkaa enkä olisi viitsinyt suorittaa kaikkia loppuun olisin varmasti tuhlaaja.
Mutta pääsykokeissa kaikki ovat samalla viivalla. Ja jos pääsee pääsykokeella sisään on yhtä oikeutettu paikkaan kuin tuore ylioppilas.
Ja toisekseen ainakin minun tämän hetkistä työtäni ei pystyisi tekemään yhden tutkinnon pohjalta. Koska siinä vaaditaan erityistä kielitaitoa (fm), yhteiskunnan perusrakenteiden tuntemusta (htm) ja alan omaa tietoutta (di), joten olen onnistunut yhdistämään kaikki alat :)
Ja väikkäriä nyt teen huvikseni koska tykkään opiskella :P
aika uskomattoman säälittävä trolli.
Itseasiassa en ole. Jos joku tekee jotain ns. tavallisuudesta poikkeavaa onko silloin automaattisesti trolli?
Tiedätkö, että erittäin monilla tutkijoilla on esim. kaksi tai kolme tutkintoa takana?