Olimme siaisvanhempina ja paloin loppuun. 33v biolookinen tyttö kokee yhä että siaislapset sai enemmän kuin hän ja hänen lapsillaan ei ole ollut mummua eikä pappaa..
Näin on että meillä ei siaislapset tehnyt mitään. Sanoivat että siitähän sinä palkan saat, kun meitä passaat. 14v silloin ei siivonnut edes huonettaan ja jos en ollut siivonnut hänen huonettaan koulusta tultua alkoi ********..... Minä loppusaalla kokosin hänen vaatteet lattialta pesukoneeseen ja puhtaina vinkkasin kaappiin. Seuraavana aamuna oli taas samoja vaatteita lattialla pyykkiin menossa.
jatkuu...Hommasin hänet mopokortin hakuun ja kun tuli mopon osto kävimme isännän kansa 3 kertaa 92km päässä hänelle mopoa hankkimassa ei ollut mieleistä. Laitoimnme kerran 9 kuvaa kännykkään erillaisista mopoista muttei kelvannut.
Lopussa ostimme kalleimman ja sen kanssa riiteli kokoajan, kun ei ole mieleinen. Sos toimi ei maksanut mitään kun ostettiin liian kalliin.
Viimeisinä viikoina en enää saanut ovista kulkea hän seisoi rynttäät pystyssä ovella. Odotin että hän väsyy ja isäntä joskus tuli avuksi. En saanut sosiaalitoimistolta apua sillä hetkellä. Lopussa tämä tyttö läpsi minua korville ja hoki lyö etkö uskalla lyödä säälittävä reppana. Tätä jatkui ja nurkillä päähän lyöntiä. Sostoimi lopussaankin puuttui asiaan ja hommas meidät kummatkin psykolokille ja tulos oli psykolokin mielestä, että meillä päätti tämä tyttö kaikesta.
Hyvä puhuja oli myös kaunis barbikasvoinen blondi ja osasi näytellä mahtavasti joten sostoimen sai vakuuttuneeksi, ettei mitään sellaista ole tapahtunut. Joten minä olin sairas hullu säälittävä reppana. En sovelias siaisäidiksi. Hänelle tuli hätä, kun hän ymmärsi mitä se merkitsee. Hänelle olimme ostanut hevosen 3v sitten ja hänellä oli oma koira......
Aamulenkilläni kohtasi kummia. Ambulassi tuli ja sanoi minulle että minun pitää lähteä kyytiin. Lähdin ja sanoin että nyttenköse biolookinen tyttö toteutti uhkauksensa. Hän oli uhkaillut minua hullujen huoneelle laitolla. Menimme sairaalaan ja hoitava lääkärini sanoi että minussa ei ole hullun vikaa. Pyysin päästä tutkimuksiin, että tyttöni saa mielenrauhan.
Päivystyksessä sanoi joku nainen että eläkettäkö tulin hakemnaan. Sain terveen paperit ja en saanut saairaslomaa. Seuraavana arkena kortistoon. Kuukauden olin siellä.
Olin niin paljon kaikista tapahtumista traumatisoitunut ja käyn pidätystä ja lapsien pois menoa läpi hoitajan kanssa 1 kertaa kuussa. Myös itsetunto meni olin sitä mitä 15v lopussa teki minulle ja sanoi millainen olen. Olen menettänyt siaislasten lisäksi oman lapsen ja lastenlapset.
MIETTIKÄÄ SIAISVANHEMMAT MITÄ VOI SATTUA KIRISTYKSEN SEURAUKSENA.
OLETTA YKSIN JA TODELLA YKSIN.
Näin on että meillä ei siaislapset tehnyt mitään. Sanoivat että siitähän sinä palkan saat, kun meitä passaat. 14v silloin ei siivonnut edes huonettaan ja jos en ollut siivonnut hänen huonettaan koulusta tultua alkoi ********..... Minä loppusaalla kokosin hänen vaatteet lattialta pesukoneeseen ja puhtaina vinkkasin kaappiin. Seuraavana aamuna oli taas samoja vaatteita lattialla pyykkiin menossa.
jatkuu...Hommasin hänet mopokortin hakuun ja kun tuli mopon osto kävimme isännän kansa 3 kertaa 92km päässä hänelle mopoa hankkimassa ei ollut mieleistä. Laitoimnme kerran 9 kuvaa kännykkään erillaisista mopoista muttei kelvannut.
Lopussa ostimme kalleimman ja sen kanssa riiteli kokoajan, kun ei ole mieleinen. Sos toimi ei maksanut mitään kun ostettiin liian kalliin.
Viimeisinä viikoina en enää saanut ovista kulkea hän seisoi rynttäät pystyssä ovella. Odotin että hän väsyy ja isäntä joskus tuli avuksi. En saanut sosiaalitoimistolta apua sillä hetkellä. Lopussa tämä tyttö läpsi minua korville ja hoki lyö etkö uskalla lyödä säälittävä reppana. Tätä jatkui ja nurkillä päähän lyöntiä. Sostoimi lopussaankin puuttui asiaan ja hommas meidät kummatkin psykolokille ja tulos oli psykolokin mielestä, että meillä päätti tämä tyttö kaikesta.
Hyvä puhuja oli myös kaunis barbikasvoinen blondi ja osasi näytellä mahtavasti joten sostoimen sai vakuuttuneeksi, ettei mitään sellaista ole tapahtunut. Joten minä olin sairas hullu säälittävä reppana. En sovelias siaisäidiksi. Hänelle tuli hätä, kun hän ymmärsi mitä se merkitsee. Hänelle olimme ostanut hevosen 3v sitten ja hänellä oli oma koira......
Aamulenkilläni kohtasi kummia. Ambulassi tuli ja sanoi minulle että minun pitää lähteä kyytiin. Lähdin ja sanoin että nyttenköse biolookinen tyttö toteutti uhkauksensa. Hän oli uhkaillut minua hullujen huoneelle laitolla. Menimme sairaalaan ja hoitava lääkärini sanoi että minussa ei ole hullun vikaa. Pyysin päästä tutkimuksiin, että tyttöni saa mielenrauhan.
Päivystyksessä sanoi joku nainen että eläkettäkö tulin hakemnaan. Sain terveen paperit ja en saanut saairaslomaa. Seuraavana arkena kortistoon. Kuukauden olin siellä.
Olin niin paljon kaikista tapahtumista traumatisoitunut ja käyn pidätystä ja lapsien pois menoa läpi hoitajan kanssa 1 kertaa kuussa. Myös itsetunto meni olin sitä mitä 15v lopussa teki minulle ja sanoi millainen olen. Olen menettänyt siaislasten lisäksi oman lapsen ja lastenlapset.
MIETTIKÄÄ SIAISVANHEMMAT MITÄ VOI SATTUA KIRISTYKSEN SEURAUKSENA.
OLETTA YKSIN JA TODELLA YKSIN.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihanaa, että uskallat kirjoittaa sijaisvanhemmuudesta myös negatiivisia asioita. Olen kokoajan itse pelännyt, että jos vain uskallat kertoa sijaisvanhempana olevasi väsynyt, neuvoton tai epävarma sinut tuomitaan. Kyllähän omien biologisten lastenkin kanssa tuntee samoja tunteita ja se on mielestäni ihan normaalia. Ei sinulta kukaan tule kysymään oletko tulossa hulluksi, kärsitkö masennuksesta tai oletko kyvytön hoitamaan lapsiasi on suutuspäissäsi vaikka uhkaat lähettää lapset myytäväksi.
Näin ei voi eikä saa sanoa sijaislapselle. Joo ymmärrän että he ovat traumatisoituneet ja eivät välttämättä osaa käsitellä asiaa "vitsinä". Mutta jos et saa olla aito ihminen ja kasvattaa sijaislasta samoin kuin biologisia ei silloin voi puhua yhdenvertaisuudesta tai äitiydestä. Jos joudut kokoajan miettimään mitä saat sanoa, miten lasta tulee käsitellä silloin mielestäni lasta käsittelee hoitajana jolla on roolipäällä.
Meillä on ollut samanlaisia vaikeuksia kuin sinulla. Välillä uskotaan enemmän sijaislasta kuin meitä vanhempia. Sijaislasten etu ja tunteet ovat etusijalla sijaisvanhempien kustannuksella.
Meilläkin poika on vähänkin vieraammille erittäin sulonen ja ujo. Mutta meillä kotona astuu välillä sellainen hirviö esiin, että pelkää mitä seuraavaksi keksitään. Poika on vielä pieni ja siksi käsiteltävissä. Kunnon raivarin iskiessä pystytään vielä vaikka kantamaan ulos tai omaan huoneeseen huutamaan. Muutoman potkun olen saanut ja läjäpäin tavaroita hajoaa. Jos mitään muuta ei keksitä niin sitten vaikka pissataan housuun.
Jos tällaista käytöstä näkee vain sijaisvanhemmat ja muualla lapsi on täydellinen elämän runtelema uhri niin onhan sitä moni aikuinen enemmän pojan kuin meidän vanhempien puolella.
Jonkun kerran olen soittanut sossulle hirveän huutokohtauksen aikana. Kyllä sossukin rupesi uskomaan kun kuuli lähes eläimellistä karjuntaa. Nopeasti on kyllä huudon jo unohtanut. Olemme myös videoineet käytöstä. Tämä on ainoa tapa todentaa epäuskoisille miten meillä käyttäydytään.
Jos tätä jatkuu vielä vuosia niin kyllä sitä varmaan alkaa oma mielenterveys kysytyttämään. Ehkä se olenkin minä josta kaikki ongelmat johtuu.
Mieheni kaverin siaisisän puukotti hengiltä nuori siaislapsi. Kannattaa miettiä mihin kaikkeen kun lapsi kasvaa joutuu.
Olisi mielenkiintoista tietää siaisvanhemmista, jotka on lopettanut tai heiltä on lapset otettu, että mikä meni pieleen..
Miksi ei ole tehty tutkimusta tältä saralta.
Olisi kirjan paikka kirjoittaa 20 vuoden kokemuksella siaisäitinä.
Eihän tästä kukaan uskolla puhua. Sijaisvanhempia pidetään yli-ihmisinä joilla on niin paljon empatiakykyä, että he asettavat aina sijaislapset etusijalle. Aina pitää ymmärtää, ymmärtää, ymmärtää. Sijaislapsihan on kaltoinkohdeltu uhri.
Minäkin kaipaisin kokemuksia niiltä joiden sijaisvanhemmuus on loppunut. Miten päätös tehtiin ja kauan kesti kun sijaislapselle löytyi uusi sijoituspaikka.
Niin...kukahan heistä tätä yli-ihmiskuvaa on levittänyt? "Yläpuolelle asettuva" on tään palstan tyypillisin hahmo. Sellainen, joka ottaa asiakseen kertoa kansalaisille millainen on oikea vanhempi ja siinä samalla hyvinkin tarkkaan määrittelee millaisista oloista ne lapsiraasut tulee. Hänen "fakta" on hänelle "se ainut oikea fakta, jota synnyttäjät eivät osaa ymmärtää".
Tuon perusteella sijaisvanhempi keskimäärin nimenomaan EI ymmärrä mitä ylipäänsä on edes tekemässä ja toteuttamassa, siis kun tuollaista väitettä pitää totuutena.
Kyllä se revitty lapsi vain ON hyvin usein uhri. Kannattaa ensin tutustua lapsen psyykeen ja siihen mitä vuorovaikutus oikeasti on ja muutenkin kiinnostua huostalukujen oikeisiin syihin ja välittää esim oman lapsen kouluviihtyvyydestä ja mahdollisesta kiusaamisesta ja tutustua lapsen koulukavereihin ja kohdata heidät huolestumatta ja olemalla tukena ja innoittajana ihan maalaisjärjellä ja mielellään epävirallisesti. -Niinkuin ennenvanhaan.
"Osaaja" tietää milloin joku tarvii hoitoa taikka peräti milloin ihmisen lapsi on vietävä kasvamaan vieraaseen ympäristöön. Kouluterveydenhoitaja-Tietäjä-Osaaja se päättääkin huolen syntymisen ajankohdan ja ottaa yhteyden lastensuojelijaan eikä tule pieneen mieleenkään varmistaa mitään lasten vanhemmilta.
Viranomaisasemassa oleva sijainen on Tiedon Aatelia, hän ON siellä sairaassa mielessään yli-ihminen.
Epäonnistunut puhut asiaa. Miksi ei uskalla? Kaikilla on sopimuksessa irtisanomisaika ja paikkoja löytyy.
Siaisvanhemmat olettako aatellu todellisuudessa mihin ryhdyitte.
Lapsilla ei ole muuta vakuutusta sioittajan puolelta kun tapaturmavakuutus.
Siinäkin korvataan vain, jos teitä ei katota että olisitta laiminlyönyt valvonnan.
Aina melkein syyllinen.....
Oma kotivakuutus voi jotakin korvata jos lapsi on merkitty ja maksettu vakuutusmaksu.
Olen kuullut että poika saanut kortin ja kolaroinut auton käyttökunnottomaksi, Autoa ei korvata, kun olisi pitänyt olla itsellä kaikenvaravakuutus. Auton hinta 15000 euroa. Selvittäkää ihmeessä tämäkin asia. (Pikkutekstit lukekaa tarkkaan.)
Entä kun sairastutta ja saatte sairaslomaa. Sairastat kotona ja teette samallalailla työnne.
Jos pitempi aikanen sairasloma työt loppuu siihen. Ei mitään turvaa.
Ette saa mitään korvausta kelalta jos miehenne on töissä (palkkaraja alhainen). Ei liiton rahaa.
Siaisvanhemmalla ei ole liittoa "kait" joka turvais työttömöksi jouduttua pitkän sairasloman jälkeen.
Tämän kohtalon kokee siaisvanhemmista 9/10 nestä. Ei tavota eläkeikää.
Heidän pitää olla todella Yli-ihminen. Työni puolesta ole kohannut kurjia kohtaloita siaisvanhemmille. ........miettikää........
Sääliksi käy parhaansa yrittäneitä sijaisvanhempia, mutta ennen kaikkea lapsia.
Uhreja he kieltämättä yleensä ovat, mutta eivät läheskään niin usein vanhempiensa uhreja kuin täällä aina halutaan asiat uskotella.
Ennen kaikkea lapset olisivat hyötyneet siitä yhteistyöstä, mitä sijais- ja bio-vanhempien välillä olisi voitu käydä tälläkin palstalla, mutta se ei ole onnistunut pitkälle juuri sen takia, että sijaiset on nostettu yli-ihmistasolle ja biot painettu lokaan tyyliin "he eivät vikojaan myönnä, eivätkä ymmärrä."
On täällä kirjoitellut niitäkin vanhempia, joiden tarjoamista kotioloista eivät sossutkaan laillisia kriteereitä huostaanotolle löytäneet, mutta huostaanotto tehtiin siitä huolimatta. Käsittämätön yhtälö tietenkin huostaanottojen kiihkomielisille ja usein kovin sokeille puolustajille.
Vilpittömästä lasten oikeuksien ajamisesta olisivat lasten lisäksi hyötyneet myös sekä sijais- että bio-vanhemmat.
Minäkin väsyin sijaisvanhemmuuteen. Jo alunperin lapsista ei kerrottu kaikkea vaan hiljalleen asioita tuli esiin lasten taustasta. Asioita jotka olisi pitänyt kertoa jo alkuun ennenkuin päätös meille muutosta lopullisesti tehtiin.
Mutta ei; kaunista ja ihanaa, mahtavia lapsia, niiden perustarpeista vaan ei ole huolehdittu. Puhtaudesta ja läheisyydestä. Totuus oli tarua ihmeellisempää... ja lasten olisi pitänyt ehdottomasti sijoittaa ammatilliseen perhekotiin jossa kehitysvammaisiin ja traumatisoituneisiin lapsiin erikoistuneita ihmisiä töissä. Normaali perhe ei missään nimessä ollut riittävä sillä rakkaudella, huolenpidolla ja välittämisellä ei loppupeleissä pitkälle pötkitä kun kyseessä on hyvin vaikeasti traumatisoituneet moniongelmaiset lapset.
Lakisääteiset lomat jäi saamatta, suku ei halunnut olla missään yhteydessä lapsiin, aikamme yriteltiin soitella mutta kun ei vastausta eikä takaisinsoittoja niin annettiin olla. Jouluna kyllä sitten omaa kehää kiillotettiin ja lähetettiin lahjat kalleimmasta päästä.
Väkivaltainen lapsi sai vuosien mittaan lisää voimia ja väkivallan kohteena olin minä. Saattoi lyödä kesken iltasadun tai halin, puraista kun rasvasin ihoa jne.jne. Tavaroita rikkoi päivittäin, lattioita naarmutti leluilla/avaimilla, tapetit repi yön aikana seinistä jne.
Terapiassa kuljettiin mutta ei niistä mainittavaa hyötyä ollut. Theraplay oli kaikista naurettavin homma. Mussutettiin karkkia ja juotiin tuttipullosta mehua, syljettiin rusinoita seinille ja miekkailtiin, tuupittiin jaloilla aikuista kumoon jne. Ruuan sylkemistä oli sitten kotona ja koulussa aina terapiapäivinä.
Viimein iski sellainen väsymys etten ole vieläkään päässyt yli. Elämä oli suoraansanottuna lopulta yhtä he***vettiä. Apua pyydettiin, mm. lakisääteistä lomaa niin sanottiin että onhan teillä vammaistuki (86€/kk) että maksakaa sillä. ErityisLTO sanoi ettei jaksaisi lasta päivääkään omassa kotonaan kun on niin mahdoton ja vaikea.
Moni sanoo kylmäksi mutta yhteyttä en ole kyennyt lapseen pitämään lähtönsä jälkeen. Alkuun tavattiin ja oltiin puhelinyhteydessä mutta kun puhelut meni haukkumiseen ja rähjäämiseen niin tein hommalle viimeisen pisteen. Vuosia meni pilalle elämästä enkä tiedä tulenko ehjäksi enää ikinä. Pettynyt ja satutettu olo kaikinpuolin, arpia sielussa ja sydämessä. En ollut edes ymmärtänyt kuinka julma lapsi voi olla. Toki kun tausta on kammottava niin olettaa voi mutta silloin meille olisi pitänyt kertoa tuo tausta rehellisesti. Ammatti-ihmiset viimein sanoivat sossulle suoraan että tämän lapsen paikka ei ole perheessä jossa muitakin lapsia.
Pride-koulutushan on silkkaa mussutusta, ei siellä tuoda karuimpia juttuja esille. Kenen etu oli sijoittaa lapsi paikkaan joka ei kykene häntä kasvattamaan eikä hänen erityisyyteensä vastaamaan? Kunnan etu! Ei lapsen, ei sijaisvanhemman vaan kunnan joka säästi vuosikausia rahaa maksamalla meille minimi sen sijaan että lapsi olisi ollut paikassa jossa saa apua ja tukea. Siitä olen onnellinen että nyt laitosvuosina on saanut erilaisia terapioita ja osastohoitoja ja keskusteluapuja, meillä ollessaan lääkäri tapasi lasta kerran 30min, silloinkin karkkikuppi lapsen nenän alla ja kivoja leluja. "kiva ja ihana lapsi" tuli papereihin. Ei noteerattu ollenkaan sitä tietoa mitä tuli perheestä, tarhasta ja myöhemmin koulusta.
Että lapsen etu ei ollut kyllä sossulla ekana mielessä. Valitettavasti!
Minkä ikäisinä lapset tuli teille? Oliko siinä monta tutustumisvierailua? Tulivatko he suoraan kotoa?
Minullakin valitettavasti samanlaisia kokemuksia, että tietoja salattiin törkeästi ja lapsi oli niin häiriintynyt, että tarvitsi ehdottomasti vahvaa ammattiapua. Kokemus todella kauhea eikä ikinä häviä tuska itseltä, kun ei osannut lasta auttaa, jonka ongelmat aikuisten aiheuttamia. Asioita salailevat sossut sun muut eivät todellakaan ajattele lapsen parasta! Valitettavasti sellaisiakin heistäkin löytyy :(
Meille "vanhoille" sijaisvanhemmille, joilla on ollut raskas - silti rakas - urakka sijaislapsen kanssa, tarvittaisiin samanlaista jälkihuoltoa kuin sijaislapsillekin. Eläkeiän kynnyksellä voimat vieläkin meinaavat loppua aikuisen sijaislapsen kanssa. Kukaan ei auta. Kukaan ei ole koskaan kysynyt kuinka me jaksoimme ja kuinka me jaksamme nyt. Tässä olisi Perhehoitoliitolle tärkeä tehtävä lähteä ajamaan asiaa vaikka PeLA:n suuhtaan. Vaikka virallisesti sijaisvanhemmuutemme on päättynyt jo 90-luvun alkupuolella, lapsi, nyt jo aikuinen ihminen on edelleen elämässämme eikä aina niin hyvällä tavalla; unettomia öitä ja sydämentykytyksiä ja masennusta; raha-asioitten murehtimista, "lastenlasten" asioiden suremista (joille ei sijaislapselta ekä toiseltakaan vanhemmalta vanhemmuutta ja hoivaa löydy). Sitä on elämä nyt, vaikka kaikkensa on tehnyt ja tekee. Me tarvitsemme jonkun instanssin, joka meitäkin auttaisi ja kuuntelisi.
Jälkihuolto onkin hyvä idea. Ei ole yhtään kiva jäädä itsekseen kun kaikkensa on antanut. Ei kiitoksen sanaa ei joulukorttia ei mitään. Se voisi olla jokin eläkkeentapainen, vakuus, kun ryhtyy tähän työhön.
Mielenterveysongelmanne voi olla jo ollut olemassa ryhtyessänne sijaisvanhemmiksi. Vieläpä todennäköisesti niin on. Teillä on oikeus hakeutua mielenterveyshoitoon kuin kenellä muulla hyvänsä. Onneksi teille ei ole jälkihuoltoa. Sairaudentunnotonta porukkaa koko sijarisakki.