Tuleeko koskaan mieleen, entä jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään?

...mulla ei ainakaan oo mitään väliä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kuolemaa on turha pelätä, se on vain elämän loppu ja se siitä. Se sattuu kaikille ja täytyy vain hyväksyä.

Ei kannata ajatella liian paljon kuolemaa, se vain sekoittaa pään ja aiheuttaa turhaa murehtimista. Eletään elämä onnellisina, niin kauan kun sitä nyt vain onkaan.

Tulee mieleen aika useinki ja oon aika paljon asiaa miettiny, mut lopputulos mun pohdiskeluillani oli se et jos ei oo mitään ni se ei mua haittaa koska sillon mä en ite tajuu sitä, mut mä haluun uskoa siihen että elämän jälkeen mä pääsen taivaaseen ja siel on hyvä olla. Enemmän mua ahdistaa ajatus siitä et kaikki loppuu, jossain vaiheessa mun on pakko muuttaa pois kotoa, jossain vaiheessa mun vanhemmat kuolee, mun on pakko luopua tärkeistä ihmisistä. Ja ajatus siitä että jos mä elän pitkään ni mun pitää nähä ystävieni kuolevan ja kaikkoavan mun ympäriltä ja ite vaan jatkaa elämääni yksinäisenä.

Elä elämääs onnellisena, nauti kaikista niistä hetkistä jotka sulla on. Tota mä yritän parhaani mukaan toteuttaa. =)

tajusin tuon jo ala-aste aikana (nyt olen 16v). tajusin että enhän nyttekkään ajattelisi ilman aivoja, miten siis sielu voisi ajatella. myöhemmin vielä opin katselemaan kriittisesti näitä raamatun opetuksia. ei minua haittaa jos elämän jälkeen ei ole mitään, kunhan kuolen nukkuessa ja vanhana ja kunhan olen onnistunut elämässäni.

Entäs sitten?

Et sä rajan taa saa kummiskaan mitään, oli se sitten totaalinen loppu tai oli siellä sit jotain.

Parempi elää onnellisena turhia murehtimatta tämä lyhyt elämä. Älä pingota turhasta, suotta haalia omaisuutta yli tarpeen.

Sitäpaitsi loppu voi tulla koska hyvänsä. menet vaan viikonloppuna vauhtihullun kaverin kyytiin ja yks kaks olet solmussa koivun ympärillä ja se sit siitä.

Eli pidä puhtaat kalsarit jalassa, ettei sit tartte hävetä kun sut haetaan ja housuis on paskaviirut ;)

Mä mietin aivan samaa just toissa iltana. Mun mielestä on neljä vaihtoehtoa mitä voi tapahtua:

-ei tapahdu mitään, kaikki sielut jää yksinäisinä jonnekkin pimeyteen vaan leijumaan (eipä mukavalta kuulosta)

-Jos on oikeasti taivas tai joku sen tapainen, niin näkisikösiellä tosiaan kaikki kuolleet tutut ja sielläkö sitten eläisi loputtomiin. Toi pälkähti ensimmäistä kertaa mun mieleen, miltä tuntuisi eläää kuolemattomana jossain taivaassa loputtomiin, miettikää nyt, LOPUTTOMIIN! vai tuntuisko siellä aika samalta?

-Tää kuulostaa mun mielestä parhaimmalta vaihtoehdolta, että syntyy tavallaan uudestaan. Ei vaan muista siitä entisestä elämästä mitään, eikä olis periaatteessa edes se sama henkilökään, mutta kuitenkin eläis aina vaan uuden ja uuden elämää.

-ei tapahdu yhtikäs mitään, kaikki vaan lakkaa olemasta eikä minua enää ole missään muodossa.

Mä yritän olla ajattelematta liikaa tollasia, mutta joskus on ihan kiva miettiä.

Sitä tuli ihan pienenä tyttönä itseasiassa mietittyä aika paljon, ja ajatus pelotti kovin. Vähän vanhempana tyttönä uskonnonopetuksen ja riparin jälkeen aloin uskoa, että kuoleman jälkeen on varmasti jotain.
Miun mielestä niin on parempi, uskoa ees johonkin ku ajatella että siellä oottaa yksinäinen tyhjyys, jossa joudut olee aikojen loppuun asti. Ilman ketään rakasta. :/ Sitä on kamala ees aatella. *Kylmiä väreitä*
Ite oon monesti ajatellu, että kunpa ei tarviis vanhentuu, niin koko asiaa ei ois enää eessä.
Jollain tavalla ihailen lujauskoisia joilla on niin puhdas usko Jumalaan ja Jeesukseen, ettei heillä ole pelkoa.

On vain hyväksyttävä tosiasiat.

mun isosisä tippu kerrostalon katolta ja "kuoli" ja se "herätettiin henkiin"(no kyl te varmaan tajuutte)! mut kuitenki- se sano et se näki kirkkaan valon ja oli onnellinen ja kuuli musiikkia näki kaikkia tuttuja ja oli just menossa niitä kohti ku heräs! se siis oikeasti oli ollut jo kuollut.. tai "rajalla". voihan olla että kuoleman jäkleen on monenlaista elämää, toiset joutuvat syntymään uudestaan, toiset pääsevät taivaaseen, jotkut onnettomat vain häviävät. riippuen ehkä eletystä elämästä ja sielusta.. enpä tiiä! jotkut tuttuni ovat kokeilleet regressiota ja päässeet entisiin elämiinsä ja ovat pystyneet antamaan tietoa asioista joita ei edes tiennyut olevan. voi siis olla että kaikki elämämme kertyvät jonnekin tiedostamattomaan ja määräävät mahdollistaseuraavaa elämäämme (ei sielunvaellus)! sittenpähän sen joskus tietää! itse en usko kaikkien sielujen ikuiseen katoamiseen. pienenä pelkäsin sitä niin paljon että saatoin jopa oksentaa kun ajattelin sitä alkaa tärisemään.. ehkä asenteeni johtuu yliluonnollisista kokemuksistani tai jostain- enpä tiedä.. tiesittekö muuten että ihmisestä katoaa kuollessa 2g johonkin tieteellisesti selittämättömään asiaan? on olemassa kone joka mittaa koska sielu vaputuu ruumiista (kai joku sähköjuttu) ja lukemat ovat suuremmat itsemurhien kohdalla. silloin kestää paljon kauemmin n. 4 päivää!

missä muodossa ne ihmiset sielä taivaassa olisi? ne jotka olisivat kuolleet luonnollisesti vanhana olisivat koko loppu ajan semmoisia vanhuksia? eihän siinä ole mitään järkeä. se olisi kuin loputonta bingon pelaamista muiden vanhusten kanssa.

http://www.helsinginrauhanyhdistys.fi

Mene seuroihin. Kuuntele siellä saarnoja. Mun äidillä oli ollu ihan samanlaisia ajatuksia, kuolemanpelkoa ym. mut ne loppu, ku hän tuli uskoon eli meidän vl:en "termeillä" sai parannuksen armon. Hän oli silloin 15-vuotias ja vaikka hänen perhe vastusti uskontoja, hän halusi olla uskova.
Mäkin olen uskova ja onnellinen. En pelkää kuolemaa! Uskon ja toivon, että pääsen taivaaseen kuoltuani, ikuiseen iloon.

no missä se taivas sitte olis???
ei ole mitään kuoleman jälkeen.
tai mä luulen et kuoleman jälkeen on samanlainen olotila kun mitä ihmisellä on kun se on siittiösoluna tai mutsin mahassa,eli ei tietoo missä on.

Mä itkin kans sen takii ku aloin miettimää tota kuolemanjälkeist elämää. Tuli mielee et muistaakohan sit enää et on ollu esim. sisko? Hirveetä ajatellakki et unohtais kaikki läheiset..Ikinä en enää sitten varmaa nää edesmenneitä läheisiäni..nyyh. Vaikka onhan se joku "jälleennäkemisen toivo", mut mitenkä, taivas on täynnä ihmisiä, niitä on ainakin miljardeja, voiko raakkaat löytyä sieltä? Sit mietin et jos on vaikka jääny leskeks ja menee uuestaa naimisii ni kenen kaa sit siel taivaas oikein on?? Tuleeko tappelu? Mitä? Voi kumpa tietäis..Ei tarvis pelätä. Mut mun ajatus on siitä et ku eihän taivaas voi saaha lapsii, et onkohan niin, että kun täällä maassa syntyy kuollut lapsi, että se onkin jo taivaassa tai jotain? Vaikeita kysymyksiä, toivottavasti riparilla löydän niihin vastauksia.. Mut yleensähän sanotaa et taivaassa on hyvä olla jne. , ehkä se sitten vaa on niin, ja kannattaa uskoa siihen. Itse ainakin uskon. (: