huomasin viime-kesänä rakkaalla marsullani romeolla patin takamuksessa. se todettiin kasvaimeksi eikä sitä voitu leikata koska se olisi ollut riski. mutta huomasin että marsuni kunto alkoi olla hyvin heikko. sitten aamulla 25.1.2004 marsuni makasi jäykkänä häkin lattialla. se oli lähtenyt pois luotani. itken sitä vieläkin että miksi rompun piti minut jättää???!!! mikä avuksi?! kaipaan romeota suunnattomasti..!! onko muita vastaavia tapauksia?! p.s. tää on mulle tosi tärkeetä!
suuri suru
entinen omistaja
6330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Maailman rakkaimmalleni marsulleni, Söpölle tuli päähän patti. Sitä yritettiin monta kertaa putsata. Sitä ei voitu leikata koska se olisi ollut suuri riski...Eräänä päivänä Söpön patti alkoi painamaan sen silmää jotenkin. Patti oli isontunut ja eläinlääkärin voide ei auttanut...Söpö vietiin eläinlääkärille ja eläinlääkäri sanoi: "Marsuasi ei voida enään kiusata eikä sitä voida parantaa.". Sitten minun oli ihan pakko luopua siittä TAI jättää se kärsimään...En halunnut että Söpö kärsisi...siksi annoin eläinlääkärin lopettaa sen...
Tästä on jo vuosi aikaa ja muistan jokaisen kohdan Söpön sairaudesta ja sen päivistä...
Söpö oli tosi rakas minulle ja se oli todella kiltti!!! Nyt meillä on kolme marsua, Söpön aikana Söpö ja sen kaveri ja nyt marsu määrä lisääntyi kahdella kun Söpö lähti...Tuntui että Söpö olisi kahden marsun arvoinen...
Minun marsun kuolemasta on vain muutama kuukausi, surettaa vieläkin. Tuntuu ettei pääse yli siitä vielä pitkään aikaan. Mutta onneksi minulla on muistoja ajatuksina ja valokuvina, en halua unohtaa marsuani. Se oli paras lemmikkini joka minulla oli ollut, mikään ei ollut luottanut minuun yhtä paljon. Aina kun sitä pelotti, niin se hyppäsi syliini. Se muisti minut, vaikka olisin ollut poissa kotoa vaikka miten kauan.
Hei! kun tossa luin sinun viestisi, niin kyllä piti itkua pidätellä! jos kerta marsusi oli noin huonossa kunnossa niin viimeinen palvelusi sille olisi ollut lopettaminen... koska marsusi kärsi! mulla on Nöpö niminen marsu ja se on vasta 2.v. otan osaa suruusi sillä tiedän miltä se tuntuu. mutta ainahan voit jutella marsusi kanssa. yöllä varsinkin katsot ikkunasta ulos ja juttelet Romeon kanssa. kyllä Romeo sinut taivaasta kuulee. Silloin kun meidänkin hamstei kuoli niin mä juttelin sen kanssa illalla.( varmaan lapsellisen kuullosta mut se helpotti) Romeon on hyvä olla taivaassa.
eläinlääkäri oli sanonut että patti voi olla sellainen että romeo voi jatkaa elämää patin kanssa tai sitten ei. luulin parasta... ja kun huomasimme rompun heikentyneen se oli liian myöhäistä.
mulla on aivan kyyneleet silmissä, kun olen lukenut noita teiän viestejä. mun naarasmarsulla oli patti kyljessä ja se vain jatkoi kasvamista.. mutta onneksemme se oli vaan rasvapatti, se leikattiin ja nyr marsu on entisensä.. :)
(ollut jo ½ vuotta.)
Yksi marsuistani nimeltään Tupu sokeutui noin 1-vuotiaana, kun silmät harmaantuivat.. äiti yritti toistuvasti sille eutanasia, mutta onneksi etten antanut.
Koska olen huomannut Tupulla oli elämänhalua.. iloitsi olemassaolostani, ruoasta...Oli hyvin onnellinen marsu sokeudestaan huolimatta, paljon iloisempi kuin yksi äkäinen marsuni, vaikka sen kaikki aistit tallella..