Kiinteäpolttovälisten käytännöllisyys

Eipä ole koskaan tullut zoomia ikävä järkkärillä kuvatessa.
Objektiivit:
24mm/3,5; 105mm/2,8 ja 200mm/2 ( 1,4x jatke) 35-koossa
14mm/2,8; 35mm/1,4 ja 85mm/1,4 croppikennoisessa (MF).
Valintaan on vaikuttanut laadun ohella hinta ja luotettavuus

Zoomi on vain pokkarissa (24–70mm vastaava)
Tilannekuvissa kiinteä on nopeampi kun aikaa ei kulu zoomailuun.

Objektiivia ostaessa en halua tinkiä kuvan laadusta, zoomia, vatkainta ja AF:ta en arvosta (lienee myös tottumuskysymys)

Tämähän on aikapaljon budjetin sekä laatuvaatimusten lisäksi myös kiinni siitä että, mitä ja miten kuvaa missä?
Kiintee välisellä voi olla myös mahdotonta saaha kuvaa kalterin häkin silmänvälistä
eläintarhassa nii ettei kalterit näkyis jos ei pääse seisomaan juuri oikealle etäisyydelle?
Eli säätövaraa ei aina ole vaikka joskus harvoin sitäkin tarvitaan?
Esim. lehdistökuvaajat näyttävät käyttävän hyvin vähän mitään painavia suuria kiinteitä sekä kalliita objektiiveja paitsi luonto ja urheilukuvaajat.
Eli on noille kaikille omat käyttäjänsä ja läyttötarkoituksensa sanoisinko
et tarpeen mukaan sopiva huonompi objektiivi voi olla parempi ku
aivan väärä käyttötarkoiotukseen.
Vaikka kuva kannattaa aina koittaa ottaa sillä mikä on kiinni kamerassa jos
ei muuta vaihtoehtoa ole ?

Kiinteäpolttovälisessä on sekin etu, ettei koskaan kiireissään kuvaa "väärällä" polttovälillä.
Minulle käy usein zoomeilla siten, ettei kiireessä muista zoomata ja jos alkaa zoomata niin menettää sen parhaan tilanteen, joka yleensä on se ensimmäinen.

Kuvasin zoomeilla aikoinaan, eivätkä ne olleet mitään halpalaseja. Nykyään kalusto koostuu vain primeista, eikä ole yhtään ikävä suurta kokoa ja painoa eikä edes huonoa optista suorituskykyä.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin jossain kaapin pohjilla ollee yhä yksi pari kolme vuotta sitten rungon mukana tullut zoomi. Sillä oli ihan kiva kokeilla kaupassa uuden rungon ominaisuuksia, mutta ei siitä oikeasti valokuvaukseen ole.

Jos harrastukkseen olisi laittaa määrättömästi rahaa, niin ainoa Canonin zoomi, joka voisi kiinostaa, on f/2.8 70-200mm. Toki vasta satasen macron ja kolmisatasen jälkeen. Käyttö olisi enemmän matkakuvaus, en pidä sitä mitenkään onnistuneena luontokuvauksessa.

Kiinteät ovat hyviä, ehkä joltain osin zoomeja parempia mutta zoomeissa on etunsa ja zoomi pitää valita siten että hyväksyy sen antaman kuvan.

Alueelta 200 - 300 mm Sigman 100 - 300 F4 kilpailee hyvin kiinteiden putkien kanssa ja antaa mahdollisuuden yhdellä putkella hoidella nuo molemmat pituudet.

Toinen todella hyvä on Nikkorin 70 - 200 F2.8 VR joka ei häpeä ketään millään pituudellaan.

Itse pidän zoomin etuja sen haittoja suurempana mutta ymmärrän nekin jotka vannovat kiinteiden perään.

Matkakuvaukseen käytän Nikkorin 18 - 200 VR zoomia enkä sitä toistaiseksi muuta miksikään joskin tässä katselen valovoimaista luokkaa 17 - 50 tai 70 F2.8 zoomia väristäjällä. Sigmalla on yksi joka kiinnostaa mutten ole vielä saanut aikaan päätöstä. Taisi olla tällainen Sigma AF 17-50mm f/2.8 EX DC HSM OS Nikonin sovitteella. Keskeltä kuva on hyvä kaikilla aukoilla mutta isommilla reunapiirto ei ole kovin kehuttava kuuleman mukaan. Hieman himmentäen homma korjaantuu. Niissä vaan tuppaa kaikissa olemaan jotain ongelmaa jos ei muuta niin hinta.

"Kuinka epäkäytännöllisiä kiinteäpolttoväliset objektiivit ovat luontokuvauksessa, jos nyt puhutaan 200mm tai 300mm putkista? Zoomeissa joutuu hieman laadusta tinkimään ja kiinteä houkuttelee nimenomaan laadun perusteella.

Te, jotka olette kiinteillä kuvanneet, niin tuleeko koskaan zoomia ikävä? Edes tilannekuvissa? "

jos tietää mitä kuvaa, niin kiinteä on oikein hyvä.
jos taas kuvaa 'mitä eteen tulee' -tekniikalla, niin zoomi tuo pikkusen vapautta rajaamiseen yms.

Optisesti kiinteä on yleensä huomattavasti parempi, kuin zoom.
Mutta hyvät zoomit ovat myös oikein hyviä.
Esim jo mainittu Sigman 100-300/4 on optisesti oikein käyttökelpoinen, eikä ole edes hirvittävän hintainen.

Ei kovin epäkäytännöllisiä. Itse olen viimeksi kuvannut zoomilla syksyllä 1992.

Hassua miten täällä ”taistellaan” kameramerkkien hiuksenhienoista paremmuuseroista, mutta kun on kysymys objektiiveista niin ei haittaa yhtään että zoom piirtää paljon huonommin?

Mutu
– kiinteällä saa aina hinta-laatusuhteessa parempia kuvia
– zoom on ”ihan kiva” ja sillä on paljon kivempi leikiä valokuvaajaa

"Sopivalla parilla zoomilla pärjään mutta kiinteitä pitäisi olla paljon

Tunnen erään "luontokuvaajan" (biologi) Hän tykkäsi, ettei ole juurikaan kuvaustilannetta, jossa ei pärjäisi 2,8/300 millisellä ja makro-objektiivilla.

Eräs toinen, joka suosi 2,8/400 millistä totesi, että zoomissa on eläinkuvauksessa kuitenkin vain yksi käyttökelpoinen polttoväli.

Maisemien räpsijät on erikseen. Silloin ei tarvita suuria valovoimia, eikä nopeita aikoja.
Kuitenkin ennen muinoin parhaat maisemakuvaajat käytti vain yhtä objektiivia ja polttoväliä.

Tämä nylyinen zoomivillitys on vain 1. taidonpuutetta, 2. välinehulluuttaa 3. laiskuutta 4. markkinointia 5. Kaikki mahdolliset polttovälit pitää olla käytössä, vaikka niitä ei koskaan tarvitse. Aukko polttoväleissä, aukko sivistyksessä.

Leikkimisestä puheen ollen. Mitä muuta harrastukset on kuin leikkiä?
Lapset on vain hieman suurempia.

Meitä harrastelijoita on kai eilaisia. d90 kuvaa matkoillaan ”kuolemanvakavasti, minä leikin kameralla eläkepäivien ratoksi.
Lieneekö harrastuksesta paljonkaan iloa jos sen ottaa vakavasti.

Zoomia en käytä järkkärissä, mutta kojukuvausta harrastava kaverini väittää ihan tosissaan, että makuulta kuvatessa zoomista on paljon iloa.
Hassuinta tällaisessa ajanvietteessä on se kun joku on niin viisas, että tietää muiden leikkivän ihan väärillä välineillä.

Mistä se tulee, että joku voi tietää muden harrastavan valokuvausta väärillä välineillä?
Vakavasti kuvaavien silmissä kamalimpia lienevät ne jotka kuvaavat ns. neulanreijällä, siinä kun ei ole zoomia ei kiinteää eikä edes valovoimaa :)