Tekniikan lisurikisi/tohtoriksi

Kannattaa kysellä yliopistosta noista jutuista... mutta:

1 riippunee alasta. ethän paljasta edes miltä puolelta olet valmistunut.

2 yleensä nuoremmat tutkijat kyllä tekevät muitakin hommia. ellet ole erityisen lahjakas ja ansioitunut juuri kyseiseen tutkijanhommaan ja silloin on yleensä kyllä tarkoituksena opiskella suoraan tohtoriksi.

3 kunhan nyt ensin hankkiudut jatko-opintoihin... eihän jatko-opiskelupaikka edes takaa töitä yliopistolla...

4 ei mitään tietoa.

Miten ajattelit hankkia tutkijanpaikan? Onko sulla hyvät suhteet proffiin? et ole ilmeisesti edes ilmoittautunut jatko-opiskelijaksi. miten ajattelit käytännössä totetuttaa tämän suunnitelmasi? millaisen arvosanan sait dipasta?

ja villi arvaus: olet opiskellut lappeenrannassa?

En ole opiskellut Lappeenrannassa. Arvosanat on aika kehnot (reiilu 2), mutta dipasta 4 (melkein kiitettävä). En ole kovin pitkälle kerinnyt miettiä, koska lähestyminen jatko-opiskeluihin on tullut proffan puolelta. Minun pitäisi ens vuoden alussa hakea jatko-opiskelijaksi ja samalla kysyä työpaikkaa.

Haluaisin päästä mielummin töihin, mutta liian vaikea päästä töihin näin vähäisellä työkokemuksella. Jatko-opiskelu olisi vain väliaikainen ratkaisu, koska tutkijapaikatkin ovat kovasti kilpailutettu. Pidän yliopistonväestä ja sen vuoksi en haluaisi tuottaa heille pettymystä jättämällä tohtorin opinnot kesken (jos sattuisin pääsemään töihin).

Siksi kiinnostaisikin, saako yliopisto rahaa lisensiaatin tutkinnosta? Se ei olisi niin paha kakku ja voisin mahdollisesti suorittaa sen loppuun, vaikka pääsisinkin välissä töihin.

Tällä hetkellä 4 vuoden tohtoriopinnot kuulostaisivat liian raskailta, hyödyttömiltä. Asiaan vaikuttaa myös tutkijavaihdon&väitöstilaisuuden&opettamisen arastelu. En koe olevani tarpeeksi hyvä opettamaan yliopistossa ja tutkijaksi on liian vaikea päästä. Mikäli voisin vain tutkia jotain "omaa juttua" ja saada rahaa niin varmasti voisin olla kiinnostunut olemaan "hullu tiedemies".

Mutta kuten numeroiden keskiarvosta huomaa, en ole erityisen kiinnostunut pelkästä opiskelusta vaan työnteosta (saa rahaa).

olisiko sinulle siis työpaikka luvassa? täällä ainakin houkutellaan kaikkia valmistuvia, jotka eivät jatka suoraan töihin, jatko-opintoihin... mutta jos pääsisit töihin niin miksi ei. tietysti vähän sopimuksen mukaan... mutta toisaalta jos jatko-opiskelut eivät oikeasti kiinnosta, miksi vaivautua??

Ei ole varmasti luvassa, mutta ainakin osittain voisi maksaa palkkaa. (en tiedä miten paljon) Olen myös kuullut kaikkia houkuteltavan jatko-opiskelijoiksi, saavathan he rahaa jokaisesta väitelleestä.

Jatko-opiskelut kiinnostaa mielessä:

1) viihdyin siinä ympäristössä
2) Kehitän koko ajan itseäni joka tapauksssa päästäkseni töihin
3) Näyttää paremmalta CV:ssä kuin työttömyys

Työhakemuksia olen laittanut ~20 kpl 3kk sisään, ja päässyt vain yhteen haastatteluun (joka ei ollut edes kotikaupungissani)

jos minkäänlaista työsuhdetta olisi luvassa niin mielestäni kannattaa. ainahan voit jättäytyä pois (sopimuksen mukaan!) jos täyspäiväinen työ löytyy muualta. opetuksesta, assaroinnista tms nakeista tuskin voit silti luistaa...

Huolestuttaa vain lukea uutisia ja kuulla kommentteja tohtorien tarpeesta. Käytäntö vaikuttaisi olevan, että tarve tohtoreista (kaikki alat yhdistettynä) on vain minimaalinen osa eli noin 1/10 koulutetuista. Huolestuttaa tässä että onko ihan virhe ratkaisu alkaa jatko-opiskelemaan?

Minua kiinnostaisi ohjata osaamiseni uudelleen, sillä kouluttauduin osaksi vähän kiinnostamattomalle alalle. Opiskeleen lähtiessäni en tiennyt mitä halusin ja vaatimukset työelämässä vaikuttavat kovilta. Ei aina edes riitä että teet työsi ja ahkerasti, jos on parempia osaajia tarjolla.

Ajatus oli suunnata osin omia opintoja hieman eri suuntaan(toivottavasti myös kiinnostavempaan), senkään järkevyydestä en tiedä? Itseoppinutta harvoin halutaan töihin. Lisäksi vaikuttaa, että uutta tutkimusta on vaikea tehdä, jos et kohdista tutkimusta tarpeeksi kapeaan alueeseen. Mikäli kohdistat tarkasti opiskelusi, työllistyminen tulee olemaan todella vaikeaa.

Olisi tärkeä saada hyviä neuvoja. En ole mikään opiskelijahuippu tai ruudinkeksijä, mutta osaan ajatella olennaisia asioita. Osaisiko joku sanoa, mistä voisi asiaan saada ohjausta? Yliopistolta en voi puolueetonta tukea saada, koska heillä kiiluu tutkintorahat silmissä.

Olen valmistunut DI:ksi 2007 ja teen väitöskirjaa, joka valmistuu puolen vuoden sisään. Eli jonkinnäköistä näkemystä näistä asioista on. Vastatakseni siis alkuperäisiin kysymyksiisi:

1 Osaamistasi voit ihan varmasti kehittää myös jatko-opintoja tekemällä. Jatko-opinnot opettavat sinulle raportointitaitoja, ryhmätyötaitoja, organisointia, ajankäyttöä ja stressinsietokykyä. Se, miten paljon kehityt, on ihan sinusta itsestäsi kiinni. Ei kukaan tee työtä puolestasi.

2 Se, miten paljon sinun pitää osallistua opetukseen riippuu laitoksesi/laboratoriosi/yksikkösi muista resursseista. Jos resursseja ei ole, joudut todennäköisesti osallistumaan opetukseen. Jos niitä on, voit päästä pälkähästä. Omassa yksikössäni molemmat on nähtävissä.

3 Lisensiaatin tutkinto on harvinainen, koska lisensiaatiksi tarvitset kaikki tohtorintutkintoonkin tarvittavat jatko-opinnot (60 op) ja lisäksi sen lisensiaatintyön. Pieni lisäpanostus ja sinulla olisi tohtorintutkinto. Eikä siihen opetustyötä välttämättä vaadita. Konferenssit sen sijaan ovat osa tutkijan työtä. Sinun tulisi viestiä tieteelliselle yhteisölle työstäsi ja nämä ovat lisäksi hyvä mahdollisuus verkottua muiden kanssa.

4 Vaikka väitöskirjani ei ole vielä valmis, minulle on tarjottu töitä jo useamman kerran. Mitä tiiviimmät yhteydet professorillasi/tutkimusryhmälläsi on teollisuuteen, sitä paremmat ovat mahdollisuutesi työllistyä sinne. Tässäkin kohtaa, paljon on sinusta itsestäsi kiinni. Sinun tulee olla aktiivinen ja antaa itsestäsi osaava kuva ulospäin. Moni väitelleistä kollegoistani on lähtenyt teollisuuteen töihin, pääasiassa väitöskirjan aikaisten yhteistyökumppaneiden leipiin.

Siinä olet kyllä oikeassa, että ei aina riitä, että teet työsi ahkerasti. Sinulla pitää olla työnantajalle jotain tarjottavaa. Sinun pitää erottua parhaana vaihtoehtona kymmenien, ehkä jopa satojen, joukossa. Ei tarvitse olla mikään huippuoppilas eikä ruudinkeksijäkään, mutta auttaa, jos teet hitosti hommia, ajattelet omilla aivoillasi ja haet jatkuvasti itse aktiivisesti uusia mahdollisuuksia.

Jos sinulla on mahdollisuus, niin keskustele muiden jatko-opiskelijoiden kanssa. Heiltä voit saada puolueettomampia näkemyksiä kuin proffilta, jotka kalastelevat jatko-opiskelijoita.

Saako kysyä riinas84, miltä paikkakunnalta olet? Omalta paikkakunnaltani työllistyminen on vaikeaa. Siksi en usko tohtorintutkinnonkaan auttavan tai paikallisten kytkösten.

Mitäs jos unohdat sen että olet "DI" ja menet vaan töihin sellaiselle alalle millä on töitä. Tuosta jatkuvasta koulussa olemisesta ei välttämättä seuraa yhtään mitään. Tohtoreitakin on työttöminä.

Vastaukset kysymykseesi:

1) Valtaosa tekniikan alan tutkimuksesta on yksityisen sektorin kannalta relevanttia, koska hehän sen lystin pääosin maksavat. Kaikki tutkimus ei tosin paranna työllistymismahdollisuuksia, mutta yleensä ottaen HYVÄ tekniikan alan väitöskirja on aina suuri meriitti ja kehittää väistämättä osaamista.

2) Opetukseen ja opinnäytetöiden ohjaukseen menee itselläni noin 5-10% työajasta, uskoakseni tämä on aika tyypillinen määrä.

3) Konfensseilta ja luennoilta tuskin voit välttyä yliopistolla mitenkään, ellet ala aivan totaaliseksi lusmuksi.

4) Tilastokeskuksen mukaan tekniikan tohtoreita on työttömänä on noin 2,5 %, varmaan aika merkittävä osa noista on kuitenkin enemmän tai vähemmän teknillisissä toimenkuvissa.

YLEISTÄ: Se, ettei saa töitä yksityiseltä sektorilta on ehkäpä huonoin mahdollinen syy ja motivaatio alkaa tekemään jatko-opintoja! Muuta toiselle paikkakunnalle tai hyväksy töitä, jotka eivät vastaa koulutustasi. Yliopistolla haaskaat noilla kakkosen papereilla vaan omaa ja muiden aikaa.