Mun elämä on helvettiä. Eikä tämä ole liioiteltua, sillä se on vain sitä.
Mua on kiusattu koko kouluaika, olen nyt yhdeksännellä luokalla.
Lyhyesti sanottuna; oon koko luokan ulkopuolella, mun paras kaveri lähti mun pahimman kiusaajan matkaan (se on ollut aina sama.) ja käänsi koko luokan mua vastaan.
Lintsailen, olen siitä pulassa, ja kaikki on vain tuon kiusaajan syytä.
Vielä kun yhdeksäs vuosi on tärkeä, että pääsee opiskelemaan.
Itsetuntoni on mennyt miinuksille, koen itseni epäonnistuneeksi, arvottomaksi ja turhaksi jonka pitäisi jo kääntää kylkeä mullan alla.
En kykene edes itkemään enää.
Olen itsemurhan partaalla, enkä halua apua. Sillä uskon ansainneeni kaiken.
En tiedä enää mitä teen. Haluaisin elää, ja potkin itseäni eteenpäin kokoajan ajatuksella " tää vuosi loppuu kohta", mutta se ei enää auta.
Toivon että koulut ottaisivat kiusaamisen tosissaan. En halua enää nuorten itsemurhatilastoihin suurempia lukuja. Vaikka itsestäni on tulossa sellainen.
Mua on kiusattu koko kouluaika, olen nyt yhdeksännellä luokalla.
Lyhyesti sanottuna; oon koko luokan ulkopuolella, mun paras kaveri lähti mun pahimman kiusaajan matkaan (se on ollut aina sama.) ja käänsi koko luokan mua vastaan.
Lintsailen, olen siitä pulassa, ja kaikki on vain tuon kiusaajan syytä.
Vielä kun yhdeksäs vuosi on tärkeä, että pääsee opiskelemaan.
Itsetuntoni on mennyt miinuksille, koen itseni epäonnistuneeksi, arvottomaksi ja turhaksi jonka pitäisi jo kääntää kylkeä mullan alla.
En kykene edes itkemään enää.
Olen itsemurhan partaalla, enkä halua apua. Sillä uskon ansainneeni kaiken.
En tiedä enää mitä teen. Haluaisin elää, ja potkin itseäni eteenpäin kokoajan ajatuksella " tää vuosi loppuu kohta", mutta se ei enää auta.
Toivon että koulut ottaisivat kiusaamisen tosissaan. En halua enää nuorten itsemurhatilastoihin suurempia lukuja. Vaikka itsestäni on tulossa sellainen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sun pitäs kertoo täst jollekki opettajalle tai muulle aikuiselle, jos et viel oo sitä tehny. Älä tee itsarii pliis hei!
Älä tee itsaria, kyllä kaikesta selvitään... :) t. entinen kiusattu
Voisit ainakin kysyä pääsisitkö opiskelemaan esim. erityisluokkaan ja saisitko olla välitunnitkin esim. sisällä
Tai kotiopetus on yks vaihtoehto.
Mä selvisin tuolla ekalla vaihtoehdolla peruskoulun läpi!
Ylä-aste on tuota yleisintä kiusaus aikaa, valitettavasti, mutta usko sen jälkeen ihmiset kasvaa ja sinäkin jatkat omia teitäs...
Voimia!
kerro heti kiusaamisista, opettajalle, terv.hoitajalle tai vanhemmilles tai ihan kenelle vaan. Sillä kokemuksesta tiedän ettei siitä puhumattomuudesta hyötyä ole. Äläkä itsaria niiden( nilviäisten) takia tee!
Munn lasta ku koulussa kiusattiin, eikä uskaltanut puhua kenellekkään, niin hänet napattiin ja vietiin sijaisperheeseen, ku luulivat ne tantat että kotona on vika, kun ei kouluun voinut mennä!
Kiusaajat pitäis viedä kaikki jonnekin autioon saareen, mistä eivät pääse mihinkään ennen kuin lupaavat ja vannovat, ett kiusaaminen on loppu!
Pakko masentaa sinua sen verran että samaa paskaa se tulee jatkossakin olemaan. Itse olin koulukiusattu ala-asteelta lähtien, ja vaikka kiusaaminen oli hyvin näkyvää ei kukaan opettaja tahtonut / jaksanut puuttua siihen. Yläasteella tilanne vain paheni. Omatuntoni romutettiin aivan maantasalle. Aloin lintsaamaan koulusta, vetäydyin omiin oloihini. Lukio onneksi karsi pahimmat kusipäät pois, mutta edelleen huonon omantunnon takia jäin auttamatta aivan yksin. En uskaltanut hankkia uusia kaverisuhteita tyttöystävästä nyt puhumattakaan. Olen tällä hetkellä 20 vuotta, ja sama meno jatkuu. Aloitin syksyllä ammattikorkeassa, mutta täälläkin tuntuu jo kaikilla olevan omat piirit joihin minä en ilmiselvästi kuulu. Istun illat itsekseni kotona, liian pelokkaana ottamaan yhteyttä yhtään kehenkään. Käyn koulussa silloin kun huvittaa. Ainut huvini on nyt viimeaikoina tiheytynyt alkoholin juominen parin (= ainoitten) kavereideni kanssa joita nyt olen jollain kumman kautta saanut vuosien aikana.
Olen liian jääräpää hakeakseni apua, en kaipaa kenenkään sääliä. Olen rakentanut jonkinasteisen kuoren ympärilleni ja minun on todella vaikea päästää ketään lähelleni, vaikka sitä kuinka paljon toivoisinkin. Tuntuu vaan, että en jaksa tätä menoa enää kauaa. Vaikka ulkopuolelle olen hyvinkin hymyileväinen ja pirteä. Onneksi minulla on perhe joka rakastaa minua, joka onkin ainoa syy miksi en ole täältä jo lähtenyt oman kautta.
Syvimmät pahoittelut jos teksti loukkasi jotakuta, kunhan vain ajattelin ilmoittaa että on ihmisiä joilla asiat on vielä huonomminkin. Olet vielä siinä iässä, että parhaat vuodet lukioaikaa on vielä edessä. Tsemppiä jos sulla menis asiat vähän paremmin putkeen!
Tuo kuulosta AIVAN samalta tilanteelta kun mitä minulla oli kun olin ylä asteella.7 luokka meni vielä ihan hyvin mutta sitten 8 luokalla jotain tapahtui."paras"kaveri alkoi yhtäkkiä muuttumaan ja käänsi luokan vastaani.Kavereita ei ollut koulussa ja masennus alkoi.Koulu alkoi kusemaan en kyllä lintsaillut mutta pahastihan siellä koulussa alkoi menemään.Sitten alkoi kesäloma,ja olin masentunut koko kesän.Pelasin vaan päivt pitkät ja en hengaillut kaverin kanssa.Siinä sitten lihosin ja ainoa kaverikin alkoi vihastumaan kun en pystynyt olemaan hänen kanssaan ja sitten hän meni koulu "kaverin" puolelle.
Mutta tämä kiusaaminen vahvisti minua.Olen 75 kg en enää lihava ja "paras"kaveri on nyt entinen kaveri.Nyt olen 17 vuotias ja kohta menossa oikean kaverin kanssa autokorjaajaksi.Ikinä en kyllä saanut turpaan että en tiedä sitten sellasisesta fyysisesta kiusaamisesta.Mutta kyllä se kiusaaminen henkisestikin on kyllä todella rankkaa joka päivä.En tiedä kyllä vieläkään että miten kestin.
Sama
Moikka:) Kyllä sinun pitää puhua tuosta kiusaamisesta jollekin. Oikeesti ärsyttää kun koulussa ei oteta kiusaamista tosissaan:( Puhut siitä nii kauan kun uskotaan etkä luovuota :) voimia sulle ja hyvää joulun odotusta :)