6 vuotiaan uhma

No...illalla vaatekaapista vaihtoehto yksi ja kaksi sängylle "noista otat toisen"ja puet sen, säästyy muutama tuokio siinä.
Kotiinpalattua kun jättää vaatteensa lattialle, anna olla siinä. Kun niitä sitten tarvitsee, eikä löydy, sano en tiedä, en ole koskenutkaan! Älä passaa! Vaadi tekemään jotakin pientä...koska se kuuluu tehdä, jokainen osallistuu kykyjensä mukaan kotitöihin, ja hänen työnsä on se omien vaatteitten laitto.
PS: Anna joku päivä oikeasti myöhästyä taksista, niin likkaa ottaa varmasti aivoon eikä myöhästy toiste! Siperia opettaa!
Ja jätä se turha ratkutus, jos ei tee...anna olla.

tapahtuu huimaa kehitystä joten tuo uhma on ihan normaalia.Huomaatteko tarpeeksi häntä ilman ainaista marmatusta,tulee helposti kierre että toiselle puhuu vain negatiivisia asioita.Ehkäpä kyläilessä häntä huomataan enemmän niin käyttäytyy erilailla.En ottaisi tuosta vaatejutusta niin suurta stressiä,korjaa ulkovaatteet vaikka itse,varmasti taas jossain vaiheessa alkaa tekemään sitä itsekkin.

Kannattaa varmistaa ettei eskarissa esim kiusata, pelota tai muuten ole jotain pielessä, sellainen usein purkaantuu kotona kuvailemallasi tavalla.

Meillä lapsi menetti telkkarinkatseluoikeuden viikoksi, kun yritti puhua minulle tuolla tavalla. Sellaista ei yksinkertaisesti pidä hyväksyä ja siitä pitää seurata tuntuva rangaistus. Varoita ensin poistavasi jotain lapselle tärkeää tietyksi ajaksi ja ellei tehoa, tee se heti oikeasti, saat näin sanoillesi tehoa. Vältä turhaa pajattamista vähemmän tärkeistä asioista. Tähän aikaan vuodesta tehoaa sekin kun sanoo, että tontut katselevat ikkunasta ja kirjaavat kaiken ylös! ;)

Itse laitan lapselle aamulla vaatteet valmiiksi sängylle ja vieläpä oikein päin ja pukemisjärjestykseen. Lapsi on opetellut heti ensimmäisestä päivästä alkaen tietyn järjestyksen ja noudattaa sitä, tosin hoputtamalla mutta kuitenkin. Ensin puetaan, sitten vessaan ja hampaiden pesu, ulkohousut, kengät ja takki päälle, sitten syömään ja samalla tehdään kampaus, syömisen jälkeen pipo,hanskat ja reppu ja sitten ulos odottamaan taksia. Meillä on niin kiukkuinen taksikuski, että muksu pelkää tosissaan taksista jäämistä...

Kysele kuulumiset heti eskarin jälkeen ja komenna vasta sitten laittamaan vaatteet naulakkoon. Mieti olisitko itse vihainen, kun joku olisi aina kotona huutaen ja moittien vastassa! Kaiken a ja o on nukkumaan meno ajoissa. Tuon ikäinen ei vielä ymmärrä kunnolla ajankulua, joten hänet voi ihan hyvin laittaa esim tuntia aiemmin nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä pirteämpänä (meillä aletaan valmistautua 19 jälkeen nukkumaan). Kannattaa suosia rutiineja ja rauhoittaa illat muilta menoilta. Kavereita voi kutsua silloin tällöin kotiin, rauhalliset leikit väsyttävät lasta sen verran että nukkuminen voi helpottua, kaverin aikana ei niin kehtaa kiukutella!

Tyttö rääkyy ja kirkuu, kun ei mene toivomallaan tavalla. Voi lyödä sisariaan tai äitiä, olen nähnyt. Mielestäni tuollaista käytöstä ei pitäisi missään tapauksessa hyväksyä. Tärkeä asia pois, sitä mieltä olen.

Hei väsynytäippä


Kerrot perhearjestanne, jossa on kaikkia osapuolia uuvuttavia ja lapasesta lähteneitä tilanteita.
Vanhemmuuteen ja erilaisista tilanteista selviämiseen kannattaa hakea tukea ja ohjausta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Oman kuntasi perhetyöstä, neuvolasta kannattaa viipymättä hakea apua. Kyse on siitä, että löydetään uusia toimintamalleja entisten toimimattomien tilalle. Rangaistukset ja jäähypenkit eivät ole nykyisen ymmärryksen mukaan missään nimessä suositeltavia kasvatuskeinoja. Vanhemman tulee saada tilanne hallintaan muilla, terveillä ja tukevilla keinoilla. Asiaan voi vaikuttaa! esim. perhetyöntekijä voi tulla kotiin kanssa miettimään miten kulloisessakin tilanteessa voisi toimia uudella tavalla. Uusia taitoja ja tapoja omaksumalla edesautatte muutosta, joka kyllä sitten toteutuessaan nopeastikin palkitsee ja auttaa kaikkia.

Merja, diakoni.

Hei kommentoija69

Kyselit, eikö minun mielestäni saa rangaista lasta. Kyse ei kuitenkaan ole minun mielipiteistäni, vaan siitä, mitä nykyään kasvatuksesta, psykologiasta, ihmissuhteista yms tiedetään. Kasvatusta tutkitaan monista eri perspektiivesitä käsin.
Esimerkiksi aikaisemmin jopa kasvatuksessa suositeltiin jäähypenkkiä, nyt ymmärretään sen olevan paitsi vahingollinen, myös tehoton ja vaikuttamaton ratkaisu. Jäähy ei lisää toivottua käytöstä, mutta vahvistaa lapsen häpeäkokemusta.

Rangaistus on eri asia kuin seuraamus. Jos esim. pelleilee tahallaan ohjeista huolimatta jäätelön kanssa, jätski voi pudota maahan ja sitten ollaan ilman jäätelöä. Se on seuraamus, joka opettaa lasta ja on looginen. Jos taas lapselta otetaan jäätelö pois, koska hän kaksi päivää aikaisemmin pamautti kaveria lapiolla päähän tarhassa, onkin kyse rangaistuksesta joka ei opeta lapselle toivottuja asioita. Ei-toivottuun käyttäytymiseen pitää puuttua heti ja lopettaa se antamalla toivotun käyttäytymisen kehoituksia. Yhtenä esimerrkinnä lapselle ei niinkään tule sanoa esim. 'älä pelleile ruualla' vaan toimintaohje 'syödään ruokaa siististi'.

Kasvatus on se maailman toiseksi vaikein asia. Eri kulttuureissa ja eri perheissä ja eri historian aikana on vaalittu erilaisia käytänteitä.
Itse en usko rangaistuksen opettavan lapselle mitään. Se vain on omiaan synnyttämään negatiivisen noidankehän ja vahvistaa lapsen kokemusta itsestään huonona. Selkeät ja reippaat ohjeet taas vahvistavat osaamisen ja pärjäämisen kokemusta. Miten päästä toivottuun lopputulokseen kuten vaikka saada vaatteet päälle fiksusti aamukiireessä, vaatii usein mielikuvitusta, luovuutta ja valmiiden ennakkoasetelmien purkamista. Rajat ja rakkaus. Vain pari sanaa, mutta miten vaikeita ne ajoittain ovatkaan.

Merja, diakoni

Hei, tuossa aiemmin on ollutkin hyviä neuvoja tilanteisiin. Meillä toimi tuossa ulkovaate- ja kenkätaistelussa se, että kerroin ihan rauhallisesti, että hänen kamppeensa täyttävät koko eteisen ja jollei hän korjaa niitä naulakkoon, niin heitän ne tästä lähtien kuistille. Jouduin tekemään sen noin 8-9 kertaa, ennen kuin tilanne rauhottui. Aamulla oli ikävä hakea kylmät kamppeet päällensä kuistilta ja ehkä silläkin oli vaikutuksensa. Muiden perheenjäsenten haukkumisessa ja läpsimisessä meillä oli täysin nollatoleranssi, ei telkkua tai läppäriä 2-3 päivään, riippuen rikkeestä. En haukkunut, karjunut tai nimitellyt, pidin ranteista kiinni, jos yritti läpsiä ja ilmoitin että jatketaan siten vaikka aamuun asti. Pysy tyynenä, aikuisen ei pidä mennä lapsen raivoon mukaan. Fiksu mukula osaa kyllä käyttää sitäkin hyväkseen jos saa vanhempansa räjähtelemään.. Ja ota huomioon, että kaikki mitä nyt teet toistuu vielä pienempien kanssa, hyvä malli nyt on kultaakin kalliimpaa.