Korkeassa 89 vuoden iässä. Viimeisen vuotensa eli terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Viimeksi kun kävin katsomassa, hän sano että voi kun jo pääsisi pois. Ei olekaan mukavaa elellä vuoteessa maaten kuukaudesta toiseen kuolemaa odottaen.
Viimeksi kun kävin katsomassa, hän sano että voi kun jo pääsisi pois. Ei olekaan mukavaa elellä vuoteessa maaten kuukaudesta toiseen kuolemaa odottaen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ystäväni kuoli 99 vuoden iässä, kolme kuukautta sitten. Asui loppuun asti yksin, omassa, isossa kodissaan.
Ihan hyvin, äly leikkasi, kuin partaveitsi, jalatkin kantoivat.
Niin arvoituksellista on ihmiselämä. Takuuta, loppupääteasemaa ei voi kukaan ennalta-aavistaa. Joten, annetaan kaikkien kukkien, kukkia, niin kauan, kuin kukkivat.
Moni makaa koko elämänsä vuoteessa. Kuka kenenkin elämänarvot ja saavutukset voi ulkokultaisesti arvostella????
Huono omatunto.
Se kestää vain aikansa. Kun joku syntyy, se myös kuolee. Ihminen on sellainen täällä yhteiskunnassa, se iloitsee valtavasti kun lapsi syntyy. Kun se lapsi alkaa vanhenemaan ja sitten kuolee, jostain ihmeestä ilmestyy serkkuja ja kaukaisia sukulaisia haaskalle märehtimään.
Mieti omaa tulevaisuuttasi. Paljonko sulla muuten perintöjä jaossa? Mites arkunkantajat , saako ne osuuksia jne...
=DW=
Kiva tuo "haaskalle märehtimään".
Taitaapi se kuitenkin useammin mennä niin, ettei mistään ihmeestä ilmesty perinnönjaolle sellaisia, joilla perintöoikeutta ei ole.
@ DW
Serkut eivät peri, vielä vähemmänn kaukaisemmat sukulaiset.
Että näin on, vaikka kuinka vänkäät.
Arkunkantajia saa rahalla, vaikkapa palokunnasta.
No ei peri.
Perintökaari on kyllä tuttu minulle, mutta ei kaikille. Nämät serkut itkee krokotiilinkyyneleitä hautajaisissa, kun luulevat saavansa rahaa. Sitten kun totuus selviää, eipä ne enää haudallakaan käy.
Mä nimittäin nähnyt muutamankin kerran, että jostain kompuroi hautajaisiin ihmisiä, jotka edes kunnolla tienneet minkänäköinenkään vainaja oli ollut. Tietenkin mahdollista, että ilmainen hirvisoppa vetää puoleensa..
=DW=
No, oman isäni siunaustilaisuudessa pappi otti meistä kolmesta, 2 arkku valokuvan, kun muita mahdollisia ei ollut.
Eikä haitannut, ollenkaan.
Ei ollut soppaa, eikä hoppaa.
Sinulla =DW= on ilmeisesti melko läheiset, mutta kenties vähän huonotkin välit kaukaisiin sukulaisiisi? Vaikuttaisi myös siltä, että olette hyvin varakkaita sukuja ja asutte samoilla seuduilla? Kenties jotain vanhoja sotkuja omistuksissakin?
Meillä se on niin, etten edes tiedä paljonko minulla on serkkuja. Joidenkin serkkujen kanssa olimme lapsena jonkin verran tekemisissä, mutta heidänkään elossa olemisistaan en äitini kuoleman jälkeen ole saanut tai kiinnostunut hankkimaan tietoa.
En oikein usko, että kukaan serkuistani tai kaukaisista sukulaisistani osaisi tulla hautajaisiini. Ja jos nyt poikani jostain käsittämättömästä syystä rupeaisi surunsa keskellä vielä jotain hänelle (ja minullekin) tuntemattomia kaukaisia sukulaisiani hautajaisiini haalimaan, niin tuskinpa he rahan toivossa tulisivat ja krokotiilinkyyneleitä vuodattaisivat. Jos tulisivat, tulisivat kai kohteliaisuudesta ynnä muista tavallisista syistä. Ilmaisen aterian toivossa (etekään lihasopan) ei varmasti kukaan matkojen päästä tule, ja tuskin kompuroivatkaan, hyväkuntoiset ainakaan.
Todekkako, ihanko täti.... no eipä lämpöä eriydy viestsistäsikään. Tiedätkö et meitä on muita tällä ikäsektorilla jotka ovat tehneet ikäihmisten kanssa vuosikymmeniä duunia?
Kalmon tunne tuli kirjoituksestasi, minulle jokainen hoitamani on tärkein.
se on vaan niin helppo sysätä vastuu vanhuksista toisten kontolle en usko ollenkaan että kukaan huonon hoidon takia kuolemaa toivoo vaan sen takia että takana on jo pitkä elämä eikä enää pysty itse tekeen mitään on niinkun toisten armoilla eilisen iltapäivälehden lööpistä tuli taas hyvin ilmi kuinka omaiset sysäs kaiken syyn hoitohenkilökunnalle mutta kyllä ainakin mun mielestä suuri vastuu on myös omaisilla suurin vastuu pidetäänhän lapsistakin huolta osat vaan vaihtuu jossain vaiheessa.
Entä jos niitä omaisia ei ole? Minkä takia niitä veroja on maksettu, jos ei säällistä hoitoa saa?
KYLLÄ TOIVOISIN SEISOVILTA JALOILTA KUOLEMAA..
Yläkerran isäntä ei ota vastaan toivomuksia, on koettu.
Kuka ja mikä on oikeutettu olemaan kärsimättä?