Voiko olla aitoja tunteita samaan aikaan kahteen eri ihmiseen? Omassa parisuhteessa kaikki suht mallillaan, mutta toinen nainen vetää puoleensa magneetin lailla. Tavattiin kavereiden kautta joitain kuukausia sitten tän "toisen" kanssa ja jotain kemiaa oli heti, mut tietenkään en mitään tehny. Aina kun tavataan tulee niin kuumottava olo ja mikä tahansa syy päästä tekemisiin tuntuu vaan niin pirun hyvältä. Mietin onko tää vaan jotain fyysistä vetoa, se puoli kun on mulle aika tärkeä. Suomeksi sanottuna himottais ja lujaa mutta syyllisyys ja kauheat itsesyytökset on koko ajan mukana. Hävettää, mutta en yhtään oo varma pystyisinkö itsehillintään jos joku tilaisuus tulis. Eli nyt mietin voinko edes mennä pikkujouluihin. Oon hirvee ihminen.
Tilaisuus tekee varkaan?
Kiusausta tunteva
221037
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
jos sua ny himottaa joku ni onko se sitte niitä Suuria Tunteita vai vaa joku ohimenevä juttu. Mun mielestä kelaat vaa ett onko sun nykyinen suhde minkä arvoinen ja miten valmis oot sen menettämää. Jos sä epäröit vastauksessas ja kelaat vieläki lihanhimoja ni ehkä sulla on väärä nainen kainalossa.
Se ett sulla menee jo noin pitkälle ajatukset ettet uskalla nähdä sitä ettet lankee kertoo jo mulle ainaki sen ettet sä ole valmis nykyisessä parisuhteessas sitoutumaan 100%. Kyl sen eron sit huomaa ku on se oikee ja kun on muunlainen suhde. Sulla on muunlainen suhde. Sä et ehkä nyt petä sitä mut sä pidät jonkin option auki jollekki.
Et sä oo hirvee ihminen, sä oot vain ihminen. Ei parisuhde oo helppoo ja varsinki jos siihen väliin mahtuu kiilaamaan joku. Siis mieti onko sun nykyinen suhde minkä arvoinen ja siitä sitten eteenpäin. Sun elämässä on vaa yksi tavoite, etsiä sun onni ja hyvä elämä. Se ett koittaa väkisin olla jossain ei ikinä oo ratkaisu. Sitten kun se oikee tulee kohdalle ni kaikki on vaivatonta. Mut siihen asti sä törmäät noihin tilanteisiin uudellee ja uudellee.
Tee miten teet, mut muista aina kunnioittaa toisten tunteita. Minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Se on ainoo hyvä elämänohje.
Ihmisellä pystyy olemaan tunteita enemmän kuin yhteen ja ihastua heihin, vaikka olisi suhteessa. Siitä tietää ihmisen olevan terve koska ei väkisin pakota itseään olemaan tuntematta tunteita ja eväämään mieltymyksiään. Kyllä ihminen saa ihastua muihin vaikka seurustelisikin. Ne suhteessa olevat, jotka eivät vain "pysty" yksinkertaisesti ihastu muihin, ovat aivan yhtä terveitä.
Mutta noissa tarvitsee olla aina tasapainoinen. Se että tunnet tolla lailla, ei ole mitään väärää. Hyväksy se. Jos kumppani närkästyy siitä pahastikin, se kertoo vain hänen omasta huonosta itsetunnostaan ja sairaasta omistushalusta.
Jos menet epätasapainoon ja teet jotain mistä tulee seuraukset, missä huomaat olevasi aika pian yksin ilman kumppania, et pysty elämään nahoissasi kovin hyvin. Varsinkin jos epätasapainoissasi pimität tapahtunutta, se syö sinua sisältä rankasti. Ymmärrätkö?
Se on kuitenkin hyvä tietää, että kaikki mitä teet, ja mitä aiot on sun täysin omissa käsissäsi. Sinä olet aina vastuussa omista tunteistasi ja tekemisistäsi.
Jos olet tasapainoinen, kunnioitat itseäsi ja kumppanuussuhdettasi, pystyt huoletta rupattelemaan sen naisen kanssa niitä näitä.
Ehkä se ei olisi puoleltasi niin jännää, jos et olisi suhteessa. Ehkä sinua kutkuttaa kun olet varattu ja on noita salaisia tuntemuksia ja fantasioita muihin.
Miten pitkälle joskus menetkään ja kuinka hyvin kestäisit seuraukset? Itsesääliin ja morkkaamiseen on turha nojata siinä vaiheessa.
näin juuri, ainoo mitä mä kyl en allekirjoita on toi ett siitä pitäis kumppanillee sanoo jos himoitsee toista nii ett ei meinaa housissaa pysyy. Mä en kutsuis sitä omistuyhaluiseksi tai huonoksi itsetunnoksi jos se loukkaisi kumppania saada kuulla miten jonku näkeminenki aiheuttaa kouristuksii alavatsassa.
Jos jotai ohimenevää tuntee ni ei siit kande mitää numeroo tehdä, kääntää sen hyväksi energiaksi omaan parisuhteeseen ja pitää suunsa kii. Tunteita voi tulla mut niitä ei tarvi käsitellä kuin tekoja vaativiin tunteisii, eli just kertoo niistä ja tehdä niistä joku numero. Jos mun kumppani kertois tollaisen asian mä kyl loukkaantuisin. Kyl kaikki jotka on pitkässä suhteessa tietää ett joskus vilahtaa joku joka saa aikaan muutaki kuin tuuleväreen, mut ei niit nyt missää liukuhihnalla tuu eikä niistä kyl tarvi kertoo kellekkää. Jos tietty haluaa toimia tunteidensa mukaa huolimatta toisesta tunteiden kohteesta ni se sitte kertookin sitte monesta muusta asiasta ja ehkä olisi syytä avautuu kumppanillee.
"Jos jotai ohimenevää tuntee ni ei siit kande mitää numeroo tehdä, kääntää sen hyväksi energiaksi omaan parisuhteeseen..
..ja pitää suunsa kii."
Myös sille kolmannelle osapuolelle. Ei pidä leikitellä kenenkään tunteilla. En minä halua ainakaan joutua kenenkään pariskunnan akun lataajaksi, jolle paljastuu myöh koko kuvio ja se ettei muuhun ole kelvannutkaan.
Tietysti ihan tavallista jos tuntee mustasukkaisuutta siinä tilanteessa. Tarkoitinkin jos se menee yli. Huomasin etten painottanut sitä niin paljon. Sellainen liiallinen mustasukkaisuus kun kertoo rakkauden puutteesta, vaikka jotkut luulevat sen olevan päinvastoin. Pieni loukkaantuminen on erikseen, mistä pitäisi päästä helposti ylikin, myös antaa anteeksi.
Nää aikasemmat vähän sanoivatkin jo, että tunteilleen ei voi mitään, ja ei oo väärin tuntea.Mt käytöksees ja tekoihis sä voit vaikuttaa, ja jotku teot voi olla vääriä tollases tilanteessa. Toi voi olla ohimenevää tai sit ei, mut toista kunnioittaen sun pitäis toimia, mitä ikinä päätätkään.
Mä ajattelen, et jos on suhteessa ja ihastuu ni sit sille ihastukselle ei anneta pikkurilliä ja ruokita sitä ihastusta lähettelemäl ihanii tekstareit, kahvittelemal ja hengaamal sen ihastuksen kanssa jne. Siit tulee äkkiä vähintäänki henkinen syrjähyppy. Ja jos ottaa uutta kiertoo, ni sit ekana selvitetään asiat vanhan kanssa kahdestaan, ilman sitä kolmatta pyörää. Piste. Jos sä päätyisit tekee jotai, ni mä ajattelen et sillon sul on jotai asioit selvitettävänä itses kanssa ja sä et varmaan arvostais ja rakastais tarpeeks sitä mitä sulla jo on. Mut se on aika ruma tapa huomata että sun suhde ei oo sua varten tai että se on sua varten, eikä kenenkään pitäis joutua kokee sellast. Mä oon kokenu sen et mua kohdellaan niin. Se nainen katuu ja suree loputtomasti, ettei pysähtyny miettii vaan anto palaa ja mä yritän saada haavat paranee ja passitin sen pois mun elämästä. Kummallakaan ei oo kivaa.
Jos sust oikeesti tuntuu ettet pysy housuissas ni sit kantsis ehkä ottaa pieni time out, miettiä mitä haluat ja ottaa vähän etäisyyttä siihen naiseen, ettet etenkään kännissä näe sitä. Jos teidän on pakko nähä ni sit näette niis tilanteis, mut ei varmaan kahdestaan?
Mieti onks tälle joku tilaus. Ootko oikeesti täysin tyytyväinen sun suhteeseen, onko sulla joku kriisi. Mitä tunnet ja ketä kohtaan. Mikä on arvokasta ja tärkeää. Pysähdy kuuntelee itteäs ja toimi sen mukaan, mut naistas kunnioitaen.
Taidatte olla oikeessa et tilanne kertoo oman parisuhteen tilasta jotain. Oon ehkä idealisoinu tätä ihastuksen kohdetta mielessäni niin että hänessä (hänen kanssaan) ei oo niitä ongelmia mitä omassa suhteessa on. Asiat näyttää aika vaaleanpunasilta. En aio missään nimessä kertoo tyttöystävälle. Itekään en haluais tietää tällasta. Ja päätin etten "altista" itteeni kiusaukselle turhaan. Jos mun pois jääminen joistain jutuista loukkaa tätä johon ihastuin niin syyllistyn sitten loukkaamiseen, mut päätin senkin ettei tästä kannata ruveta hänen(kään) kanssaan keskustelemaan, menee vaan ojasta allikkoon. Sori sekava avautuminen, mut teidän kommentit on auttanu työstämään asiaa, kiitos!!
Hmmm....en kyllä jättäis myöskään tuota magneettikorttia katsomatta :) Joku vahva kemiahan teillä kuitenkin jo on... Mutta toki tekemisissä voi olla muutenkin...ystävinä?
Pikkujouluja kohti!
Hei Kiusausta tunteva!
Tietääkö tyttöystäväsi, että olet ihastunut tai epäileekö hän jotain?
Rakstatko naistasi? Esitätkö hänelle rakastuntutta?
Kyllä rakastan naistani, mutta suuret tunteet, läheisyys, kaikki se on jääny johonkin arjen alle. Enpä usko että mitään epäiliskään. Sitä koittaa aatella et ehkä tää on joku vaihe mistä pitää vaan päästä yli. Eilen näky ihastuskin, mutta en sitten lähteny muitten mukaan jatkamaan vaikka oisin voinu ja ihastuksen ilme oli kyllä aika kysyvä. Pahalta tuntuu mut pystyn kovettamaan luontoni. Ja mitä kaveruuteen tulee niin joo, voidaan olla, mut ei ehkä mitään läheisiä koska tunnelataus sekottais pakan taatusti.
kysymys, jos sun oma parisuhde on jäänyt slle arkiselle tasolle ja sua alkaa viereinen pöytä kiinnostamaa ni miks sä et ole tehnyt sun suhteelle mitää? Kylhän se suhde on niin arkinen kuin sen antaa olla ja just nii täynnä puutteit ku ei niille tee mitää. Parisuhde vaatii ylläpitoa ei se iteksee menesty ja kukoista.
Se mikä on iha hullu hauskaa on se ett sä pohdit voiks kahteen tuntea etkä sitä miten sä saat suhteesi takaisin siihen tilaan ett se on muutaki ku kämppissuhde.
Se on hauskaa siksi ett sä mietit voisko sitä rakastaa kahta ku sä et selkeesti osaa edes yhtä.
Sinuna lähtisin päivittämään parisuhdettanne. Arki ei ole hyvä kumppani koko ajan suhteessa. Menkää vaikka pikku lomalle jonnekin kylpylään. Jonnekin missä voitte keskittyä vain toisiinne. Löytää uudestaan "himo" toisianne kohtaan. Kokeilkaa eri asioita rakastelun suhteen. Leluja, hierontaa, leffa jne. Puhukaa mikä kiinnostaisi jne.
Eipä niin helppo tilanne...Mietin sitä, et elämä on vain melko lyhyt matka ja ymmärtääkseni melko harvoin niitä todella suuria tunteita tulee matkalla vastaan. Mikä sitten lieneekään elämän tarkoitus (syvällistä), mutta toivottavasti se ei ainakaan olisi tunteiden kovettaminen...Onnelliseen elämään tarvittaneen myös rohkeasti uskallusta tuntea!
``et elämä on vain melko lyhyt matka ja ymmärtääkseni melko harvoin niitä todella suuria tunteita tulee ``jepp,sit me eletään jonkun raamatun mukaan ja koska se käskee kieltää sanoo velvottaa,niin uskotaan siihen,ei uskalleta elää kuin sydän sanoo oman näköstä elämää.ei imistä ole luotu jumittaan yhden ihmisen kanssa,miks se on niin vaikeeta käsittää et sydän voi lyödä muilekkin !!??????
mä oonki sitä mieltä ett suurin osa tulee etsimää jostain toisesta sitä mikä eka pitää löytää itestään ja tätä kautta on mahis löytää se yksi ja ainoa eikä tarvi juosta tunteiden vieminä ihmisestä ihmisee. Mä vannon sen yhden ja oikeen nimeen, johtuen siit ett mä oon sen löytäny, mut mä olen myös varma ett suurin osa ihmisit ei sellaista löydä.
Raamattuu mä en nyt sekoittais tähän ollenkaa enkä siitäkää oo samaa mieltä ett ihmisen tehtävä on juosta joka tunteen perään. Jos on ihan pihalla ni varmaa sitä ei osaakkaa muuta ku hypätä aina ku siltä tuntuu. Primitiivistähän se on mut jotkut on sillä tasolla.
Pidän suuresti ajatuksistasi ja sydämen sivistyksestäsi, f4ck. Ja tunneälystäsi.
Mulla ainakin on sellainen ongelma, et ajaudun aina kahden naisen loukkuun.
Kun mulla on vakituinen tyttöystävä, niin siihen väliin kiilaa joku uusi tosi makee tyyppi.
Siihen on tosi paha kieltäytyy kun se magee tyyppi ehdottaa läheisempää tuttavuutta.
Niin siinä sitten käy, ett viikonloppuina on se vakituinen kaveri ja keskellä viikkoa se uusi mgee.
Kyl siinä yöunet jää vähiin ja kalpeeksi ja väsyneeksi vetää, työpaikallakin saa taistella pysyäkseen hereillä.
Mutt ei voi lopettaakkaan kun on niin givaa....
Toivottavasti en koskaan tutustu suhun...Just tommosia pettureita inhoan yli kaiken.
noku olis ees joku :D se että on myös äiti, vähentää minun viehättävyyttä ilmeisesti ihan sata nolla! :) vaikka rakastankin lastani, olen myös nainen, ja tarvin naista!
paljonhan on tunteita myös seurustelun aikana! se että toteuttaako jokaisen pienen fantasian on asia erikseen! ;)
Pettämisen ( myös henkisen) jäljet itsessä ja puolisossa on niin älyttömän suuret ja vie todella paljon aikaa parantuakseen. Kannattaa miettiä kaksi jos ei kolmekin kertaa, että haluaako tehdä sitä toiselle. Arki tulee aina jossain vaiheessa suhteeseen kuin suhteeseen ja sen kanssa pitää oppia elämään ja nauttimaan. Se ei toki tarkoita sitä, että pitäisi taantua kämppistasolle vaan sitä liekkiä tulee pitää yllä. Jokaisella on omat tapansa piristää suhdetta.
Joku tuolla sano musta hyvin, että turha kysellä voiko kahta rakastaa samaan aikaan jos ei edes yhtä kykene rakastamaan.. Siinä on pohdittavaa..
Erittäin hyvin sanottu :)
Kyse lieneekin siitä, onko rakkauden kohde oikea?