tiedän minä ainakin, että perin osan hänen omaisuudestaan, ehkä jopa kaikki.
Osan perintökaaren mukaan ja osan testamentin kautta.
Enkä aio mennä hänen hautajaisiin itkemään.
Ai niin, jos mä pötkähän ennen häntä, perii mun likat sitten hänet.
Toivottavasti ei kuitenkaan kuole viellä vuosikymmeniin, on hän niin mukava mies.
Osan perintökaaren mukaan ja osan testamentin kautta.
Enkä aio mennä hänen hautajaisiin itkemään.
Ai niin, jos mä pötkähän ennen häntä, perii mun likat sitten hänet.
Toivottavasti ei kuitenkaan kuole viellä vuosikymmeniin, on hän niin mukava mies.
Vastaukset 92
Vanhimmat
Mahtaa olla mahtava perintövero, noin kaukaiselta perittävältä.
Tiiä tuota, mutta jostain olin lukevani että jos hypätään yhden sukupolven yli niin vero olisi pienempi. Tämän vuoksi jotkut eivät ota perintöä vastaan vaan antavat lapsilleen.
Voin olla väärässäkin tai jos laki on muuttunut.
Minun tapauksessa ei voida edes kysyä hypätäänkö vai ei, koska isäni on kuollut aikaa sitten.
Ei verot tuosta pienene. Tuo tarkoittaa vain sitä, että yksi sukupolvi jää välistä maksamasta niitä perintöveroja.
Aha. Kun ei ole kokemusta tuosta asiasta ja noi lakipykälät on niin kiemuraisia et välillä menee ihan sekasinkin. Mutta lasketaanko se vero omaisuuden kuolinhetken aikana olevan mukaan vai vasta sitten kun sen perii. Esim. joku perintöhän voi olla vuosikymmeniä jakamatta.
Vero maksetaan heti.
Hitsi, mä sotkin ton asian siihen, ku joku oli perinyt osakkeita tai jottain ja verottaja veroitti niiden olikos se ostopäivän mukaan, mutta vainajan kuollessa ne oli jo arvottomia. Perijä sai hirveät verot maksettavakseen.
Turhaan maksettuja veroja voi periä takaisin.
Kun minun setäni, tänini, kumminkaimani jne. aikanaan kuolivat, olin aina bileissä mukana ja aina oli Kermakakku yhtä hyvää.
Faijan puolelta delas sen veli ja häneltä tuli, vuoden päästä tilille n. 800€.
Siinäpä nämä kuolemankellot minulla.
H.
toivottavasti sijoitit hyvin.
"tii-na--"
Se oli jossain 1992, markka-aikaa.
Tämä on nyt hyvin hämärä muistikuva, kuten muutkin muistikuvani,
Oiskohan ollut viitisen kaljailtaa ja talvirenkaat, nastoineen.
Allekin asettuivat.
YH.
tänini, kumminkaimani, erikoisia sukulaisia sinulla?
"?="
Noh, tähän uskisjutun kopioon ei enää jaksanut keskittyä tarpeeksi.
Anteeksi.
H.
Jeps, eipä täällä monikaan ketju perää keskittymistä, ikävä kyllä.
Kaikki avaukset ovat täällä suolla tervetulleita, alhossa, alhaisessa.
Äläpäs oo niin varma. Testamentteja voi olla muitakin. Et oo rintaperillinen joten lakiosaa ei ole. Itse en juuri enää itke hautajaisissa, vaikka kaipaisin kuollutta henkilöä syvästikin. Koen hautajaiset viimeisenä kunnianosoituksena vainajalle.En ole koskaan ajatellut perintöjä enkä ole mitään testamentilla saanutkaan. Olen käynyt tervehtimässä iäkkäitä henkilöitä ihan siitä syystä että olen pitänyt heistä ihmisinä. Vielä on vanhasta kaartista jäljellä yksi pian 91-vuotias ystävätär, jonka kanssa soittelemme päivittäin.
"1943"
Älä hyvä ihminen enää... ole kiltti.
H.
Mikä sinulla on Ihmistä vastaan?
Hih..rintaperillinen en toki ole, mutta ei ole kukaan muukaan, eikä setäni ole edes naimisissa. :) Ja testamenttejä ei kuulemma ole muita kuin yksi. Niin no mistäs mä tiedän vaikka häneltä mieli muuttuu.
En ole koskaan ollut mikään kiltti nainen, miksi siis muuttuisin ikääntyessäni? Eikös suunta ole yleensä päinvastainen?
Enoni testamenttasi olemattoman omaisuutensa kerran kuussa kelle sillä hetkellä halusi. : ))
Tai, keltä sillä hetkellä halusi apua.
Läheltä olen seurannut tapausta, jossa sukulaiset liehittelivät henkilöä, jolla ei ollut rintaperillisiä. Testamentteja oli useita. Viimeksi tehty yritettiin saada mitättömäksi, mutta kaikki oli juridisesti oikein. Tapaus vietiin oikeuteen, mutta testamenttia ei saatu kumottua.
Apuaa..luulisi että todistajatkin jo olisi tuossa vaiheessa uupuneet.
Jos se oli tehty ruumiin ja sielun voimissa kahden todistajan läsnäollessa, ei kai siihen mikään laki silloin pysty. Voimassa mikä voimassa.
Aina voi tehä uuden, ja entisellä sytyttää vaikka saunan uunin .., jos sattuu nokkautumaan liian innokkaaseen sukulaiseensa..
Mutta Siun kohalla toivon että perit tämän setäsi..:)
Hih, kiitos pirre. Jäisi ainakin yks nuoleskelija osingotta, mutta siitä ehkä sit joskus toiste ja jossain toisessa alotuksessa. :)
Pahako meidät perinee, lapsettoman, sisaruksettoman avioparin. Enot ja tädit, tällä haavaa, mutta kun hekin kupsahtavat, valtio?
Ei ainakaan toinen teistä ole asiaa suremassa. Eläkää tätä hetkeä ja nauttikaa elämästä. Yksi tuttavani mietti asuntonsa myymistä ja siirtymistä vuokralle. Niin voisi nauttia varallisuudestaan itse.
Tai kaupunki. Tehkää ajoissa testamentti niin voitte itse määrätä kuka perii. :)
No joo, aina on ostettu, mitä on haluttu. Keneltäpä se olisi pois. Mutta, jos jää jotain jäljelle, mitä valtio kenenkään senteistä rikastuu?
Mahtaa vain olla, kun elää tätä päivää, luulee sen olevan iättömyys.
Toivottavasti saat paljon, jos saat, sillä perintövero on iso..ja etenkin että saat rahaa, lisäksikin..ettei siun tarvia ruveta myymään mahdollisesti perimääsi kiinteää omaisuutta..tai sitten että mettässä huojuu muutakin kuin muutama laho koivu :)
Tämän kirjoitin jo tuonne ylemmäksi.
"Tiiä tuota, mutta jostain olin lukevani että jos hypätään yhden sukupolven yli niin vero olisi pienempi. Tämän vuoksi jotkut eivät ota perintöä vastaan vaan antavat lapsilleen.
Voin olla väärässäkin tai jos laki on muuttunut."
Enimmäkseen metsäähän se, mutta onneksi kunnon metsää. :)
aika paljon sitä metsääkin saa olla että sillä hyvälle palkalle pääsee yks ystävä tässä just oli äitinsä ex miehen perijöitten joukossa ja vaikka perittävä omaisuus ei ollu kovin kummonen ja perijöitä testamentissa kumminkin seittemän niin joutuu ottaan lainaa pankista että maksaa omansa ja lastensa perintöverot.
Niin, tuhatkin euroa voi jollekkin olla ylitsepääsemätön summa ja joutuu ottamaan lainaa. Et meinaan kertonut miten isosta summasta oli kyse.
Kyllä palkoille pääsee jos on jo kohta korjuu kunnossa.
Niinhän ne sanoo et yksi sukupolvi kasvattaa ja toinen niittää satoa. Jos taas haluaa perinteen jatkuvan pitää sitä kyllä sit jatkaakkin.
Vähän pelottelen. Jos on vanhaa kuusikkoa, niin uhkana on, että tuhohyönteinen iskee ja puut tuhoutuvat. Mutta jäähän pohja jäljelle. Siinä voi elämänsä ehtoopuolella kasvatella yhtä sun toista. Raivausta riittää ja miinuksen puolelle voi mennä.
kirjoitin kyllä että perittävä omaisuus ei ollut kovin kummonen veroo joutuu kyllä maksamaan aika lailla harvemmin normaalilla työtätekevällä noin kolmikymppisellä kumminkaan vielä mitään isoja säästöjä oo pankkitilillä mutta perinnöstä et pääse eroon verot on maksettava mutta tietysti jos hakattavaa metsää on satoja hehtaareja niin mikäs siinä kun sileeks vaan sieltähän ne verorahat tulee.
Höpö höpö ettei perinnöstä pääse eroon. Aina voi kieltäytyä ja antaa se sukulaisilleen tai valtiolle. Mikään laki ei pakota ottamaan perintöä vastaan.
Olen luullut että tuo "yhden sukupolven yli" pätee jos esim. me jättäisimme omaisuutemme (jos sitä olisi :) lapsenlapsille, niin siinä tapauksessa säästettäisiin perintöveroissa. Tietysti perinnön siirrosta lapsen lapsille pitää olla rintaperillisten kanssa sopimus...joka tuskin usein on mahdollista..:) - ainakaan kaikkea.
Niin jos ja jos...:)))
veron ne sukulaisetkin joutuu siitä maksamaan.
Perintökaaren mukaan te ette voi määrätä kuka saa ja kuka ei, vaan nimen omaan vanhemmat omien lastensa hyväksi.
Rintaperillisille on "pakko" antaa vain lakiosa, eli puolet perintöosasta, ja sen toisen puolen voi testamentata vaikka kenelle jos niin haluaa...eli vaikka lapsenlapsille. Tietysti lapset voi yrittää kumota testamentin..
Se on taas heidän murheensa. :)
No mä kyllä vänköttäisin vastaan viel. Silloin se menee lahjan piiriin ja verotus on silloin ihan toinen. Hmmm..mitenköhän lienee..vai onkohan se ennakkoperintö jos leski testamenttaa oman puolensa elinaikanaan jollekkin toiselle, no siinäkin tapauksessa vero on toinen ja korkeempi. Mitenköhän lie?
Aina voi kieltäytyä, mutta sinä et ´voi määrätä perinöstä kenelle sen haluat menevän. Se menee sille jolle se perintökaaren mukaan kuuluu sinun jälkeesi.
Oliko tää mulle? Niinhän minä yritän eräille tolkuttaa, mutta oman osuuden voin antaa omille lapsilleni jolloin minä en maksa mitään veroa.
Minulla on se käsitys, että rintaperillisetkin voi ohittaa testamentilla, ja jos he eivät lakiosaansa vaadi, he eivät myöskään sitä saa. Aina voi kieltäytyä ottamasta vastaan koko testamenttia, ja silloin perintö menee saajan seuraavaksi lähimmille omaisille, jotka luonnollisesti maksavat perintöveron, jos ottavat testamentin vastaan.Sitä en tiedä, nouseeko perintövero, mutta tuskin rintaperillisten kohdalla. Lahjaveroa ei mene.
Jos testamenttaa omaisuutensa lapsenlapsilleen, säästää yhden sukupolven veron kokonaan. - Kaikenkaikkiaan perintövero on niin pieni, ettei sitä kannata surkutella.
Tänä päivänä monet tekevät asian niin , että jättävät omaisuutensa lapsenlapsilleen ja vain hallintaoikeuden lapsilleen.
Veroissa säästyy, varsinkin jos lapset ovat vielä nuoria, ja asialle on eduksi jos ovat vielä neuvottelukykyisiä ja pystyvät näkemään nenäänsä ja napaansa pitemmälle Helpointa tämä on tietnkin jos on vain yksi lapsi ja hänellä lapsenlapsia..
mutta siinä tapauksessa mistä mää kirjoitin äiti joutuu maksaan lastensakkin perintöveron koska ne sai perintöö kanssa eikä eikä kymmenenvuotiailla oo vielä paljoo tuloja.
Niin, tuo onkin jo päivänselvä juttu jos lapsi viel alaikänen, olisit heti sanonu. :)
Mutta jos sinulla on yksi lapsi, niin veron määrä on sama.
Mitä useammalle osuus jaetaan, sitä pienempi vero.
Muistaakseni 20 000 on raja, mistä alkaa verotus.
Niin lahjaverossa jota ei ole annettu 2-3 vuoden sisällä ku kerran tai jotain.
Ja älkää nyt hyvät ihmiset sekoittako mikä vero on kyseessä.
Pirre
Tuo on ihan totta. Tiedän monia, jotka ovat testamentanneet lastenlapsilleen.
Perintö, joka jää alle 20 000,- euroa, on verovapaa.
No minä sekoon, kun yritän puhua monen kanssa eri veroista. Eikä vastaukseni ollut moite kenellekkään, vaan yleisesti.
Jos menet itse määräilemään niin verottaja katsoo. että kyseessä on veronkierto ja nappaa tuplaverot tai jotain muuta mukavaa.
Perinnöstä vain kieltäydytään perunkirjoitustilaisuudessa ja sen jälkeen kieltäytyjän tulee olla hiljaa ja perunkirjoittaja katsoo ketkä tulevat tilalle ja jos he eivät kieltäydy niin maksavat verot ja saavat perinnön.
Piti tarkistaa asia, ja muistin oikein. Alle 20000 euroa on verovapaata.
Esim. 20 000- 40 000 veroprosentti rintaperillisiltä on 7
sama muilta on 20 prosenttia.
Ja puhutaan edelleen perintöverosta.
Itekkin kävin noilla eri sivuilla ja nyt minä puhun lahjjoituksesta jonka summa on 3 vuoden aikana päivästä päivään 4000 €. Siitä ylimenevältä osalta joutuu maksamaan veroa, mutta en tiedä paljonko. Äh...on tää loppujenlopuksi aika sekavaa. Minäkin selittelen kohta ihan sekavia. :)
Lapsille voi lahjoittaa joka kolmen vuoden välein 2x3999.99 euroa, siis molemmat vanhemmat voi lahjoittaa erikseen tuon kys. summan, ilman että he joutuvat maksamaan siitä veroa, kysyin pankista ihan äskettäin.
Tuon summan voi myös lahjoittaa lapsen puolisolle ja lastenlapsille.
Paljon saa rahaa jaettua laillisesti, jos on mitä lahjoittaa.
Kolme lasta, kaikilla puoliso ja kolme lasta = 60 000€
Tämä siis kolmen vuoden välein ja jos puolisot lahjoittavat, niin tuplana.
Toisaalta, valtiolla on myös rahapula...
Sitä pulaa ei meijjän rahoilla saada loppumaan..:)
Maksakuut he joilla on tosissaan paljon rahaa.., mutku se taitaa olla niin että he pystyvät kiertämään aina verokin parhaiten..
Äitisi veli ?
Onko läheinen ihminen sinulle ?
Odottamattomia perintöjä sattuu toisinaan ihmisille, jotka eivät ole edes tienneet sukulaisistaan.
Minulla on laaja suku.Kanadassa, Usassa.Suomessa. Koskaan ei voi tietää
Jos hän olisi äitini veli, olisi hän enoni. :))) No miten läheinen voi isän veli olla, setä on setä.
Kannattaakohan perintö? Voipi mennä asumustuki.
Kuka hemmetti sitä asumistukea silloin tarvii jos on perintöä. Onko sulle silleen käyny? Voi raasua....:(
Onnea
Toivottavasti ei ole paljon velkaa
Ehei sillä velkaa ole kenellekkään, niin siivo mies ja säästeliäs. :)
Niimpä niin, isäsi veli ja muita perillisiä ei ole? Hyvä.
Mieheni täti kirjoitti testamentin miehelleni, jonka hän siirsi lapsillemme, mutta miehen sukulaiset eivät vaatineet mitää, josko heitä olikaan, tai eivät tienneet oikeuksistaan.
Toisaalta tätini, joka oli kirjoittanut testamentin sisarensa lapselle, niin ilmeni, että hänen miehensä omaiset vaativat lakiosansa, jonka myös saivat.
Veljeni kuoltua siirsin osuuteni lapsilleni verotus syistä ja hieman harmittaa, koska nyt on kotitilani myynnissä, vaikka toisen lapseni perintöverotkin jouduin maksamaan 6.000,€.
No, menköön, mutta upea tila ilmeisesti tulee jakoon, koska siskoni omistaa siitä 1/3 osan ja veljeni lapsi 1/3 osan ja lapseni puoliksi sen 1/3 osan.
Olisihan se upea tila Venäläisille, koska on Saimaan syväväylän varrella ja satamia olisi veneille, mutta kuitenkin on kaukana kaikesta, sillä kirkonkylään onkin sitten 50 km ja lähikauppaankin 25 km.
Luonnonrauhaa siellä riittäisi, mutta kukapa sitä arvostaa, jos ei palvelut ole nurkantakana?
Kaikillehan on toivomus, rauhaisa talo, merenrannalla ja palvelut lähellä! Tämä on tätä globaalia maailmankatsomusta,. joka ei voi toteutua.
Meillä mieheni kanssa on keskinäine testamentti, että toisen kuoltua saa toinen asua talossa ja sitten vasta jaetaan omaisuus ja perijät ovat vain lapsemme, ei heidän puolisonsa.
Onneksi meillä ei ole brobleema, jos lapsemme olisivat avioliitossa ja heillä olisi jonkinlainen yhteis omistus keskenään.
Nittaminax:ille tiedoksi vain, että muutaman sukulaisen tulet menettämään perinnön saatuasi, kuten mieheni tädin testamentin vuoksi sitä yritettiin kumota kaikin tavoin.
Niin onhan sillä sisaruksia, mutta lakiosuudelle ne ei ainakaan voi mitään. Menetänkö tai en, näkee sitten ja eipä noihin muihin ole tullut muutenkaan pidettyä yhteyttä joten ei paljoa hetkauta. :)
Niin sinä saat setäsi jäämistöstä isäsi osan, eli perintö jaetaan niin moneen osaan kuin perittävllä onsisaruksia, eläviä tai kuolleita, ja sitten isäsi osan saat Sinä ja sisaruksesi niin moneen osaan kuin heitä on..eli jos teitä on kymmenen saat 1/10 osan potista...testamentilla voit tietenkin periä isäsi osan kokonaan..tuskin koko perintöä..tai siitä en ole ihan varma..
Aivan....sisaruksia taas minulla ei ole ja testamentilla setäni voi antaa omaisuutensa kelle tahtoo jättäen omat sisaruksensa vaikka ilman.
Entäpä, jos setäsi vaikkapa dementoituu. Hänelle määrätään edunvalvoja, joka sijoittaa hänet kalliiseen hoitokotiin. Edunvalvoja muuttaa kiinteän omaisuuden taskukokoon ja omaisuus kuluu pikkuhiljaa erilaisiin hoitokustannuksiin. Näin kävi minulle testamentatulle omaisuudelle. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Höh...sitten se on menny ja mitäpä sitä itkemään. Eikä aloitukseni ollut mikään leveilyn tai ylpeyden takia tehty.
Edunvalvojaksi muuten voin hakea vaikka minä, tietääkseni. :)
Entäs jos ilmaantuukin lapsi, setäsi, joka saa kaiken. Niin käy ainakin elokuvissa? :))
Muutenkin aikasen erikoista puhua ko. asiassa futuurissa.
Niinpä niin jos ja jos. Ikuinen poikamies tuskin enää eukkoa hankkii saatikka vielä lapsia. :)
Ja mikä ihmeen "futuuri" ?
Niitä lapsia voi jo olla. :-)
Joopa joo....
Niinpä, niin on monille vain ilmaantunut. Kuka nyt enää ikäloppuna pelillä värkkää, mutta joskus on ollut nuorikin.
Mun yks ystävätär sai tietää 49-vuotiaana, että hänellä oli velipuoli.
Just just...:)
Aha...
Minun vaimoni sai tietää sisarpuolestaan 59 vuotiaana. Sisarpuoli on 75 vuotias ja on koko ikänsä tiennyt asiasta. Eikä halua tavata sisarpuoliaan, katkera on isälleen, joka ei ole koskaan pitänyt yhteyttä lapseensa.
Ja minunkin isäni perinnöstä oli mukamas kilpailemasa hänen avioton lapsensa, joka onneksi tajusi, että ei ole oikeutta, eikä vaatinut mitään, mutta entäs ne juorut??
Veljeni kuoltua koko kylä oli tietävinään, että veljelläni olikin lapsi, joka kutsui häntä isäksi? Niinhän hän kutsui, molempien sopimuksella, mutta "siitoksen" aikaan veljeni ei ollut niillä maillakaan, jonka kumpikin tiesi?!
Kylien juorut ovat aika ihmeellisiä, sillä minullekin aika nuorena ilmaistiin isäni mahdollisesta jälkeläisestä ja isoisänikin "synnit" tuotiin esiin. Molemmat olivat kuitenkin hoitaneet asiansa niin, että perintöoikeutta ei muodostunut.
Onneksi meillä mieheni kanssa ei muodostu tätä ongelmaa, paitsi..jos lapseni kuolee ennen meitä ja puolisonsa ei peri, niin määräämisoikeus kuolleen lapseni perilliselle siirtyy kuitenki ilmeisesti heidän isälle, jonka olemme sulkeneet perinnöstä?
Määrätäänkö silloin lapsenlapsilleni joku holhooja, että heidän isänsä ei ole oikeutettu käyttämään lastensa perintöä, jonka isovanhemmilta saavat?
Miten voit selostaa paskaa?
Jos on samaa verta on perintäoikeus.
Sen ratkaisee dna testi, ei se mitä lapset ja kyläläiset on tietävinään.
Sama veri=perintäoikeus
Näin se on "tuoreissa" tapauksissa, mutta jos isän kuoleman jälkeen selvitellään isyyttä, on asia mutkikkaampi.
Isän on pitänyt tunnustaa lapsi, tai riittää, että on maksanut elatusmaksua todistettavasti.
Harvoissa tapauksissa on kirkon kirjoissa mainintaa lapsen isästä. Ainoastaan avioliitossa syntyneillä lapsilla on isä virallisesti.
Äijä voidaan kaivaa ylös haudasta dna testiä varten...joten ei päde pelkkä avioliitto, verisukulaisuus on pätevämpi
Entä jos on tuhkattu? Ja tuhkat laitettu mereen.
Eikö nykyjään sen saa selville jos oletetun isän lähisukulaiset tutkitaan. Ei kai vainajaa tarvii enää haudasta edes ylös kaivaa.
Isoisäni ja isäni "tapaus" olivat kyllä sikäli selvitetty, että mitään vaateita ei tullut, samoin kuin veljeni, joten turha niistä on kiroilla ainakaan minulle.
Anoppini tapaus oli sikäli surkeampi, että miehensä kuoltua lapset perivät maat ja mannut, joten hän joutui kälppimään kodistaan. Äksy kun oli, niin ei suostunut jäämään toisten nurkkiin.
Onneksi avioliittolaki on muutettu nykyisin siten, että puolisolla on sentään oikeus jäädä kotiinsa asumaan.
Ei lähisukulaisista saa varmuutta. Jos isä onkin isän veli. Ja kuka tietää onko lähisukulainen edes sukulainen.
No meneepä saivarteluksi, mutta silloin ainakin pois suljetaan ettei isä ole naapurin erkki. :)
Voi hyvinkin olla naapurin erkki, jos erkki on käynyt naapurin esterin luona ja olleet sillai....
Ei pidä myydä nahkaa ennenkuin karhu on kaadettu!
Keksitkö tuon ihan ite vai luitko lehestä tänään.