Onko alkoholisti absolutisti?

Periaatteessa joo...Aivopesu mikä tehdään lapsena, niin on vaikea kumota enää aikuisena. Mitä laajamittaisempaa ja enemmän aikaa on siihen aivopesuun käytetty, niin sitä vaikeampi on sitä erotella aikuisena. Kyllä psykologit ja psykiatrit on tutkinut tuota mielenmuokkausta. Kirkko on kokemuksella tehnyt sitä vuosituhansia, joten tutkimusmateriaalia on riittänyt tutkijoille...

Tuo on kuin vanha suhde...järki sanoo, että homma ei toimi, mutta tunteet vielä ressaa....Piruntorjujat pitäisi saada ymmärtämään tekemänsä karhunpalveluksen yhteiskunnalle ja se, että he oikeasti on ihmisten hyväksikäyttäjiä, eivätkä mitään hyväntekijöitä...Mutta kun ei heille ole annettu sitä kauhalla, niin ei sitä ämpärillistä ymmärrystä voi vaatia..


100 vuotta myöhemmin kauhistellaan yhteiskunnassa nykyisten pappien henkistä hyväksikäyttämistä kuin nyt kauhistellaan natsi-pappien tai pedofiili-pappien tekemisiä..

Entäs sellainen, joka on hillinnyt juomistaan (eikä ole koskaan muutenkaan juonut alkoholia kohtuuttomia määriä) ja luopunut kokonaan alkoholista?

Jos on elämässään kerran pullollisen juonut sidukkaa, eikä enää sen jälkeen ole käyttänyt alkoholia niin onko tällainen henkilö alkoholisti vai absolutisti. Määrittelysi mukaan sellainen olisi alkoholisti!

Eihän ne uskostaan luopuneet käytä itsestään nimitystä ateisti. Oliko se radiotoimittaja Komulainen, jonka vanhemmat olivat jehovia ja hän irrottautui tästä uskonlahkosta niin hän ei pitänyt itseään ateistina!

Alkoholismista parantunut ihminen ei ole enää alkoholisti, koska hän ei tunne tarvetta enää juoda.

Onko lihavasta hoikaksi laihtunut edelleen lihava loppuikänsä?

Itseasiassa aika erinomainen rinnastus tämä alkoholismi ja uskonto, niin monella eri tasolla. Juuri tämän takia vastuuntuntoisten aikuisten pitäisi ymmärtää, että siihen pikku lapseen ei syötetä mitään propagandaa, koska sillä on vahingollisia seuraamuksia. Uskontoo voi sitten tutustua esim. 18 vuotiaana. Tosin, kun ajattelee miten kypsästi 18 vuotiaat tutustuvat alkoholiin ja autolla ajamiseen, niin ehkäpä tuo ikä pitäisi olla uskonnon kohdalla vieläkin suurempi.

Unohdin mainita, etten tullut uskoon vaikka luovuin alkoholista joten sillä ei ole mitään tekemistä uskon kanssa. :) Hämmentää erityisesti se, että kun henkilö luopuu alkoholista ja tekee sitä kohtaan vakaumuksen niin hän on tullut uskoon tai hänelle on todettu joku elimistöllinen sairaus. Nämä stereotypiat minua tympii etenkin jos ei ole ollut kummastakaan kysymys, että on luopunut alkoholin käytöstä! Minulla ei ollut kumpikaan!

Minulla se alkoholin luopuminen on mennyt niin pitkälle, etten juo enää itsetehtyä kotikaljaakaan, koska siihen on syntynyt käymisen yhteydessä alkoholia. :)

Alkoholismin ja uskonnon vertailusta myös sen verran, että jos on päässyt alkoholista eroon, niin sitä ei kannata enään ikinään ottaa, niin elää elämänsä onnellisempana kuin taas sortuisi ja joisi.

Sama pätee myös uskontoon, kun sen ikeestä on päässyt pois ja pikku hiljaa niistä turhista peloista ja syyllisyyden tunnoista, niin ei kannata enään ikinään liittyä mihinkään uskontoon takaisin, niin elää elämänsä onnellisempana loppuun asti.