miksi jo 10v avioliitto kuivuu käsiin .
ei ole ollut ruusuilla tanssimista ja silti ei ole omat tunteet vähenneet. tunteiden näyttäminen vain yksi suuntaista :(.
kuin niitiksi yhteinenlapsi 10v valloittanut nyt makuuhuoneen ja vaikka useaan otteeseen olen pyytänyt ja tiukasti vaatinut että pitäis siirtyy omaan niin mitään ei tapahdu....
yhteistä kahdestaan vietettävää aikaa ei tunnu järjestyvän .... en tarkoita peitonalus hommia .... vaan ihan viettää aikaa toisillemme .
kaikki tuntuu olevan tehty .... aina tulos sama .... kylmää
eikä normaalia puhuttavaa synny ellen itse aloita keskustelua väkisin
...... mitähän tekis .... pakkaako laukut ja suksii .... uusiin haasteisiin
ei ole ollut ruusuilla tanssimista ja silti ei ole omat tunteet vähenneet. tunteiden näyttäminen vain yksi suuntaista :(.
kuin niitiksi yhteinenlapsi 10v valloittanut nyt makuuhuoneen ja vaikka useaan otteeseen olen pyytänyt ja tiukasti vaatinut että pitäis siirtyy omaan niin mitään ei tapahdu....
yhteistä kahdestaan vietettävää aikaa ei tunnu järjestyvän .... en tarkoita peitonalus hommia .... vaan ihan viettää aikaa toisillemme .
kaikki tuntuu olevan tehty .... aina tulos sama .... kylmää
eikä normaalia puhuttavaa synny ellen itse aloita keskustelua väkisin
...... mitähän tekis .... pakkaako laukut ja suksii .... uusiin haasteisiin
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomalainen mies on juro, joka ei puhu eikä pussaa...
Tällainen käsityshän meillä naisilla on. No, ainakin niillä, joilla on kotonaan tuollainen suomalaisen miehen perikuva, joka ei turhia puhu tai tunteile. Eihän se meille naisille riitä, mutta minkäs teet? Pakkaat laukut ja suksit niihin uusiin haasteisiin? Muuttuuko se siitä miksikään? En tiedä.
Hyvä keskusteluyhteys on parisuhteen a ja o. Mutta, jos mies tulee sellaisesta kasvatuskulttuurista, jossa tärkeistä asioista on aina vaiettu, niin yritä siinä sitten saada mies avautumaan ja puhumaan. Ja jos mies on kerran sanonut rakastavansa, niin mitäpä sitä jatkuvasti toistelemaan. Kylmeneehän siinä itse kukin.
Lapsellanne on ilmeisesti suuri turvallisuuden kaipuu. Toisilla on vaan suurempi läheisyyden tarve. Tai suuria pelkoja. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Voin jopa sanoa, että tuo on aika tavallista. Kovin moni ei vaan kehtaa sanoa, että iso lapsi valloittaa sängyn. Mutta jossain vaiheessa hän varmasti tahtoo sen oman tilan ja nukkumarauhan. Usko pois.
Voithan kipittää miehesi kanssa yöksi lapsesi sänkyyn...
Äh, ei minusta apua sinulle ollut. Parisuhteen hoito on niin vaikea taitolaji. Yksi vaikeimmista ja haastavimmista lajeista. Kun osaisikin säilyttää sen henkisen läheisyyden läpi koko pitkän liiton. Nimenomaan henkisen läheisyyden. Onhan se myös perusta fyysiselle läheisyydelle. Jos henkinen läheisyys hiipuu, hiipuu kaikki muukin. Ainakin tunnetasolla.
no selvennykseksi vielä että olen se mies perheessä
ja ongelma on naisen puolella :(
ei kai tässä auta muu kuin katsella tilannetta ja toivoa parasta
Upsista! Anteeksi. Pidin itsestäänselvyytenä, että aloitus on naiselta. Miksiköhän? Ehkä siksi, kun en tiedä, että toisenlaisiakin miehiä on olemassa.
Nyt ihan naurattaa... "Voithan kipittää miehesi kanssa..."
Puurot ja vellit sekaisin. Aina vaan, yhä uudestaan..
Pahoitteluni!
:D ....... eipä haittaa sainhan ainenkin kunnon naurut ja sehän pidentää ikää
ja kiitokset ajatuksista ....
onhan meitä toisenlaisiakin :) .... niinkun on naisiakin :)
Älä nyt hyvä mies laukkuja pakkaa..siinä tekisit lisää ahdistusta lapsellesi..Pyydä puolisoa että menisitte vaikka viikonlopuksi kylpylään ja lapsi mummulaan..Pariterapia? perheneuvola? kyllä sinä kaipaat läheisyyttä ja kerro se vaimollesi..Monesti tuollainen vaihe on ohimenevä kun lapsi siirtyy omaan petiin..Oletteko kokeilleet palkkiojärjestelyä..että lapsi saa merkin aina omassa petissä nukutun yön jälkeen ja tietty määrä merkkejä -lapsi saa jotain mukavaa tekemistä vanhempien kanssa..nämä nyt mielessä..
Vaikutat mieheltä, jolla olisi pokkaa ottaa asia rohkeasti puheeksi vaimonsa kanssa. Eli tee se. Kysy vaimoltasi hänen tulevaisuuden suunnitelmansa, kysy millaiseksi hän on kuvitellut elämänsä vaikka viiden-seitsemän vuoden päähän. Kerro omista ajatuksistasi ja miettikkää sopivatko ne enää yhteen.
Kerro, että kaipaat vaimoasi, osoita tarvitsevasi häntä...
Toivottavasti vaimosi lähtee hommaan mukaan ja uskaltaa kertoa omista toiveistaan, vaikka ne eivät kohtaisikaan sinun toiveidesi kanssa. Tärkeintä olisi kuitenkin pystyä niistä puhumaan.
Minä tahtoisin ja arvostaisin miestä, joka pystyisi sanomaan ääneen toiveensa ja haluaisi tehdä kanssani yhdessä asioita. Toivon, teidän löytävän toisenne uudestaan.
Minun täytyy nyt ihmetellä, että 10-vuotias lapsi nukkuu vanhempiensa makkarissa.
Onko teillä liian ahdas asunto? Olettaisi jo 10-vuotasta kiinnostavan oma huone omine tavaroineen, vaikka playkkari, pieni tv ja levysoitin muut omine omituisine tavaroineen ja aarteineen. Ja myös, että arvostettaisiin sitä lapsen omaa reviiriä.
Toinen varteenotettava juttu on keksiä sen puolison kanssa jotain kivaa kaksistaan: mennä vaikka viikonlopuksi hotellilomalle, ihanalle päivälliselle ja tanssimaan, ristelilylle jne. Luulisi olevan helppo hommata jo 10-vuotiaalle hoitoapua tai viedä mummolaan - olettaisi mummolle ja papallekin tuonikäisestä olevan hauskaa seuraa ja iloa, kun ei ihan pikkulapsikaan ole enää.
Ja koko perheen kesken voisitte pitää kivan koti-illan, shipsejä ja hampurilaisia, coca-colaa (ja ciideriäkin kohtuullisesti), keskustella ja pelata jotain peliä jne. Näin se yhteisöllisyys syntyy ja juttuakin varmasti kehittyy. Huomaatte viihtyvänne keskenänne.
Normaali kymmenvuotias kyllä osaa ainakin pyynnöstä pysyä poissa vanhempien makuuhuoneesta. Ja hänellä pitäisi olla paljon muuta aktiviteettia kuin äidin helmoissa pyöriminen. Harrastuksia, joiden aikana ehkä ehtisitte tekin kahdestaan vaikka nauttia kahvilla käynnistä, kävelyretkestä tms. Ja kavereiden luona yökyläilyä ainakin pari kertaa kuussa (vastaavasti teillä olisi kaveri tai pari yökylässä silloin tällöin). Eli suoraan sanottuna hieman epäilyttävä tilanne. Joko vaimo käyttää lasta (poikaa?) tekosyynä ettei tarvitse olla kanssasi kahden, tai lapsella on jotakin omia ongelmia, en tiedä.
Toiveesi ovat aivan kohtuullisia ja normaaleja. Uskalla ilmaista selkeästi tunteesi ja toiveesi puolisolle. Jos hän on mököttäjätyyppiä, kirjoita kirje ja pyydä häntä kirjoittamaan vastaus sinulle.
Ole itse aloitteellisesti järjestämällä teille kaksin ja /tai kolmin kivoja, rutiineja rikkovia juttuja, kuten kylpylämatkaa, etelän rantalomaa, kaupunkiviikonloppua kulttuurin, hyvän ruuan ja viinitilkan kera. Yritä, yritä! Jos ei puolessa vuodessa mitään edistystä tapahdu, kysy suoraan haluaako hän erota kun käytös viittaa sellaiseen! Nyt ei ole aika vetäytyä sureksimaan asioita, vaan taistella onnensa eteen. Toki seurakunnan parisuhdeviikonloppu tekee terää kunhan määräät vaimon mukaan/ilmoitat teidät valmiiksi. Vaimolla saattaa olla myös jokin ikäkausikriisi, vaihdevuodet hormonaalisesti vaivaavat, jopa masennusta?