Väkisin tehty

Tahdon jotain kertoa, muttei ole sanoja.
Kenet löytää sanat nää, kuka niitä tutkimaan jää.
tiedä en vielä mihin sanat nää johtaa,
tiedä en vielä kenet sanat nää kohtaa.

Ei aavistustakaan miksi nyt kirjoitan,
en tiedä miksi sen jakaa nyt haluan.
En tiedä mistä aloittaa, siks kaiken nyt sanon,
kai sanojen tulva pian murtavi padon.

Lähteköön liikkeelle runo tai laulu,
täyttäköön tyhjyyden sanojen pauhu.
Virtaa vahvasti, kaikki esteet murra,
Enhän tahdo tekemätöntä surra.

Väkisin en tahtois runoja tehdä,
siks avaa jo virrat, en kauan tätä kestä.
Ei aihettakaan oo, ei otsikkoakaan vielä,
ei harmainta hajua mitä lukee pian siellä.

Kai se tästä lähtee, kun fiiliksen saan,
ilman fiilistä tyhjää vaan jaan.
Siis periksi nyt annan, enkä yrittää koita,
muuten en tätä koitosta voita.

Jo auetkaa lähteet ja kumpua virta,
ei tyhjäksi jäädä saa tämäkään ilta.
Kaiken mä annan mitä mielessä liikkuu,
vaik tylsyyden puolella ajatus kiikkuu.

no hittojakos tässä, ei aina voi voittaa,
myöhemmin voin uudestaan runoa koittaa.
jääköön silti tää muistoksi siitä,
ettei taidot aina vain riitä.

Joo tiedän kyllä, tönkkö ja mauton on runo tää
mut ainakin yritin, ja jotain jälkeeni jää.
Mut sainpahan runolle nyt otsikon sopivan,
väkisin tehty pitää sen oleman.