äitien vertailu

Minä olen se äiti jolla on niiiiiiinn helppo vauva ja niiiiiiiinn ruusuinen arki. Ei tod! Mutta kun on yrittäny ottaa puheeksi että olo on kuin piestyllä tai että kaipais vinkkejä, niin tuntuu että toinen (kaveri tai äitini) ei edes kuule. Sit on itselle tullut olo että "valitan turhasta", olen laiska, en ole kiitollinen lapsestani... niin oon sitten hiljaa tai puhun vain siitä positiivisesta, hehkutan niitä sujuvia asioita ja jätän haastavammat sanomatta.

En minä toki odottanutkaan että olisin aina virkeimmilläni tai hehkeimmilläni tässä elämänvaiheessa, mut jollekulle haluais itkeä ääneen kun on kolmatta yötä peräkkäin nukkunut alle 3h. Mut enää en sitä tee, vaan esitän että kaikki sujuu vaikka vasemmalla kädellä... tyhmä kun olen.

Olen kokenut. Tuntuu että toinen äiti kertoo vain ne hyvät asiat heidän lapsestaan ja kehuu kuinka niiiiiiiiiiin hyvä ja ihana lapsi heillä on.

EI siinä mitään. Niin varmasti onkin. Itse kaipaisin juuri niihin ongelmatilanteisiin apua ja ja vuorovaikutusta. Ei kilpailua kenen lapsi on ihanin ja kehittynein.

"mutta jakavat vain nämä positiiviset kokemukset."

Juuri AIVAN saman kokenut ja joka ärsyttää suunnattomasti. Meillä kun on todella tempperamenttinen lapsi ja välillä elämä tuntuu kaoottiselta hänen kanssaan. Kun yrittää tästä jutella muiden äitien kanssa,saa vaan kuulla kuinka heillä on niin kiltti lapsi. On meilläkin kiltti mutta tahtoa ja tempperamenttia löytyy vaikka muille jakaa.

Minulla ei myöskään ole mitään salattavaa lapsestani tai meidän arjesta. Olisi vaan ihana vaihtaa ajatuksia ongelmatilanteista eikä vaan kuulla kehuja ja vain niitä positiivisa kokemuksia. Koska uskon että jokaisella lapsiperheellä on kuitenkin ne omat ongelmansa. Mutta niitä tunnutaan peittelevän muilta.

Heipä hei,

voisin tämän lauseen niin allekirjoittaa:
"Meillä kun on todella tempperamenttinen lapsi ja välillä elämä tuntuu kaoottiselta hänen kanssaan. Kun yrittää tästä jutella muiden äitien kanssa,saa vaan kuulla kuinka heillä on niin kiltti lapsi. On meilläkin kiltti mutta tahtoa ja tempperamenttia löytyy vaikka muille jakaa."

ja en minä tahdo myöskään valittaa, vaan jakaa kokemukset, myös ne vähemmän positiiviset ja rakentavasti keskustella niistä!! On vain aika raivostuttavaa, jos avautuu omasta ongelmatilanteesta, kun vastaus on: "ai, ei meillä vaan, ku mein pikku herra on kuin enkeli." ja siihen se keskustelu jää.... Tulee siis tunne, ettei meidän pikkunen sitten ole...??? Toisinaan kun kerron, vaikka pikkuiseni nopeasta kehityksestä, (joka ei ole minulle mikään ylpeyden aihe, vaan asia mikä on tapahtunut ja mielestäni olisi voitu edetä hitaamminkin) niin vastaus saattaa olla: "toiset ne nyt vaan lähtee liikkuu nopeammin, mut todennäköisesti teillä sit puheentulo viivästyy...." jee, great, kiitos ja kumarrus ! pääsen helpommalla, kun komppaan miten ihana teidän vauvanne on ja olen hiljaa omista asioistani.

Niin tai kun kerron kuinka tempperamenttinen lapseni on,niin tämäkin todetaan kilpailu tilanteeksi.
Toinen äiti on jopa alkanut kilpailemaan että hänen lapsellaan on enemmän tahtoa. Ja kuitenkin olen saanut kuulla kuinka hänen lapsensa niin kiltisti tekee kaiken ja on niin rauhallinen. Jep... meilläpä ei tee eikä ole rauhallinen. Siinä sitten olen vaan että ahaa,että noin teillä. Enkä jaksa enää omaa asiaani kommentoida koska tuntuu että täytyisi VIELÄ enemmän "kehua" asiaa.

Meillä tämä tempperamenttisuus on huomattu jo neuvolassa,hoitajan tiimoilta. En siis itse ole tätä kehitellyt lapsestani. Mutta tuntuu että mitä tahansa lapsestani kerron,aina toinen äiti yrittää ns. pistää paremmaksi saman asian. Niin raivostuttavaa! Ikinä omiin ongelmiin ei saa pohdintoja tai vuorovaikutusta normaaliin tapaan.

Ja toinen asia on juuri tämän nopea kehitys. AINA tulee vasta argumentti asiaan. "Kun meidän se ja se kyllä jo paljon aikasemmin liikkui tai teki sitä ja sitä." On pakostikin tullut hymy huulille,että en voi uskoa että lapsenne ihan niin aikaisin on lähtenyt liikkeelle,mutta myötäilen että onpa teillä aikaisin liikuttu. Ainaista kilpailemista ja vain niitä positiivisia asioita.

Voin täysin rehellisesti sanoa että oman lapseni hoito on helppoa,mutta.... se luonne. ARRRGGGG!! Ei ole siunaantunut kaikista helpointa luonnetta :oD.

Yksinkertaisesti tuntuu vaan että muilla ei ole ongelmia eikä pattitilanteita omien lapsiensa kanssa. Vain meillä tuntuu olevan....

Mutta kiva kuulla että kohtalotovereita löytyy kyseiseen asiaan :o)

jep! ihanaa että on muitakin!

Meen tyttö on nyt 10kk ja musta hän on tietty maailman ihanin, mutta myös todella haastava tapaus :) alku(ekat 4kk) oli tosi vaikeita, olin ite jo ihan piipussa neidin kanssa ja sit muut vaan kertoo kuinka helppoja heen lapset on ja sain jopa kuulla kuink se äidin oma vika jos lapsi yöllä heräilee.. meillä herätään edelleen ja syödään öisin tai sit tutti hukassa... mut ei kai se nyt mun vika ole?!? puhun enää vaan tietyille kavereille siitä mitä meen arki välillä ihan todellisuudessa on, en vaan jaksa sitä kuinka niillä toisilla ei oo ikinä ollu hankalaa pukeminen, syöttäminen yms. ehkä sitä ei sit haluta kertoa mut onko sit pakko valehdella kuinka hyvin menee..

Pikkulapsivaihe pistää kaikki perheet tosi koville ja osan empatian puutteesta voi laittaa sen piikkiin. Omien tuttavien kanssa olen pystynyt jakamaan kaikki raskaatkin asiat. Tunnistan kylläkin tuon negatiivisuuden.
Toisten äitien syyllistäminen on naurettavaa. Minusta on kiva , että fiksut suomalaisäidit saavat lisää lapsia, joista toivon leikkikavereita omilleni ja toivon fiksujen äitiensä osallistuvan myös yhteiskuntaan esim. politiikkaan ja työelämään. Itse olen pyrkinyt siihen, että oma kotini olisi huilauspaikka myös toisille äideille missä hyvänsä tilanteessa ja että mies hoitaa myös toisten lapsia, että äidit pääsevät lepäämään esim. saunaan ja olemaan hetken omissa oloissaan.
Yhteisöllisyyden rakentaminen on jokaisen vastuulla.

Minä olen se äiti jonka vauva (nyt 5kk) on ollut helppo tapaus (kun vertaan siihen miten muilla). Minäkään en ymmärrä kilpailevia äitejä enkä itse ryhdy siihen. Halusin tuoda omaa näkökulmaa tähän asiaan. On todella vaikeaa kohdata äitiä joka on väsynyt, rikkipoikkirätti. Kun hän sanoo että vauva huutaa jatkuvasti, ei nuku eikä ole tyytyväinen, mitä vastaisin? "Kovin ikävää tuo, en osaa auttaa koska itse en ole kohdannut noita asioita" --> toinen äiti kokee että kerskuilen helpolla vauvallani. "Kovin ikävää, oletko kokeillut unipussia/kapaloa/kantoliinaa yms?" -->toinen äiti luulee että pidän hänta tyhmänä joka ei ole edes ymmärtänyt kokeilla kaikkea. "Minulla on tuttu jolla oli tempperamenttinen vauva ja hän teki näin ja se rauhoitti lasta, sinäkin voisit kokeilla" -->toinen äiti suuttuu koska yritän neuvoa asiasta josta en itse tiedä mitään. "Kovin ikävää, lvoisin laittaa oman vauvani mummille hoitoon muutamaksi tunniksi ja tulla teille muutaman päivän vaikka auttelemaan niin saat nukkua."--> toinen äiti luulee että yritän päteä ja tula näyttämään miten vauvaa hoidetaan ja kokee huonommuutta koska ei pärjää vauvan kanssa yksin.

Ainoa asia minkä sitten voi tehdö on kysyä, kysyä ja kysyä yksityiskohtia ja miten nämä ongelmat sitten ilmenee jne että väsynyt äiti saa avautua. Minulla ei sitten ole arvoa keskustelussa muuten kuin kuuntelijana koska nälkiintynyttä leijonaa ei saa ärsyttää omalla saalistusonnella. Eli sitten mulla ei ole oikeutta puhua elämästäni koska se ei ole helvettiä-->arvotonta.

Kaiken tämän lisäksi en sitten saa kertoa miten meillä menee koska meillä menee hyvin ja tuolloin toista äitiä ärsyttää ja kokee olevansa huono äiti koska oma vauva on vaikea. Tottakai olen tyytyväinen, että vauvani on "helppo", Musta ei tunnu että maailma kaatuu päälle. Ei kaikki päivät kuitenkaan ole yhtä helppoja. Joskus vauva voi vähän kitistä "ilman syytä", kuitenkaan se ei rasita tai tunnu ylitsepääsemättömältä koska minulla ei ole univelkaa ja loppuun raastettuja hermoja kontissa. Siksi sekään ei tunnu sitten niin pahalta jos vauva 10min on tyytymätön.

Kertokaa miten kohdata teidät oikein! Minua todellakin kiinnostaa, koska en ymmärrä miten äidit aina kääntää muiden sanomat aina kritiikiksi. Minä en ole sellainen enkä ymmärrä sitä. Luotan itseeni ja uskon että teen kaiken voitavani eikä enempää voi tehdä.

Sinä edellinen kirjoittaja,olet ehkä yksi niistä fiksuimmista äideistä jotka ymmärtävät tämän idean mitä me tässä kritisoimme.

Kysehän ei ole siitä onko lapsi helppo,vaikea, vai lievästi vaikea. Kyse on lapsi arjesta ja sen tuomista vaikeuksista ja niiden puhumisesta.

En usko että YKSIKÄÄN äiti selviää vauva-ajasta ihan pice of cake. Vaikka lapsi/vauva olisi helppo. Kyllä varmasti valvottuja öitä yms. tulee kun lapsi lähtee liikkelle tai hampaita tulee. Mutta,mutta... kyse olikin siitä vuorovaikutuksesta juuri. Pohdintoja yhdessä miksi valvotti,mikä avuksi yms. Ei kehuja kuinka oma lapsi nukkuu niin hyvin ja on niin kiltti. Varmasti onkin,mutta kyse ei ole kilpailemisesta kenen on kiltti ja kuinka kiltti. Vaan yhdessä miettimistä arjen ongelmiin ja mitä tilanteessa voisi tehdä.

Sinulla yllä mainittu on juuri tämä ajatus tästä tilanteesta. Itse joka päivä samojen äitien kanssa keskustellessa tulee tämä kilpailu tilanne esille. Tai kehutaan vaan omaa lasta. Ongelmatilanteita ei mukamas ikinä ole? En todellakaan usko että näin on.

Itselläni on myös helppo lapsi. Jos ei puututa luonteeseen. Mutta kyllä meillä normaali lapsiarkea on ja valvottuja öitä hampaiden takia yms. Normi juttuja. Mutta näillä toisilla äiteillä tuntuu ettei IKINÄ ole mitään. Tuodaan vaan ne positiiviset asiat esille. MIkä on tietysti ihan mukavaa että niitä on. Mutta kun itse tuot ne negatiiviset asiat esille,tuntuu että olen huono äiti koska toinen vastaa miten hyvin heillä aina vaan on jos itse satun sanomaan että olipa vaikea/rankka pvä tänään yms.

Olen toki valvonut vauvani takia mutta uskon ettei se ole tuntunut rankalta (olen valvonut siis vauva olkapäällä klo 23-07 3 viikon ajan esim) koska vauvalla on rauhallinen tempperamentti. Hyvin menevä, aktiivinen ja hymyilevä. Väitän ettei valvotut yöt paina yhtä paljon päälle kun vauva ei ole kovin vaativainen päivällä. Minun vauvani ei itke ja se on minun pelastukseni.

En puhu valvomisesta, koska se ei tunnu ongelmalta. Voin kertoa muille miten hyvin meillä menee koska en koe niitä asioita rankoiksi jotka ehkä ovat muille rankkoja, enkä halua keksiä ongelmia joita ei ole. pitäisikö vaan sanoa ettei aina ole helppoa vaikka olisikin..

Meidän esikoinen on myöskin sellainen helppo tapaus, oli vauvana ja on vieläkin, ikää nyt 1v8kk. On tottelevainen, rauhallinen, nukkuu hyvin, jne. Mä lähinnä tunnen jonkinasteista syyllisyyttä siitä, ettei kaikkien lapset ole samanlaisia. Tai siis mua syyllistetään. Naapurin rouvalla on todella tempperamenttinen muksu, suunnilleen samanikäinen kuin meidän esikko. Hän valittaa päivät pitkät, kuinka vaikeaa on ja kuinka väsynyt hän onkaan, jne. Mä ole tarjoutunut lastenhoitoavuksi, että saisi nukkua tai mennä jonnekin, mutta ei tunnu apu kelpaavan. Yhden ainoan kerran hän on lapsensa minun hoivaan jättänyt ja koko sen ajan lapsi nukkui ulkona vaunuissa päästämättä ääntäkään. Eli ei ollut kovin raskas hoidettava edes. En sitten tiedä, mitä tein väärin, mutta tuon jälkeen ei ole lasta meille hoitoon tuotu, vaikka edelleen valittaa kovaan ääneen, ettei hänellä ole ketään, jolle lapsen jättää, eikä voi mitään tehdä yksin, jne.

Loukkaavinta, mitä minulle on koskaan sanottu ja vielä useamman "haastavan muksun" äitien suusta on se, että kun kuopuksemme syntyi ja hän olikin sairas eikä nukkunut juuri koskaan, niin näiden äitien mielestä oli ihan oikein meille, että saadaan vähän tuntumaan haasteelliseenkin lapseen, kun esikko on NIIN kovin helppo. Eli meille ihan oikein saada sairas lapsi, opimmehan olemaan *tana.

Tämä nyt ei ap:n kirjoitukseen oikeastaan edes liittynyt, mutta halusinpahan vain kertoa toisenkin laisen tarinan.

Minä en aio potea syyllisyyttä siitä että vauvani ei ole vaativa ja hankala ja että en ole rättiväsynyt kaiken antanut marttyriäiti (en väitä että kukaan tänne kirjoittanut on). Minä olen iloinen, että arki sujuu ja mieheni hoitaa vauvaamme yhtälailla ja siitä että minulla on aikaa myös itselleni. afddsafsg syyllistämiinen on vaan kateellisten panettelua ja todella rumasti sanottiin sinulle. En usko että kukaan tässä keskustelussa ikinä sanoisi sinulle noin!

Eikö teillä vaativien vauvojen äideillä ole isiä hoitamassa jotta saatte levätä?

Tämä aihe nyt karkasi käsistä.

Kysehän ei ollut siitä että on rättipoikki väsynyt ja marttyyriäiti. Se on ihan toinen asia se. Eikä tässä käsitelty sitä että helppojen lapsien äitien pitäisi potea syyllisyyttä siitä että on helppo lapsi siunaantunut. Ei,tätä tämä ketju ei koskenut. Eikä tämä koskenut sitä kenen lapsi on helppo ja kenen ei.

Kyse oli ihan kenen tahansa lapsen omistavan äidin kanssa käyneistä keskusteluista. Jos sanon että olipa rankka yö,niin JOKA KERTA vastaus on"meillä nukuttiin niin ihanasti koko yö ja Pekka on niin kiltti."
Olisi kiva jos asiassa olisi sitä vuorovaikutusta. Miksi valvotti,.oletko väsynyt,mikäs teillä oli yms.? Voihan sitä sanoa että onneksi meillä nukuttiin MUTTA MIKÄS TEILLÄ OLI?


"Noh, kuten tuolla aikasemmin mainitsit, että asia minkä voit tehdä on kysyä. On nimittäin ihanaa päästä purkaa huoltaan jollekin, joka kuuntelee, eikä vähättele ongelmaani tai ala kommentoimaan "ai jaa, meillä nukutaan öisin 10h putkeen heräämättä, ku meidän pekka on niin kiltti" tms."

Tuossahan tuo pointti juuri tuli hienosti,mistä tässä on kyse. Ei oikeastaan edes siitä kenen lapsi on helppo ja kenen ei. Vaan sitä vuorovaikutusta.


"Eikö teillä vaativien vauvojen äideillä ole isiä hoitamassa jotta saatte levätä?"

Ei ole niin yksiselitteistä että lapsilla/vauvoilla on isät. Mutta tätäkään tämä keskustelu ei koskenut.

Minulla on tempperamenttinen lapsi. Muuten helppo mutta tahtoa löytyy. Apuja löytyy,enkä ole poikki lapseni kanssa. Isä hoitaa kun minä olen väsynyt. Enkä koe katkeruutta että jollain on helpompi lapsi. Haluaisin vaan kommunikointia toisen äidin kanssa ongelmatilanteista. Isät eivät aina jaksa höpötellä vauva-asioita päivästä toiseen vaikka lapsi olisikin rakas.

Äiti on äidille susi! Näin se vain menee. Ei kannata välittää ja yleensä kaikissa ihanissa jutuissa vain puolet on totta!!!

Omassa kaveripiirissä on kaikenlaista äitiä ja vauvaa, jokainen leuhkii huomaamattaan jollain asialla. Oma vauvani on ollu todella hidas lähtemään liikkeelle, kun taas ystäväni lapsi liikkui jo puolen vuoden ikäisenä pinnasängystä ulos. Itse olen kertonut avoimesti kaikista ongelmista ja ihanuuksista. Ja jos joku on 3kk vauvan kohdalla leuhkinut kuinka nukkuu niin hyvin yöt niin sanon vain, että ei kannata liikaa leijua vielä, koska lapsi muuttuu kokoajan. Ja itsekin yritän muistaa, etten pitäisi mitään itsestäänselvyytenä.
Meillä nukuttiin hyvin..ei nukuta enää. Ennen nukahdettiin hyvin, ei nukahdeta enää. X-D Itseäni myös ärsyttää muutamat äidit jotka niin kertovat kuinka ihana heidän lapsensa on ja kuinka täydellisiä ne ovat ja kuinka täydellisiä äitejä he ovat. Hohhoijaa, niin varmaan!!!!!!

"No tämähän on myös sitä vuorovaikutusta, että keskustelut kehittyvät ja rönsyilevät. Sinä haluat jauhaa vain tuosta omasta aiheestasi, vaikka muut jo keskustelevat vaikka mistä. Ehkä siinä piileekin syy siihen, ettet koe saavasi vuorovaikutteista keskustelua aikaan muiden äitien kanssa... Jos otsikossa pitää aina pysyttäytyä tiukasti, ei muut ehkä jaksa kauaa olla kiinnostuneita ko. keskustelusta ;)"

Ei tämä ollut oma aiheeni vaan jonkun toisen aihe. Jota olen myös kokenut. Jos haluan vuorovaikutusta ja se käännetään marttyyriäidiksi tai äidiksi joka on väsynyt niin kyllä puolustan itseäni. Sillä en ole väsynyt äiti. Tai muutakaan. Ja mitä vuorovaikutukseen tulee,on turha spekuloida kenen kanssa vuorovaikuttelen ja kenen en. Puhun yleisesti,minkä asian olen huomannut.

"Mutta jos aiheesta, niin, sitä yritinkin sanoa, että ei aina jaksa kuunnella kun haastavan lapsen äiti valittaa kuinka raskas yö taas on ollut, tai kuinka ei pääse ilman lastaan edes vessaan, tms. Jos se on aina ja ainoa asia, mitä äidillä on lapsestaan sanottavana. O"

Haastava lapsi ei aina tarkoita valvottuja öitä yms. Haastava lapsi voi olla energinen,paljon aktiviteetteja vaativa lapsi. Silloin kaipaa toisen vuorovaikutusta pvän tekemisiin,mitä ei itse ole älynnyt tehdä. Tai jos lapsi on nukkunut yöt hyvin,mutta tuleekin yö jollei nuku,kaipaa pohdintoja yhdessä että mikähän lapsella viime yönä oli.

Minulla siis on suht helppo lapsi. Nukkuu yöt hyvin,syö hyvin,eikä mitään ongelmia ole ollut. Mutta joskus tulee tilanteita että lapsi tekee jotain ja siitä kertoo toiselle äidille niin toinen viittaa vaan omaan kilttiin lapseensa.

"Sinä haluat jauhaa vain tuosta omasta aiheestasi, vaikka muut jo keskustelevat vaikka mistä"

Mielestäni saan keskustella mistä haluan. Vaikka omaa aihettani. Ja mielestäni tämä ketju oli sitä varten. Sitä mistä kirjoitan.

Tunnut- anteeksi nyt vaan. ..olevan juuri tälläinen äiti jonka kanssa ei synny sitä vuorovaikutusta KUMMANKIN lapsesta. Vaan aina vaan siitä sinun lapsestasi.

"Ei silloinkaan saa mitään vastakaikua, koska muut ajattelevat ettei tällaiselle äidillä ole "oikeutta" valittaa"

Niin,ehkä myös sinun tyylissäsi on se vika ettei muut anna sinun valittaa. kuka uskoo sellaista äitiä jolla aina kaikki on niin hyvin ja lapsi kiltti,onkin yksi yötön yö. Niin kaiku vastaa kuin sinne huudetaan ;)....

nyssykkä: nukuin suunnilleen 20-23 ja 07-11

tympääntynyt äiti: muistaakseni kirjoitin etten usko kenenkään tässä keskustelussa olevan se marttyyriäiti. Miksi otat nenillesi kun nimenomaan kirjoitin ettei tämä koska sinua tai muita TÄSSÄ keskustelussa. Kirjoituksesta ymmärsin että et ole rättiväsynyt jne, sithän ei ongelmaa ole, eikö niin? Kyllä mun mies vaan on kiinnostunut siitä miten on nukuttu, miten muka miestä ei jaksa kiinnostaa vauvan hyvinvointi?

Ymmärsin sun pointin siinä että haluat purkautua ja puida ongelmia. En vain ymmärrä tätä perisuomalaista angstailua ja sitä ettei saa kertoa jos asiat on hyvin koska se on kerskailua ja se jolla onni on sen onnen kätkeköön ettei muille vaan tule paha mieli. Ainakin minä olen iloinen ystävieni ja tuttujeni puolesta oli heillä sitten onni millainen tahansa. Jos äitikavereitasi ei kiinosta sinun ongelmat ja sinun kuunteleminen, eikö olisi aika vaihtaa kaveripiiriä?

Minulla ei ole ketään äitikaveria joka olisi tuollainen kuin kuvailet. Kerskumista ei ole kertoa miten asiat on, se on faktapuhetta. Jos on rauhallinen vauva niin on. Kohttutonta on että kaikkien rauhallisten vauvojen äidit pitää varoa sanojaan ja olla suu supussa kun tempperamenttiäiti tulee. Kaikilla on oikeus kertoa elämästään. Uskon kun sanot ettet ole katkera mutta kyllä sulla jtn hampaankolossa on, tai on sattunut sellaiset mammatuttavat ettei tarvitse olla niistä kateellinen.

Minulla on sitten juuri sellainen "kiltti" vauva (miten vauva edes osaa olla tuhma?). Yöt on nukuttu hyvin aina, ei ainakaan nyt tule mieleen yhtään valvottua yötä. Vauvani ei itke oikeastaan koskaan, ei ainakaan koskaan selittämättömästi tai niin, ettei häntä saisi rauhoittumaan heti. Olen toki huomannut, ettei kaikilla ole yhtä helppoja vauvoja (joita minulla on ollut jo viisi) ja olen luullakseni tullut kaikkien kanssa suurin piirtein toimeen, mutta kyllä niiden vaikeampien vauvojen äitien kanssa on usein äärettömän vaikea puhua mistään. Kuten joku tuolla kirjoitti, niin mitään ei voi sanoa vastaukseksi. Varsinkaan ei voi kertoa, miten oma vauva rauhoittuu tai nukkuu, kun se katsotaan heti arvosteluksi (enkä suinkaan väitä, että kaikki vauvat samalla tavalla rauhoittuisivat).

Nyt joku selitti, että pitäisi kysellä kauheasti, kun joku valittaa. Miten minä osaa mitään kysyä, kun minulla ei ole mitään kokemusta vaikka valvottavasta vauvasta. Jos joku valittaa jokaisella näkemisellä, että vauva ei nuku öitä ja valvottaa, niin ei minulle olisi tullut mieleenikään alkaa kysellä, että mistä se nyt sitten tänä yönä mahtaisikaan johtua. Ja mitä se minun kyseleminen auttaa, kun minulta ei ainakaan tule mitään kokemukseen perustuvaa selitystä, eli ei minun vauvani ole koskaan valvottanut hampaiden tai liikkumisen tai minkään muunkaan asian takia. Enkä minä edes leuhki helpolla vauvallani, vauvani vaan ovat aina olleet helppoja. Ei se minun syyni ole. Jos haluatte pohtia tai kertoa jotain, niin pohtikaa ja kertokaa odottamatta, että toisen pitää kysyä. En voi osata mitään oikeinelämisen vuorosanoja, jos ei niitä minulle kerrota.

Minusta tuntuu, ettei helposta vauvasta saa puhua kenellekään. Minulle, viiden lapsen äidille, on mm. sanottu monta kertaa, että minä en tiedä lapsista mitään enkä osaa lapsia edes hoitaa, kun lapseni ovat niin helppoja. Minulle on toivottu hankalaa lasta, joka vain itkee ja huutaa kaikki yöt ja ei ole koskaan tyytyväinen. Joskus kun joku lapseni oli kipeä ja sen takia itkuinen (eikä ollut edes ihan vauvaikäinen enää, vauvana ei kukaan ole ollut koskaan kipeä), niin ihmiset olivat iloisia, että minäkin koen kipeän lapsen. Joo, ehkä minä sen ansaitsisin, mutta lapseni ei. Nykyisin olen tyytynyt pelkästään olemaan hiljaa, kun joku intoutuu valittamaan omista vaikeuksistaan, kun en tiedä, mitä pitäisi sanoa ja omasta elämästä ei ainakaan voi sanoa yhtään mitään. Ja jos sattuu, että joskus jokin asia ei mene ihan täydellisesti, niin sitä ainakaan ei voi sanoa, kun sitten vastapuoli vasta riemastuukin, kun minulla menee huonosti.

Heipä hei kaikki!

Olen keskustelun aloittaja ja mielenkiinnolla lukenut rönsyilevää keskustelua. Kerron nyt vain oman mielipiteeni.

Ensinnäkin minun ei ollut tarkoitus sanoa ettei helpon vauvan äiti saa puhua vauvastaan. Tottakai saa! Ja tottakai saa olla omastaan ylpeä.

Minäkin olen ylpeä omasta vauvastani, jolla on vahva tempperamentti. Hänellä on tosi voimakas tahto ja oppii uudet asiat nopeasti Tietty harmittaa huonosti nukutut yöt. Tuntuu että teen kaikkeni, mutta vauva vaan valvottaa :( Minusta on ihanaa kuulla kun kaverini soittaa ja kertoo ylpeydellä omasta vauvastaan ja voin itse kertoa ylpeänä omasta. Ja jos joku minua painaa, kuten nämä valvotut yöt, niin voin purkaa hänelle oloani. Varmaan kuka tahansa teistä haluaisi purkaa oloansa jostain itseään painavasta asiasta??? Valitettavasti vain meillä äideillä, joilla on tempperamenttiset vauvat niin voi olla tuota purkautumista enemmän :)) ja anteeksi siitä. Voihan sinulla olla sitten valitettavaa vaikka työstäsi, miehestäsi, avioliitostasi jne jne, mutta jokainen haluaa murheensa kuuntelijan :)

En ole marttyyri. Toivon jokaiselle omanlaista lasta, on siitä sitten haastetta enemmän tai vähemmän. Pointtini on edelleenkin se että mua ärsytää ne kaveripiirin äidit, jotka alkaa kerskumisella kilpailee, niin kuin hyvin nukutu yöt olisi vauvan kiltteyden tae? Ja oikein hymäilee sillä... Kyllä minunkin kultani on kiltti, mitä siihen vaikuttaa nukkuuko yöt hyvin vai huonosti? Sit kun minä haluan vasta vuoroisesti olla ylpeä jostain oman vauvan piirteestäni niin se yleensä teilataan... esim. "tytöt nyt kehittyy nopeammin" "joo teil sit puhe todennäköisesti viivästyy" jne jne "on se kyl harmi ettei tuttia huolita, ku siitä on niin iso apu" "siis mitä, ei juo pullosta, sä et varmaan koskaan saa omaa aikaa, onneksi mein vauva juo hyvin pullosta eikä mitään..." Lähinnä olo on tuon jälkeen katujyrän alle jäänyt! Siis toi kilpailu ja vertailu ! Parasta olla silloin hiljaa !

ja mamma1611 puhut kyllä asiaa :))

kyl meilki alussa yöt meni hyvin, mut ku opittii kääntyy ja siitä sit kehittymisen vauhti kiihtyi, ni ei nukuta enään :))

Väsynyt äiti: suurin osa noista "teilaamisista" on kyllä itsekuviteltuja kuten "harmi ettei tutti kelpaa" ja "et saa varmaan omaa aikaa kun ei juo pullosta". Tässähän harmitellaan että sinulla on vaikeaa eikä teilata sinun sanomisiasi. Minunkaan vauvani ei huoli tuttia, ja minulle sanottiin että harmi, kun vauva sillä helposti rauhoittuu (tosin ei olla tarvittu kun vauva on rauhallinen). Siinähän ollaan nimeomaan huolissaan sinun jaksamisestasi eikä sanota että vauva tai sinä olette "huonoja". Enkä minä ainakaan noista kahdesta ensimmäisestäkään olisi kuin katujyrän alle jäänyt, ihan naurettavaa. Nekin on faktoja ja varmaan vaan sitä että toista äitiä harmittaa kn oma ei vielä kävele tms.

Äidit saisi nyt ryhdistäytyä, miksi olette niin puolustuskannalla aina? Etsitte muiden sanomisista teihin kohdistuvaa kritiikkiä, vaikka sitä ei edes ole? Koette turhaa huonommuutta? Tuleeko teille äitiyden mukana huono itsetunto, muututte ovimatoiksi ja olette niiin surullisia kun "muut vaan ilkeilee" (=kuviteltua)? Olkaa nyt aikuisia ihmisiä ja uskokaa itseenne.

Minua ei äitiys muuttanut naurettavaksi ja jos joku muu äiti on teille ilkeä voi hänelle sanoa suorat sanat. Olkaa ylpeitä itsestänne sanoivat muut mitä hyvänsä!

Noniin olithan nyt marttyyri kuitenkin Väsynyt äiti :) On mullakin ensimmäinen vauva, mutta en ole mennyt neuroottiseksi. Vähän paksumpaa nahkaa naiset ja uskoa omiin kykyihin!

Minullakin rauhallinen vauva, mutta vauvat ovat erilaisia .

No eipä täällä tarvitse sensuroida, oikeat tunteet vaan esiin.

Kuulehan - eri äidit kokevat asiat eri tavalla. Minä koin esikoiseni vauva-ajan raskaana, vaikka tyttö oli täysin terve, nukkui 7-viikkoisesta syömättä yhdeksän tuntia putkeen ja siitä syönnin päälle vielä usean tunnin, nukkui päivällä pitkiä päikkäreitä oli iloinen ja tyytyväinen.

Eräs ystäväni hehkutti, että heidän tyttö on niiin ihana ja helppo lapsi - 8 -kuisena ei enää herää kuin pari kertaa yössä tissille ja nukkuu päivisin jopa tunnin unia. Mielessäni ajattelin, että itse en olisi hengissä tuollaisesta valvottajasta selvinnyt.

Eli kyllä tuo kokemus helppoudesta tai haastavuudesta on aina henkilökohtainen. Joku ei pidä yöheräämisiä raskaina ja toinen pitää. Sitä paitsi olen usein kuullut, että äidit kehuskelevat vauvojensa nukkuvan putkeen yöllä 12 tuntia, mutta kun tarkemmin kysyy, sisältää se 12 tuntia monia syöttöjä. Itse puhuin yöunien pituudesta aina niin, että puhuin siitä pisimmästä syöttövälistä eli ajasta, jonka lapsi oikeasti nukkui....

no tsemppaan teitä muita valvojia, itselläni kaksi lasta 1v1kk ja 2v8kk ikäiset. En ole kohta kolmeen vuoteen nukkunut muutamaa hassua yötä lukuunottamatta ilman, että jompikumpi lapsista herättäisi, joten repikää siitä! Esikoinen heräili 2-vuotiaaseen asti ja koska ikäero on pieni lapsilla, kuopus heräili samaan aikaan myös tissille yöllä ja edelleen tuo kuopus 1v herää 2-3 krt/yö (pitää laittaa tuttia suuhun tosin vaan). En jaksa enää odottaa, milloin MINÄ saan nukkua. Isovanhemmat eivät jaksa hoitaa kahta pientä yöllä, koska se on kuulemma liian rankkaa. Kysymys kuuluu: Miten ihmeessä minä jaksan? Koska on pakko, ei ole vaihtoehtoja. En ole masentunut, koska kädet on niin täynnä työtä kahden pienen kanssa, etten ehdi edes miettiä omia tarpeitani. Suorastaan vituttaa ja olen tosi katkera ja kateellinen niille äideille, joiden vauvat nukkuvat heti läpi yöt. Lohdutusta saan siitä, että ajattelen salaa, "toi ei mitenkään jaksaisi samaa mitä minä olen jaksanut" :-). Tosin normaalimpaa tämä kait on, neuvolan oppaiden mukaan 2-vuotiaistakin vielä puolet herää öisin :-), joten siinä mielessä hyvä, että meidän esikoinen lopetti yöheräilyt 2-vuotiaana viimein, ehkä tuo kuopuskin sitten nukkuu taas hyvin.

Edellinen, eikö sinulla ole miestä joka voi hoitaa yöheräilyt edes yhden yön viikossa(vai onko lapsilla isää kun puhuit vain isovanhemmista?)? Minä en jaksaisi näin hyvin ellei mies viikonloppuisin ottaisi vauvaa aamulla että saan nukkua pitkään. Hän myöskin hoitaa vauvaa kun haluan mennä esim yksin kaupungille/salille/kaverille. Miehillä osin voi olla haastavaa kahden pienen kaitseminen mutta harjoitusta se vaan vaatii. Kuinka paljon nukut itse keskiveroyössä?

Vauvani menee nukkumaan klo 22 ja herää 09 ja siinä välissä herää 2-4krt, useimmien 4. Tottakai olisi kiva saada nukkua kokonainen yö mutta ei toi mielestäni ole mitenkään tuskaista. Itse nukun 23-09 ja varmaan noin tunti menee syöttöihin yöllä yhteensä niin onhan siinä kuitenkin 9h yöunet. Luulisin että niillä vanhemmilla on vaikeampaa joiden lapset itkee/huutaa paljon ja nukkuu hyvin.

Todella ikävää VaäsynytÄiti :( Toivotavasti helpottaa pian, pelkällä asenteella olet pääsyt jo pitkälle.

Aina on olemassa ihmisiä, joilla on niin heikko itsetunto ja sen pönkittämiseksi pitää yrittää korottaa itseään ja yksi tavallisimmista keinoista on kehua, miten itsellä on kaikki hyvin eikä ikinä mitään ongelmia, tekevät kaiken aina oikein jne. He eivät voi tunnustaa omia heikkouksiaan ja vaikeuksiaan, koska pelkäävät menettävänsä kasvonsa...
Nämä ovat juuri niitä ihmisiä, jotka tietävät aina paremmin, miten toisten pitäisi tehdä ja toimia, arvostelevat ja lyttäävät, kaikki tehdään heidän mielestään aina väärin.
Itse olen elämän varrella oppinut, että kannattaa jättää tämänkaltaiset puheet ja mielipiteet omaan arvoonsa ja tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee ja jakaa asioita vain niille, jotka myös uskaltavat kertoa vaikeista asioista.

Tämä koskee koko elämän kirjoa, ei vain vauvojen hoitamista yms. vaan ihan kaikkea. Minulla kesti kauan - olen jo keski-ikäinen - ennen kuin opin olemaan välittämättä tällaisten ihmisten käytöksestä ja väistämään heitä mahdollisimman paljon. Opin myös suojaamaan itseäni kertomatta asioita, joita en halua kertoa ja väistämään tai vaihtamaan puheenaihetta.

Tässä yksi näkökanta, jonka elämä on opettanut. Toivottavasti tästä on apua jollekin toisten ihmisten ikävän käytöksen kanssa painiville...

Valita vain ja pyydä apua. Liian moni äiti teeskentelee kaiken olevan hyvin ja sitten:

http://www.hs.fi/kotimaa/Sunnuntaisuomalainen Suomi kärkisijalla lasten tapoissa länsimaissa/a1305551137555

näyttää siltä, että suomalaisäiti on susi paitsi toisille äideille myös omille lapsille.

meilla lapset hoiti vaimoni.(4kpl ) mina joka paiva toita tein aamu05.00 toihin meni ja kello 18.00 takas sita kesti 13 vuotta, oli itkuu ja parkumist, mutta siina se meni
VAIMOLLENI KAIKKI KIITOS

Ne mammat on niin itseriittoisia tai totuus voi olla ettei heilläkään aina mene hyvin(sit kun alkaa infektiokierre) vaikka alkavat kilpaa kehua lapsillaan..Oma esikoiseni oli temperamenntiinen ja karjui yöt kunnes ei tarvinnut yösyttöjä ja annoimme unikoulua..oppi sitten nukkumaan,,Mieluiten sitä halusi jakaa sitä väsymystään muille..jotkut tajuu ja jotkut ei.Älä välitä..kun ne lapset on kasvaneet-nnin huolet muuttuvat sitä mukaa..:) Jaksamista .,,ps temperamenttiset pärjää kyllä..

Te lapsia tekevät ja niitä tehneet, ette taida ymmärtää millaisia "erityisesti länsimaailmaa" koskevia muutoksia Niinistö tarkoittaa puhuessaan Uudesta Maailmanjärjestyksestä?

http://www.youtube.com/watch?v=0JYsrQQDM00

Työkaverilla on oikein ihanat lapset. Ne on niin kekseliäitä, reippaita ja sanavalmiita, että niistä riittää monesti kertomista kahvi-ja ruokatunnilla, on oikein onnellinen isä, kateeksi käy. Kerroin toiselle työkaverille kateuteni, kun minun penikat on niin laiskoja, ei mitään omaalotteisuutta, kiinnostaa vain tietokone, televisio ja raha. Kaveri sanoi, että hällä samanlaiset penskat. Niin että onnea teille superlasten vanhemmille, olette varmaan jumalan suojelussa, mutta mukavia on minunki muksut, vaikka ei ookkaan huippuyksilöitä.

maksaako joku näistä provo aloituksiata ? Tai saako vaan hyvän mielen ja tärkeän tunteen että on saanut keksittyä jotain jota jotkut pitävät jopa totena. Surkeeta....................................................

Avasin tämän vaikka minun lapseni on jo 37v mutta hänellä on kaksi pientä poikaa.Silloin kun tyttöni oli pieni hänellä oli kolikki ja minä jouduinn hyppimään hänen vuokseen yöt. Se ei lainkaan vähentänyt rakkauttani häneen,ehkä päinvastoin.
Hänestä tuli sittemmin ....sanoisinko hyvin menestyvä nainen jolla on nyt ne pojat.
Pojat ovat vaarin parhaat kaverit ja en koskaan vertaile heitä muihin.

jokaisella saattaa olla jotain puutteita mutta suurin puute on se jos ei arvostelemati rakasteta.

Ja sama jatkuu kun lapset kasvaa. Toiset juoksee nopeammin kuin toiset ja vertaillaan sitten vaikka menestystä kouluissa. Tärkeintä on kuitenkin että SINÄ olet ylpeä omistasi juuri sellaisina kun he olevat ja jokaisessa elämänvaiheessa jaksat kannustaa heitä olemaan omia itsejänsä. Minun kaikki kolme olivat ja ovat edelleen omanlaisiaan. Nyt 22, 20 ja 18 vuotiaat. Esikoinen valvoi yöt ja edelleenkin kukkuu yömyöhään. Isänsä ajeli yöt läpeensä kylillä autolla jotta tyttö nukkui ja minä sain nukkua. Koliikki vaivasi ja itku oli herkässä. Teini-iässä hän näytti välillä siltä kuin olisi karannut jostain piirros-sarjasta kaikkine meikkeineen ja tupeerattuine hiuksineen. Hän on nykyään herkkä taitelijaluonne ja haasteensa siinäkin. Hän näkee elämässä asioita niin paljon pintaa syvemmälle kuin monet ikäisensä nämä ystävättärieni helpot lapset jotka katselevat mieluimmin BB:tä kuin miettivät yhteiskuntamme asioita.. Hän on matkustanut ja nähnyt jo paljon eikä materia merkitse mitään. Siitä olen ylpeä ja tänä päivänä hän kasvattaa minua. Keskimmäinen jäi vähemmälle humiolle kun kuopus syntyi jo perässä ja vaati oman huomionsa korvatulehduskierteillään. Nuo vuodet kun kaikki olivat pieniä olivat melkoisen hektisiä enkä voi sanoa olleeni oppikirjojen äiti. Muistan nuo vertailut ja muistan kuinka yritin saada parkuvaa poikaa kurahaalareihin kun minua katsottiin säälien ja neuvoja sateli joka puolelta. Keskimmäisestäni kasvoi tasapainoinen ja fiksu nuori nainen joka kirjoitti hyvin arvosanoin lukiosta. Nyt opiskelee korkeakoulussa. Pikkutyttönä hän karkaili usein naapureihin ja sain etsiä häntä milloin mistäkin. Nuorimmaiseni muutti juuri omilleen ja voin huokaista sillä tiedän hänen pärjäävän jo. Tuo fiksu nuori mies joka ehti ja kerkisi ja jota usein syytettiin milloin mistäkin tihutyöstä (eikä aina syyttä). Poika joka vauvana parkui ensimmäiset 3 vuotta tänä päivänä auttaa kantamaan kauppakassini ja antaa mummulle bussissa istumapaikkansa edes miettimättä pitääkö niin tehdä koska ne asiat ovat hänelle itsestäänselviä. Voin olla ylpeä tuosta peikkopojastani kaikkine lävistyksineen. Niin moni häntäkin arvosteli.
Monista näistä kilteistä pienistä ystävättärieni enkeleistä voi paljon huonommin tänään. Joku pahasti hakoteillä itsensä kanssa ja jollakin tullut kiukutteuajat vasta aikuisena eteen. Vastuut ovat täysin hukassa ja koska kaikki on ollut niin helppoa ei vanhemmat osaa auttaa sitten kun ne teini-iän ja aikuisuuden kriisit pukkaa päälle. Ole onnellinen vaativista tenavistasi. Heistä todennäköisesti kasvaa älykkäitä ja fiksuja aikuisia etkä sinä pääse nyt liian helpolla mikä on hyvä sillä sinulta oikeasti tarvitaan kestävyyttä vielä paljon vaativimmissakin eteen tulevissa tilanteissa. Pikkuvauvan ja pikkulapsen itkut on pikkujuttuja murrosiän kiukutteluissa. Osaat olla sitten panikoimatta kun olet vähän tottunut vaativimpiin tilanteisiin lastesi kanssa. Minä voin jo relata ja olen hitto vie ansainnut sen. Nyt ne murehtii lapsistaan joiden ei silloin tarvinnut kun ne oli pieniä.

lähipiirilles kannattaa siitä väsymyksestä ja huonoista päivistä puhua mieluummin ku muille äiteille. minä kans tiiän tämmöset tappaukset ku on kaikki nii hyvin ja koskkaa ei mikkää ärsytä. elä ota ihttees semmosista. hyvä että välität lapsestas paljo mutta älä missää nimessä ala ite siihen kilpailuhenkiseen touhuun siitä ei seurraa mittää hyvvää. annat lapsessa olla temperamenttia ja luonnetta nii siitä vielä jotaki pian kasvvaa. :) joulua!

Onhan tuo aika hurjannäköinen jannu, mutta taitaa olla taas niihin tekaistuihin tarinoihin kuuluvia.

Hei ! Meillä ei ole yksikään lapsi nukkunut edes vuoden ikäisenä koko yötä, ovat heräilleet kuka useammin kuka harvemmin. Mutta joo, kuulostaa kaikilla muilla olevan lapset sellaisia etteivät ole yöaikaan koskaan herättäneetkään, olen jättänyt sellaiset kommentit kuuntelematta. Tosin nyt kun omani ovat jo isoja, on alkanut kuulumaan muiltakin (n. samanikäisten vanhemmilta), ettei nukkuneetkaan vauvana. Pelkäsin jo joskus lasten ollessa pieniä, etten ikinä saa nukkua enää, nyt kun ovat jo teinejä nuorimpia myöten, saa nukkua, vaan kun ei osaa.

Meillä on 6 lasta ja neljäs tytär oli jo raskauden aikana vatsassa vauhdissa.Varsinkin öisin tuntui että liikkui vatsassa kovasti.Vauvana pärjäsi huomattavasti vähemmillä unilla kuin muut lapsemme.Puhtia oli ja lähti kävelemään 10 kk iässä.Välillä olin itse aika väsynytkin kun virtaa tuntui olevan aamusta iltaan..Nyt tytär on 8v.Aktiivisuudesta on ollut hyötyä kovastikin.Ei pelkää haasteita ,osallistuu innokkaasti kaikkeen toimintaan.En itsekään silloin vauva-aikana toisille jutellut koska oli samantapaisia kokemuksia.Kaikilla on kuitenkin omat juttunsa,eivät kerro vaan.Tulee se arki vastaan jokaisella ja heikkoja hetkiä,ole vaan oma avoin itsesi.Toisten kanssa on enemmän samalla aaltopituudella kuin toisten.

Kyllä valvottu on molemilla kerralla öisin-..Eikä poikani ole yhtään huonompia...Lapset ovat erilaisia ja kehittyvätkin eri tahtiin miksi ottaa pulttia tuosta..Minulle sanoi iäkäs työkaverini joka jo lapsensa kasvatanu aikuiseksi...että PIENISSÄ LAPSISSA PIENET HUOLET....kun meillä valvottiin ja minä väsy....ja sitten jatkui että ISOISSA LAPSISSA ISOMMAT...se pitää paikkansa huume ym ja ilkivalta kiusaukset ym..että nauti äiti nyt lapsesta...ihanasta yksilöstä joka sinulla on....kuuntele lasta äläkä liikaa muita..voit sanoa että meillä valvotaan --niin minäkin tein....hyvästi mielestäni työkaveri sanoi---sen olen vuosia muistanu nytkin kun lapset jo isompia ...elämä edessä heillä. Kaikkea hyvää teille ja jouluiloa!

Ensimmäinen valvoi yöt 2 vuotiaaseen ja seuraava nukkui 3 kk ikäisenä jo 6 - 8 tuntia joka yö.

Oisko kannattanut jättää se perseen jako väliin?????????????????
Helppo elämä ilman rääkyviä äpäriä

oho, tännehän oli tunnu viestien tulva :) kiitos kaikille tsemppaajille, ymmärtäjille ja kohtalontovereille !

wish to be a member

älä välitä! ei meilläkään ole nukuttu täydellisiä öitä, eikä arki ole pelkkää juhlaa. rakastan kuitenkin lastani yli kaiken ja hän on paras kaikista pienistä tyttösistä :D Voimia pikkuisesi kanssa! Arvostelijoita ja ns. "parempia" vanhempia ja ihmisiä löytyy aina. Pääasia että olet itse tyytyväinen elämään ja arkeen. Kyllä ne hyvät unetkin löytyvät pikkuiselle vielä. Tunnistan tuon, en ehkä leuhkimista, mutta sellaisen asenteen, että "meilläpä tehdään näin ja se on paremmin kuin teillä"...erilaiset vauvat, erilaiset elämänrytmit, erilaiset perheet ovat kaikki hyviä, kunhan lapsesta huolehditaan riittävästi. Huomaan myös itse ottavani hirveän helposti itseeni vähänkin sellaiset viestit, mistä voisi tulkita, että äitiyttäni arvostellaan. Se on varmasti osin hormonaalista, pienen lapsen kanssa sitä on tosi herkillä. Voimia myös ystäviesi kanssa, he tuskin tarkoittavat pahaa. Hyvää joulun odotusta

Älä huoli....Meilläkin todella tempperamenttinen tyttö joka pienestä pitäen tehnyt selväksi mitä haluaa =) mutta mitä siitä? Maailman suloisin tyttö kuitenkin. Kaikilla on hyviä ja huonoja puolia. On typerää käytöstä ryhtyä tekemään omastaan parempaa kuin toisen koska jokaiselle äidille se oma on kuitenkin se paras.
Jätä typerykset omaan arvoonsa ja nauti lapsestasi

Aika turha väittää että pitäisi olla onnellinen vauvasta joka nukkuu huonosti koska hänestä tulee sitten isona toimelias ja älykäs. Ei nuo kaksi asiaa kävele käsikädessä.Itse olen ollut rauhallinen ja yöt hyvin nukkunut vauva ja minulla on älykkyysosamäärä huomattavasti keskitasoa korkeampi. Mutta jos se lohduttaa niin ajatelkaa niin.

Todella kaniisti eräs nainen kertoi omista lapsistaan, innolla mekin odotamme mllaisia yksilöitä vauvoistamme muovautuu :)

Älkääkä arvostelko hyvin nukkuvien äitejä niin jyrkästi. Muihin verrattuna minulla on niin helppo vauva että en viitsi marista jos hän herää 3krt yössä koska se ei ole minulle ongelma, jos ei väsytä niin ei. Enkä sillä tarkoita että huonosti nukkuvien vauvat marisee, en ole ollenkaan sitä mieltä. Heidän on saatava purkaa mieltään

Siskon poika oppi potalle jo ennen kuin täytti 1 vuotta. Nukkuma-ajat päiväunineen tosi tarkasti säädelty, tiettyinä aikoina.

Säännöllisyys ja rutiinit ovat avainasemassa.

Ei kai ne äidit leuhki lapsillaan. On vain mukavaa kertoa kun kaikki menee kivasti. Eihän se tarkoita sitli että arvostelee toisen lasta. Opettele iloitsemaan ystäviesi suloisista ja ihanista lapsista. Sinullakin on ihana lapsi. Hän vain ei ole vielä niin "kiltti" kuin joku toinen. Kyllä se aika tulee, kun hän on fiksumpi kuin se ystävän lapsi. Elä hätäile ollenkaan vaan ole ylpeä lapsestasi vaikka mitenkä itkisi. Minunkin toinen lapseni itki paljon öisin, mutta on hänestä ihminen silti kasvanut. Kolmannen lapsen kohdalla älysin jättää imettäessäni maitotuotteet pois enkä antanut lapsellekaan. Itkut loppui ja lapsi oli tyytyväinen. Ja minäkin olisin voinut kehua lastani!!! Kehuinkin joskus, mutta pidin kyllä kehumiset sopivassa määrin. Koska minuakin ärsyttivät/ärsyttävät äidit, jotka koko ajan vain kehuvat lastaan. Muuta elämää ei ole. Se kielii pienistä piireistä pään sisällä.
Kaikki ihmiset eivät halua kertoa niitä vaivalloisia asioita, vaan kertovat vain hyvät. Niillä usein uskotellaan sitten itsellekkin että miten hyvin menee.

Ei ole

annie m. Kiitos kommenteistasi, kirjotat asiaa. Olen kyllä ollut välillä sellaisessa hormoonimyrskyn vietävissä.