Bulli, amstaffi vai staffi?

Amstaffi noista ainut perusterve, muut vallan sairaiksi jalostettuja. Kaikkien luonne on yksilöllistä ja kasvattajan vastuullisuudesta (kuinka huolellinen on jalostusyksilöiden luonteista) kiinni. Melko pakkasarkoja. Kaikki monipuolisia harrastuskoiria, sillä ovat ketteriä ja voimakkaita. Narttu ensimmäiseksi koiraksi, uros yleensä selvästi voimakastahtoisempi. Pentukurssi tarpeen, varsinkin jos uroksen hommaa.

http://www.amstaffiyhdistys.net/perinnolliset_sairaudet.htm tässä heti infoa amstaffin sairauksista joita todellakin on! Että on ne amstaffitkin yhtä "sairaaksi jalostettuja" kuin bullit ja staffitkin. Kannattaa nuiden sairauksien takia ottaa koira vain hyvältä ja vastuuntuntoiselta kasvattajalta.

Kaikki rodut vaativat johdonmukaisen kasvatuksen ja tosiaan kannattaa etsiä hyvä kasvattaja.

En tiedä miten nuilla amstaffeilla ja staffeilla mutta bulleilla nartut ovat noh.. enemmän narttuja eli ensimmäiseksi koiraksi uros on ehdottomasti parempi.

Itselläni on bullterrieri ja voin sanoa, että täytyy olla teräshermot! Bulli kyllä koettelee, enkä tarkoita nyt pelkästään tuhmuuksia tai huonoja tapoja vain yksinkertaisesti sen vallaton luonne on joskus aika ylitsevuotava. Luonteelta meidän poika on todella rakastava ja ihana mutta nuokin asiat bulli vetää yli eli syliin on pakko päästä ja huomiota saatava! (tälläkin hetkellä poika istuu samalla pikku penkillä kanssani, pitää päätä olkapäälläni ja tuhisee korvaani, koska muuten saattaisin vaikka unohtaa sen olemassaolon!) Bullterrieri on todellakin koira joka otetaan perheenjäseneksi, se kaipaa huomiota, tekemistä ja ennenkaikkea hyvän kurin ja tapakasvatuksen.
Bulli on sääarka ja tarvii ulkoiluvarusteet; sadeasun ja talviasun. Jos lenkkikaveria olet vailla, bulli on aika ailahtelevainen, meillä saattaa mennä viikko että ei käydä 10minuuttia pitempää lenkkiä koska koiraa ei sää miellytä! Tässä ei ole kiinni mistään koulutuksesta tms. meidän poika ei vaan kävele, saat vaikka kiskoa sitä koko lenkin ajan perässä niinku pulkkaa mutta se ei kävele! Eli itsepäisiä voivat olla!

Huumorintaju on avainasia kun puhutaan bullin omistamisesta.
Oikeastaan voisin sanoa näin: Otetaan tilanne; tulet kotiin töistä ja bullisi on päivän aikana onnistunut pääsemään ruokakaappiin ja levittänyt kaikki ruokatarvikkeet ympäri keittiötä ja tulee tervehtimään sinua ovelle jauhojen ja ketsupin peitossa. Jos tuntuu siltä että voisin nauraa tälle tilanteen surulliselle koomisuudelle, olet valmis hankkimaan bullin. Jos et, en suosittele.

Ikinä en enää rotua vaihda uskon että tulen pitämään bulleja aina. Rotu on aivan ihana mutta ei oikeasti sovi kaikille.
Kääpiöbullterrierin ja normin välillä ei kuulemma ole muuta eroa kuin se koko tietysti ja se että kääpiöt voivat olla hiukan kovapäisempiä kuin normit, mutta luonne on aina yksilöllistä.

Toivottavasti sait tästä jotain ajatusta bullterrierin omistamisesta ja suosittelen vielä miettimään ja valmistautumaan tarkkaan, jos jonkin nuista roduista päätät hankkia, että ei sitten tule yllätyksiä! :)

Kannattaa jo nyt alkaa katselemaan kasvattajia ja kyselemään pentukuulumisia, vaikka oletkin hankkimassa koiraa vasta parin vuoden päästä! Bullien kasvattajia on aika vähän, (vaikka määrä kyllä lisääntyy koko ajan) joten pentua saattaa joutua odottamaan vuoden tai parikin!
Suosittelen sellaista kasvattajaa jolla on jo kokemusta useasta pentueesta ja joka selvästi tahtoo olla mukana/apuna kasvattinsa elämässä! Meille kasvattajan neuvot ovat olleet kultaakin kalliimmat! Bulli kun ei ole ihan perushauva! Myös terveysasioissa kasvattaja on hyvä tietolähde, koska bulleilla on jonkin verran ei niin vakavia perusvaivoja joissa kotiniksit toimivat monesti paremmin kuin eläinlääkärin lääkkeet! Meidän oma eläinlääkäri ei edes ollut nähnyt bullterrieriä aikaisemmin!