Syyllistyykö isä ja poika rikokseen kun isä (eronnut minusta 4 vuotta sitten)tuodessaan lapsen luotaan painosti tämän varastamaan minulta eli lapsen ädin varastosta tavaraa. Tosin hyvin vähän taloudellista merkitystä mutta tärkeää ja minun omistuksessa olevaa. Kun ihmettelin pojalle asiaa hän sanoi, ettei isä tykkää hänestä jos hän ei tee äidille jäynää.
Suurin pelkoni on, että isä pakottaessaan lapsen varastamaan lapsen äidiltä, saa tämä oppimaan varastelun hyväksyttäväksi tavaksi elättää itseään.
Suurin pelkoni on, että isä pakottaessaan lapsen varastamaan lapsen äidiltä, saa tämä oppimaan varastelun hyväksyttäväksi tavaksi elättää itseään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suurin pelkosi on siis tuo...
Olisiko tämä hyvä ratkaisu:
Sovi pojan kanssa, että annat tälle jotakin halpaa krääsää ja tämä väittää isälleen varastaneensa sen sinulta.
Oikeuteen asian vieminen ei olisi poikaa kohtaan reilua, mutta sekä isä että poika syyllistynevät rikokseen. Isä on yllyttäjä, poika tekijä. En tiedä sitten katsottaisiinko poikaa syylliseksi, mikäli holhooja voimakkaasti painostaa tätä.
(TÄSTEDES EN JUURI TIEDÄ MISTÄ PUHUN)
Holhoojalta saatettaisiin viedä huoltajuus pois, ainakin huumausainerikosten takia se ajoittain viedään, ja tässä tapauksessahan jonkun pitäisi ottaa poika huolehdintaansa tai tämä menisi johonkin laitokseen.
"Sovi pojan kanssa, että annat tälle jotakin halpaa krääsää ja tämä väittää isälleen varastaneensa sen sinulta"
MAHTAVAA! Niinhän niitä lapsia kasvatetaan. Opetetaan varastamaan ja valehtelemaan...
"MAHTAVAA! Niinhän niitä lapsia kasvatetaan. Opetetaan varastamaan ja valehtelemaan..."
Valehtelemaan kyllä tietyissä olosuhteissa, ei varastamaan.
Vaikuttaisi siltä että pojan isä on todella kusinen ja jääräpäinen tyyppi ja riittää että poika selviytyy tämän kanssa 1-2 vuoden ajan, jonka jälkeen on täysi-ikäinen. Tuo em. kikka voisi toimia - poika selviäisi itse vähimmällä henkisellä ristiriidalla jota isä tälle varmaan aiheuttaa. Riippuen pojan luonteenlaadusta tietty.
"kusinen ja jääräpäinen tyyppi"
siinä olen kyllä samaa mieltä mutta mitä hyötyä on siitä että lapsi valehtelee isälleen 1-2 vuotta kunnes on täysi-ikäinen.
Miksi äiti (jos kerran tietää että näin tapahtuu) ei keskustele asiasta isän kanssa?
Kerro tietävänsä asiasta ja haluaa tehdä siitä lopun.
Luulisi miehenkin ymmärtävän että lasta (oli minkä ikäinen hyvänsä) ei tulisi laittaa tälläiseen välikäteen vanhempien "riidoissa".
Tuon alkup. kertomuksen perusteella mies on yksinkertaisesti niin persoonallisuushäiriöisen oloinen että paras mennä tämän ehdoilla kun ei onneksi tuon pahempaan ole ryhtynyt... säästäen siis tätä poikaa.
Asetelma tuossa isän varastamaan pakottamisjutussa on se, että poika asuu äidin eli minun luona. Käy isän luona harvakseltaan mutta aina kun käy, tekee äidille tai kodissaan jotain epämukavaa; varastaa äidin lompakosta rahaa,nimittelee äitiä huoraksi ja piruksi, särkee kodin tarvaroita ym.
Kaikki isän painostuksesta. Muttaman päivän päästä on ihan ok. ja katuu tekemisisään mutta ei voi olla tekemättä pahaa kun isä vaatii, kostoksi sille, että äiti jätti hänet. Siis kyseessä on hylkääminen ja katkeruus yksinjäämisestä, jonka purkamisessa syytön lapsi joutuu olemaan mukana.
Lapsella ei mielestäni ole kykyä käsittää minkälaisen hyväksikäytön kohteeksi on joutunut. Lastensuojelu tietää asiasta mutta ei voi mitään koska kyseessä on aikuinen, katkeroitunut suomalainenmies, joka ottaa lapset turvakseen seurauksista piittaamatta.
uhriaan.
Eronneena väkivaltaisesta ja kierosta miehestäni voin sanoa, että entinen mieheni ei ole päästänyt lapsia vieläkään, vaikka lapset ovat jo pitkälle yli kolmenkymmenen ikäisiä. Koska ex-mieheni on aikoinaan uhannut lapsia, he eivät uskalla panna vastaan yhtään. Esim. tyttäreni ei uskaltanut panna välejä poikki isäänsä, vaikka isänsä oli ottanut tukasta kiinni vuoden ikäistä tyttäreni lasta ja heittänyt hänet lattiaan.
Exälläni on ase ja tapahtuneiden valossa minusta tuntuu, kuin hän olisi poliisin suojeluksessa.
Kokeneena neuvoisin ottamaan välimatkaa tuollaisiin lapsista piittaamattomiin miehiin, jotka käyttävät lapsia aseena, joilla lyödä äitiä.
Ihmettelen lastensuojelun toimia, etteivät voi muka mitään tässä asiassa tehdä. Kun tässä jo maallikonkin silmään pistää, että kyseinen meninki vahingoittaa lasta. Eikö tämmöisen vanhemman tapaamisoikeus pitäisi määrätä valvotuksi, vai koskevat tämäntyyppiset päätökset vain pienempiä lapsia.
Eikö muuten noin isot lapset saa itse päättää tai ainakin vaikuttaa siihen, haluavatko tavata etävanhempaa? Olen siinä käsityksessä, että 10 v. täyttäneiltä kysytään jo mielipidettä. Sanokaa, jos olen väärässä.
Ei toki lasten ole pakko mennä isänsä luo, eivätkä enää menekään, mutta isä houkuttelee lapsetluokseen jophonkin jätskille, limulle tms ja sitten sovitaan miehekkäästi yhdessä miten äitiä kiusataan. Luetaan tekstiviestit, etsitään mahdollisen uuden miehen yhteuystietoja, seurataan kenen kanssa äiti juttelee jne jne.
Tämä on toki kaikkien tiedossa mutta kukaan ei voi mitään kun kuulemma kiusaaja on täysi-ikäinen. Lähestymiskielto määrättiin muitta se vain yllytti kiusantekoon.
Suurin pelkoni on kuitenkin se, että lapset alkavat varastella ja tehdä muuta pahaa muillekin kuin minulle. Miksi minulla ei ole oikeutta elää omaa elämää? Siitä tässä on kyse.
oo lapsellasikaan ihan kaikki kotona.
Kyllä 16 vuotias on tarpeeksi vanha ymmärtämään mikä on väärin ja mikä ei.
Mikäli tuon ikäinen poika pitää jäynän/ varkauksien tekemistä syynä siihen, että isä rakastaa häntä vain siksi, niin jostain on kyllä jääty pahasti ilman.
Tapahtuuko tällaista katkeruuden ja vihan siirtämistä lapsille muuallakin kuin minun ympäristössäni.
Minä olen lasteni isän taholta vielä neljän vuoden takaisen eron jälkeenkin jatkuvassa tarkkailussa. Lapset on velvoitettu ottamaan selvää mitä minä teen, kenen kanssa puhun, olenko mahdollisesti tavannut miespuolisia henkilöitä jne?
Lapset joutuvat isän painostamina raportoimaan hänelle kaikki tekemiseni. Tälle asialle ei kuulemma voi mitään. Kun ei mitään vakavaa ole vielä tapahtunut ja kyseessä on aikuinen mies joka tietää mitä tekee.
Kiusaamista tapahtuu edelleen. Lasteni isä vaati poikaa ottamaan itselleen kuulumattomia tavaroita minun kotoani perustellen pojalle tekoa sillä, että näin kostetaan minulle hylkääminen ja lasten huoltajuuden saaminen. Poika kertoi ettei olisi halunnut tavaraa vohkia mutta kun isä vaati!
Pelkään vain sitä, että näin opetettu varastaminen voi yllyttää lasta varastamaan myös ulkopuolisilta, vierailta ihmisiltä, kaupasta yms. Jos aikuinen yllyttää niin kuinka lapsi kykenee arvioimaan mikä on sallittua ja mikä ei. Harmillista asia on juuri lasten kannalta.
Milestäni meillä on jo tarpeellinen määrä nuorisorikollisia, pikkuvarkaita ja muita taparikollisia. Ei tarvitsisi enää vanhempien opettaa. Olisiko mitään konstia jolla lapsi ymmärtäisi että pahaa ei saa tehdä edes aikuisen pyynnöstä!