Hyvää iltaa.
Olen 19-vuotias. Olen lukion käynyt, töissäkäyvä nuori mies.Minulla on rakastava perhe, ja tiivis suku. Minulla on monia kavereita ja muutamia ystäviä. Silti tunnen olevani täysin tarpeeton, ja tekisi mieleni tehdä itselleni jotain. Osaan kätkeä tämän kyllä erittäin hyvin, ja päällepäin näytän ja vaikutan iloiselta. Olen normaalimittainen (n. 180cm), ja vähän pullea (omasta mielestäni). Kuulen ihmisiltä lähes päivittäin että olen todella mukava, ja niin yritän ollakin. Naisasiat ovat sillä mallilla, että voisin uskoa muutaman naisen olevan ihastuneen minuun, mutta en elättele mitään toiveita niistä, sillä en tahdo taas pettyä. En uskalla tehdä aloitetta, koska olen saanut pakit liian monesti, ja itsetuntoni on muutenkin erittäin huono. Pystyn kyllä juttelemaan melkein kaikkien kanssa, ja olen sosiaalinen muutenkin. Mottoni on "Best way to avoid disappointment, is to always expect the worst." Ja noudatan sitä. Välillä jos ajan autolla yksikseni, tekisi mieleni vaan painaa kaasua ja ajaa ojaan/vastaan tulevaa autoa päin/puuta päin, koska minusta tuntuu ettei ketään kiinnostaisi kuitenkaan. Jotkut kaverini tahtovat nähdä minua vaan sen vuoksi, että minulla on auto, ja jos en suostu lähtemään "ajelemaan", niin heitä ei kiinnosta pätkääkään. Itselleni en ole missään kohtaa mitään tehnyt, mutta lähellä on ollut. Tiedän, että minusta välitetään, mutten usko sitä. En pysty tappamaan itseäni, vaikka välillä mieli tekisi, koska en tahdo aiheuttaa sitä surua ja tuskaa ystävilleni ja perheelleni. En uskalla kertoa kenellekään tästä, sillä ystäviäni ja kavereitani ei varmaankaan kiinnostaisi, Vanhemmilleni en pysty asiasta puhumaan, enkä liiemmin muulle suvullenikaan. En tiedä mitä tehdä, voisiko joku antaa jonkinlaista neuvoa?
Olen 19-vuotias. Olen lukion käynyt, töissäkäyvä nuori mies.Minulla on rakastava perhe, ja tiivis suku. Minulla on monia kavereita ja muutamia ystäviä. Silti tunnen olevani täysin tarpeeton, ja tekisi mieleni tehdä itselleni jotain. Osaan kätkeä tämän kyllä erittäin hyvin, ja päällepäin näytän ja vaikutan iloiselta. Olen normaalimittainen (n. 180cm), ja vähän pullea (omasta mielestäni). Kuulen ihmisiltä lähes päivittäin että olen todella mukava, ja niin yritän ollakin. Naisasiat ovat sillä mallilla, että voisin uskoa muutaman naisen olevan ihastuneen minuun, mutta en elättele mitään toiveita niistä, sillä en tahdo taas pettyä. En uskalla tehdä aloitetta, koska olen saanut pakit liian monesti, ja itsetuntoni on muutenkin erittäin huono. Pystyn kyllä juttelemaan melkein kaikkien kanssa, ja olen sosiaalinen muutenkin. Mottoni on "Best way to avoid disappointment, is to always expect the worst." Ja noudatan sitä. Välillä jos ajan autolla yksikseni, tekisi mieleni vaan painaa kaasua ja ajaa ojaan/vastaan tulevaa autoa päin/puuta päin, koska minusta tuntuu ettei ketään kiinnostaisi kuitenkaan. Jotkut kaverini tahtovat nähdä minua vaan sen vuoksi, että minulla on auto, ja jos en suostu lähtemään "ajelemaan", niin heitä ei kiinnosta pätkääkään. Itselleni en ole missään kohtaa mitään tehnyt, mutta lähellä on ollut. Tiedän, että minusta välitetään, mutten usko sitä. En pysty tappamaan itseäni, vaikka välillä mieli tekisi, koska en tahdo aiheuttaa sitä surua ja tuskaa ystävilleni ja perheelleni. En uskalla kertoa kenellekään tästä, sillä ystäviäni ja kavereitani ei varmaankaan kiinnostaisi, Vanhemmilleni en pysty asiasta puhumaan, enkä liiemmin muulle suvullenikaan. En tiedä mitä tehdä, voisiko joku antaa jonkinlaista neuvoa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jätkä on 19v ja puhuu ja kuvittelee olevansa aikuinen mies... vai vielä naisia. bu haha :)
"Mottoni on "Best way to avoid disappointment, is to always expect the worst." Ja noudatan sitä. Välillä jos ajan autolla yksikseni, tekisi mieleni vaan painaa kaasua ja ajaa ojaan/vastaan tulevaa autoa päin/puuta päin, koska minusta tuntuu ettei ketään kiinnostaisi kuitenkaan."
Hae apua ja mene hoitoon vatipää. Eihän sillä mitään väliä ole että tapat samalla sen vastaantulijan, eihän?
En ymmärrä miks helkkaris sun pitäs tappaa ittess, mielestäni voit olla tod. tyytyväinen ittees. Nohin naisjuttuihin en jaksa alkaa puuttua, mut uskoisin et löydät viel jonkun ittelles sopivan, oot vaan oma ittes.
Olipa kliseinen lopetus.
jos teet itsemurhan niin aja mieluummin sinne metsään, ettet vahingoita muita.
ota lääkkeesi.
"Mottoni on "Best way to avoid disappointment, is to always expect the worst.""
- Loistava asenne idiootti. Aina on mentävä siitä mistä aita on matalin, eikö?
Miksei mottosi voi olla vaikka "Best way to avoid disappointment, is to always do your best!"
Idiootti.
En oikein ymmärtänyt tekstistäs, että mikä sua oikeastaan painaa. Sun asenne ittees ja omaan elämääs ei selvästikkään ole kohdallaan.
Vaikutat jotenkin tosi onnettomalta, mietit ettei elämälläs ole tarkoitusta. Jos sul on huono itsetunto, ni varmaan puhuminen jollekin ulkopuoliselle vois auttaa.
Mun mielestä voit olla hyvinkin tyytyväinen itsees. Kun olin sun ikäinen, olin kyllä käyny lukion, mut en omistanu ajokorttia enkä käynyt töissä.
Jonkun pitäis saada sut ymmärtämään miten hyvä sä ite olet ja että susta tosiaan välitetään.
Yritä arvostaa sitä mitä sulla on. Kaikilla sun ikäsilläs tuskin on asiat yhtä hyvin.
Yritä nauttia elämästäs.
mun tekis niin mieli sanoo tähän jotain mutkun en tiiä miten voisin auttaa sua :( mut musta tuntuu aika samalta tosi usein ja muutenki kuulostat aika samanlaiselta kun mä.. paitti et en oo poika mut siis muuten. halusin vaan sanoo sulle jonku positiivisen kommentinki tai silleen kun ei noi kukaan muu oo ymmärtäny sua. ja et varmaan tarkottanu tappaa sitä vastaantulijaa kuitenkaa? koska jos et nii sit kuulostat niin samalta kun mä.. mut tsemppii ehkä tää tästä..