Kaukainen opiskelupaikka

Tämä aihe ei ole itselleni ajankohtainen (ainakaan vielä), mutta ajattelin, että tästä voisi saada aikaiseksi hyvää keskustelua.

Asun etelässä lähellä pääkaupunkiseutua. Potentiaalisia hakupaikkoja jatko-opiskeluille löytyy esim. Helsingistä ja Turusta. Olen kuitenkin pitänyt silmällä myös kauemmaksi hakemisen vaihtoehtoa, sillä en ole ihan varma riittääkö kyvykkyyteni päästä esim. vaikkapa Helsingin yliopistoon. Kuten arvata saattaa, niin sinne on luultavasti hieman suurempi tunku kuin jonnekin pienemmällä paikkakunnalla olevaan korkeakouluun. Jos katsomme kysynnän ja tarjonnan lakeja, niin voimme helposti päätellä hinnan olevan suurempien kaupunkien korkeakouluissa korkeampi kuin pienempien kaupunkien korkeakouluissa. Minun on siis harkittava kauemmaksi hakemista.

Valitettavasti asia ei ole ihan näin yksinkertainen, vaan on olemassa muutama ongelmaa. Ensinnäkin on se, että mitä kauemmaksi haen, niin sitä kauempana minun on käytävä pääsykokeissa (mahdollisesti turhaan). Kyseessä ei ole kovinkaan suuri ongelma, mutta ongelma yhtälailla. Toiseksi ongelmaksi voisin mainita sen, että kaukana oleva kaupunki on luultavasti paljon enemmän sopeutumista vaativa kuin lähellä oleva. Kolmas ongelma on huomattavasti suurempi kuin kaksi edellistä. Mitä kauemmaksi muutan, niin sitä voimakkaammin joudun leikkaamaan sosiaaliset juureni irti maasta, jonka johdosta menetän vähäiset kaverini, tuttuni yms. Enkä usko, että pystyn kauempaa käsin pitämään tehokkaasti yhteyttä edes vanhempiini ja sisaruksiini.

Joku voisi tässä kohdin huomauttaa, että "no kyllähän sinä saat uusia kavereita ja tuttuja sieltä uudesta opinahjostasi/asuinkaupungistasi!", mutta asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Minä olen nimittäin melko epäsosiaalinen yksilö. En saa uusia kavereita erityisen helposti. En käy baareissa, keikoilla tai missään muuallakaan, missä ihmiset yleensä keskenään sosialisoivat. En myöskään ole mukana ns. sosiaalisessa mediassa. Itse asiassa minulla ei varsinaisesti ole yhtäkään kaveria edes nykyisessä oppilaitoksesani, ja olen opiskellut siellä sentään noin kaksi vuotta. Näiden tosi asioiden johdosta on hyvinkin mahdollista, että en tule saamaan yhtäkään uutta kaveria siellä kaukaisessa oppilaitoksessa, jonne mahdollisesti tulevaisuudessa tulen muuttamaan. Harmikseni kyseiset asiat saattavat sinetöidä kohtaloni lopullisesti. Asia on nähkääs niin, että ihminen tarvitsee sosiaalista tukea. Ihminen tarvitsee kavereita mielenterveytensä säilyttämiseen ja sosiaaliset verkostot ovat avuksi yleensä myös parisuhdemarkkinoilla. Jos muutan opiskelemaan jonnekin kauas, niin voi olla täysin mahdollista, että olen tuomittu elämään lopun elämääni täysin yksinäisesti, vailla minkäänlaisia kavereita tai parisuhdetta. Tuollainen elämä johtaa täydelliseen sekoamiseen ja mahdollisesti jopa itsemurhaan.

Kaikein tämän johdosta mieleni tekisi valittaa ja sanoa, että suurempien kaupunkien opiskelupaikkojen määrää tulisi lisätä, mutta en ole varma, onko se yhteiskunnallisesta kokonaiskuvasta katsottuna järkevää, enkä halua tehdä tästä aiheesta jotain "kehä kolmonen vs muu Suomi" -väittelyä. Haluan vain kuulla ihmisten mietteitä asiasta. Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä ylipäätänsä tämän kaltaisissa tilanteissa kannattaa tehdä? Onko teillä kokemuksia muuttamisesta kauas, opiskelupaikan perässä?

Olipas taas kunnon avautuminen näin keskellä yötä...