Pelkään enkä tunne rakkautta

Olen aina pelännyt muita ihmisiä ja vetäytynyt omaan rauhaan,
pelkään kontaktia, silmiin katsomista ja toiseen ihmiseen syventymistä,
pelkään hymyillä toisille ihmisille (tätä varsinkin haluaisin opetella(;).
En ihan tiedä mistä tämä on lähtöisin, luonteessa vai kasvatuksen syytä vai molempia.

Pidän itseäni empaattisena, tunteellisena, iloisena ja rakastavana/hyväksyväisenä ihmisenä, mutta en tunne surua jos joku minulle tuntematon henkilö on kuollut,
en ihastu pikkulintuihin tai muihin eläimiin ulkona, jos ihastun, en tunne vahvaa kiintymystä, pidän vain söpönä.

Rakastan rakkautta mutta pelkään sitä.
Olen aina jättänyt lähestymättä ihastuksia, en ole koskaan flirttaillut.
Suurimmat surut on aiheuttanut rakkaus elämässäni,
nyt tuntuu että olen lopulta jo aivan tyhjä ja tunteeton.
Haluan auttaa ihmisiä ja olen todella ystävällinen, mutta rakkautta tai kiintymystä tai läheisyydentarvetta en tunne (läheisyyskin pelottaa).

Tämä on totisesti ongelma josta haluaisin päästä eroon, ja rakkauden valoon. :(