Lienevätkö orastavat kesähelteet jo pehmentäneet pääni, mutta taas kerran sain huomata olleeni liian sinisilmäinen täällä chatin ihmeellisessä maailmassa.
Juttelin kohtuullisen paljon erään nickin kanssa ja hän tuntui mukavalta tyypiltä, jonka kanssa juttelu sujui luontevasti ilta illan jälkeen. Sitten eräänä päivänä hän tiesi minusta jotain, jota en ollut itse hänelle kertonut.
Vaikka hän olisi ollut kuinka mukava tyyppi tahansa, en enää olisi voinut luottaa häneen. JOS hän olisi osannut olla rehellinen ja sanonut, mistä on tietonsa saanut, olisin jopa saattanut antaa hänelle anteeksi.
Mutta luottamus on jännä juttu; yksi pieni särö siinä ja sitä ei enää saa ennalleen. Samoinhan se toimii tuolla live-elämässäkin?
Intuitiivisen sinisilmäisesti sitä aina haluaa uskoa, että ihminen on hyvä - chatissakin! Uskoo, että kenelläkään ei ole hämäriä tarkoitusperiä, kukaan ei ole hyväksikäyttämässä ketään eikä syyllisty valehteluun ja salailuun.
Kuitenkin täällä virtuaalimaailmassa totuuden pieni (ja isompikin) muuntelu taitaa olla suhteellisen yleistä? En nyt tarkoita parin ylimääräisen vyötärölle kertyneen lisäkilon salaamista vaan todellista valehtelua. Puhumattakaan niistä tapauksista, jotka ikäänkuin "unohtavat" kertoa vaimonsa tai tyttöystävänsä olemassaolosta :)
Mikä meidät saa niin uteliaiksi, että toisesta chattaajasta pitää yrittää onkia selville mahdollisimman paljon tietoa? Miksi niitä asioita ei voi kysyä suoraan toiselta itseltään? Saako salapoliisileikistä jotain mystistä tyydytystä?
Mikä tekee sen, että nämä chat-ystävyydet tuntuvat olevan hyvin lyhyitä? Jutellaan muutama ilta ja viihdytään hyvin - parin päivän päästä ei enää edes hädintuskin moikata. Jos ei kerran pidä juttukaverista, eikö sen voisi sanoa suoraan? On aika ihmeellistä, jos tänään kehutaan, että oletpa mukava ihminen ja huomenna ei enää muisteta, että ollaan kyseisen nickin kanssa koskaan mitään juteltukaan.
Totuus loukkaa aina vähiten!
Onko tämä mielikuvien kanssa chattaaminen vienyt meiltä suhteellisuudentajun? Vai miksi monet tuntuvat unohtavan, että siellä nickin takana on aina ihminen, jolla on tunteet. Ihminen, ihan niinkuin sinä ja minä. Miksi ehdoin tahdoin loukata toisia ihmisiä?
Vai onko niin, että live-elämässä ollaan kilttejä ja huomaavaisia ja täällä virtuaalissa päästetään sitten se sisällä uinuva tiikeri irti ja syydetään kaikki sonta toisten nickien näyttöruuduille?
Poikkeuksiakin on. Chatissa on uskomaton määrä todella älykkäitä ja keskustelutaitoisia ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin. On aikansa elänyt myytti, ettei suomalainen mies muka osaisi puhua. On paljon ihmisiä, joilla on oikeasti perustellut mielipiteet ja laaja-alaista näkemystä asioista. Ja jotka osaavat kunnioittaa toisten ihmisten mielipiteitä ja arvostaa toisia ihmisiä sellaisina kuin nämä ovat.
Jos sinä olet onnistunut löytämään täältä chatista itsellesi todellisen ystävän, joka myös on luottamuksesi ja arvostuksesi arvoinen, pidä hänestä kiinni kynsin ja hampain. Ystävät ovat elämänpolkumme varrella joskus arvaamattoman tärkeitä otuksia :))
Sana on vapaa.. :)
Juttelin kohtuullisen paljon erään nickin kanssa ja hän tuntui mukavalta tyypiltä, jonka kanssa juttelu sujui luontevasti ilta illan jälkeen. Sitten eräänä päivänä hän tiesi minusta jotain, jota en ollut itse hänelle kertonut.
Vaikka hän olisi ollut kuinka mukava tyyppi tahansa, en enää olisi voinut luottaa häneen. JOS hän olisi osannut olla rehellinen ja sanonut, mistä on tietonsa saanut, olisin jopa saattanut antaa hänelle anteeksi.
Mutta luottamus on jännä juttu; yksi pieni särö siinä ja sitä ei enää saa ennalleen. Samoinhan se toimii tuolla live-elämässäkin?
Intuitiivisen sinisilmäisesti sitä aina haluaa uskoa, että ihminen on hyvä - chatissakin! Uskoo, että kenelläkään ei ole hämäriä tarkoitusperiä, kukaan ei ole hyväksikäyttämässä ketään eikä syyllisty valehteluun ja salailuun.
Kuitenkin täällä virtuaalimaailmassa totuuden pieni (ja isompikin) muuntelu taitaa olla suhteellisen yleistä? En nyt tarkoita parin ylimääräisen vyötärölle kertyneen lisäkilon salaamista vaan todellista valehtelua. Puhumattakaan niistä tapauksista, jotka ikäänkuin "unohtavat" kertoa vaimonsa tai tyttöystävänsä olemassaolosta :)
Mikä meidät saa niin uteliaiksi, että toisesta chattaajasta pitää yrittää onkia selville mahdollisimman paljon tietoa? Miksi niitä asioita ei voi kysyä suoraan toiselta itseltään? Saako salapoliisileikistä jotain mystistä tyydytystä?
Mikä tekee sen, että nämä chat-ystävyydet tuntuvat olevan hyvin lyhyitä? Jutellaan muutama ilta ja viihdytään hyvin - parin päivän päästä ei enää edes hädintuskin moikata. Jos ei kerran pidä juttukaverista, eikö sen voisi sanoa suoraan? On aika ihmeellistä, jos tänään kehutaan, että oletpa mukava ihminen ja huomenna ei enää muisteta, että ollaan kyseisen nickin kanssa koskaan mitään juteltukaan.
Totuus loukkaa aina vähiten!
Onko tämä mielikuvien kanssa chattaaminen vienyt meiltä suhteellisuudentajun? Vai miksi monet tuntuvat unohtavan, että siellä nickin takana on aina ihminen, jolla on tunteet. Ihminen, ihan niinkuin sinä ja minä. Miksi ehdoin tahdoin loukata toisia ihmisiä?
Vai onko niin, että live-elämässä ollaan kilttejä ja huomaavaisia ja täällä virtuaalissa päästetään sitten se sisällä uinuva tiikeri irti ja syydetään kaikki sonta toisten nickien näyttöruuduille?
Poikkeuksiakin on. Chatissa on uskomaton määrä todella älykkäitä ja keskustelutaitoisia ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin. On aikansa elänyt myytti, ettei suomalainen mies muka osaisi puhua. On paljon ihmisiä, joilla on oikeasti perustellut mielipiteet ja laaja-alaista näkemystä asioista. Ja jotka osaavat kunnioittaa toisten ihmisten mielipiteitä ja arvostaa toisia ihmisiä sellaisina kuin nämä ovat.
Jos sinä olet onnistunut löytämään täältä chatista itsellesi todellisen ystävän, joka myös on luottamuksesi ja arvostuksesi arvoinen, pidä hänestä kiinni kynsin ja hampain. Ystävät ovat elämänpolkumme varrella joskus arvaamattoman tärkeitä otuksia :))
Sana on vapaa.. :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei ketään voi pakottaa pitämään toisesta. Luultavasti hän on tehnyt jonkunnäköistä check-uppia taustalla ja sitten tarkoituksella tai vahingossa sitten livautti tietonsa. Jos teki sen tarkoituksella, niin katseli, kuinka reagoit jne.
Toi sättimismaailma tuntuu olevan harhoja täynnä. Niitä sinne syötetään ja ne ruokkii itse itseään.
Kukaan ei tunnusta sitä tekevänsä, mutta hirveästi siellä sitä kuulemma on.
Toiset on sen verran täällä palstalla kertoneet, että heillä on siellä sättäilessä tiukka linja mitä kerrotaan ja millainen se oma hahmo siellä on. Toiset sitten kertovat avoimestikin asuinpaikkansa ja työt jne.
Kaikenkaikkiaan on erittäin vaikea toimia rehellisesti, jos haluaa olla realistisen varovainen. Miten sanot toiselle, ettei voi puhua jostain aiheesta enempää..Moni valitsee mielestään helpoimman vaihtoehdon ja kertoo muunnellun tarinan.
Itse en kertoisi heti kaikkea ja sopisin jonkin yhteisen tavan ilmoittaa, ettei tuosta aiheesta nyt tällä kertaa keskustella tai liian henk. koht. Sehän voi olla "koodisana", jolla sen voi kumpi tahansa ilmoittaa "stop tähän" ja luultavasti se menis huumorin varjolla luontevasti seuraavaan keskusteluaiheeseen.
Hyvä idea tuo koodisana :) Pitääpä joskus jonkun riittävän humoristisen kanssasättiäisen kanssa testata :)
Kiitos ideasta :)
en ole menettänyt luottamustani ,vaikka varsin aluksi olin hyvinkin avoin,ei olisi huimannut vaik olisin puhelin numeroni laittanut ylelle,mutta horjumaan se on alkanut,varsinkin tämä palsta on sellainen,että jos pilkkuvirheen tekee niin on jo joku heti arvostelemassa ja haukkumassa,no sit itse syyllistyy samaan,ja silloin onkin jo hauskuus pois,onneksi meitä on erilaisia ihmisiä,minä löysin hyvän kamun jonka kanssa voi kertoilla aivan mitä päähän pälkähtää ei tarvitse miettiä pilkun paikkoja.
Enimmäkseeen satissa on nykyään vain ilkeilyjä ja ikäviä häiriköintejä .levotonta ja pinnallista .
Ei siellä voi kenekään kanssa oikeasti jutella jos menet puhumaan jotain asiallista ja mielipiteitä sinuthan pudotetaan ivallisesti ja ikävällä tavalla heti pois tai väheksytään sanomistasi.
siellä on oltava nykyään vain joku helppoheikki tai suupaltti tai toisia arvosteleva ja moittiva ja asioihin puuttuva .
Nykyisin ihmisiä on moninverreoin enemmän kuin koskaan mutta se ikävä puoli tulee enemmän esille ja häiriköinti.
Erittäin harvoin löytää ihmisen jonka kanssa voi puhua asioita saati sitten löytää sieltä ystävää.
taitaa olla vain yks sadasta joka siellä todellakin mukava ja jutteleva normaali ihminen kykenevä kommunikoimaan .
Yritä siinä sitte alkaa juttelemaan sellaisessa porukassa - taitaa olla melkolailla mahdottomuus - lottovoitonkin saa helpommin kuin satissa ystävän tai edes asiallisen seuralaisen .
ja ystävän löytäminen sätistä tänä päivänä on vähän kuin lottovoitto : ))
Palstoilla riiteleminen ja ilkeily tuntuu olevan tavallista, ja jos ei muuta keksitä niin puututaan oikeinkirjoitukseen, ihan kuin sillä olisi suurtakin merkitystä, kunhan selvän saa.
Varovainen kannattaa uusien tuttavuuksien kanssa kyllä olla. Kun ei näe ihmistä niin puuttuu ilmeet ja kehonkieli kokonaan, eikä hymiöt niitä voi korvata.
...sättinyt vasta muutaman kuukauden.Olen kuitenkin tavannut monia ihania,älykkäitä,huumorintajuisia ja luotettavia ihmisiä.Useammankin kanssa voin sanoa olevani ystävä : )Samat ihmisethän sätissä pyörii,kuin tuolla live-elämässäkin,että miksei sätistä kivoja ihmisiä löytyisi.
Onpa kiva kirjottaa vaikken osaakkaan! Mikä on tään illan aihe???
Terv. Tuntematon
Olen ihmetellyt ihan sinun laillasi miten chatystävyys on aivan oma lajinsa. Ilta toisensa jälkeen juttu luistaa ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Jää joskus maku, että toinen osapuoli on koko ajan hakemassa parempaa olkapään yli. Tai ääripäässä toinen rajoittaa keskustelua ja on pakko itse kadota nickien hautuumaan kautta pois.
Tosin omissa kokemuksissani on myös todella päinvastaisiakin esimerkkejä. Jos ihmisellä (on se sitten mies tai nainen) on oikeasti kaikki kotona ja halua toimia sätissäkin samoin kuin livessä, saa täältäkin ihania ystäviä.
Olen parin vuoden kokemusteni jälkeen saanut ystäväpiiriini todella hienoja ihmisiä täältä. Empaattisia, fiksuja, sanavalmiita ja sellaisia, joilla on aikaa ja taitoa hoitaa ystävyyttä. Se kun on aina kaksisuuntainen tie. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Pidetään yhteyttä. Puhutaan. Tavataan. Ollaan eikä vaan ollaolevinaan. Ollaan vuoronperään olkapäänä. Kysytään aidosti "mitä sinulle kuuluu". Ystävyyden rakentamisessa kuunteleminen on usein tärkeämpää kuin puhuminen (tai sätissä kirjoittaminen).
Parhaimman sättiystäväni kanssa sovimme heti alkumetreillä, ettemme kuuntele muiden kertomia juoruja emmekä myöskään itse sellaisia levitä. Luottamus rakentuu pikkuhiljaa. Jokaisen asian voi tarkistaa suoraan ystävältä ja ennakkoluuloisesti emme usko pahaa toisesta. Ystävyys antaa tilaa jutella myös muiden kanssa. Sättissäkään ei tarvitse liioitella pusimisia ja halimisia. Ollaan omana itsenään ja hyväksytään toinen myös. Tämä ystävyys on elämän läpi kulkeva juttu.
Sätissä kehittyvistä parisuhteista voisi sitten kirjoittaa toisen romaanin.
Aurinkoista kesää kaikille!
Olen löytänyt täältä montakin ihan hyvää ystävää! Jonkun olen tavannut ja jonkun en, mutta mitään ne eivät silti ole muuttaneet. Ystäviä ovat edelleen!!
Ystävyys on jotain paljon syvällisempää kuin pinnalliset keskustelut täällä. Toki kaikki alkaa jostain. Ystäviksi ei synnytä, ystäviksi kasvetaan ja väitän että se onnistuu täälläkin!
Se että on sinisilmäinen...no...aina sattuu ja tapahtuu, mutta meitähän maailmaan riittää kaikenlaista 'yrittäjää' ja kuka on milläkin motiivilla liikkeellä.
Toivottavasti et kuitenkaan menetä luottoa...koska sitä(kin) on kuitenkin olemassa...sitä oikeaa luottoa!
mukavaa kesää sinulle!!!
on upeata ja itse uskon kyllä aidosti chat-ystävyyssuhteisiin, vaikka en olekaan aina ollut omissa kirjoituksissani niitä helpoimpia tyyppejä. Mutta kyllä chat-ystävyyssuhteitakin on. No Doubt (upea yhtye muuten).
On todella mukavaa huomata, että joku muukin kuin minä kirjoittaa itsestään selvyyksiä :-)
Joten tsemppiä!
Coom-dear..
Itsestäänselvyydet ovat ihania! Samoin itsestäänselvät ihmiset :)
Aika harva täällä olija pystyy kirjoittamaan ajatuksen, jota kukaan muu ei olisi joskus aikaisemmin jo sanalliseen muotoon sorvaillut. Mutta ehkä niihin joskus tulee uusia näkökantoja eikä aina sitä ruusunpunaisten lasien läpi katsantoa(ruusunpunainen lienee sinun lasiesi lempiväri - sen verran hempeä tyyppi olet) ;))
Sanoit uskovasi chat-ystävyyssuhteisiin... Vaan tarkennapa joskus aikasi kuluksi, tarkoititko ystävyyttä kahden nickin välillä vai ystävyyttä niiden nickien takana olevien ihmisten välillä? ..siinä välissä voi joskus olla valovuosien ero.
Jännä juttu muuten myös tuo kirjoitusten helppous... Sinua ei voi sanoa helpoksi persoonaksi, mutta olet silti ilmiselvästi monen arvostama. Saavutus sinänsä?
Jussia siullekkii.
koska amatöörit ryyppäävät juhannuksena, uudenvuoden aattona ja vappuna.
Tarkoitin ystävyyttä kahden ihmisen välillä ilman virtuaali-painajaista; siis käytännössä tosi tv-meininkiä. Virtuaalissakin voi ihastua toisen ajatteluun ja ystävystyä, ettei siinä mitään, muutta reaalia tarkoitin ;-)
tsao!
löytänyt muutaman ihmisen, joihin uskallan luottaa. Tuossa sinun asiassasi on toinekin puoli; entäs jos joku on supatellut ystäväsi korvaan jotain sinusta, vaikkei hän ole edes kysynyt? Sellaistahan tapahtuu täällä koko ajan.
Eikö se kerro ystäväsi luotettavuudesta, että hän ei paljasta tuota ihmistä? Ehkä hän itse lipsautti aivan vahingossa sinulle sen mitä hänelle on kerrottu, mutta ei halua paljastaa keneltä on kuullut tietonsa.
Muuten olen samaa mieltä kirjoituksestasi, etenkin siitä että sätissä löytyy todella älykkäitä, fiksuja ja huumorintajuisia tyyppejä, ja miksei löytyisi? Täällä käy paljon ihmisiä eivätkä kaikki tosiaan ole tyhmiä, rumia, epäonnistuneita jne. jne.
Hyvää Juhannusta!
otanpa kantaa minäkin...
Samaa olen minä joskus peräänkuuluttanut.
Tartun sanoihin luottamus ja totuus.
Luottamus pitää todellakin "ansaita" eikä se synny ihan hetkessä monestikkaan. Sitten on taas joku jonka kanssa on heti ihan kun olisi tuntenut vuosikaudet ja on helppo uskoutua. Jos silloin ihmistuntemus on osunutkin väärään, kolahtaa se kaikkein karvaammin.
Jotenkin sitä silloin syyttää itseään, että miten ihmeessä aikuinen ihminen voi olla noin tyhmä ja sokea, vaikka itsesyytökset ovatkin turhia.
Totuuden kertomisesta...ehkä se on jotain itsesuojeluvaistoa jossain määrin ettei kerro. Syitä on varmasti monia, mutta ajattelisi että silloin mistään ystävyyssuhteesta ei voi , eikä ole ehkä tarkoituskaan tulla mitään sen syvempää, jos ei pysty puhumaan totta.
Valheesta vaan ennemmin tai myöhemmin on taipumus jäädä kiinni.
Joskus on kyllä parempi jättää totuus kertomatta jos se loukkaa jotain, mutta jos toisella on jo aavistus ja elää epätietoisuudessa, ehkä silloin kertominen on paikallaan.
Elämässä on joskus kaikki aika hankalaa eikä ole mitään yhtä ja ainutta toimintamallia tai käsikirjaa mistä katsoa ohjeita.
*sortui myös itsestäänselvyksien kirjoitteluun*
Hyvää kesää, tarkenee paljon vähemmillä vaatteilla kuin puoli vuotta sitten :))
mie löysin oikeen sydänystävän täält... en olis koskaan uskonu.. mutta niin vaan kävi!!!
En ole löytänyt ja enkä usko, että tulen/haluan löytääkään. Chat on täynnä mielenkiintoisia, älykkäitä ja tuntevia persoonia, mutten yksinkertaisesti näe itseäni solmimassa ystävyyssuhdetta keneenkään "virtuaali-ihmiseen". Ehkä tämä johtuu lähinnä siitä, että olen kommunikoijana enemmänkin ilmeisiin, eleisiin ja äänenpainoihin keskittyvä ihminen, joiden perusteella muodostan luottamukseni toiseen ihmiseen. Kuka tietää, miten tilanne muuttuu tulevaisuudessa. Sen aika näyttää.