Elikäs olen 18 vuotias neitokainen, kihlattuni on samanikäinen.
Molemmat poteee kauheaa vauvakuumetta ja asiasta onkyllä monenmonet kerrat keskusteltu :)
Päätämme opikelumme pian. taloudellinen tilannekkin on mukava. Omaan kotiin muuttoa olemme kovasti suunnitelleet.
Viime jouluna tulin yllätten raskaaks. Oli kylläkin vain muutamia viikkoja takana, mutta raskaus meni sitten kesken. Kihlattunikanssa olimme kaiken suunnitelleet varalle ja pienokainen olisi ollu enemmänkuntervetullut.
Nyt ovat kuukautiseni paljon myöhässä ja pieni toive on että jospa se pienokainen sieltä nyt siunaantuisi... Testiä en ole tehnyt, mutta lähi päivinä teenjos ei menkkoja vieläkään kuulu.. En tahdo pilata tätä liiallisella odottelulla, jos menkat ovatkin vain kovin myöhässä (yleensä kuitenkin kierto säännöllinen, 28pv).
Kertokaahan samanlaisia kokemuksia:) kuumeilu yms?:)
)
Molemmat poteee kauheaa vauvakuumetta ja asiasta onkyllä monenmonet kerrat keskusteltu :)
Päätämme opikelumme pian. taloudellinen tilannekkin on mukava. Omaan kotiin muuttoa olemme kovasti suunnitelleet.
Viime jouluna tulin yllätten raskaaks. Oli kylläkin vain muutamia viikkoja takana, mutta raskaus meni sitten kesken. Kihlattunikanssa olimme kaiken suunnitelleet varalle ja pienokainen olisi ollu enemmänkuntervetullut.
Nyt ovat kuukautiseni paljon myöhässä ja pieni toive on että jospa se pienokainen sieltä nyt siunaantuisi... Testiä en ole tehnyt, mutta lähi päivinä teenjos ei menkkoja vieläkään kuulu.. En tahdo pilata tätä liiallisella odottelulla, jos menkat ovatkin vain kovin myöhässä (yleensä kuitenkin kierto säännöllinen, 28pv).
Kertokaahan samanlaisia kokemuksia:) kuumeilu yms?:)
)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Hei
Itse olen 23 vuotias ja mieheni 19v. Ollaan jo vuoden päivät pitkään podettu kovaa vauvakuumetta ja kovasti suunniteltiin jo. Mutta mies jäi vasta työttömäksi ja itsekkin opiskelen vielä.. Niin ei ole vielä uskaltautunut kun kuitenkin aina parempi että rahallinen tilanne on parempi..
Itsestä vaan tuntuu välillä että halkean kohta tämän vauvakuumeilun kanssa.. ystävät saa vauvoja ja niitä on muutenkin aina jokapaikassa :)
"ystävät saa vauvoja ja niitä on muutenkin aina jokapaikassa :) "
- täähän se just on! Vaihda kaveripiiriä, niin loppuu se kuume!
"Itsestä vaan tuntuu välillä että halkean kohta tämän vauvakuumeilun kanssa.. ystävät saa vauvoja ja niitä on muutenkin aina jokapaikassa :) "
On sinulla sitten merkillinen ystäväpiiri, kun perheelliset parikymppiset ovat kuitenkin prosentuaalsesti aika harvinaisia. Sanoisin, että tilastojen mukaan reilusti alle 10 prosenttia kaikista parikymppisistä on perheellisiä, todennäköisimmin luku on lähellä 5 prosenttia.
Eikä edes sitä. No jos aattelet 20v ihmisiä, niin sadasta kakskymppisestä naisesta korkeintaan yhdellä on lapsi. Miehistä varmaan korkeintaan 1 : 500 on suhde.
Alueellisia eroja varmaan on, mutta nyt puhun kaupunkilaisista.
Juu rahallinen tilanne se loppujenlopuksi on todella tärkeä pienokaisen kannalta!
Minullakin kuumeilu TODELLA korkealla ja tuskallisinta todellakin kun ystäväpiirissä haikara jatkuvasti käy...
Jospa se meille vaikka tällä kertaa oma vauva tulisikin...
Älkää helvetti hulluja puhuko!!
Ota yhteys asuinpaikkakuntasi mielenterveystoimistoon ja hae apua itsellesi ja "miehellesi".
.. huhuhuh. Terveisin 18v tyttö, jota vain ahdistaa se, että oman ikäiset jo perustaa perheitä lapsineen kaikkineen. En kovin montaa ikäistän tunne, josta oikeasti äidiksi olisi..
Fiksua puhetta. Positiivista tässä on se, että tässä on työllistävää vaikutusta sosiaali - ja terveysalalle, kunhan näillä tulee pakostakin ongelmaa. Ennen saatiin ajokortti 18 vuotiaana, nyt tehdään vauva. Mutta ei me mitään sille mahdeta kun lapsipoloja nämä tekee pönkäksi itsetunnolleen:(
Fiksua puhetta. Positiivista tässä on se, että tässä on työllistävää vaikutusta sosiaali - ja terveysalalle, kunhan näillä tulee pakostakin ongelmaa. Ennen saatiin ajokortti 18 vuotiaana, nyt tehdään vauva. Mutta ei me mitään sille mahdeta kun lapsipoloja nämä tekee pönkäksi itsetunnolleen:(
Satuinpa tälle palstalle eksymään.
Ennen vanhaan tehtiin lapset nuorempina kuin nykyään.
Silloin 22-vuotiaan ensisynnyttäjän kerrottiin olevan "vanha ensisynnyttäjäksi".
Miettikääpä sitä ennen kuin kirjoittelette mitä saattuu päähän juolahtamaan.
Mietippä sinä ennen kuin kirjoitat sitä, miten tämä maailma ja erityisesti naisen asema yhteiskunnassa on muuttunut parempaan ja siksi ei tarvitse tehdä lapsia nuorena?
Ei ne ikävuodet pelkästään tee kysäksi vanhemmuuteen. 18 tai 28 tai 38 voi olla ihan sopiva ikä, ihmisestä riippuen. Jos molemmista aika tuntuu sopivalta, niin miksi ei? Kyllä lapsi sitten kasvattaa vanhemmuuteen! Toiset vaan ei oo sopivia vanhemmaksi minkään ikäisinä... toiset nuorinakin.
Kyllä ne vaan tekee, halusit uskoa tai et. PENTU!
"Ei ne ikävuodet pelkästään tee kysäksi vanhemmuuteen. 18 tai 28 tai 38 voi olla ihan sopiva ikä, ihmisestä riippuen. Jos molemmista aika tuntuu sopivalta, niin miksi ei? Kyllä lapsi sitten kasvattaa vanhemmuuteen! Toiset vaan ei oo sopivia vanhemmaksi minkään ikäisinä... toiset nuorinakin. "
Nonniiin,tuota,ei voi verrata 18v ja 28v toisiinsa.18v,on useasti juuri aikuisen elämänsä alussa,monesti juuri valmistunut ammattiin jotenka epävarmuutta myös siltä suunnalta.Lisäksi,18v on vasta 18v,mitenkään vähättelemättä.
28v on jo todellakin aikuinen,siltä ei enään kauheasti mitään haihatteluja tai harjakuvia suoda.Totta on että joistakin ei tule ikinä aikuisia ja vastuun kantokykyisiä.
Ja oletteko miettineet minkälaista teidän arki olisi vauvan kanssa.Toinen olisi aluksi kaiken aikaa kotona ja toisen pitäisi painaa töitä niskalimassa koska vauvat ei ole halpoja.Se on vähän kuin hieno bemari tai mersu,todella kiva omistaa mutta saakelin kallis ylläpitää.
Ja oletteko miettineet mitenkä teidän parisuhteenne kestää molempien jatkuvat valvomiset ja sitä kautta väsymykset--->kiukun puuskat toiselle.Ylipääätään parisuhde joutuu koville tossa vaiheessa eikä toista saa jättää pulaan koska yhdessä olette hankineet.
Ymmärrän että on kova vauva kuume mutta ehkä kannattaisi panostaa teidän keskinäiseen suhteeseen.Ja jos löytyy ylimääräistä rahaa niin säästäkää vaikka johonkin yhteiseen taikka sitten vauvaa varten.Teinä odottaisin vielä ainakin pari vuotta,kyllä te kerkeätte niitä vauvoja bykaamaan:)
Ei herrajumala! En yleensä edes koskaan kommentoi mihinkään palsta keskusteluihin mutta nyt oli aivan pakko rupes niin raivostuttamaan.. 18 vuotias voi olla aivan yhtä hyvä äiti kuin 35 toki niitä ''huonojakin'' leytyy mutta yhtälailla vanhempikin äiti voi olla huono tai ehkä huonompikin. minusta kateellisten puhetta että 18 olisi aivan liian nuori ..joko he eivät ole itse tajunneet hankkia lapsia aikaisemmin kuin 35 iessä tai eivät ole itse halunneet... kateellisten puhetta sanon minä ! itse sain lapseni 3kk sitten ja 17v ja olen niin hyvä äiti kuin voi olla enkä yhtään huonompi kuin vanhempi äiti ja taloudellinenkin tilanne kunnossa vakituinen suhde,oma asunto yms.
"Ei herrajumala! En yleensä edes koskaan kommentoi mihinkään palsta keskusteluihin mutta nyt oli aivan pakko rupes niin raivostuttamaan.. 18 vuotias voi olla aivan yhtä hyvä äiti kuin 35 toki niitä ''huonojakin'' leytyy mutta yhtälailla vanhempikin äiti voi olla huono tai ehkä huonompikin. minusta kateellisten puhetta että 18 olisi aivan liian nuori ..joko he eivät ole itse tajunneet hankkia lapsia aikaisemmin kuin 35 iessä tai eivät ole itse halunneet... kateellisten puhetta sanon minä ! itse sain lapseni 3kk sitten ja 17v ja olen niin hyvä äiti kuin voi olla enkä yhtään huonompi kuin vanhempi äiti ja taloudellinenkin tilanne kunnossa vakituinen suhde,oma asunto yms. "
Siis eihän kukaan ole sanonutkaan että 18v olisi huono vanhempi.Osa on varmasti parempia vanhempia kuin monet muut mutta sitä halusin korostaa että se todellakin elämän mittainen sopimus.Seuraavat vuodet menee sen lapsen kanssa pyöriessä,siitä ei lähdetä mihinkään.Ja onko 18 vuotiaalle paras mahdollinen tapahtuma hankkia laspsi.Milelestäni ei.Sitä on tietyllä tavalla vielä kesken ihmisenä joten olisi parempi odotella että kypsyy sen pari vuotta.Jos se suhde on todellakin niin vakaa niin kyllä se kestää sen 2 vuotta yhdessä vain haaveilen lapsesta.Sitten jos on pakko alkaa väntää kersoja niin sitten ei muuta kuin.
Ja taloudelliselta näkökulmalta,18v tai edes 20v saa harvemmin silleen hyvää palkkaa että sillä tarvitsisi rehenellä.
Ei tässä maailmassa ole mihinkään kiire:)
Huhhuh mitä epäkypsää ja tietämätöntä puhetta. Sulla on lapsi hyvä elämän kovuus vielä näkemättä. Muuta hyvä ihminen ylimielistä asennettasi ennen kuin oikeasti käy hullusti.
-Ei muuta kuin onnea valitsemallesi tielle - se ei tule olemaan helppo.
18-vuotias on lapsi, varhaisaikuinen, elämästä mitään tietämätön, joka ei kykene äitiksi ja PISTE. Vahinkoja sattuu, mutta se on ikävää juuri sen lapsen kannalta ja totta kait sen lapsiäidin kannalta -puhumattakaan isästä. Nykyaikana ei kenenkään tarvitse uhrata elämäänsä ja tehdä 18-vuotiaana lapsia, vaan lapsia voi tehdä kun on aikuinen, siis kolmissakymmenissä.
Taalla joku kolmekymppinen luulee olavansa viela nuori! Voi kuule ne ajat on meilta menneet ohi jo kauvan sitten.
juu kannattaa selvittää ennenkuin mälli lähtee putkeen muutama tosi asia eli koska jätkä on noin nuori niin sinä istut kotona kersan kanssa, välillä kipeenä (kersa tai kersa ja sinä)ja hemmo treffaillee kavereitaan viikonloput ja koska olet jo löysänperkanen se painaa muita tiukempia iltavilakalla sitten eroatte ja se rääkyvä kakara jä'ä lahkeeseesi kiinni, siin' korvatulehduskierteessä et pääse töihin, ulos kauppaan et mihinkään. istua tapitat kersan kanssa kotona ja tulet hulluksi ja kaveri kun on työtön ei ole elatusmaksujakaan
sit kun äikkäri loppuu ja menet töihin ja lapsi hoitoon, sitä iloa kestää tasan 2 päivää. sitten istut taas kipeän kersan kanssa kotona, mitä nyt välillä käyt hakemassa uuden kuurin korviin.
sit taas päivä hoidossa ja taas lääkäriin ja viikonloppu valvotaan kun kersa huutaa. miehen asemaa on tämän ajan hoitanut pesukone linkousvaiheessa kun nojaat siihen ja yrität itkussasi saada jotakin iloa elämään.
ja eikun kakaraa vaan hankkimaan
Todella totuudenmukainen ikäbvän yleinen käytännöntarina tuossa päällä. Niin se monesti menee suurella prosentuaalisella varmuudella.
Tää aihe saa kyllä aina jotkut niin kimpaantumaan, kuten yllä voi huomata! :D
Minäpä kerron omasta elämästä. Täytin eilen 22 vuotta. Minulla on kaksi lasta (8kk, 2v.), kolme koiraa, aviomies ja ikioma koti. Kuulostaa unelmalle joillekkin ehkä. Lapset ovat parasta ja tärkeintä elämässä, joita en pois vaihtaisi! Sain ekan lapseni 19v.. Minulla on ollut aina kova vauvakuume ja ihanaa oli kun päätimme mieheni kanssa ryhtyä toimeen. Mieheni on minua jonkin verran vanhempi. Juttu alkoi näin: tulin raskaaksi, ostettiin asunto, esikoinen syntyi, tehtiin melkein heti toinen lapsi, mentiin naimisiin ja tulipa siinä välillä koiriakin lisää taloon. Kaikki tämä kolmessa vuodessa siis. Näin jälkikäteen voin sanoa, että koen edelleen että olin jo tavallaan kypsä perheen perustamiseen, olen hyvä äiti, kannan vastuun ja tulen hyvin toimeen omillani... Olen muutenkin kuulma aina vaikuttanut ikäisiäni vanhemmalta.
Jälkiviisaana olisi kuitenkin kannattanut pistää jäitä hattuun ja hankkia elämän kokemusta elämän saralta, odottaa muutama vuosi. Koen etten ehkä sittenkään ole yllättäen elänyt tarpeeksi omaa elämääni ja tavannut sitä herra oikeaa, vaikka siltä se sillon joskus tuntui. Tiedän että kun aika kuluu niin omaa aikaa tulee lisää onneksi yms. :)
Lapset muuttavat hyvin paljon parisuhdetta. Yhteinen aika on hyvin kortilla jos sitä joskus on. Kuopuksellamme oli koliikki ja muutenkin herännyt 7kk ajan 5-8krt yössä. Parisuhteemme on hyvin ruosteisessa kunnossa, mutta eteenpäin yritetään potkia.
Tiedän mitä on kova vauvakuume! Siihen ei auta moraalisointi, ei kenenkään epäröinti puheet eikä mitkään. :)
Tsemppia ketjun aloittaneen elämään. En halunut siis lannistaa vaan kertoa, että minun unelma ei mennyt ihan niin kun olin kuvitellut. :) Liikaa liian nopeasti. Tiedän myös niitä joilla elämä on kulkenut saman tyylistö polkua kuin meillä ja heillä on mennyt hirmu hyvin alusta loppuun parisuhteen ja lasten kanssa.
Toivotaan että sun menkat ei ala ja plussa tulee raskaustestiin. Ja jos ei nyt niin sitten seuraavalla kerralla. :) Asutteko muuten saman katon alla poikaystäväsi kanssa jo?
Niin muuten ekassa raskaudessa mulle tuli ennen plussan tuloa jo rinnat aroiksi, siitä aloin epäillä raskautta. Menkat eivät olleet sillon vielä siis myöhässä. Tokassa raskaudessa ei tullut alussa mitää oireita.
Lapset ovat ihania.
Aika pöljä olet.
Siihen souviin kyllä
kerkeät myöhemminki.
Pitää olla myös rahaa elättää se lapsi eikä sitten lapsen synnyttyä olla sossun luukulla rahaa anomassa kun ei ole töitä ja vuokrat pitää maksaa ja niin edelleen. Hommatkaa ensin vakityöpaikat ja olakaa niissä 5-10 ja omistusasunto mekein maksettuna niin sitten vasta lapsi koska ei kannata nuoruuttaan pilata lapsenhoidolla kun kaverit matkustelee ja pitää hauskaa ja te nyysäätte kotona lapsen kanssa kun ei ole rahaa matkustella ja elää sitä omaa elämää ja niin edelleen. Isäksi vasta 34v koska opiskelut vei aikaa ja piti mailmaa nähdä reissuhommien muodossa enka ole päivääkään katunut.
Olipa kerrankin fiksuja aikuisten neuvoja eikä teiniangstia.
Odottakaa rauhassa. Minulla on nyt kyllä oma lehmä ojassa: en mitenkää haluaisi maksaa enää enempää veroja pienestä palkastani. Ja niitä joutuu maksamaan mm. kaikelaisten elatustukien ja asumistukien ja toimeentulotukien ja ties minkä tukien takia, joita liian nuorina kotileikkiä leikkiville tuppaa tulemaan. Nykyään tuntuu olevan jonkinlainen automaatio, että ajatellaan "kun on niin södee jos on oma vauva - kyllä sossu elättää kun on se söde vauvakin"... Ensin ammatti ja työ ja koti ja VAKAA parisuhde, mieluiten avioliitto (siitä ei livetä niin helposti kuin avosuhteesta) - vasta sitten lapsia. Ja ennen kaikkea: kun aikuisen sössivät asiansa, LAPSI, täysin viaton, kärsii aina eniten.
Olen itsekkin sitä mieltä, että 18 vuotias on vielä kovin nuori äidiksi, mutta se ei ole selviö etteikö siitä tulisi mitään. En ymmärrä nykymaailmaa jossa kaikki pitää olla valmiina ja lapsi on vasta se "viimeinen silaus" jos sitäkään. Kyllä tässä on selvitty ihan omillaan vaikka ei rahaa ennen lasta/lapsia kerättykään. Eikä niitä töitäkään ole aina ollut.
Miksi ihmeessä joku väittää että nuoruus menee pilalle lapsen hoidosta? Saattahan se jollain mennäkkin jos elämän tärkein asia on rellestää ja pitää "hauskaa" kavereiden kanssa. Sellainen ihminen tuskin sitä vauvakuumetta edes poteekaan vaan tulee vanhingossa raskaaksi pitäessään sitä "hauskaa". Itse olen nyt 26 ja minulla on aviomies, 2 lasta ja oma talo (mikä ei ole lähellekkään maksettu, so?) enkä päivääkään vaihtaisi pois. Naimisiin menin 19 vuotiaana ja ensimmäinen lapsi syntyi kun olin täyttämässä 23. Raskastakin on ollut, mutta se kuuluu elämään. Vastoinkäymisiä ja niistä selviämisiä tulee oli sitten lapsia tai ei.
Olen herättänyt ihmetystä kun olen niin nuorena mennyt naimisiin ja että 26 vuotiaalla on jo 2 lasta (tai yleensä yhtään), mutta eipä hetkauta. Itse voin pyöritellä silmiäni takaisin teille nelikymppiset ensisynnyttäjät ja isäksi tulleet. Voi taivas, mitä IHMETTÄ te olette tehneet ne kaikki vuodet ennen sitä? Nykymaailma on kumma kun ajatellaan vain itseä,ajatellaan että "voi kumpa vain ei tarvisi sitoutua mihinkään niin pääsee aina karkuun kun tulee hankalaa" Aivan oksettaa! Itse pidän perhettä tärkeimpänä ja ihan taatusti en ole jäänyt paitsi mistään "hauskasta". Lapset ei ole mitenkään estänyt mun elämää olemasta ihan oikeasti hauskaa päin vastoin.
Yhteenvetona: kukaan toinen ei voi sanoa, koska joku on valmis tai ei ole valmis lasten saamiseen tai yleensä mihinkään muuhunkaan. Sen tietää vain kukin itsessään, koska ihmiset on niin erilaisia. Monesti nuorella parilla menee vikaan siinä että toinen ei ollutkaan oikeasti valmis (yleensä mies). Kun on kaksi ihmistä voi toinen helposti omilla puheillaan saada toisenkin luulemaan että on valmis lapseen vaikka ei sitä todellisuudessa olisikaan. Siksi voi olla hyvä odottaa sen pahimman vauvakuumeen yli ja näin varmistua että ihan todella on valmis. Vauvakuume kun tahtoo sumentaa ajattelukykyä ;) Itselläni oli jo silloin 18 vuotiaana vauvakuume, odotin kuitenkin kunnes olin ihan 100% varma että minusta ja miehestäni on siihen.
Odotelkaa vielä. Itse olin 19 ja vaikka oli ihanaa olla äiti, silti suosittelisin 18-vuotiasta näin jälkikäteen vielä muutaman vuoden odottelemaan. Kyseessä siis vain muutamia vuosia, kyllä kannattaa vielä nauttia kahdenkeskisestä ajasta ja valmistella kotia vauvaa varten.
Tuossa iässä ei ole taloudellisesti vielä niin vakaata, ja sitten kuitenkin vauva on tärkein ja ei ole kahdenkeskistä aikaa niin paljon.
Kyllä kerkeätte vielä sitten vaikka kuinka monta lasta tehdä:)
Tehkää oma koti ja parisuhde vahvaksi ekana.
Onnea aloittajalle ihaniin vauvasuunnitelmiin!
Minusta kannattaa jättää huomioimatta nuo negatiiviset kommentit ja yritykset sanella toisten elämää :) Ei kukaan voi tietää miten elämässä tulee käymään, ei ensivuodesta eikä vuosikymmenestä. Minä ainakin pyrin elämään elämääni vastuuntuntoisesti, mutta samalla elämään tässä hetkessä. Ei asioita kannata aina lykätä, jos niitä tietää haluavansa, ei mikään ole niin varmaa. Ymmärrän kyllä pointin, että nuorilla ei asiat monesti mene ihan putkeen, niinkun ei muillakaan, mutta haukkuminen ja alistavasti toisille kommentoiminen ei kuitenkaan ole millään tavalla rakentavaa. Ja ärsyttää, kun kommentoijat ottavat aina huomioon vain yhden puolen asiasta: RAHA. Hei pliis, ei ainakaan kaikki mun tuntemat kolmekymppisetkään oo sen rikkaampia kuin kakskymppiset :D elämä heittelee! Ei kaikkee voi laskea vaan vuosien kautta. JA on siinä monia muitakin muttia: kolmekymppisillä down ym. lasten riskit kasvaa huomattavasti nuoriin verrattuna.. vammaisten lasten kustannukset ovat yhteiskunnalle aivan eri luokkaa kuin ne nuorten avustukset. Synnytys muuttuu vaaralliseksi vanhempana, keho ei enää palaudu, keskenmenot yleistyy huomattavasti jne, jne. edes menemättä hedelmällisyyshoitojen kustannuksiin... ois kiva jos ihmiset oikeesti vähän miettis faktoja enemmän kuin "mun yks tuttu..." - tyylillä.
Itselläni ei vielä ole lapsia, vain koira ja aviomies. Olen 24v. Ollaan suunniteltu perheen perustamista naimisiinmenosta lähtien, ja varmaan lähitulevaisuudessa lapsia hankitaankin :) Itse olen mieheni kanssa yrittänyt aina jutella asioista realistisesti, eli miettimällä myös niitä huonoja päiviä ja juttuja: entäs kun pitää jäädä töistä kotiin lapsen takia (myös isän)?, jos lihoan valtavasti raskaana ollessani :D? Mistä hankitaan rahat vauvan tavaroihin? Millaisia tulevaisuuden lomamatkat tulevat olemaan?
Kaikkia itseään askarruttavia asioita kannattaa valmiiksi selvittää, ettei sitten tule niin paljon yllätyksiä tulevaisuudessa.
18v on kyllä siinä mielessä hyvä ikä synnytykseen ja lapsen saantiin, että kroppa kestää hyvin sen kaiken rasituksen, ja luultavasti myös valvomiset sujuvat helpommin. Ja raskaus saadaan todennäköisesti aikaan normaalisti, ilman lääkärin apua :) Toivottavasti aloittajalla kaikki järjestyy ja menee hyvin! Ja toivottavasti pystytte juttelemaan kaikesta nyt jo suunnitteluvaiheessa!
MINUN MIELESTÄNI KANNATTAA OLLA JÄRKEVÄ. ODOTA RAUHASSA, SE MENEE OHI SE VIMMA, JOKA ON TODENNÄKÖISESTI JOKIN AIKUISTUMISEEN LIITTYVÄ PÄÄHÄNPISTO. ODOTAT SEN NELISEN VUOTTA, NIIN SE MENE OHI JA PALAA MIELEEN SITTEN KOLMISSAKYMMENISSÄ, JOLLOIN OIKEASTI SIITÄ VOI JOTAIN TULLAKIN SUUREMMALLA ONNISTUMISPROSENTILLA.
ÄLÄ PILAA ELÄMÄÄSI, ELÄKÄ ENNEN KAIKKEA SEN LAPSEN ELÄMÄÄ!
Itse olen 24 vuotias, eikä ole vielä omia lapsia. Suunnitelmissa kylläkin lähivuosina. Ollessani 20 minulla oli hirveä vauva kuume entisen mieheni kanssa. Onneksi tulin silloin järkiini, että ei vielä lasta.
Miettiessäni itseäni 4 vuotta sitten voin sanoa, että en olisi ollut valmis äidiksi, vaikka niin silloin kuvittelinkin. Olen myös siitä hyvin kiitollinen, etten lasta silloin vielä tehnyt. Minulla on myös kaveri, joka sai ensimmäisen lapsensa 20 vuotiaana. Hän on nyt 25 ja sanoi vastikää, että olisihan sitä voinut muutaman vuoden silloin odottaa.
Vaikka se nyt tuntuukin, että oispa ihana olla oma vauva. Mutta olet sidottu siihen koko loppuelämäsi. Nyt teillä on aikaa mennä, reissata, tienata ja säästää.
Jos ette ole vielä asuneet edes yhdessä, niin kehoittaisin ensin hankkimaan yhteisen oman kodin ja asumaan ja elämään kaksin. Sekään ei aina ole helppoa.
Tsemppiä elämään! :)
sinä tarviin tsemiä kans...onnea yksinhuoltajuusurallesi...oikeesti
haaaa... nyt alkaa meikäläisellä hitusen kiehumaan yli jo nuo (18-vuotias on vielä lapsi, eivätkä lapset saa/voi tehdä vielä lapsia)-puhe... ystäväni oli 18-vuotias kun sai esikoisensa... miehensä tuolloin 37... synnytyksessä ystävättäreni oli yksin miehen poltellessa maria ja ryyppäämässä.... ero koitui heille pian pienokaisen synnyttyä....mies ei kanna vastuuta omasta lapsestaan, mutta ystäväni on äitinä paras mahdollinen! jotenka en tuosta iästä menisi nyt niin takuuseen että mitä vanhempi sen aikuisempi.... muutenkin ystävistäni noin puolet ovat joko raskaana tai saaneet jo lapsen ja parhaalla ystävälläni on laskettu aika ensi vuoden kesäkuussa, ja innolla odottelen jo kummiksi pääsyä... En ymmärrä mitä nämä puheet ovat etteikö 18-vuotias olisi vielä tarpeeksi kypsä... järkeä käteen... kukaan eivoi omalle iälleen yhtään mitään,.. Itsellänikin muutama ystävä jotka ovat ikäluokkaa 18-19 ja ovat todella paljon ikäistään vanhemman oloisia... Jos todella taloudellinen tilanne on kunnossa, parisuhde kunnossa ja vauva haaveissa, niin miksei sitä vaan tekemään,... oma mielipiteeni on ettei kannata ulkopuolisten mielipiteitä kuunnella,... neuvoa saa toki kysyä mutta päätösvalta on itse pariskunnalla....
On paljon eroa kaksikymppisessä, joka on vanhempiensa vanhin lapsi ja 8 lapsen isosisko. Perheen nuorin lapsi, eikä yhtään pikkusisarta tai sisartenlapsia, perheen ainoa lapsi, eikä sisaruksia ollenkaan.
Ei kaikki kaksikymppiset ole välttämättä enää lapsia ja bilettäjä tyyppejä. Äidiksi kasvetaan, ei synnytä.
On myöskin eroa aivopestyssä lestassa ja ihmisessä..
"On myöskin eroa aivopestyssä lestassa ja ihmisessä.. "
jos perheessä on paljon lapsia tai saa nuorena lapsen se ei todellakaan tarkoita, että olis lesta :D
Tosi lapsellinen kommentti.
"ystäväni oli 18-vuotias kun sai esikoisensa... miehensä tuolloin 37... synnytyksessä ystävättäreni oli yksin miehen poltellessa maria ja ryyppäämässä.... ero koitui heille pian pienokaisen synnyttyä....mies ei kanna vastuuta omasta lapsestaan, mutta ystäväni on äitinä paras mahdollinen"
edellisestä voi päätellä sen että ystäväsi todella oli liian nuori perustamaan perheen, ei tuo isävalinta oikeen nappiin mennyt.. ikäerosta voi jo huomata että mies elää omaa nuoruuttaan nuoren tytön rinnalla, eli jäänyt/palannut todellakin 18-vuotiaan tasolle, tuolloinhan (yleensä) eletään sitä nuoruutta, maistellaan viinaa ja erinäisiä huumeitakin, tehdään virheitä jne. jos ei sitä, nuoruutta, saa rauhassa toteuttaa tulee se eteen jossain vaiheessa kuitenkin..kuten tuolla miehelläki..
enkä todellakaan tarkoita että nuoruus pitäisi viettää tehden virheitä (ryyppäämällä ja rälläämällä) vaan että nuoruus tulisi viettää tutustuen maailman menoon ja ennenkaikkea tutustuen itseensä(!) vapaana, siis ilman paineita perheen tulevaisuudesta, raha-ongelmista, miehen ryyppäämisestä, raskauden jälkeisestä masennuksesta, kavereiden kaikkoamisesta jne. kaikesta muusta mahdollisesta. Tuntuu että näitä lapsiasioita ei oikesti pohdita kunnolla, tehdään lapsia kun noilla muillakin on. Ihan niin kuin teini-iässä kun sanottiin että halutaan tota ja tota kun kavereillakin on. Menee jotenkin liiallisuuksiin tämä massan mukana kulkeminen.. Suosittelisin myös ihan rauhassa tutustumaan siihen kumppaniin, ettei sitten tälläisiä ylläripylläreitä tule eteen.