Sosiaalisesta lapsesta ujoksi nuoreksi

Mulla menee suunnilleen näin
Koulukiusaus->arkuus ihmisiä kohtaan->ei kokemuksia naisista->nyt 33v, naisia saanut kyllä sänkyyn, mutta ei ainuttakaan parisuhdetta takana->kokematon

Ohhoh, ihan samanlainen historia itsellä. Itse olin sosiaalisin leirikoulun aikoihin, mikäköhän luokka se olikaan? Tuohon aikaan mulla oli 4 tyttöä kaverina ja vietettiin paljon vapaa-aikaa yhdessä, käytiin bileissä ym. Täytyy sanoa, että tuo oli mun elämän onnellisinta aikaa. Muut pojatkin sitä ihmetteli tuohon aikaan, että miten musta oli tullut niin suosittu. Luulen, että se johtui siitä että olin hauska ja ulospäinsuuntautunut vielä tuolloin. Mutta sitten yksi päivä tytöt ei enää soitelleet ja ei tehty enää mitään yhdessä. Muistan, että tuo harmitti, koska mulla oli ollut heidän kanssa ihan älyttömän hauskaa. Arvelen, että tuosta alkoi sosiaalinen alamäki.
Poikia mulla oli kavereina vielä ylä-asteellakin useita, mutta pikkuhiljaa sitä vaan tuli hiljaisemmaksi ja sulkeutuneemmaksi jostain syystä. Jonkun verran mua kiusattiinkin ylä-asteella, mutta ei mitään vakavaa.
Nyt 25 vuotiaana ei ole pahemmin sosiaalista elämää, en ole ikinä seurustellut enkä edes käynyt treffeillä, olen hiljainen ja ujo.
Tossa muutama päivä sitten keski-ikää lähentelevä nainen kysyi multa, että olenko aina näin rauhallinen? Vastasin, että kyllä, mutta mietin, että onko tämä ylirauhallisuus oikeasti minua vai vaan jokin suojamuuri. Olen ollut niin pitkään hiljainen että en enää tiedä mikä on oikea minä..

samanlaista täälläkin, itselläni koulukiusattuna oleminen ja yhden kaverin hylkäämisen kokeminen sai aikaan sulkeutuneisuuden... asiaan auttoi kun myöhemmin tutustui samanhenkisiin ihmisiin, jotka patistivat puhumaan. Etenkin muista ujoista olen saanut pari kaveria, joille on aina helppo puhua, vähemmän herkät ja toisista piittaamattomat taas pahentavat omaa ujoutta. Omalla kohdallani toimi, kun löysin kiinnostavan harrastuksen, jonka mukana tuli samanhenkisiä ihmisiä. Vaikka tutustuminen oli vaikeaa niin se kannatti :)

Mulla meni vähän samalla tavalla. Ala-asteella olin kanssa vähän sellaisen "hauskuuttajan" roolissa ja muistan, että tyttöjenkin kanssa olin silloin tekemisissä aika paljon.

Jotenkin sitten erakoiduin kavereista ja etenkin tytöistä ylä-asteella. Ala-asteen jälkeen en ole vaihtanut varmaan sanaakaan tyttöjen/naisten kanssa. Nyt suurimmaksi esteeksi sosiaalisuudella onkin noussut kokemattomuuden mukanaan tuoma häpeä. Uskon, että ilman sitä uskaltaisin jutella naisille. Häpeää aiheuttaa myös se, että ei ole sosiaalista elämää.

Olen viimeisen vuoden aikana kuitenkin mennyt huomattavasti eteenpäin. Olen saanut roimasti lisää itseluottamusta. Käytännössä se on tullut katselemalla erilaisia videoita ja lukemalla kirjoja itseluottamuksen kasvattamiseksi. Nyt olen asettanut itselleni selkeät tavoitteet ujouden suhteen. Kesällä 2012 tulen olemaan uusi ihminen.

Olen kans ollut pienenä hassu, hullu, puhelias tapaus ja suosittu ala-asteen ensimmäisillä luokilla ja sen jälkeen omien kavereiden keskuudessa. Suosiolla on myös ikävät puolet. Jotkut riiteli siitä, kuka on paras kaverini ja kuka pääsee pariksi. Kotiovella juoksi milloin kukakin kaveri. Jotkut hieman "kadehti" kotioloja ja yritti matkia tai päästä minun paikalle...... En todellakaan pitänyt siitä ja koin huonoa omaatuntoa. Minun ihastuksista oli aina kamala haloo.
Teininä tytöt alkoivat kilpailemaan, leikit loppui. Minusta tuli tosi synkkä ja vetäytyvä. Yläasteella kaikki on ikäviä toisilleen. Ujouskin iski.
Olen ollut myös epäsuosittu mm. liikunnassa ja poikien kanssa tuli sanaharkkaa joskus.
En enää tutustu helpolla uusiin ihmisiin. Sitten kun tunnen jonkun hyvin, olen aika lailla oma itseni ja aika puhelias. Tutustuminen on aikaa viepä prosessi. Toisille se käy helpommin.

Melkein, kuin minun kirjoittamani juttu. Ensimmäiset neljä vuotta koulussa sosiaalinen, villi ja iloinen poika. Kavereita minulla oli tosi paljon, mutta tytöt eivät silloin pitäneet, koska olin kuulemma liian lapsellinen ja villi. Muutenkin pilkattiin opettajaa myöten. Viidennestä luokasta eteenpäin minusta tuli kokoajan vaan ujompi ja hiljaisempi. Nyt ikää jo 33v ja eipä ole tullut seurusteltua päivääkään. Tapailtua kylläkin, mutta ujous on viimeinen niitti naisille. Kavereita on kuitenkin muutamia. Töitäkään ei meinaa saada, kuin pätkissä, koska haastattelut ovat tuskaa. Koulutustaustaa on taas vaikka muille jakaa.